MURHA.INFO

Eliza kirjoitti:Riippuu varmaan tosiaan piireistä, mutta ajattelin aihetta lähinnä nettikirjoitusten kannalta. Ne antavat melko hyvän kuvan siitä mitä kansan syvät rivit ajattelevat.

No jaa, toisaalta ns. kansan "syvät" rivit ovat usein juuri sieltä eli syvältä...

Aika moni on sitä mieltä että nainen joka lähtee vaikka tuntemattoman matkaan tai juo itsensä humalaan ansaitsee kohtalonsa. Samalla tavalla ei ajatella miehistä koska kuten itsekin alempana puhut sosiaalistumisesta, miesten kulttuuri on toisenlainen. Mies saa ottaa riskejä, juoda itsensä humalaan, jopa soittaa vähän suutaan tai tapella. Jos siis miehen riskikäyttäytymisellä on seuraukset, niitä ei ehkä koeta yhtä lailla uhrin vikana koska miehellä on lupa käyttäytyä tuolla tavalla.

Kuka kokee ja kuka ei, mutta aika kovan hinnanhan monet noista nuorista miehistäkin örvellyksellään usein maksavat niin terveydellisesti kuin juridisestikin, enkä siinä juuri kauheasti mitään kiitettävää tai kunnioitettavaa näe. Vaikka miehet tekevät selvästi enemmän väkivaltaa naisia kohtaan kuin päinvastoin, kannattaa kuitenkin muistaa, että ylivoimaisesti suurin osa väkivallasta on miesten keskistä, joten myös uhreista suurempi osa on miehiä, mikä tosin julkisuudessa usein tuntuu unohtuvan, sillä naisiin kohdistuva väkivalta tuntuu mediaakin kiinnostavan enemmän.

Vakuutuskorvaus on muuten vähän eri asia kun rikosoikeus. Paremminkin pitäisi verrata omaisuusrikosoikeudenkäyntiä (jossa tekijä tuomitaan ja tekijä joutuu korvaamaan vahingot vaikka olisi vienyt auton jossa olisi ollut avaimet ratissa) ja raiskausoikeudenkäyntiä. Vakuutushan maksaa varastetun tai muuten tuhoutuneen omaisuuden arvosta korvauksia melko tiukkojen, itse määrittelemiensä ehtojen mukaan. Se on bisnestä, ei oikeutta.

Osin sitäkin, mutta viittasinkin lähinnä siihen, että esim. omaisuuden osalta rikoksenehkäisytoimenpiteitä pidetään ihan järkevinä ja legitiimeinä, mutta raiskausten tapauksessa tämä logiikka ei jostain syystä näytä toimivankaan.

Hyvin mahdollista. Naisten kulttuuri on erilainen. Naiset ovat aika herkkiä arvostelulle.

Tuo on hyvä pointti, ja kannattaa ehkä miettiä mistä moinen, ja onko siihen ylipäätään tarvetta. En kannata kaikkia sukupuolten käytöstapojen lähestymisiä esim. siinä, että nuoret naiset omaksuvat nykyään nuorten miesten perinteisistä käytöstavoista juuri niitä huonoimpia, mutta tietty kriittisyys ja sitä kautta myös paksunahkaisuus ja kovakorvaisuus kaikenmaailman nettikirjoitteluille ja muille kommenteille voisi tehdä terää naisillekin...

Toinen syy voi olla se että nimenomaan raiskausjutuissa kyseessä on hyvin herkkä, intiimi asia. Seksuaalirikos ei ole sama asia kun pahoinpitely. Raiskauksessa astutaan seksuaalisuuden alueelle, siinä loukataan jotain sellaista joka on monille ihmisille jos nyt ei pyhää niin ainakin jotain yksityistä. Seksuaalirikoksen uhri kokee häpeää. Hänet on häpäisty. Ajatus siitä että uhri olisi edesauttanut tätä häpäisyä tuntuu siis aavistuksen loukkaavammalta kun vaikka puukotetun syyllistäminen.

No, kyllä se puukotuskin aika lailla intiimin alueen rikkomista on ja pahimmoillaan hengenvaarallista toisin kuin useimmat raiskaukset. Seksuaalisuus on toki voimakkaasti kulttuurikoodattu monine niin hyvine kuin huonoinekin piirteineen, mutta pohjimmiltaan kyse on kyllä samasta eli ruumiillisen koskemattomuuden loukkaamisesta.

Tämä ei ole sukupuolikysymys. En usko että seksuaallirikoksen uhreiksi joutuneet miehet tai pojat kokevat asiaa eri tavalla. Heillä häpeän määrä on varmasti vielä suurempi ainakin silloin kun tekijä on toinen mies ja uhri nuori tai lapsi.

Niin, tuohon liittyy vielä kulttuurissamme vielä valitettavasti aina silloin tällöin esiinpomppaava homofobia ja siihen liittyvät asenteet, mutta ylipäätään pitää korostaa sitä, että väkivalta on periaatteessa aina väärin (puolustautumista lukuunottamatta) riippumatta siitä kuka on uhri ja kuka tekijä, ja kun ajattelee Suomen ei mitenkään kauhean mairittelevia tilastoja niin tässä suhteessa olisi aika paljon asennekasvatukselle työtä, mutta se ei tietysti merkitse eikä saa merkitä sellaista tulkintaa, että järkevä varovaisuus olisi tuon kanssa jotenkin vaihtoehtoista tai toisiaan poissulkevaa.

Valdovas kirjoitti: Kuka kokee ja kuka ei, mutta aika kovan hinnanhan monet noista nuorista miehistäkin örvellyksellään usein maksavat niin terveydellisesti kuin juridisestikin, enkä siinä juuri kauheasti mitään kiitettävää tai kunnioitettavaa näe.

En minäkään. Kyseessä olikin vain kulttuurillinen syy sille miksi miehiä ei ehkä niin helposti syyllistetä rikoksen uhriksi joutumisesta.

Vaikka miehet tekevät selvästi enemmän väkivaltaa naisia kohtaan kuin päinvastoin, kannattaa kuitenkin muistaa, että ylivoimaisesti suurin osa väkivallasta on miesten keskistä, joten myös uhreista suurempi osa on miehiä, mikä tosin julkisuudessa usein tuntuu unohtuvan, sillä naisiin kohdistuva väkivalta tuntuu mediaakin kiinnostavan enemmän.

Julkisuudessa yleensä huomiota saavat jollain tapaa poikkeukselliset rikokset. Nyrkkitappeiluissa ei ole yleensä mitään poikkeuksellista. Myös uhrin asema vaikuttaa. Täälläkin paljon huomiota saanut Ulvilan tapaus ei olisi saanut vastaavaa huomiota jos uhri olisi ollut työtön puuseppä.

Perheväkivaltakeskustelu on mielestäni alkanut nykyään sukupuolineutralisoitua. Syitä tähän on varmaankin naisten lisääntynyt alkoholinkäyttö ja täten naisten lisääntynyt prosentti väkivallantekijöissä. Alkoholinkäytön ja väkivallan välillä on vahva yhteys.

Osin sitäkin, mutta viittasinkin lähinnä siihen, että esim. omaisuuden osalta rikoksenehkäisytoimenpiteitä pidetään ihan järkevinä ja legitiimeinä, mutta raiskausten tapauksessa tämä logiikka ei jostain syystä näytä toimivankaan.

Tämä varmaan johtuu lähinnä siitä että miesten välisessä väkivallassa uhrin toimia ei yleensä julkisuudessa arvostella vaikka yleensä myös tällöin syytä olisi. Minä en ole sitä mieltä etteikö uhri olisi voinut useimmissa rikoksissa vaikuttaa tapahtumiin. Oli kyseessä raiskaus tai pahoinpitely, lähes aina uhri on omalla käytöksellään edesauttanut tapahtunutta.

No, kyllä se puukotuskin aika lailla intiimin alueen rikkomista on ja pahimmoillaan hengenvaarallista toisin kuin useimmat raiskaukset. Seksuaalisuus on toki voimakkaasti kulttuurikoodattu monine niin hyvine kuin huonoinekin piirteineen, mutta pohjimmiltaan kyse on kyllä samasta eli ruumiillisen koskemattomuuden loukkaamisesta.

Toki, mutta seksuaalirikoksissa tämä korostuu. Kulttuurin vuoksi seksuaalisuuteen kohdistuvat loukkaukset koetaan kaikista voimakkaimmin. Häpeä on tunne jota voisin kuvitella olevan lähinnä seksuaalirikosten uhreilla, ei niinkään esimerkiksi pahoinpidellyillä.

Niin, tuohon liittyy vielä kulttuurissamme vielä valitettavasti aina silloin tällöin esiinpomppaava homofobia ja siihen liittyvät asenteet, mutta ylipäätään pitää korostaa sitä, että väkivalta on periaatteessa aina väärin (puolustautumista lukuunottamatta) riippumatta siitä kuka on uhri ja kuka tekijä, ja kun ajattelee Suomen ei mitenkään kauhean mairittelevia tilastoja niin tässä suhteessa olisi aika paljon asennekasvatukselle työtä, mutta se ei tietysti merkitse eikä saa merkitä sellaista tulkintaa, että järkevä varovaisuus olisi tuon kanssa jotenkin vaihtoehtoista tai toisiaan poissulkevaa.

Järkevä käyttäytyminen on aina paikallaan. Mutta kun puhutaan seksuaalirikoksista, siinä on tosiaan mukana sellaisia elementtejä mitä muissa rikoksissa ei ole. Useimmat ihmiset eivät voi kuvitella harrastavansa seksiä kenen kanssa tahansa. Useimmat ihmiset ovat tavalla tai toisella häveliäitä. Vaikka mediassa seksi on usein esillä, harva meistä puhuu seksielämästään avoimesti. Korkeintaan läheisimpien ystävien kanssa. Se on yksityistä. Ei sitä tehdä kenen kanssa vaan, ei siitä edes puhuta kenen kanssa tahansa. Kun sitä sitten loukataan niin se on suurempi loukkaus kun nyrkinlyönti. Siinä riistetään jotain sellaista jonka useimmat haluaisivat jakaa vain valituille. Se erottaa seksuaalirikokset muista pahoinpitelyistä. Seksuaalirikos ei ole pelkkä pahoinpitely niin kauan kun seksi merkitsee jotain ihmisille.

Homofobialla voi olla vaikutusta siihen että miehet kokevat miesten heihin kohdistamat seksirikokset voimakkaammin häpeää aiheuttamana, mutta toinen syy voi olla pelkkä seksuaalinen suuntautuminen.

