MURHA.INFO

Olipa erikoinen juttu. Olen tätä nyt tässä välipäivinä lukenut "lomalukemisena". Loppupeleissä mulle muodostui tästä "Karista" vähän hämäräperäinen kuva. Suoraan sanottuna aika manipuloivalta ihmiseltä vaikuttaa. Ei ole selvästi ollut millään tavalla sovitteleva exänsä kanssa, eikä yrittänyt olla millään tavalla väleissä naisen kanssa. Huomattavaa on myös, että mies oli alunperin halunnut erota vaimostaan, ei vaimon perhesurma-aikeiden takia, vaan siksi, että oli kyllästynyt masentuneeseen vaimoon. Ja näin... huomaammekin, että herra ei itsekään ole mikään pulmunen.
Myös tämä koko lehtiartikkeli jo kertoo siitä, että mies ei ole millään tavalla sovitteleva tämän exänsä suuntaan, eikä halua olla millään tavalla naisen kanssa sovussa, tai väleissä.

Toisen lapsen tapaus on myös surullinen... Siinä on lääkärit taas syöttäneet dollarin kuvat ja vapaamuurariprinssin arvonimi silmissä raskaana olevalle äidille sikiön aivot tuhoavia lääkkeitä ja sitten lapsi on yllätys yllätys, syntynyt keskosena.

Sitten kysymys siitä, että mikä on äidin merkitys pienelle lapselle... No, jokainen peruspsykologiaa tunteva, tietää, että kaikista pahin trauma, mikä lapselle voi aiheutua, on äidin menetys. Mitä varhaisemmassa vaiheessa tämä tapahtuu, sitä suurempi on tuho lapsen psyykkeelle.
Jos aivan vauvaikäinen erotetaan äidistään, niin seurauksena kehittyy 100% todennäköisyydellä persoonallisuushäiriö. Ja, kun tämä erotus on tehty ja ero on kestänyt jo kuukausia, niin tilannetta ei voi enää korjata mitenkään koskaan, vaan peli on sen henkilön, lapsen kohdalla menetetty.

Vastaavasti myös avioeron tiedetään vaikuttavan lapsiin. Taannoin 90-luvulla tehtiin ameriikassa tutkimuksia, joissa huomattiin, että 70%lla persoonallisuushäiriödiagnoosin saaneista henkilöistä vanhemmat olivat eronneet lapsen ollessa pieni.
Avioero on kuitenkin edelleen sallittua, koska liberalismi jyllää jne. Tätä kuviota vasten peilaten oli tältä huostaanotolla uhanneelta sosiaalijohtajalta ihan peliliike yrittää kiristää isä jäämään lasten kanssa äidin luo asumaan.

Mitä soviteltavaa on vakavasti mielisairaan naisen kanssa, joka suunnittelee perhesurmaa?

Lastenhuolto ei jättänyt "Karille" vaihtoehtoa, vaan ilmoitti ottavansa lapset huostaan, ellei "Kari" hae yksinhuoltajuutta. Eli "Kari" tasapainottelee sekä lastensuojeluviranomaisten että lasten surmaamista suunnittelevan äidin välillä. Lasten ollessa yksin äitinsä kanssa tämä oli mm. kuristanut heitä, ja aikonut hakea koulusta valheeksi osoittautuneella tekosyyllä, joten lapsilla ei ole ollut koskaan turvallista olla äitinsä kanssa. Vanhempi lapsi palasi jopa valvomattomista tapaamisista äitinsä luota mm. hammas katkenneena. Todennäköisesti perheessä äiti on se manipuloiva osapuoli, joka on onnistunut vakuuttamaan lääkärit paremmasta voinnistaan ja halustaan tavata lapsia ilman aikeita vahingoittamisesta. Noin vakava pakkomielle ei unohdu parissa vuodessa, ja ennen kaikkea, miksi isä ottaisi riskin lastensa turvallisuudesta. Ja vaimon masennushan tuli "Karille" täytenä yllätyksenä, joten hänen toimintansa on selvästi koko ajan ollut ainoastaan lastensa suojelemista vaaralta. Elleivät lääkärit olisi kertoneet "Karille" vaimon puhuneen useaan otteeseen lastensa surmaamisesta, avioliitto olisi jatkunut perhesurmaan saakka, vaikka isä ei ollut aikaisemminkaan paljoa uskaltanut jättää lapsia keskenään äitinsä kanssa.

