Silkki-Saara

[Miina]

PPK 1992; "Tapaus Minna Craucher"

Kiitos! Löytyy jotain myös täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Minna_Craucher

Täytyy lukea ajan kanssa paremmin.

[Valdovas]

Senverran mul on tietoo et tästä daamista olis tehty 40-luvulla näytelmä taikka sitte koko juttu on pelkkää näytelmää eli henkilöö ei olis olemassa.

Juu, tai voi tietysti olla, että hänellä on ollut todellisia esikuvia, muttei ilmeisesti ainakaan ketään yksittäistä tai suoraan tuon nimistä. Hänhän astuu estradille 1948 Eric von Schantzin romaanissa:

Silkki-Saara-näytelmä perustuu romaaniin "Irene - helsinkiläisen 'Kamelianaisen', Silkki-Saaran muistelmat", kirjoittanut Eric von Schantz. Romaani ilmestyi v. 1948 hämeenlinnalaisen Nide-kustantamon kustantamana.

- http://www.kirjastot.fi/fi-fi/tietopalv ... 5ed2863a70

Tuo kirjoittajakin on varsin kiintoisa tapaus, sillä hän ei ollut suinkaan ammattikirjailija, vaan sikäli kuin olen oikein ymmärtänyt sähköteknisen alan diplomi-insinööri ja mm. nykyisin Elisana tunnetun HPY:n toimitusjohtaja vuosina 1924-48, eli ko. teos (tietääkseni hänen ainokaisensa) ilmestyi juuri hänen eläkkeelle siirtymisensä yhteydessä. Kaunokirjallisten harrastustensa ohella von Schantz oli (on?) ehkä siinäkin mielessä hieman epätyypillinen sähköinsinööri, että hän myös kummittelee...



Erik von Schantz
toimitusjohtajana 1924-1948
s. 1877, DI

Erik von Schantz sai päästötodistuksen Suomen Kadettikoulusta vuonna 1898. Diplomi-insinööriksi hän valmistui 1901 Polyteknisestä opistosta. Kahtena seuraavana vuonna von Schantz harjoitti sähköteknisiä erikoisopintoja Hannoverissa sekä suoritti opintomatkan Norjaan ja Englantiin.

1903 von Schantz aloitti Gottfr. Strömbergin palveluksessa ja vuosina 1919-24 hän oli yhtiön toimitusjohtajana. 1924 - 1948 von Schantz oli Helsingin Puhelinyhdistyksen toimitusjohtajana.

Tärkeimpiä luottamustehtäviä:
Puhelinlaitosten liiton puheenjohtaja
Suomen Kaapelitehdas Oy:n johtokunnan jäsen
Kone Oy:n johtokunnan jäsen
Sähkötyönantajain liiton puheenjohtaja
Tekniska Föreningen puheenjohtaja
Helsingin teknisen opiston hallituksen puheenjohtaja
Helsingin Handelsgilletin puheenjohtaja
Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen

Toisen maailmansodan aikana Helsingin Puhelinyhdistyksen toimitalon alla olevaan peruskallioon rakennettiin kalliosuojia, joihin sijoitettiin varakeskuksia. Näihin merenpinnan alapuolella sijaitseviin kalliosuojiin pääsyä varten rakennettiin kalliokuiluihin hissit. Yövartijoiden kertomuksen mukaan Erik von Schantzin haamu ajelee öisin Kasarminkadun kalliohississä.

- http://www.elisa.fi/ir/historia/tj.htm

[Tuulitukka84]

Näistä suomalaisista, maineeltaan kyseenalaisista kaunokaisista on olemassa kirja. Mutta enpäs muista sen nimeä. Ehkä muutaman vuoden vanha, ei sisällä mitään likaisia yksityiskohtia.

[Valdovas]

Näistä suomalaisista, maineeltaan kyseenalaisista kaunokaisista on olemassa kirja. Mutta enpäs muista sen nimeä. Ehkä muutaman vuoden vanha, ei sisällä mitään likaisia yksityiskohtia.