Eliza kirjoitti: En minäkään. Kyseessä olikin vain kulttuurillinen syy sille miksi miehiä ei ehkä niin helposti syyllistetä rikoksen uhriksi joutumisesta.

Niin, tai olisiko kyse siitä, että miehet eivät ehkä keskimäärin ole niin huolissaan siitä "syyllistetäänkö" heitä vai ei (vrt. tuo ylläkäyty keskustelu aiheesta). Siinä voi tosin olla mukana myös jäänteitä sellaisista kulttuuripiirteistä ja -käytänteistä, joissa naisten seksuaalisuutta kontrolloitiin myös yhteisön tasolla enemmän kuin miesten, mutta en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että tuollaisia käytänteitä kannattaisi tieten tahtoen pitää yllä.

Julkisuudessa yleensä huomiota saavat jollain tapaa poikkeukselliset rikokset. Nyrkkitappeiluissa ei ole yleensä mitään poikkeuksellista. Myös uhrin asema vaikuttaa. Täälläkin paljon huomiota saanut Ulvilan tapaus ei olisi saanut vastaavaa huomiota jos uhri olisi ollut työtön puuseppä.

Varsin todennäköistä, joskin tapauksessa on muitakin sopivan skandalöösejä aineksiä, niin että mediakiinnostavuus on säilynyt huomattavan korkeana. Tämänkin foorumin Ulvila-osio on siitä hyvä esimerkki.

Perheväkivaltakeskustelu on mielestäni alkanut nykyään sukupuolineutralisoitua. Syitä tähän on varmaankin naisten lisääntynyt alkoholinkäyttö ja täten naisten lisääntynyt prosentti väkivallantekijöissä. Alkoholinkäytön ja väkivallan välillä on vahva yhteys.

Tuohon on helppo yhtyä.

Tämä varmaan johtuu lähinnä siitä että miesten välisessä väkivallassa uhrin toimia ei yleensä julkisuudessa arvostella vaikka yleensä myös tällöin syytä olisi. Minä en ole sitä mieltä etteikö uhri olisi voinut useimmissa rikoksissa vaikuttaa tapahtumiin. Oli kyseessä raiskaus tai pahoinpitely, lähes aina uhri on omalla käytöksellään edesauttanut tapahtunutta.

Eli lopulta päädyimme sittenkin aivan samaan lopputulemaan!

Toki, mutta seksuaalirikoksissa tämä korostuu. Kulttuurin vuoksi seksuaalisuuteen kohdistuvat loukkaukset koetaan kaikista voimakkaimmin. Häpeä on tunne jota voisin kuvitella olevan lähinnä seksuaalirikosten uhreilla, ei niinkään esimerkiksi pahoinpidellyillä.

Totta, ja pahimmoillaanhan raiskauksen uhria voidaan syyttää "siveettömyydestä", ja uhriksi tulleen perhe ja läheiset voivat hylätä "saastuneen" perheenjäsenensä erityisesti monissa eteläisissä kulttuureissa, jossa mainittua tekijää on myös käytetty tietoisena sodankäynnin ja terrorin välineenä esim. Jugoslavian hajoamissodissa. En näe mitään syytä, että tällaista kulttuuria ja siihen liittyviä asenteita ylläpidetään edes välillisesti sillä, että seksuaalinen väkivalta nostetaan muusta väkivallasta jyrkästi erilliseksi ja jotenkin myyttiseksi sfääriksi. Itse rangaistavuuden ja tuomioiden mitan kanssahan tällä ei taas ole mitään tekemistä, ja kuten olen muissakin yhteyksissä tuonut esille, mielestäni varsinkin Suomessa väkivaltarikosten yleensäkin ja seksuaalinen siis mukaanlukien rangaistusasteikkoja pitäisi koventaa suhteessa muihin rikostyyppeihin.

Järkevä käyttäytyminen on aina paikallaan. Mutta kun puhutaan seksuaalirikoksista, siinä on tosiaan mukana sellaisia elementtejä mitä muissa rikoksissa ei ole. Useimmat ihmiset eivät voi kuvitella harrastavansa seksiä kenen kanssa tahansa. Useimmat ihmiset ovat tavalla tai toisella häveliäitä. Vaikka mediassa seksi on usein esillä, harva meistä puhuu seksielämästään avoimesti. Korkeintaan läheisimpien ystävien kanssa. Se on yksityistä. Ei sitä tehdä kenen kanssa vaan, ei siitä edes puhuta kenen kanssa tahansa. Kun sitä sitten loukataan niin se on suurempi loukkaus kun nyrkinlyönti. Siinä riistetään jotain sellaista jonka useimmat haluaisivat jakaa vain valituille. Se erottaa seksuaalirikokset muista pahoinpitelyistä. Seksuaalirikos ei ole pelkkä pahoinpitely niin kauan kun seksi merkitsee jotain ihmisille.

No, suhteessa ja asenteissa seksuaalisuuteen löytyy kyllä aika runsaasti varianssia niin yksilö- kuin kulttuuritasoillakin, ja itse asiassa juuri niissä vallitsevan kulttuurin vaikutus on hyvin huomattava, vaikka pohjimmaltaan biologisesta ilmiöstä kyse toki onkin. Itse suosin mahdollisimman avointa ja vapaata yhteiskuntaa, jossa eri asioiden kuten esim. seksuaalisuuden merkityksellisyys jää ennen kaikkea yksilöille eikä yhteisölle. Koska lainsäädäntö on vuorostaan jo lähtökohtaisesti yhteisöllistä, sen tavoite pitäisi olla mahdollisimman suuri objektiivisuus ja neutraalius, ja siinä suhteessa suhtautuminen eri väkivaltamuotoihin pitäisi olla ainakin periaatteessa mahdollisimman neutraalia ja oikeudenmukaista kaikille, niin niille, joiden mielestä seksuaalisuus on jotenkin "pyhää" ja erityistä, kuin niille, joiden mielestä se on yhtä luonnollista ja normaalia kuin syöminen tai nukkuminen.

Homofobialla voi olla vaikutusta siihen että miehet kokevat miesten heihin kohdistamat seksirikokset voimakkaammin häpeää aiheuttamana, mutta toinen syy voi olla pelkkä seksuaalinen suuntautuminen.

uhrin sukupuolisella suuntautuneisuudella voi tietysti olla vaikutusta myös siihen, miten hän raiskauksen kokee, mutta luulen, että tuossa vaikuttavat myös yhteisön asenteet, mutta kuten todettu, tällä sektorilla on myös tapahtunut kiitettävää kehitystä monissa maissa, joskin jäänteitä vanhakantaisestakin ajattelusta toki vielä turhankin runsaasti esiintyy...

Eliza kirjoitti: Niin, tai sitten "nainen halusi sitä". Siinä teinipoikia hyväksikäyttäneen miehen tapauksessa (löytyy tältä keskustelualueelta) kukaan ei ottanut esiin sitä että pojat halusivat sitä. Jos uhrit olisivat olleet tyttöjä niin joku olisi ottanut asian varmasti esiin.

Oma käsitykseni on se, että jos nainen hyväksikäyttää poikia, niin sitä on tapana katsoa paljon enemmän läpi sormien kuin jos sukupuolet ovat toisin päin. Joissain oikeusjutuissa on poikien sanottu jopa pikemminkin hyväksikäyttäneen naista tai että tällainen olisi jokaisen teinipojan unelma, kun taas hyvin harvoin vedotaan siihen, että koulun miesopettajat ovat usein tyttöjen romanttisen kiintymyksen kohteita. Samoin joitain vuosia sitten oikeustapauksessa, jossa nainen hyväksikäytti poikia, oikeus piti jostain käsittämättömästä syystä lieventävänä asianhaarana uhrien sukupuolta.

Eliza kirjoitti: Eiköhän se kaksoisstandardi liity enemmän siihen että rikoksissa joiden tyypillinen uhri on mies (pahoinpitelyt, henkirikos) ei koskaan puhuta siitä että uhri olisi todennäköisesti välttynyt pahoinpitelyltä tai henkirikokselta toimimalla toisin. Vaikka näin on.

Etkö muka ole kuullut esimerkiksi niitä varoituksia siitä, että Virossa ei kannattaisi liikkia vahvassa humalassa, esitellä isoja rahatukkoja ja pitää lompakkoa takataskussa? Tai että arvoesineitä ei pitäisi jättää näkyville auton ikkunasta?

Lisäksi usein miespuolinen pahoinpitelyn uhri katsotaan vähintäänkin osittain syylliseksi sanomalla hänen "osallistuneen tappeluun". Katsotaan siis, että itsepuolustukseksi terveyttään ja kenties henkeään puolustava on aivan yhtälailla syyllinen tapahtuneeseen ja tuomio on sen mukainen.

Valdovas kirjoitti: Niin, tai olisiko kyse siitä, että miehet eivät ehkä keskimäärin ole niin huolissaan siitä "syyllistetäänkö" heitä vai ei (vrt. tuo ylläkäyty keskustelu aiheesta).

Varmaan osittain molempia.

Siinä voi tosin olla mukana myös jäänteitä sellaisista kulttuuripiirteistä ja -käytänteistä, joissa naisten seksuaalisuutta kontrolloitiin myös yhteisön tasolla enemmän kuin miesten, mutta en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että tuollaisia käytänteitä kannattaisi tieten tahtoen pitää yllä.

Ei kannattaisi, mutta kyllä edelleen monien mielissä naisten seksuaalisuus on tai sen ainakin pitäisi olla vähemmän vapaata kun miesten. Harva nimittelee rumasti miestä jolla on ollut paljon seksikumppaneita. Naisille jotka toteuttavat itseään vapaasti seksuaalisuuden saralla on useampia nimiä. Miesten pilkka kohdistuu toisiin asioihin.

Koska lainsäädäntö on vuorostaan jo lähtökohtaisesti yhteisöllistä, sen tavoite pitäisi olla mahdollisimman suuri objektiivisuus ja neutraalius, ja siinä suhteessa suhtautuminen eri väkivaltamuotoihin pitäisi olla ainakin periaatteessa mahdollisimman neutraalia ja oikeudenmukaista kaikille, niin niille, joiden mielestä seksuaalisuus on jotenkin "pyhää" ja erityistä, kuin niille, joiden mielestä se on yhtä luonnollista ja normaalia kuin syöminen tai nukkuminen.