Äiti on tarpeellinen pienelle lapselle mutta ainoastaan jos ei pyri vahingoittamaan lasta.

^Äiti on selvästi sekaisin päästään, mutta en pidä Kariakaan mitenkään täysin puhtaana poikana. Sen näkee rivien välistä, että Kari ei ole mikään sankari-isä, vaikka ehkä sellainen kuvitteleekin olevansa.

Huomatkaa aikajana: kaikki on hyvin... esikoinen on ilmeisesti 1-2-vuotias, kun nainen menee hoitoihin uutta lasta ajatellen. Joitain kuukausia myöhemmin nainen saa diagnoosiksi "synnytyksen jälkeinen masennus". Kari ei ole huomannut naisen olevan masentunut... kaikki on mennyt hyvin tähän asti. Nainen saa vahvat lääkitykset, mutta tästä huolimatta pariskunta päättää tehdä toisen lapsen... Raskauden aikana nainen passivoituu ja tilanne ilmeisesti pahenee toisen lapsen syntymän jälkeen. Mies alkaa suunnittelemaan jättävänsä naisen... Kun ero toteutuu naisen perhesurma-ajatusten ilmaisemisen jälkeen, lapset ovat tyyliin 6-7-vuotta ja 4-vuotta. Eron jälkeen lapset kertovat äidin väkivaltaisuudesta heitä kohtaan. Eron jälkeen nainen muuttuu ikävemmäksi miestä kohtaan.

Itselleni herää kysymys mm. tuosta erosta, että jos miehellä ei ollut eron hetkellä tietoa naisen väkivaltaisuudesta lapsia kohtaan, niin miksi ero piti tehdä pakenemalla... Eikö olisi voitu vaikkapa sopia, että "mennään joksikin aikaa mökille, että saat levätä rauhassa"...

Veikkaan, että isä on narsisti ja äiti on skitsofreenikko. Toisaalta taas mihinkään ei voi luottaa.

dazu kirjoitti:Itselleni herää kysymys mm. tuosta erosta, että jos miehellä ei ollut eron hetkellä tietoa naisen väkivaltaisuudesta lapsia kohtaan, niin miksi ero piti tehdä pakenemalla... Eikö olisi voitu vaikkapa sopia, että "mennään joksikin aikaa mökille, että saat levätä rauhassa"...

Voihan sitä herätä vaikka mitä kysymyksiä, mutta tähän kysymykseen on kyllä selkeä vastaus: ei olisi voitu sopia. Alkuperäisessä jutussahan kerrottiin, että sosiaaliviranomaiset tarjosivat yksinhuoltajuuden hakemisen vaihtoehdoksi huostaanottoa. Ei siinä aleta enää neuvotella mistään pienestä lepäilystä, jos toinen on siinä tilassa, että suunnittelee lasten tappamista. Itse olen nähnyt läheltä tilanteen, jossa toisella vanhemmista oli erittäin paha alkoholiongelma. Sosiaaliviranomaiset antoivat vaihtoehdoiksi joko tämän vanhemman muuttamisen pois yhteisestä asunnosta tai lasten huostaanoton. Kun lasten turvallisuus on vakavasti uhattuna, tällainen on luonnollisesti ainoa vaihtoehto. Ei sellaisten ihmisten kanssa neuvotella, jotka ovat vaaraksi läheistensä hengelle. Joskus myöhemmin, kun ovat hoitaneet asiansa kuntoon, neuvotteluja voidaan taas harkita.

dazu kirjoitti:Sitten kysymys siitä, että mikä on äidin merkitys pienelle lapselle... No, jokainen peruspsykologiaa tunteva, tietää, että kaikista pahin trauma, mikä lapselle voi aiheutua, on äidin menetys. Mitä varhaisemmassa vaiheessa tämä tapahtuu, sitä suurempi on tuho lapsen psyykkeelle.
Jos aivan vauvaikäinen erotetaan äidistään, niin seurauksena kehittyy 100% todennäköisyydellä persoonallisuushäiriö. Ja, kun tämä erotus on tehty ja ero on kestänyt jo kuukausia, niin tilannetta ei voi enää korjata mitenkään koskaan, vaan peli on sen henkilön, lapsen kohdalla menetetty.

