MURHA.INFO

Jos ajattelisin tuollaista juttua omalle kohdalleni, niin kyllä minä haluaisin löytää sen puuttuvan vanhempani ja edes kerran elämässä puhua hänen kanssaan. Ei ole mielestäni iso vaatimus.

matlockb. En lähtenyt siitä, että perheelle ei olisi saanut olla isän tunteminen ja etsiminen ykkösaihe, tässä todellakin komppaan sua. Ehkä menin sivuraiteille kun tämä vuosi toi muita aiheita esiin ja yritin kuuluttaa tietoa ja kaipasin vastausta oliko tavallista saksalaisten nuorukaisten töihin tulo maanviljelystiloille. Ihmettelin miehen karkua nimenmuutosta myöden toisiin maihin ja ihanko vain aviotonta lasta ja hänen äitiään paetakseen..

^Mahdoton sanoa mitä mies on paennut ja miksi, spekuloida voi että kyseessä on ollut nuori mies ja ilmeisen vähävarainen, liftaamalla tuskin paljon palkkatuloja saa, on voinut pelätä ties miten paljon elatusmaksuja, mutta kuten sanottua, motiivin tietää vain mies itse ja mahdollisesti omaiset mutta suuri yleisö tuskin koskaan.
Asiaan liittyy 100 prosentin varmuudella muutakin kuin oikeuteen jätetty haastehakemus ja jokunen vanha kirje, taisi olla Alibin artikkeli mistä luin että oikeudelle oli toimitettu vanhoja asiakirjoja niin paljon että käännöstyö kesti kuukausia (ja tuli maksamaan ilmeisesti valtiolle maltaita).

Ja käsittääkseni saksalaisten (tässä tapauksessa saman miehen) töihin tulo jopa parina kesänä ulkomaiselle maatilalle ei todellakaan ollut yleistä, vaan nimenomaan se oli poikkeuksellista. Olisiko ollut niin että miehen oma äitinsä ei pitänyt pojan suomalaisesta naisystävästä tjsp. mielenkiintoista olisi tietää mutta ensinnäkin matkaa on todella paljon ja muutenkin oikeutta taidetaan käydä suljetuin ovin eli käräjille lienee turha yrittää mennä lisätietoja kuulemaan.

PS. Kiitokset piks.so selvennetystä kysymyksestä, johon ulkopuolinenkin osaa vastata

Lakitietopalvelu Edilexin sivuilla on tähän liittyvä uutinen. Koska juttu on maksumuurin takana, en kopioi sitä tähän, mutta pääpiirteissään uutisessa kerrotaan, että käräjäoikeus on vahvistanut Saksassa vuonna 1938 syntyneen Yhdysvaltoihin muuttaneen miehen vuonna 1961 syntyneen kantajan isäksi. Ratkaisu perustui suurilta osin DNA-tutkimukseen. Isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 §:n 2 momentin mukainen kanneaikasäännös jätettiin soveltamatta perustuslain 106 §:n nojalla.

Saksalais-yhdysvaltalainen mies ei saapunut istuntoon henkilökohtaisesti, eikä hän ollut myöskään valtuuttanut asiamiestä edustamaan itseään, mutta juttu voitiin siitä huolimatta ratkaista.

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1448599086680.html

Saksalainen liftari sai nuoren suomalaisnaisen raskaaksi – isä löytyi Coloradosta 55 vuoden jälkeen

Saksalainen liftari sai nuoren naisen raskaaksi vuonna 1960 ja katosi Coloradoon. Oikeus vahvisti isyyden maanantaina.

PIENESSÄ maalaiskunnassa asuvalla 54-vuotiaalla Marilla ei ole koskaan ollut virallista isää. Mutta nyt on, kiitos Keski-Suomen käräjäoikeuden maanantaisen päätöksen.

Pitkä työ palkittiin, kun oikeus luotti dna-testin tulokseen ja todistajalausuntoihin ja julisti nykyisin Coloradossa asuvan 76-vuotiaan miehen Marin isäksi. Dna-testin tulos ei jättänyt kysymyksiä, sillä varmuus alunperin Saksasta kotoisin olevan miehen isyydestä on yli 99,999 prosenttia.

– Ilman muuta laitan isälleni nyt joulukortin. Saa nähdä, ehtiikö se perille, kun on tämä postilakkokin, Mari naurahtaa.

Eri asia on, millainen on vastaanotto rapakon takana. Isä kun on lähinnä keskittynyt pakoilemaan vastuutaan – eikä ole koskaan edes nähnyt Maria.

HORST-ISÄ astui Marin suvun elämään vuonna 1959. Hän liftasi Marin isoisän kyydissä suvun tilalle ja jäi kesärengiksi. Seuraavana kesänä hän palasi takaisin – ja teki temput tilalla asuvan nuoren Helenan kanssa.

Isyys ei Horstia kuitenkaan kiinnostanut. Hän muutti etunimensä, muutti Pohjois-Amerikkaan ja perusti uuden perheen.

Helena yritti 60- ja 70-luvuilla tuloksetta etsiä Marin isää. Toivosta oli jo luovuttu, kunnes Marin poika Eerikki Pekkarinen päätti ryhtyä salapoliisiksi.

Kiitos viranomaisavun, Horst löytyi jo kymmenisen vuotta sitten. Mies kielsi kaiken, mutta viime vuonna tehty dna-testi varmisti isyyden. Oikeudenkäyntiin Horst ei haasteesta huolimatta saapunut.

– Isoisäni kiistää vieläkin asian, mutta tiettävästi hän ei aio esittää tyytymättömyyttä päätökseen, puhelimitse Horstiin yhteydessä ollut Pekkarinen kertoo.

PEKKARISEN 74-vuotias isoäiti saapui sen sijaan todistamaan asiassa.

– Tuomari kysyi mummolta, tunnetko tämän miehen. Mummo sanoi, että ikäväkseni tunnen.

Poikaansa sitkeästä työstä kiittävälle Marille on tärkeintä saada papereihinsa merkintä isästä.

– Vielä 80-luvulla oli vaikeaa, jos papereissa luki, että olen isätön. Ymmärsin, että sen takia minua ei esimerkiksi hyväksytty vanginvartijakurssille, Mari kertoo.


PERINNÖN perässä Mari ei ole. Yhteys omaan isään olisi kuitenkin mukava saada. Se ei vaan ole helppoa.

– Hänen vaimonsa ja lapsensa eivät halua olla tekemisissä meidän kanssamme. Isä taitaa olla niin tossun alla, ettei häneltä varmaan edes kysytä mielipidettä.

Yhdessä vaiheessa Horst heräsi historiaansa. Vuonna 2009 hän lähetti Marille lyhytsanaisen joulukortin. Siinä kaikki, mitä isä on tyttärelleen antanut.

– Taitaa olla turha toive odottaa enempää.

Marin, Helenan ja Horstin nimet on muutettu.

Terho Vuorinen