Jokainen kokee rikoksen uhriksi joutumisen eri tavoin. Oli rikostyyppi mikä vaan. Jotkut menevät lompakkovarkaudesta paniikkiin ja toiset eivät saa törkeästä pahoinpitelystä mitään isompia henkisiä traumoja. Laki ei koskaan voi huomioida tätä täysin.

Ja kun verrataan raiskausta seksiin, pitää muistaa että sitä se ei ole. Raiskaukseen sisältyy aina pahoinpitely. Tai toisen saattaminen tiedottomaan tilaan esimerkiksi lääkeaineen avulla (teosta voi tietenkin saada pahoinpitelysyytteen jos ei raiskaakaan huumaamaansa ihmistä). Tarkoitan siis sanoa että raiskaus nykymuotoisessa laissa sisältää aina itsessään jonkinlaista väkivaltaa. Enemmistö ei pidä seksistä yhdistettynä kontrolloimattomaan kipuun ja uhkaan. Edes enemmistö niistä jotka harrastavat seksiä lukuisten kumppanien kanssa.

Vieno neito kirjoitti: Oma käsitykseni on se, että jos nainen hyväksikäyttää poikia, niin sitä on tapana katsoa paljon enemmän läpi sormien kuin jos sukupuolet ovat toisin päin.

Yksi ikävä ajattelumalli teinien kyseessä ollessa voi olla se, että nainen ei voi raiskata sanan varsinaisessa merkityksessä. Pojan pitää olla halukas yhdyntään jotta se voi onnistua. Mutta alle 16-vuotias ei voi siihen suostumustaan antaa.

Olisi mielenkiintoista nähdä tilastoa siitä kuinka usein naisten vs miesten tekemiin seksuaalirikoksiin liittyy yhdyntä ja kuinka usein pakottamista tai jopa väkivaltaa. Näillä on eniten merkitystä tuomiota jaettaessa. Voisin kuvitella että naisen on vaikeampi pakottaa yhdyntään tai käyttää pakottamista / väkivaltaa kun miehen.

Samoin joitain vuosia sitten oikeustapauksessa, jossa nainen hyväksikäytti poikia, oikeus piti jostain käsittämättömästä syystä lieventävänä asianhaarana uhrien sukupuolta.

Eikä siitäkään ole pitkää aikaa kun raiskatun naisen seksuaalimoraali kyseenalaistettiin. Tehdään sitä vieläkin. Etenkin käräjillä jossa amatöörilautamies ei ole välttämättä objektiivinen asioiden suhteen. Eiköhän tuossa mainitsemassasi tapauksessa hovi korjannut tuomion. Se on hovioikeuden tehtävä.

Vieno neito kirjoitti:

Eliza kirjoitti: Eiköhän se kaksoisstandardi liity enemmän siihen että rikoksissa joiden tyypillinen uhri on mies (pahoinpitelyt, henkirikos) ei koskaan puhuta siitä että uhri olisi todennäköisesti välttynyt pahoinpitelyltä tai henkirikokselta toimimalla toisin. Vaikka näin on.

Etkö muka ole kuullut esimerkiksi niitä varoituksia siitä, että Virossa ei kannattaisi liikkia vahvassa humalassa, esitellä isoja rahatukkoja ja pitää lompakkoa takataskussa? Tai että arvoesineitä ei pitäisi jättää näkyville auton ikkunasta?

Luitko tuon yllä olevan tekstinpätkän?

Lisäksi usein miespuolinen pahoinpitelyn uhri katsotaan vähintäänkin osittain syylliseksi sanomalla hänen "osallistuneen tappeluun". Katsotaan siis, että itsepuolustukseksi terveyttään ja kenties henkeään puolustava on aivan yhtälailla syyllinen tapahtuneeseen ja tuomio on sen mukainen.

Jos joku tulee ja lyö nakkikioskilla niin takaisin saa lyödä vain jos se on aivan välttämätöntä itsensä puolustamiseksi. Muuten kyseessä on tappeluun osallistuminen ja pahoinpitely. Eikä voimaa saa käyttää liikaa. Sitä pitää käyttää vain sen verran kun on välttämätöntä.

Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.

Jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet olivat sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin.

Tilanne voi alkaa hätävarjeluna mutta muuttua pahoinpitelyksi hyvin nopeasti. Olen sitä mieltä että laissa on tuossa kohtaa virhe. Minä sallisin suuremman oikeuden puolustaa itseään väkivaltaa vastaan jos näyttöä hätävarjelusta on. Laki ei salli.

Hätävarjelussa on lisäksi sellainen ongelma että se pitäisi kyetä näyttämään toteen. Ei siis riitä että sanoo että toinen aloitti. Jos kaksi tappelee niin kuulusteluissa molemmat voivat syyttää toisiaan.

Eliza kirjoitti:Ei kannattaisi, mutta kyllä edelleen monien mielissä naisten seksuaalisuus on tai sen ainakin pitäisi olla vähemmän vapaata kun miesten. Harva nimittelee rumasti miestä jolla on ollut paljon seksikumppaneita. Naisille jotka toteuttavat itseään vapaasti seksuaalisuuden saralla on useampia nimiä. Miesten pilkka kohdistuu toisiin asioihin.

Aivan, ja jos naisia haukutaan yleisesti eräällä tunnetulla h-sanalla, niin toista ihan yhtä yleistä h-sanaa sovelletaan vuorostaan miehiin, ja kuten tälläkin foorumilla on nähty, kyseessä on aihepiiri, joka tuntuu olevan erityisen tunneherkkä juuri miehille. Tarinan opetus lieneekin se, että jos ja kun haukkumishalua ylipäätään löytyy, niin kyllä sitten aina löytyy myös sopivaa sanastoa, eikä näin ollen niihin ehkä kannattaisi niin kauheasti kiinnittää huomiota ja ottaa turhaa pulttia. Tehostesanat alkavat usein myös elää ihan omaa elämäänsä ja esim. kaikkien tehostesanojen äiti eli muuan v-sana on jo käytössä levinnyt aika lailla alkuperäisen käyttökontekstinsa ulkopuolelle.

Jokainen kokee rikoksen uhriksi joutumisen eri tavoin. Oli rikostyyppi mikä vaan. Jotkut menevät lompakkovarkaudesta paniikkiin ja toiset eivät saa törkeästä pahoinpitelystä mitään isompia henkisiä traumoja. Laki ei koskaan voi huomioida tätä täysin.

Juuri näin, ja senpä takia lainsäädännössä pitäisikin pyrkiä mahdollisimman suureen objektiivisuuteen ja rationaalisuuteen ja arvo(stus)kysymyksissä taas pyrkiä vastaamaan vallitsevia käsityksiä keskimäärin niin hyvin kuin mahdollista. Useinhan raiskausta verrataan esim. erimuotoisiin surmiin, tappoihin ja murhiin, ja tunnutaan joskus todella pidettävän näihin verrattavana tai jopa pahempana viittaamalla raiskauksesta aiheutuviin mahdollisesti jopa elinikäisiin traumoihin, joita en mitenkään halua vähätellä, mutta olennaisena erona on kyllä se, että siitä jää sentään se henki ja elämä toisin kuin noissa toisissa, jotka ovat peruuttamattomia tekoja.

Asiaa voisi ehkä periaatteessa mitata sillä, että jos raiskatuksi tuleminen tuntuu uhrin kannalta kuolemaa pahemmalta, hän raiskauksen jälkeen riistäisi henkensä, mutta vaikka näin joskus tapahtuukin, ja paljolti varmasti myös sosiaalisten ja yhteisöllisten paineiden vuoksi, niin onneksi kuitenkin huomattavan vähän raiskausten koko määrää ajatellen, joten näin ollen voi kyllä perustella, että niin kovalta kuin raiskatuksitulemiskokemus usein varmasti tuntuukin, niin ei se kuitenkaan kuolemaa pahempi ole, ja näin ollen henkirikosten vaikutus on keskimäärin selvästi suurempi, mikä sitten vastaavasti pitää näkyä myös tuomioissa ja rangaistusasteikoissa.

Ja kun verrataan raiskausta seksiin, pitää muistaa että sitä se ei ole. Raiskaukseen sisältyy aina pahoinpitely. Tai toisen saattaminen tiedottomaan tilaan esimerkiksi lääkeaineen avulla (teosta voi tietenkin saada pahoinpitelysyytteen jos ei raiskaakaan huumaamaansa ihmistä). Tarkoitan siis sanoa että raiskaus nykymuotoisessa laissa sisältää aina itsessään jonkinlaista väkivaltaa. Enemmistö ei pidä seksistä yhdistettynä kontrolloimattomaan kipuun ja uhkaan. Edes enemmistö niistä jotka harrastavat seksiä lukuisten kumppanien kanssa.

Pitää paikkansa, ja on hyvä, että kvalifioit tuota sanomaasi tuolla "kontrolloimattomalla", sillä sehän sulkee ulkopuolelle sopimusperusteisen SM-seksin ja muun vastaavan kuten pitää tietysti ollakin, vaikka edelleen aika monet tuntuvat suhtautuvan siihenkin hiukan epäillen. Tuo seksin ja raiskauksen suhde menee tietysti myös toiseen suuntaan eli kuten nimikin sanoo seksuaalinen väkivalta on SEKÄ seksuaalista että VÄKIVALTAA. Väkivallan roolin kiistämiseen en ole juurikaan törmännyt, mutta sen sijaan esim. tietyissä naisasiapiireissä ja ehkä muuallakin elää aika vahva käsitys siitä, ettei raiskauksissa ja muissa seksuaalisuuden väkivallan muodoissa olisi kyse ollenkaan seksistä vaan PELKÄSTÄ väkivallasta, mikä on tietysti aivan yhtä absurdi väite enkä oikein ymmärrä, mihin sillä pyritään.

Taustalla on ehkä joku sentyyppinen ajatuksenkulku, että seksi on luonnollista ja siten "hyvää" ja jos seksuaalinen väkivalta luetaan samaan piiriin, niin sitä tulisi siten jotenkin "hyväksyttävämpää". Näinhän ei toki ole, ja sitä paitsi kaikki aggression muodot ja väkivalta yleensäkin ovat samalla periaatteela ihan yhtä "luonnollisia", ellei sitten oteta päihteiden, huumeiden ja muiden "epäluonnollisten" aineiden vaikutusta erikseen huomioon. Kannattaa myös ottaa huomioon uhrin ja tekijän erilaiset näkökulmat ja positiot. Varmaan useimmat uhrit kokevat raiskauksen ennenkaikkea väkivaltana eivätkä ehkä juuri ollenkaan seksuaalisena, mutta tekijän näkökulma on todennäköisesti hyvinkin erilainen, jossa seksi ja väkivalta kietoutuvat hyvinkin tiiviiksi paketiksi. Raiskata voi toki erilaisilla apuvälineilläkin, mutta mikäli raiskaus tapahtuu niinsanotusti "luomuna", niin tekijän pitää olla jo lähtökohtaisesti seksuaalisesti kiihottuneessa tilassa; muutenhan homma ei onnistu.