Et satu muistamaan tekijää tai mitään muuta vinkkiä mainitusta? Kuulostaisi ihan kiinnostavalta...

Korjaan muuten pari virhettä aiempaan postaukseeni. Ensinnäkin Eric von Schantzilta näyttäisi löytyvän muitakin teoksia, enkä ole enää ihan varma onko kyse kummittelevasta hisseillä ajelemisesta tykkäävästä sähköinsinööristämme, mutta tarkistan asian vielä jossain vaiheessa.

Minulla oli myös tilaisuus keskustella parin varttuneemman sukulaiseni kanssa, ja he olivat kyllä sitä mieltä, että Silkki-Saaran nimellä toiminut henkilö olisi tosiaankin ollut olemassa ja osallistunut omalla panoksellaan sotaponnisteluihin Helsingissä, mistä von Schantz olisi hänet romaaniinsa napannut. Ikävä kyllä hekään eivät muistaneet enempää yksityiskohtia, mutta ehkä tuossa mainitsemassasi opuksessa olisi asiasta enemmän. Pitääpä pitää mielessä kun divareita kiertelee...

Silkki-Saara on muuten tosiaan ollut osa kansanperinnettä ja esiintyy mm. oheisessa "mummoblogissa":

8. marraskuuta 2008

Silkki-Saara

Muiston täytyy olla omani, koska kukaan ei ole siitä puhunut minulle. Olin hyvin pieni, ehkä kolmen vanha. Peuhasin isän ja äidin sängyssä, jossa oli hiekanruskea päiväpeitto. Se oli vähän nukkaantunut. Päällä oli kaksi koristetyynyä, tummanruskea ja oranssi. Äiti ei tykännyt, että sängyssä riehuttiin, mutta sillä kertaa en välittänyt siitä vaan pyörin vinhasti ympäri kuin koiranpentu, joka tavoittelee omaa häntäänsä. Se oli hurjan hauskaa, pää meni pyörälle ja minä huusin riemuissani: "Minä huorin!" Äiti sanoi, ettei niin saa sanoa, se on ruma sana. En ymmärtänyt, miksen saanut huoria. Ymmärsin kuitenkin hävetä. Jotakin rumaa olin sanonut ja tehnyt.

Kun Sisko meni kouluun, Anita K. opetti meille ruman vitsin. Sen lopussa pieni tyttö, jolle on opetettu sanojen merkitykset väärin, kävelee ravintolassa vieraan miehen luokse ja sanoo tälle: "Anteeksi, mutta Teidän kyrpänne on keitossa." Vihastunut mies ryhtyy tenttaamaan, mikä tyttö tuommoista puhuu, ja tyttö esittelee itsensä: "Minä olen vain ilotyttö tuolta läheisestä ilotalosta."

En ollenkaan pitänyt vitsistä. Kun olin pukeutunut päiväkodin naamiaisiin, äiti oli ensin sanonut, että näytin ihan Silkki-Saaralta. En kuitenkaan saanut päiväkodissa sanoa, että olin pukeutunut Silkki-Saaraksi. Minun piti olla vain hieno rouva. Silkki-Saara oli nimittäin ilotyttö, selitti äiti. Minulla on valokuva siitä, kuinka kävelen vakava ilme kasvoillani muitten naamioituneiden keskellä. Muut luulevat minua hienoksi rouvaksi, mutta mieltäni painaa kaamea tieto, että oikeasti olen Silkki-Saara.

- http://mummomo.blogspot.com/2008/11/silkki-saara.html

Ja nimimerkki "Vaarin" kommentti ylläolevaan:

Minunkin lapsuudessani ns. huoria sanottiin Silkki-Saaroiksi. Sitten oli erikseen se Musta-Saara, mutta sehän ei kuulu tähän.