Yksi ikävä ajattelumalli teinien kyseessä ollessa voi olla se, että nainen ei voi raiskata sanan varsinaisessa merkityksessä. Pojan pitää olla halukas yhdyntään jotta se voi onnistua. Mutta alle 16-vuotias ei voi siihen suostumustaan antaa.

Niin, tässä on tietysti määritelmistä kysymys. Raiskatahan tai seksuaalista toimintaa ylipäätään voi tehdä kovin monin eri tavoin, sormin, kielellä, erilaisin apuvälinen, jotka eivät ole sukupuolisidonnaisia sen enempää tekijän kuin uhrinkaan kannalta. Mikäli puhutaan perinteisestä yhdynnästä, niin siinä tosiaan tarvitaan vähintään miespuoliselta jonkinasteinen seksuaalinen kiihottuneisuus, vaikka toki naisenkin tapauksessa se auttaa, mutta kiinnostava periaatteellinen kysymys on sitten se, katsotaanko ruumiillinen kiihottuneisuus riittäväksi suostumuksen merkiksi. Kyllähän ihan fyysisin keinoin useimmat miehet saa ainakin jonkinasteiseen kiihottuneisuuden tilaan, vaikkei tilanne ehkä alunperin olisi kiinnostanutkaan, ja entistä hankalammaksi todellisen tahtotilan määrittely tulee siinä vaiheessa kun asianosaiset ovat erilaisten päihteiden vaikutuksen alaisia kuten todellisissa tilanteissa varsin usein onkin. Jos tuota fyysistä puolta kovasti korostetaan, niin silloinhan vastaavasti naisten tapauksessa pitäisi alkaa tutkia sukupuolielinten turpoamista ja kostuneisuutta, mikä varsinkaan raiskauksen uhrin tapauksessa ei ehkä ihan niitä miellyttävimpiä näkökulmia liene. Ja sitten tulee kaikki henkiset ja muut painostuskeinot, joiden määrittely voi olla vieläkin haastavampaa.

Olisi mielenkiintoista nähdä tilastoa siitä kuinka usein naisten vs miesten tekemiin seksuaalirikoksiin liittyy yhdyntä ja kuinka usein pakottamista tai jopa väkivaltaa. Näillä on eniten merkitystä tuomiota jaettaessa. Voisin kuvitella että naisen on vaikeampi pakottaa yhdyntään tai käyttää pakottamista / väkivaltaa kun miehen.

Kyllähän se toki paljon harvinaisempaa on, ja siihen vaikuttaa välittömien anatomisten erojen lisäksi ruumiin voimat ja monet muut tekijät. Kuitenkin jälleen lainsäädännön pitäisi olla sukupuolineutraali ja määritellä raiskaus ja sukupuolisuhteeseen pakottaminen niin, että nuo harvinaisemmatkin kombinaatiot tulee reilusti ja oikeudenmukaisesti katetuiksi.

Samoin joitain vuosia sitten oikeustapauksessa, jossa nainen hyväksikäytti poikia, oikeus piti jostain käsittämättömästä syystä lieventävänä asianhaarana uhrien sukupuolta.

Siinä minusta näkyy juuri tuo hiukan vanhakantainen ajatusmaailma, mutta ilmeisesti asenteet ovat kyllä muuttumassa tässäkin suhteessa. Tuolla eräässä toisessa ketjussa tuli esim. esille michiganilaisen Aimee L. Swordin tapaus. Hän oli erossa (huom. Westermarck-efektin heikkeneminen!) pojastaan, mutta kun tämä palasi 14-vuotiaana tuolloin 35-vuotiaan äitinsä luo, näille kehittyi seksisuhde, joka päätyi lopulta oikeuteen, ja noin vuosi sitten Aimeelle lätkäistiin alaikäisen poikansa "raiskaamisesta" tai tarkemmin sanottuna "vakavasta seksuaalisesta rikoksesta" (1st degree of criminal sexual conduct) 9-30 vuoden vankeustuomio. En ole ihan varma Michiganin oikeusjärjestelmän rakenteesta enkä viitsi sitä tähän hätään selvittää, mutta olettaisin, että tuossa määritellään minimi ja maksimi, ja sitten käytös, ehdonalaisanomukset yms. vaikuttavat siihen, mille välille ko. haarukkaa lopullinen tuomio asettuu. Aika tymäkkä tuomio joka tapauksessa ainakin meikäläiseen rangaistuskäytäntöön verrattuna...



Aimee L. Sword

Lisää aiheesta: http://www.cbsnews.com/8301-504083_162- ... 04083.html

Valdovas kirjoitti: Tarinan opetus lieneekin se, että jos ja kun haukkumishalua ylipäätään löytyy, niin kyllä sitten aina löytyy myös sopivaa sanastoa, eikä näin ollen niihin ehkä kannattaisi niin kauheasti kiinnittää huomiota ja ottaa turhaa pulttia.

Ei, mutta jostain ne haukkumasanat lähtevät. Miehen kutsuminen vaikka homoksi tai runkkariksi lähtee siitä että tosimies on hetero ja saa naista sormea napsauttamalla. Naisen kutsuminen huoraksi taas heijastelee käsityksiä siitä että naisen tulee olla siveä.

Useinhan raiskausta verrataan esim. erimuotoisiin surmiin, tappoihin ja murhiin, ja tunnutaan joskus todella pidettävän näihin verrattavana tai jopa pahempana viittaamalla raiskauksesta aiheutuviin mahdollisesti jopa elinikäisiin traumoihin, joita en mitenkään halua vähätellä, mutta olennaisena erona on kyllä se, että siitä jää sentään se henki ja elämä toisin kuin noissa toisissa, jotka ovat peruuttamattomia tekoja.

Tämä on huono vertaus. Raiskausta voi verrata tappoon silloin kun raiskaus päättyy henkirikokseen. Ei aivan ainutlaatuista sekään. Silloin teko on uhrille ehkä aavistuksen julmempi kun pelkkä tappo.

näin ollen henkirikosten vaikutus on keskimäärin selvästi suurempi, mikä sitten vastaavasti pitää näkyä myös tuomioissa ja rangaistusasteikoissa.

Näinhän se näkyykin. Enimmäkseen ainakin. Voi olla että on joku yksittäistapaus missä törkeästä raiskauksesta tai pahoinpitelystä on napsahtanut tappotuomiota pidempi kakku mutta yleistä se ei ole. Raiskauksen keskimääräinen tuomio on noin 1,5 vuotta jos tuomio on ehdoton. Törkeästä raiskauksesta taas vähän vajaat neljä. Jos tuomio on ehdoton. Raiskaajista lähes puolet selviää ehdollisella (lähde, Wikipedia).

Pitää paikkansa, ja on hyvä, että kvalifioit tuota sanomaasi tuolla "kontrolloimattomalla", sillä sehän sulkee ulkopuolelle sopimusperusteisen SM-seksin ja muun vastaavan kuten pitää tietysti ollakin, vaikka edelleen aika monet tuntuvat suhtautuvan siihenkin hiukan epäillen.

Masot eivät yleensä nauti mistä vaan. Suljin sen tahallaan pois.

Väkivallan roolin kiistämiseen en ole juurikaan törmännyt, mutta sen sijaan esim. tietyissä naisasiapiireissä ja ehkä muuallakin elää aika vahva käsitys siitä, ettei raiskauksissa ja muissa seksuaalisuuden väkivallan muodoissa olisi kyse ollenkaan seksistä vaan PELKÄSTÄ väkivallasta, mikä on tietysti aivan yhtä absurdi väite enkä oikein ymmärrä, mihin sillä pyritään.

Kyllä tuohon ensimmäiseenkin törmää. On ihan yleinen urbaanilegenda että raiskaustuomio voisi tulla vaikka nukkuvan kanssa makaamisesta tai toisen kiristämisestä tai painostamisesta seksiin. Eivät kaikki ymmärrä sitä että raiskaus on aika paljon em. tekoja julmempi uhrille siihen sisältyvän väkivallan takia. Jälkimmäistäkin esiintyy, ja sekin on virheellistä tietoa. Minä uskon että raiskaus motivoituu seksillä, mutta että raiskaajan käsitys seksistä on erilainen kun useimpien. En usko sekuntiakaan siihen että joku tavallinen mies raiskaisi naisen siksi että naisella on minihame tai että sattui tekemään mieli.

Niin, tässä on tietysti määritelmistä kysymys. Raiskatahan tai seksuaalista toimintaa ylipäätään voi tehdä kovin monin eri tavoin, sormin, kielellä, erilaisin apuvälinen, jotka eivät ole sukupuolisidonnaisia sen enempää tekijän kuin uhrinkaan kannalta.

Totta. Uskoisin että näissä teoissa tuomiot ovat samaa luokkaa sukupuolten välillä.

Mikäli puhutaan perinteisestä yhdynnästä, niin siinä tosiaan tarvitaan vähintään miespuoliselta jonkinasteinen seksuaalinen kiihottuneisuus, vaikka toki naisenkin tapauksessa se auttaa, mutta kiinnostava periaatteellinen kysymys on sitten se, katsotaanko ruumiillinen kiihottuneisuus riittäväksi suostumuksen merkiksi.

Mielestäni ei, ei ainakaan jos kyseessä on alle 16-vuotias joka ei voi seksiin suostua laillisesti aikuisen kanssa. Ihan sama onko tekijä mies vai nainen, kyllä tuosta pitää tulla kunnon sanktio. Eikä lapsen mielipiteellä tai halulla pitäisi olla yhtään mitään merkitystä tuomioistuimelle.

Kuitenkin jälleen lainsäädännön pitäisi olla sukupuolineutraali ja määritellä raiskaus ja sukupuolisuhteeseen pakottaminen niin, että nuo harvinaisemmatkin kombinaatiot tulee reilusti ja oikeudenmukaisesti katetuiksi.

Miksi lakia pitäisi muuttaa? Lainsäädännössä raiskaus määritellään pakottamiseksi sukupuoliyhteyteen väkivallan keinoin. Muut teot katsotaan lievemmiksi joskin niistäkin seuraa sanktio. Väkivaltainen yhdyntä kuitenkin katsotaan törkeimmäksi seksuaalisen väkivallan muodoksi enkä näe suuria syitä muuttaa tätä.

Ainakin yksi nainen on tuomittu Suomessa raiskauksesta.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/naise ... 94137.html

Laki on siis jo nyt sukupuolineutraali. Naiset vain harvemmin tekevät rikoksia jotka täyttävät raiskauksen määritelmän.

Aika tymäkkä tuomio joka tapauksessa ainakin meikäläiseen rangaistuskäytäntöön verrattuna...

Mielestäni ihan sopiva teini-ikäisen verisukulaisen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Meillä tuo ei onnistuisi mutta hyvä että jossain onnistuu.

Eliza kirjoitti:Tämä on huono vertaus. Raiskausta voi verrata tappoon silloin kun raiskaus päättyy henkirikokseen. Ei aivan ainutlaatuista sekään. Silloin teko on uhrille ehkä aavistuksen julmempi kun pelkkä tappo.

Juu, mutta otinkin tuon vertauksen esille, koska sellaisia tosiaan esiintyy. Hiukan tuo teema sivuaa myös pahoinpitelyjä, joissa hengen lähtö tai sen riski on lähellä tai kyse on suoranaisesta yrityksestä kuten puukotuksissa, päähän lyömisessä ja/tai potkimisessa, kuristamisessa ym., jolloin teon tuomittavuuteen ja siten myös rangaistavuuteen pitäisi vaikuttaa myös tuo hengenmenon uhka. Toki sellaistakin raiskausten tapauksissa usein esiintyy esim. kuristamisen muodossa, mutta "pelkässä" raiskauksessa usein ei, ellei jotain HIV:in tietoista levittämistä sellaisena pidetä, mistä myös on ennakkotapauksia.

Varsinainen pointti minulla on se, että raiskauksiin ja muihin seksuaalisen väkivallan muotoihin pitää suhtautua vakavasti ja varsinkin Suomessa rangaistustasoa kiristämällä, mutta oikea argumentaatiotapa minusta ei ole vähätellä samassa yhteydessä muita väkivallan muotoja.

Masot eivät yleensä nauti mistä vaan. Suljin sen tahallaan pois.

Niinpä. Tulee mieleen se vanha vitsi, jossa maso anoo sadistilta, että "lyö, lyö!", mutta sadisti vastaa ilkeästi virnuillen, että "ähä piti, enpäs lyökään!"

Kyllä tuohon ensimmäiseenkin törmää. On ihan yleinen urbaanilegenda että raiskaustuomio voisi tulla vaikka nukkuvan kanssa makaamisesta tai toisen kiristämisestä tai painostamisesta seksiin.

No, esim. Ruotsissahan juuri näin on, mikä on nyt esim. Julian Assangen tapauksessa tullut näyttävästi esille, ja samaan suuntaanhan käsittääkseni Suomenkin lakia ollaan oltu justeeraamassa. Periaatteessa olen kyllä ihan samaa mieltä siinä, että ihmisellä pitää olla kaikissa tilanteissa oikeus päättää itse oman kroppansa käytöstä, mutta ongelmana tietysti on paitsi näyttö tämäntyyppisissä kysymyksissä ylipäätään, niin mikä on asianosaisten tajunnan tila ja kuinka selvää ja ongelmatonta näiden välinen kommunikointi kussakin tilanteessa ja koska varsinkin käytännössä tämäntyyppisissä tilanteissa asianosaiset ovat usein eriasteisen päihtymyksen tilassa, niin tilanteiden selvittely jälkeenpäin voi olla hyvinkin haasteellista.

Eivät kaikki ymmärrä sitä että raiskaus on aika paljon em. tekoja julmempi uhrille siihen sisältyvän väkivallan takia. Jälkimmäistäkin esiintyy, ja sekin on virheellistä tietoa.

Siis, mikä on virheellistä tietoa? Ei kai kukaan ainakaan vakavissaan esitä, etteikö raiskauksissa ja muissa sukupuolisen väkivallan muodoissa esiintyisi koko kirjo hyvin lievistä hyvin vakaviin ja kaikkea siltä väliltä, ja niinpä (vähintään) kolmiportainen rangaistusasteikkokin on ihan perusteltu niinkuin muidenkin rikosmuotojen tapauksessa, vaikka juuri käsitepari "lievä raiskaus" on tuntunut saavan monet hyppimään seinille jo ihan vain käsitteellisen assosiaation vuoksi jaksamatta paneutua siihen, mitä sillä tarkoitetaan ja millaisin tunnusmerkistöin se määritellään. Kiinnostavaa kyllä käsite "törkeä raiskaus" ei ole ainakaan tietääkseni herättänyt yhtään niin paljon kohua.

Minä uskon että raiskaus motivoituu seksillä, mutta että raiskaajan käsitys seksistä on erilainen kun useimpien. En usko sekuntiakaan siihen että joku tavallinen mies raiskaisi naisen siksi että naisella on minihame tai että sattui tekemään mieli.

Eihän oikea maailma ole mustavalkoinen ja sellainen, jossa jokainen tapaus tai tekko johtuu vain yhdestä asiasta tai tietty asia johtaisi aina kaikissa tilanteissa yhteen ja samaan lopputulokseen. Jos olisi, niin aika tylsä paikkahan tämä maailma olisi!

Kyllähän kaikki nuo ja monet muut tekijät vaikuttavat. Kuten totesin seksuaalinen väkivalta edellyttää jo ihan määritelmällisestikin seksuaalista kiihottuneisuutta ja kyllä siihen vaikuttaa olennaisesti niin oma tila ("tekee mieli") kuin se miten kiihottavana kokee kohteen ("minihame" tai voi olla yksilöllisesti ihan mitä vain vaipoista kaasunaamareihin). Ero raiskaajan ja "tavallisen" miehen välillä on lähinnä se, että jälkimmäisellä on niin sisäsyntyisistä eettisistä tekijöistä kuin yhteisöllisistä normeista yhdessä muodostunut käsitys siitä, että naista ei sovi raiskata, vaikka miestä juuri sillä hetkellä tekisi mieli ja nainen näyttää seksuaalisesti kiihottavalta. Raiskaajalla taas syystä tai toisesta tuo ajattelu ei toimi. Kannattaa myös huomata, ettei tuo raja ole suinkaan mikään kirkas ja kiinteä ja erityisesti päihteiden tai muiden vastaavien vaikutuksesta ns. "tavallinenkin" mies voi lähestyä naista suorasukaisemmin ja pontevammin kuin muuten tekisi ja valitettavan usein tuo raja raiskaukseen tai muuhun vastaavaan voi ylittyä.

On kokonaan oma laaja alueensa pohtia, miksi raiskauksia ja muita seksuaalisen väkivallan muotoja esiintyy erityisesti koirailla niin ihmisillä kuin muillakin eläinlajeilla, ja mitkä evolutiiviset syyt tuottavat ja ylläpitävät tällaista ilmeisen epäsosiaalista ja riskialtista käyttäytymismallia, ja siitä on esitetty erilaisia näkemyksiä, joihin en nyt tässä yhteydessä viitsi sen pitemmälle mennä. Riittää ehkä todeta, että eriden feministiteoreetikkojen esittämä puhtaasti kulttuurinen ja valtarakenteiden ylläpitoon pohjautuva selitysmalli on hyvin puutteellinen eikä riitä ilmiön selittämiseen, vaikka silläkin oma roolinsa toki on.

Mielestäni ei, ei ainakaan jos kyseessä on alle 16-vuotias joka ei voi seksiin suostua laillisesti aikuisen kanssa. Ihan sama onko tekijä mies vai nainen, kyllä tuosta pitää tulla kunnon sanktio. Eikä lapsen mielipiteellä tai halulla pitäisi olla yhtään mitään merkitystä tuomioistuimelle.

Tuo on kyllä hiukan ongelmallinen kanta, ja monessa muussa tilanteessa ja varsinkin huoltajuuskysymyksiin liittyenhän lasten ja alaikäisten mielipiteelle pyritään antamaan tietty painoarvo toki lapsen kehitysasteeseen suhteutettuna. On aika absurdia väittää, etteikö esim. 16-vuotiaalla voisi olla seksuaalisuuteen liittyviä mielipiteitä, varsinkin kun ajattelee, että keskimääräinen seksin aloitusikä eri maissa on juuri luokkaa 16-17 v., ja kun monet aloittavat vasta huomattavasti myöhemmin, se tarkoittaa samalla myös sitä, että monet aloittavat jo huomattavasti aiemmin. Koska seksuaalinen niinkuin ei muukaan kypsyys tietysti tapahdu yhdessä yönä silloin kun täyttää 18 v., tai mikä nyt missäkin täysi-ikäisyyden rajaksi on asetettu, niin monien maiden lainsäädäntöihin on kehitelty erilaisia välimuotoja ja pyritty ottamaan huomioon asianosaisten ikä- ja kehityseroja jne. Ongelmatontahan tämäkään ei tietysti ole, mutta parempi kuitenkin kuin tiukasti vain yhteen päivämäärään tuijottaminen. On käytännössäkin aika lailla eri asia, onko seksipartneri 5- vai 15-vuotias ja siksi sen on hyvä näkyä myös lainsäädännössä.

Miksi lakia pitäisi muuttaa? Lainsäädännössä raiskaus määritellään pakottamiseksi sukupuoliyhteyteen väkivallan keinoin. Muut teot katsotaan lievemmiksi joskin niistäkin seuraa sanktio. Väkivaltainen yhdyntä kuitenkin katsotaan törkeimmäksi seksuaalisen väkivallan muodoksi enkä näe suuria syitä muuttaa tätä.