[Tuulitukka84]

Eipä ole tekijästäkään havaintoa.Kirjan nimi oli tyyliin Kotkan Ruusu ja muita suomalaisia naisia tms

[Valdovas]

Eipä ole tekijästäkään havaintoa.Kirjan nimi oli tyyliin Kotkan Ruusu ja muita suomalaisia naisia tms

Voisiko olla tämä:



Kaunis Veera ja muita naislegendoja

Tekijät: Lampinen, Anne (kirjoittaja)
Kustantaja: Helmi Kustannus
Painovuosi: 2006
Tuotteen tiedot: sidottu, kovakantinen, 138 sivua
ISBN: 9515560500

Toimitusaika: 1-4 viikkoa

Hinta: 18,20 €

Kuvaus kirjasta

LEGENDAT HERÄÄVÄT ELOON! Kotkan Ruusu, Iitin Tiltu ja Joensuun Elli ovat legendaarisia naisia, joista olet varmasti kuullut. Mutta tiesitkö, että he olivat todellisia henkilöitä, joiden poikkeuksellinen persoona ja epäsovinnainen elämäntyyli inspiroivat lauluntekijöitä? Näiden oikeasti eläneiden naisten jännittävien vaiheiden lisäksi kirjan kirjoittaja Anne Lampinen jäljittää naishahmoja ja ideaaleja, joille perustuvat fiktiiviset Muhoksen Mimmi, Kaunis Veera, Suhmuran Santra ja Iso-Iita. Kaunis Veera ja muita naislegendoja kertoo mielenkiintoisesti ja lämpimästi yhteensä kymmenen suomalaisen laulujen naisen elämäntarinan.

- http://www.suurikuu.fi/PublishedService ... 9515560500

Pitääpä muistaa kun käy seuraavan kerran divarissa tai kirjastossa...

[Tuulitukka84]

Just toi se oli

[Valdovas]

Just toi se oli

Lainasin sen Kallion kirjastosta ja lukaisin läpi, mikä kävi aika sutjakkaasti, sillä sivut oli pieniä, fontti isoa ja sivujakin vain 138. Ihan kiinnostavia joskin hiukan kevyehköjä tarinoita lähinnä lauluihin päätyneistä "legendaarisista" naisista, niin todellisista kuten Kotkan Ruusu, Iitin Tiltu tai Petronella kuin fiktiivisistä kuten Kaunis Veera, Suhmuran Santra tai Iso Iita. Silkki-Saaraa sieltä ei tosin ikävä kyllä löytynyt, mutta tuosta aiemmin mainitsemastani Eric von Schantzin teoksesta löytyi ja aika paljon tietoa hänestä löytyikin.

Teos sinänsä on kirjoitettu romaanimuotoon, mutta varsinkin esipuheesta saa sen käsityksen, että kyseessä olisi ollut ihan oikea elänyt henkilö ja että romaanin tapahtumatkin kuvaisivat hänen kieltämättä huomattavan värikästä ja tapahtumarikasta elämäänsä hyvinkin uskollisesti muuttaen lähinnä vain hänen ja hänen läheistensä nimet näiden suojelemiseksi. Kirjassa Saaran nimi on Irene Saara Björkhem, kun taas esipuheen mukaan hänen nimensä oli todellisuudessa Sofia Arletti ja kuten nimestäkin voi päätellä, hän oli italialaista alkuperää, tosin Kokkolassa syntynyt ja sittemmin niin Helsingissä kuin Etelä- ja Pohjois-Amerikassakin vaikuttanut.

En halua viedä mahdollisilta hänen tarinastaan kiinnostuneilta lukuiloa paljastamalla kirjan tapahtumia liian yksityiskohtaisesti, mutta pari pikkulainausta esipuheesta antanevat sopivasti vinkkejä sen sisällöstä ja tyylistä:

Silkki-Saaran elämä on monisäikeinen ja värikäs. Lapsena hän joutuu kokemaan monen orpolapsen kohtalon: hänet huutokaupataan "huutolaistyttönä" karuun pohjalaiseen maalaistaloon, jossa hänen asemansa on todellisen orjan asema. Nuorena tyttönä hän joutuu kahden maineeltaan epämääräisen naisen hoidettavaksi, ja niin ei olekaan ihmeellistä, että hänen elämänsä saa sellaisen suunnan kuin kirja kertoo. Hänen vaiheensa ovat usein melkein uskomattomia, esim. joutuminen valkoisen orjakaupan uhriksi Etelä-Amerikkaan ja pöyristyttävät kokemukset Hämeenlinnan vankilassa.
--
Erikoisesti viehättää lukijaa elävä ja värikäs 1800-luvun ja vuosisadan vaihteen kuvaus. Me liikumme tutuilla helsinkiläisillä kaduilla, pistäydymme tunnettuihin huvipaikkoihin, tutustumme helsinkiläisten rauhalliseen ja vähän kevytmieliseen elämään ja monen nimen takaa voi utelias lukija arvailla tunnettuja helsinkiläisiä persoonallisuuksia. Onpa eräs pohjoismainen kuuluisuus - Holger Drachmann - esitetty oikealla nimelläänkin ja varsin genuinisessa tilanteessa.

Tuo mainittu Holger Drachmann, tanskalainen modernistirunoilija, on tosiaan todellinen henkilö ja hänestä löytyy tietoa verkostakin:

- http://en.wikipedia.org/wiki/Holger_Drachmann

Valitettavasti sama ei päde itse Saaraan eli Sofia Arlettiin. Hänestä ei ainakaan pikaisella tsekkauksella löydy mitään, mikä joko kumoaisi tai vahvistaisi nuo kirjassa esitetyt tiedot. Harmi! Ilmeisesti hänestä ei verkkoaikana ole enää kirjoitettu mitään uutta eikä kukaan ole katsonut tarpeelliseksi lisätä sellaisia vanhempia tietoja, joihin Google olisi saanut ainakaan vielä kyntensä ujutettua.

Kirjassa hänelle tosin annetaan täsmällinen syntymäaika ja -paikkakin (27.6.1874 Kokkolan maaseurakunnassa), mutta koska se on annettu fiktiiviselle nimelle, on vaikea tietää päteekö se myös Sofiaan. Voisi tosin kuvitella, että Keski-Pohjanmaalla ei tuohonkaan aikaan ole ollut paljon Arletteja, joten mikäli tuo nimi on oikea, niin paikallisista kirkonkirjoista asia olisi varmasti helposti selvitettävissä, mikäli joku moiseen vaivaan viitsisi ryhtyä.

Sattuisiko joku esim. juuri Kokkolan suunnalta tietämään jotain vanhaa kansanperinnettä tai muuta asiaan liittyvää? Olisi kyllä kiinnostava saada jotain ko. teoksen ulkopuolistakin evidenssiä asiasta. Saara-Sofian tarina on kyllä sen verran kiinnostava ja värikäs, että se ansaitsisi esim. jonkun kulttuuri- tai paikallishistorioitsijan tarttumaan aiheeseen ja tuomaan sen unohduksen yöstä esille tämänkin päivän ihmisille. Sen monet teemat ihmisen vaikeista valinnoista, tekopyhyydestä, kaksinaismoralismista, luonteenlujuudesta, valkoisesta orjakaupasta eli nykytermein naiskaupasta ym. olisivat kyllä edelleenkin ihan valideja aiheita!

[Maagikko]

Olen nuoruudessani lukenut kirjan Silkki Saarasta- hän oli tavallinen tyttö joka ei ollut langennut nainen. Muuten vain teki kaksi lasta palveluspaikkansa pojalle. Nuori herra nimitystä kait käytettiin - kirja kertoo myös millaista oli elämä punavuoressa , enkelin tekijöineen ym.
Kävi ihan amerikoissa.
Pari vuotta sitten suomi24 torilta sitä kyselin sain ja luettuani lähetin sen ruotsiin tädilleni.
Kirjalla on otsake jota en muista, alaviitteenä tuo Silkki Saara sana? Kuulema hänen poikansa luki papiksi ja oli Kallion kirkon pappina joskuns -40- luvulla.
Kirjanloppu on onnellinen.
Hänestä on laulukin kokeile juutuubii
Minnasta luin just kirjan, ei hän ollut vakooja. Kosolan porukoita joku hänet ampui.