En puhunutkaan niinkään Suomen tai muun maan yksittäisistä lainsäädäntöpykälistä vaan yleisemmistä periaatteista, joiden toki toivoisi heijastuvan myös noihin ensinmainittuihin. "Väkivaltainen yhdyntä" eli lähinnä kai juuri perinteinen raiskaus menee varmasti ainakin useimmissa tapauksissa helposti törkeän sukupuolisen väkivallan kategoriaan, mutta niin menee varmasti moni muukin väkivallan muoto, jossa seksuaalinen elementti on selvästi läsnä. Tuo tietynlainen "yhdyntäkeskeisyys" raiskauksen ja sukupuolisen väkivallan määrittelyssä on tietysti historiallista perua ja liittyy paitsi naisen (ja nimeenomaan naisen) ruumiin koskemattomuuteen sinänsä niin erityisesti hänen "kauppa-arvoonsa" tai kääntäen "turmeltuneisuuteen" raiskauksen jäljiltä, ja kuten aiemminkin olen tuonut esille, juuri nämän näkökulman ylläpitämistä en pitäisi modernissa yhteiskunnassa enää mitenkään erityisen suotavana, varsinkaan juuri naisten kannalta. Senpä vuoksi haluaisinkin nähdä sukupuolisen väkivallan laajemmin omaan kehoon kohdistuvan itsemääräämisoikeuden rikkomisena eikä siinä enää niin kauhean keskeistä ole se, millä elimellä tai esineellä ja mihin ruumiinaukkoon penetraatio on tapahtunut vai onko tapahtunut ollenkaan, vaan se miten laajalti ja törkeästi tuota itsemääräämisoikeutta on rikottu ja tällöin tietysti myös raja seksuaalisen ja "tavallisen" väkivallan välillä muuttuu vähemmän kategoriseksi ja määrääväksi.

Valdovas kirjoitti: Varsinainen pointti minulla on se, että raiskauksiin ja muihin seksuaalisen väkivallan muotoihin pitää suhtautua vakavasti ja varsinkin Suomessa rangaistustasoa kiristämällä, mutta oikea argumentaatiotapa minusta ei ole vähätellä samassa yhteydessä muita väkivallan muotoja.

Ei missään tapauksessa ole. Luulen kuitenkin että pahimmat argumentaatioylilyönnit ovat perua ajalta jolloin raiskauksia todella vähäteltiin ja haluttiin saada asialle ymmärrystä.

No, esim. Ruotsissahan juuri näin on, mikä on nyt esim. Julian Assangen tapauksessa tullut näyttävästi esille, ja samaan suuntaanhan käsittääkseni Suomenkin lakia ollaan oltu justeeraamassa. Periaatteessa olen kyllä ihan samaa mieltä siinä, että ihmisellä pitää olla kaikissa tilanteissa oikeus päättää itse oman kroppansa käytöstä, mutta ongelmana tietysti on paitsi näyttö tämäntyyppisissä kysymyksissä ylipäätään, niin mikä on asianosaisten tajunnan tila ja kuinka selvää ja ongelmatonta näiden välinen kommunikointi kussakin tilanteessa ja koska varsinkin käytännössä tämäntyyppisissä tilanteissa asianosaiset ovat usein eriasteisen päihtymyksen tilassa, niin tilanteiden selvittely jälkeenpäin voi olla hyvinkin haasteellista.

En minäkään pidä tuota hyvänä suuntauksena. Jo nykyään Suomessa on mahdollista antaa tuomio vaikka sammuneen tai dementoituneen laitospotilaan kanssa makaamisesta jos näyttöä on. Kaikki varmaan ymmärtävät että yleensä näin ei ole ja tällaiset teot päätyvät oikeuteen vain harvoin. Rikosnimike ei tietenkään ole raiskaus vaan seksuaalinen hyväksikäyttö. Näytön puute korostuu niissä tilanteissa missä molemmat ovat humalassa ja päädytään toisen asunnolle yhteistuumin ja sitten tapahtuukin jotain. Ei siitä jälkeenpäin kukaan ota selvää mitä tapahtui ellei toinen osapuoli ole vaikka pahoinpidelty teon yhteydessä ja harvoin noista tuomioita tuleekaan.

Siis, mikä on virheellistä tietoa? Ei kai kukaan ainakaan vakavissaan esitä, etteikö raiskauksissa ja muissa sukupuolisen väkivallan muodoissa esiintyisi koko kirjo hyvin lievistä hyvin vakaviin ja kaikkea siltä väliltä, ja niinpä (vähintään) kolmiportainen rangaistusasteikkokin on ihan perusteltu niinkuin muidenkin rikosmuotojen tapauksessa, vaikka juuri käsitepari "lievä raiskaus" on tuntunut saavan monet hyppimään seinille jo ihan vain käsitteellisen assosiaation vuoksi jaksamatta paneutua siihen, mitä sillä tarkoitetaan ja millaisin tunnusmerkistöin se määritellään. Kiinnostavaa kyllä käsite "törkeä raiskaus" ei ole ainakaan tietääkseni herättänyt yhtään niin paljon kohua.

Tarkoitin sitä että monilla tuntuu olevan uskomus siitä ettei raiskaukseen välttämättä liity muuta kuin seksuaalista väkivaltaa. Juuri näitä urbaanilegendoja siitä kuinka kaverinkaverinkaima sai tuomion raiskauksesta maattuaan nukkuvan naisen kanssa liikkuu kyllä.

Meillä tosiaan on kolmeportainen rangaistusasteikko raiskauksissa. Suomen rikoslaki ei tunne käsitettä lievä raiskaus. Laillinen termi raiskaukselle jossa käytetty väkivalta on ollut hyvin vähäistä on sukupuoliyhteyteen pakottaminen. Siitä jaetaan tuomioita hyvin harvoin. Syynä tähän on varmasti se, että vähäisen tai lähes olemattoman väkivallan käyttö on vaikeaa näyttää toteen. Tämä on kuitenkin asiallinen lakipykälä koska se mahdollistaa rikosilmoituksen teon myös tilanteessa missä käytetty väkivalta on ollut hyvin vähäistä.

Riittää ehkä todeta, että eriden feministiteoreetikkojen esittämä puhtaasti kulttuurinen ja valtarakenteiden ylläpitoon pohjautuva selitysmalli on hyvin puutteellinen eikä riitä ilmiön selittämiseen, vaikka silläkin oma roolinsa toki on.

Ei, kyllä seksuaalirikoksissa kuten muissakin väkivaltarikoksissa on varmasti mukana biologisia tekijöitä. Miksi ihminen raiskaa on ihan yhtä hyvä kysymys kun miksi ihminen lyö tai tappaa. Eläimetkin raiskaavat, käyvät fyysisesti toistensa kimppuun ja jopa tappavat toisiaan muutenkin kun ruoaksi.

On aika absurdia väittää, etteikö esim. 16-vuotiaalla voisi olla seksuaalisuuteen liittyviä mielipiteitä,

Voi olla, mutta missä määrin nämä mielpiteet pitää ottaa huomioon jos 16-vuotiaan kumppani on vaikka tämän 45-vuotias opettaja? 16-vuotias ja vaikka nuorempikin voi harrastaa seksiä mielin määrin mutta suojaikärajan on tarkoitus suojata lasta suhteelta jossa jo ikäasetelma altistaa nuoren painostukselle ja hyväksikäytölle. Ei suojaikäraja estä eikä sen ole tarkoitus estää 15-vuotiaan yhdyntöjä 18-vuotiaan kumppanin kanssa. Suomen käytäntö onkin juuri sen takia mainio että meillä suojaikäraja ei ole ehdoton. Jos toinen on alle 16-vuotias niin mikään ei estä seksiä kumppanin kanssa jos osapuolten välinen kypsyysero on pieni. Amerikan ehdottoman suojaikärajan malli sen sijaan on naurettava.

Senpä vuoksi haluaisinkin nähdä sukupuolisen väkivallan laajemmin omaan kehoon kohdistuvan itsemääräämisoikeuden rikkomisena eikä siinä enää niin kauhean keskeistä ole se, millä elimellä tai esineellä ja mihin ruumiinaukkoon penetraatio on tapahtunut vai onko tapahtunut ollenkaan, vaan se miten laajalti ja törkeästi tuota itsemääräämisoikeutta on rikottu ja tällöin tietysti myös raja seksuaalisen ja "tavallisen" väkivallan välillä muuttuu vähemmän kategoriseksi ja määrääväksi.

Itse asiassa Suomessa tosiaan voidaan tuomita raiskauksesta myös silloin kun penetraatio on tehty jollain esineellä. Se ei olekaan keskeistä.

Suomen laissa on nykyään myös pykälä pakottamisesta seksuaaliseen tekoon. Siitä jaetaan tuomioita huomattavasti enemmän kun raiskauksista, mutta ne eivät ole keskimäärin yhtä kovia. On hyvä kysymys pitäisikö näitä tuomioita nostaa. Sillä tavalla tosiaan päästäisiin kiinni seksuaalirikosten kirjoon laajemmin.

Eliza kirjoitti: Tarkoitin sitä että monilla tuntuu olevan uskomus siitä ettei raiskaukseen välttämättä liity muuta kuin seksuaalista väkivaltaa. Juuri näitä urbaanilegendoja siitä kuinka kaverinkaverinkaima sai tuomion raiskauksesta maattuaan nukkuvan naisen kanssa liikkuu kyllä.

No jaa, urbaanilegendoja on kaikenlaisia, mutta tuollaiset kuulostavat kyllä hiukan erikoisilta. Kai se nyt on aika selvää, että monet "oikeat" raiskaukset tehdään nimenomaan väkivaltaa käyttäen tai vähintään sillä uhaten, ja varsinkin jos sitä on todella käytetty ja siitä on jäänyt jälkiä, niin tapaus on juridisestikin yleensä aika helppo. Ongelmallisempia tapauksia näytön kannalta tietysti ovat ne, joissa väkivallalla on vain (mahdollisesti) uhattu, eikä asiasta ole muuta näyttöä kuin asianomaisten lausunnot.

Meillä tosiaan on kolmeportainen rangaistusasteikko raiskauksissa. Suomen rikoslaki ei tunne käsitettä lievä raiskaus. Laillinen termi raiskaukselle jossa käytetty väkivalta on ollut hyvin vähäistä on sukupuoliyhteyteen pakottaminen.

En ole selvitellyt lainvalmistelua tarkemmin tuolta osin, mutta voisin kuvitella, että ko. termiin on päädytty juuri siksi, että aikoinaan laita valmisteltaessa käsite "lievä raiskaus" herätti niin paljon kohinaa. Sillähän ei nyt niin kovin paljon ole väliä mitä termiä käytetään (vielä vähän aikaa sittenhän puhuttiin tämän päivän näkökulmasta ehkä hiukan vanhahtavasti "väkisinmakaamisesta"), vaan se, mitä tunnusmerkistöä kuhunkin käsitteeseen sovelletaan.

Siitä jaetaan tuomioita hyvin harvoin. Syynä tähän on varmasti se, että vähäisen tai lähes olemattoman väkivallan käyttö on vaikeaa näyttää toteen. Tämä on kuitenkin asiallinen lakipykälä koska se mahdollistaa rikosilmoituksen teon myös tilanteessa missä käytetty väkivalta on ollut hyvin vähäistä.

Voi johtua myös siitä, että niin poliisin kuin oikeuslaitoksenkin intresseissä on todennäköisesti keskittää rajalliset resurssinsa vakavampiin tapauksiin, jolloin lievempiin suhtaudutaan ehkä vähemmällä intensiteetillä. Periaatteessa tietysti väärin, mutta kyllä minäkin ehkä mieluummin niitä törkeitä ja vakavampia tapauksia priorisoisin silloin kun kaikkea ei ehdi tai pysty tekemään.

Ei, kyllä seksuaalirikoksissa kuten muissakin väkivaltarikoksissa on varmasti mukana biologisia tekijöitä. Miksi ihminen raiskaa on ihan yhtä hyvä kysymys kun miksi ihminen lyö tai tappaa. Eläimetkin raiskaavat, käyvät fyysisesti toistensa kimppuun ja jopa tappavat toisiaan muutenkin kun ruoaksi.

Aivan. Ei meidän peruskäyttäytymisemme nyt niin kauheasti muista eläimistä ja varsinkin muista kädellisistä poikkea, vaikka toki kaikenlaista aineellista ja kulttuurista on rakenneltukin.

Voi olla, mutta missä määrin nämä mielpiteet pitää ottaa huomioon jos 16-vuotiaan kumppani on vaikka tämän 45-vuotias opettaja? 16-vuotias ja vaikka nuorempikin voi harrastaa seksiä mielin määrin mutta suojaikärajan on tarkoitus suojata lasta suhteelta jossa jo ikäasetelma altistaa nuoren painostukselle ja hyväksikäytölle.

Totta, ja toki jos sellaista esiintyy, niin sellaiseen pitää puuttua. Ongelma noissa kiinteissä ja automaattisissa ikärajoissa kuitenkin on se, ettei se ota huomioon niitä tapauksia, jossa pakkoa tai painostusta ei ole käytetty. Minusta ei voida millään lainsäädännöllisellä päätöksellä päättää, ettei esim. 16-vuotias haluaisi aktiivisesti ja vapaaehtoisesti seksiä vanhemman partnerin kanssa. Tämä ei välttämättä ole yleistä, mutta se ei tietysti ole peruste väittää, etteikö sellainen voisi olla mahdollista. Minusta ikärajoja tärkeämpää olisi selvittää kussakin tapauksessa tosiasiallisesti käytetyn painostuksen ja pakottamisen määrä ja arvioida rangaistavuutta sen mukaan. Toki on sitten tietty kehitysaste, jonka alapuolella ei tuollaista suostumusta pitää pätevänä, mutta koska ihmiset kehittyvät asteittain, pitäisi noita asteita olla vastaavasti lainsäädännössäkin, vaikka toki yksilöiden kehittyminen yksilöllistä onkin, eikä varmaan koskaan ikärajoja voida justeerata niin tarkasti, että ne täysin kattaisivat kaikki tilanteet.

Ei suojaikäraja estä eikä sen ole tarkoitus estää 15-vuotiaan yhdyntöjä 18-vuotiaan kumppanin kanssa. Suomen käytäntö onkin juuri sen takia mainio että meillä suojaikäraja ei ole ehdoton. Jos toinen on alle 16-vuotias niin mikään ei estä seksiä kumppanin kanssa jos osapuolten välinen kypsyysero on pieni. Amerikan ehdottoman suojaikärajan malli sen sijaan on naurettava.

Joo, mutta edelleenkin korostaisin sitä, että lainsäädännössä niin tässä kuin muissakin tilanteissa pitäisi aina olla riittävästi skaalaa, jotta kunkin tapauksen todellinen tilanne heijastuisi mahdollisimman oikeudenmukaisesti tuomioistuinkäsittelyyn ja mahdollisen rangaistuksen kovuuteen. Kovin kiinteät ja ehdottomat mallit harvoin pystyvät tähän.

Itse asiassa Suomessa tosiaan voidaan tuomita raiskauksesta myös silloin kun penetraatio on tehty jollain esineellä. Se ei olekaan keskeistä.

Aivan, ja hyvä niin, ja hyvä myös, että pykäliä löytyy kattamaan myös sellaiset seksuaalisen väkivallan ja nöyryyttämisen muodot, joissa ei varsinaista penetraatiota toteuteta millään tavoin.

Suomen laissa on nykyään myös pykälä pakottamisesta seksuaaliseen tekoon. Siitä jaetaan tuomioita huomattavasti enemmän kun raiskauksista, mutta ne eivät ole keskimäärin yhtä kovia. On hyvä kysymys pitäisikö näitä tuomioita nostaa. Sillä tavalla tosiaan päästäisiin kiinni seksuaalirikosten kirjoon laajemmin.

Niistäkin on varmasti syytä käydä laajempaa kansalaiskeskustelua ja arvioida, miten traumaattisena ja nöyryyttävänä mitäkin tekoa voidaan keskimäärin pitää uhrin kannalta. Varmaan tässä on myös yksilöllisiä eroja, mutta jonkinlainen yleisskaalahan tarvitaan, mutta mielellään niin väljä, että eri tekojen aste-erot tulevat myös huomioonotetuiksi.

Valdovas kirjoitti: Ongelmallisempia tapauksia näytön kannalta tietysti ovat ne, joissa väkivallalla on vain (mahdollisesti) uhattu, eikä asiasta ole muuta näyttöä kuin asianomaisten lausunnot.

Lainopillisesti toisaalta yksinkertaisimpia: tuosta ei tule tuomiota. Ei ainakaan raiskauksesta.

En ole selvitellyt lainvalmistelua tarkemmin tuolta osin, mutta voisin kuvitella, että ko. termiin on päädytty juuri siksi, että aikoinaan laita valmisteltaessa käsite "lievä raiskaus" herätti niin paljon kohinaa.

Siis tuo on ihan voimassa oleva lakipykälä, ollut olemassa jo 90-luvulla ellei aiemminkin. "Lievä raiskaus" keskustelut taas heijastavat sitä että ihmiset eivät tunne lakia. Raiskaus ei voi olla lievä mutta raiskauksen sijasta tekijä voi syyllistyä pakottamiseen, joka on lievempi tekonimike.

Voi johtua myös siitä, että niin poliisin kuin oikeuslaitoksenkin intresseissä on todennäköisesti keskittää rajalliset resurssinsa vakavampiin tapauksiin, jolloin lievempiin suhtaudutaan ehkä vähemmällä intensiteetillä. Periaatteessa tietysti väärin, mutta kyllä minäkin ehkä mieluummin niitä törkeitä ja vakavampia tapauksia priorisoisin silloin kun kaikkea ei ehdi tai pysty tekemään.

Osittain noin, toisaalta luulisin että uhri voi aika usein identifioida sukupuoliyhteyteen pakottajan. Olettaisin että ns. puskaraiskauksiin missä tekijää pitää etsiä liittyy useammin selvää väkivaltaa kun tuttujen tekemiin raiskauksiin. Mitään lähdettä minulla ei tähän ole vaan kyseessä on mutu. Perustan sen siihen että jos hyökkää ventovieraan kimppuun ulkona, uhri pitää saattaa nopeasti puolustuskyvyttömään tilaan jotta hänet voi raiskata. Sisätiloissa asia on eri, uhri saattaa olla vapaaehtoisesti lähietäisyydellä jolloin pelkkä paikallaan pitäminen riittää.

Totta, ja toki jos sellaista esiintyy, niin sellaiseen pitää puuttua. Ongelma noissa kiinteissä ja automaattisissa ikärajoissa kuitenkin on se, ettei se ota huomioon niitä tapauksia, jossa pakkoa tai painostusta ei ole käytetty.

Kyllä se Suomessa ottaa. Alaikäisen voi myös raiskata, ja se käytetäänkö esimerkiksi väkivaltaa tai painostusta tai auktoriteettiasemaa vaikuttaa olennaisesti rikosnimikkeeseen. Jos nuori on mukana omasta vapaasta tahdosta, tuomio on lievempi. Voi olla myös ettei tuomiota tule lainkaan jos melko väljästi tulkittavan suojaikärajan "ehdot" eivät täyty.

Suojaikäraja on kuitenkin tarpeen jotta oikeuteen saadaan tarkasteltavaksi tapauksia missä voidaan epäillä lapsen tai nuoren seksuaalista hyväksikäyttöä. Koska kukaan ei osaa sanoa mitään ehdotonta ikärajaa, on kuitenkin hyvä että ikärajaa tulkitaan joustavasti.

Joo, mutta edelleenkin korostaisin sitä, että lainsäädännössä niin tässä kuin muissakin tilanteissa pitäisi aina olla riittävästi skaalaa, jotta kunkin tapauksen todellinen tilanne heijastuisi mahdollisimman oikeudenmukaisesti tuomioistuinkäsittelyyn ja mahdollisen rangaistuksen kovuuteen. Kovin kiinteät ja ehdottomat mallit harvoin pystyvät tähän.

Suomessa nimenomaan malli on joustava. Jokainen tapaus ja etenkin sellaiset tapaukset missä uhri on ollut lähellä suojaikärajaa tarkastellaan yksittäistapauksena oikeudessa. Siinä kartoitetaan mm. osapuolten välinen suhde.

Niistäkin on varmasti syytä käydä laajempaa kansalaiskeskustelua ja arvioida, miten traumaattisena ja nöyryyttävänä mitäkin tekoa voidaan keskimäärin pitää uhrin kannalta. Varmaan tässä on myös yksilöllisiä eroja, mutta jonkinlainen yleisskaalahan tarvitaan, mutta mielellään niin väljä, että eri tekojen aste-erot tulevat myös huomioonotetuiksi.

Juuri noin. Sen sijaan että meillä on yksi yksilöity pykälä pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, tähän voitaisiin harkita myös porrastettua asteikkoa missä mm. käytetyn väkivallan määrällä ja seksuaalisen teon luonteella olisi merkittävä vaikutus tuomion pituuteen.

Eliza kirjoitti:

Valdovas kirjoitti: Ongelmallisempia tapauksia näytön kannalta tietysti ovat ne, joissa väkivallalla on vain (mahdollisesti) uhattu, eikä asiasta ole muuta näyttöä kuin asianomaisten lausunnot.

Lainopillisesti toisaalta yksinkertaisimpia: tuosta ei tule tuomiota. Ei ainakaan raiskauksesta.

Itse asiassa ei pidä paikkaansa ainakaan täällä Suomessa. Muistin virkistykseksi ko. pykälät rikoslaista:

20 luku (24.7.1998/563)
Seksuaalirikoksista

1 § (24.7.1998/563)
Raiskaus

Joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. (13.5.2011/495)

Yritys on rangaistava.

2 § (24.7.1998/563)
Törkeä raiskaus

Jos raiskauksessa

1) aiheutetaan tahallisesti toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,

2) rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä,

3) rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tai

4) käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä taikka muuten uhataan vakavalla väkivallalla

ja raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä raiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

3 § (24.7.1998/563)
Pakottaminen sukupuoliyhteyteen

Jos raiskaus, huomioon ottaen väkivallan tai uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty, rikoksentekijä on tuomittava pakottamisesta sukupuoliyhteyteen vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.

Pakottamisesta sukupuoliyhteyteen tuomitaan myös se, joka muulla kuin 1 §:n 1 momentissa mainitulla uhkauksella pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen.

Yritys on rangaistava.

Lähde: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001

Kuten huomaat raiskauksen kaikissa kolmessa asteessa myös väkivallalla uhkaaminen täyttää raiskauksen tunnusmerkistön. Väkivallan käyttöä ei siis edellytetä. Myös nukkuminen, vahvassa päihtymystilassa oleminen ja muut tiedottomuuden ja avuttomuuden tilat ovat tuon tuoreen (13.5.2011) 1 §:n 2 momentin lisäyksen jälkeen tulleet raiskauksen tunnusmerkistön piiriin, joten itse asiassa minullakin oli viimeksi jo hiukan vanhentunutta tietoa, eli tuo Ruotsin lainsäädäntöä tältä osin muistuttava kohta, jonka uumoilin olevan vasta tulossa meille, onkin jo reilun kuukauden ollut voimassa. Sorry!

Siis tuo on ihan voimassa oleva lakipykälä, ollut olemassa jo 90-luvulla ellei aiemminkin.

Itse asiassa ei, vaan yllämainittu kolmiportaisuus tuli raiskausten osalta lainsäädäntöön vasta 24.7.1998, ja keskustelu "lievistä raiskauksista" liittyi juuri tuohon yhteyteen, ja kuten huomaat raiskauksen lievin muoto on todennäköisesti juuri mainitusta keskustelusta johtuen nimetty pakottamiseksi sukupuoliyhteyteen, mutta kuten sen kuvauksesta näkyy siinä puhutaan nimenomaan raiskauksesta lieventävien asianhaarojen vallitessa eli siis lievästä raiskauksesta.

"Lievä raiskaus" keskustelut taas heijastavat sitä että ihmiset eivät tunne lakia.

Niinpä!

Raiskaus ei voi olla lievä mutta raiskauksen sijasta tekijä voi syyllistyä pakottamiseen, joka on lievempi tekonimike.

Viittaan yllämainitsemaani tuosta semanttisesta pyörittelystä. En oikein jaksa ymmärtää, miksi mainitun rikosnimikkeen nimityksellä tuntuu olevan monille niin kovasti merkitystä. Kuten jo aikoja sitten totesin pitäisin ko. rikosnimikkeiden määrittelyjä ja tunnusmerkistöjä huomattavasti olennaisempina.

Osittain noin, toisaalta luulisin että uhri voi aika usein identifioida sukupuoliyhteyteen pakottajan. Olettaisin että ns. puskaraiskauksiin missä tekijää pitää etsiä liittyy useammin selvää väkivaltaa kun tuttujen tekemiin raiskauksiin. Mitään lähdettä minulla ei tähän ole vaan kyseessä on mutu. Perustan sen siihen että jos hyökkää ventovieraan kimppuun ulkona, uhri pitää saattaa nopeasti puolustuskyvyttömään tilaan jotta hänet voi raiskata. Sisätiloissa asia on eri, uhri saattaa olla vapaaehtoisesti lähietäisyydellä jolloin pelkkä paikallaan pitäminen riittää.

Pitää varmasti ainakin osin paikkansa, minkä lisäksi monet muutkin tekijät voivat vaikuttaa. Esim. silloin kun uhri ja tekijä tuntevat toisensa jo entuudestaan näiden välillä voi olla hyvinkin monenlaisia tunnesiteitä ja riippuvuuksia, jotka voivat muodostaa pohjan eriasteisille painostuksen muodoille, kiristykselle, uhkailulle jne. "Puskaraiskauksissa" käytetty voima tai sillä uhkaaminen liittyy varmasti lähes aina fyysiseen voimaan ja väkivaltaan.

Kyllä se Suomessa ottaa. Alaikäisen voi myös raiskata, ja se käytetäänkö esimerkiksi väkivaltaa tai painostusta tai auktoriteettiasemaa vaikuttaa olennaisesti rikosnimikkeeseen. Jos nuori on mukana omasta vapaasta tahdosta, tuomio on lievempi. Voi olla myös ettei tuomiota tule lainkaan jos melko väljästi tulkittavan suojaikärajan "ehdot" eivät täyty.

Itse asiassa tarkkaan ottaen ei ihan noinkaan. Otetaan nyt muistin virkistykseksi mukaan vielä aiheen kannalta relevantit pykälät. Lähde sama kuin edellä.

5 § (24.7.1998/563)
Seksuaalinen hyväksikäyttö

Joka asemaansa hyväksikäyttäen taivuttaa sukupuoliyhteyteen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi

1) kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön, joka on koulussa tai muussa laitoksessa hänen määräysvaltansa tai valvontansa alainen taikka muussa niihin rinnastettavassa alisteisessa suhteessa häneen,

2) kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön, jonka kyky itsenäisesti päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään on hänen kypsymättömyytensä sekä osapuolten ikäeron vuoksi olennaisesti heikompi kuin tekijällä, käyttämällä törkeästi väärin tämän kypsymättömyyttä,

3) henkilön, joka on hoidettavana sairaalassa tai muussa laitoksessa ja jonka kyky puolustaa itseään on sairauden, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuoksi olennaisesti heikentynyt, tai

4) henkilön, joka on hänestä erityisen riippuvainen, käyttämällä törkeästi väärin tätä riippuvuussuhdetta tekijästä,

on tuomittava seksuaalisesta hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.

2 momentti on kumottu L:lla 13.5.2011/495.

Yritys on rangaistava.

6 § (20.5.2011/540)
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, tai saa tämän ryhtymään sellaiseen tekoon, on tuomittava lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa, jos rikos ei 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ole kokonaisuutena arvostellen törkeä. Lisäksi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan se, joka menettelee 1 momentissa tai edellä tässä momentissa tarkoitetulla tavalla kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa, jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden sekä asuu lapsen kanssa samassa taloudessa.

Yritys on rangaistava.

7 § (20.5.2011/540)
Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Jos

1) tekijä on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen tai 6 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa taikka

2) lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä

a) kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa,

b) rikos tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla tai

c) rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi,

ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

7 a § (20.5.2011/540)
Rajoitussäännös

Lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä tai 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei pidetä tekoa, joka ei loukkaa kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja jonka osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa.

Kuten huomaat on ylläolevan valossa seksuaalinen kanssakäyminen alle 16-vuotiaan kanssa aina rangaistavaa, mikäli osapuolten ikä ja henkinen kypsyys eivät ole lähellä toisiaan. Teon aste ja muut tekijät sitten vaikuttavat siihen onko kyseessä törkeä vai "tavallinen" lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Kiinnostavaa myös, että tässä tapauksessa käytetään vain kaksiportaista asteikkoa eli "lievää" lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ei siis laki tunne, vaan kyseessä on aina vähintään tuo keskitason törkeysaste.

Kiinnostavia ovat myös nuo 6 §:n 1 momentin sivulausemääreet, jotka olen myös alleviivannut. Kuten näkyy alle 16-vuotiasta ei tässä pidetä oikeustoimikelpoisena vaan katsotaan, että mikäli hän haluaa seksuaaliseen tekoon lähteä, hänet on oletusarvoisesti "saatu" ryhtymään siihen riippumatta "tekijän" aktiivisuuden asteesta. Toisaalta siinä on tuo edeltävä lause "joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä", joka tietysti mahdollistaa ainakin jossain määrin harkintaa ja arviointia. Mikäli alle 16-vuotias on jo seksuaalisesti niin kypsä tai vähintäänkin aktiivinen, ettei ko. teon voida katsoa (ainakaan enää) vahingoittavan tämän kehitystä, niin teko ei silloin täyttäisi rangaistavuuden rajaa.

Juuri noin. Sen sijaan että meillä on yksi yksilöity pykälä pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, tähän voitaisiin harkita myös porrastettua asteikkoa missä mm. käytetyn väkivallan määrällä ja seksuaalisen teon luonteella olisi merkittävä vaikutus tuomion pituuteen.

Tästä on helppo olla samaa mieltä! Otetaan nyt vielä täydennykseksi mykään mainittukin pykälä edelleen samasta lähteestä:

4 § (24.7.1998/563)
Pakottaminen seksuaaliseen tekoon

Joka väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen ryhtymään muuhun kuin 1 §:ssä tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi ja se olennaisesti loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava pakottamisesta seksuaaliseen tekoon sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.

Pakottamisesta seksuaaliseen tekoon tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, saa hänet ryhtymään 1 momentissa tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi ja se olennaisesti loukkaa hänen seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan. (13.5.2011/495)

Yritys on rangaistava.

Kuten näkyy analogisesti raiskauspykälien (ks. ed.) kanssa tässäkin tunnusmerkistö täyttyy jo väkivallalla uhkaamisesta. Vastaavasti tuo raiskauksista tuttu tiedottomuuden ja/tai avuttomuuden hyväksikäyttö pätee toukokuusta lähtien myös tähän. Porrastuksia taas tämän rikosnimikkeen tapauksessa ainakaan vielä ole, mutta analogiana raiskaukseen pitäisin sellaista perustelyuna, sillä kuten viimeksi totesin, myös ei-penetratiivinen seksuaalinen väkivalta voi olla hyvinkin törkeää ja traumatisoivaa.

Itse asiassa asia saataisiin helpoimmin kuntoon sillä, että raiskauksen tunnusmerkistöstä pudotettaisiin tuo rajaus sukupuoliyhteyteen ja laajennetttaisiin se koskemaan kaikentyyppistä seksuaalista väkivaltaa, jolloin porrastuskin olisi jo valmiina. Tarvittaessa porrastus ja muu tuomioistuinharkinta mahdollistavat kyllä vielä sen, että penetratiivinen väkivalta voidaan tarvittaessa ottaa koventamisperusteeksi.