Olihan tämä sarkasmia, olihan?

Jos tuo olisi totta, myös adoptiotoiminnan saisi lopettaa. Lapsi oppii kyllä raskausaikana tuntemaan äitinsä äänen, tuoksun jne. ja äidistä eroaminen missä tahansa vaiheessa on aina tietynlainen menetys. Jos lapsi kuitenkin saa äidin tilalle mahdollisimman pikaisesti muun luotettavan ihmissuhteen (isä, isovanhempi, adoptio- tai sijaisvanhempi tms.) hänellä on täydet mahdollisuudet kiintyä turvallisesti ja välttää turvattomuudesta mahdollisesti seuraava kiintymyssuhdehäiriö ja sen seurauksena joillekin tuleva persoonallisuushäiriö. Jos lapsi kokee niin vakavaa laiminlyöntiä tai muuta turvattomuutta (esim. jatkuvasti vaihtuvat hoitajat), että hän sen seurauksena selvästi vaurioituu, on hänellä myöhemminkin mahdollisuus saada oikeanlainen kiintymyssuhde elämäänsä ja välttää pahimmat ongelmat, jos asia ymmärretään ja häntä autetaan oikealla tavalla riittävän aikaisin.

Isän asema lastensa huoltajana on kyllä käsittämättömän surkea. Varsinkin kun ajattelee, miten monissa muissa asioissa tasa-arvoa edistetään ihan äärimmäisyyksiin saakka.

Rorschach kirjoitti: Tässä tapauksessa juuri se pääss napsahtaminen todennäköisesti johtaa tarpeeseen surmata omat jälkeläiset. Se on koko tunnetussa eliökunnassa se äärimmäinen napsahduksen muoto, kun yleensä jokainen laji pyrkii ensisijaisesti turvaamaan omien jälkeläistensä selviämisen

No ei nyt ihan mennyt nappiin nuo sinun biologian oppien muistelot.

Jälkeläisen selviytyminen on toissijaista.
Pää asia on, että omat geenit saadaan seuraavalle sukupolvelle.

Siis ei välttämättä nykyisten poikasten kautta, vaan tulevien.

Koirat ja rotat ovat hyvä esimerkki tästä.

Nippu kirjoitti:Jos tuo olisi totta, myös adoptiotoiminnan saisi lopettaa. Lapsi oppii kyllä raskausaikana tuntemaan äitinsä äänen, tuoksun jne. ja äidistä eroaminen missä tahansa vaiheessa on aina tietynlainen menetys. Jos lapsi kuitenkin saa äidin tilalle mahdollisimman pikaisesti muun luotettavan ihmissuhteen (isä, isovanhempi, adoptio- tai sijaisvanhempi tms.) hänellä on täydet mahdollisuudet kiintyä turvallisesti ja välttää turvattomuudesta mahdollisesti seuraava kiintymyssuhdehäiriö ja sen seurauksena joillekin tuleva persoonallisuushäiriö. Jos lapsi kokee niin vakavaa laiminlyöntiä tai muuta turvattomuutta (esim. jatkuvasti vaihtuvat hoitajat), että hän sen seurauksena selvästi vaurioituu, on hänellä myöhemminkin mahdollisuus saada oikeanlainen kiintymyssuhde elämäänsä ja välttää pahimmat ongelmat, jos asia ymmärretään ja häntä autetaan oikealla tavalla riittävän aikaisin.

Minusta tuntuu, että monikaan ihminen ei ymmärrä, kuinka yleisiä persoonallisuushäiriöt ovat, eikä sitä, että ne kehittyvät juuri vauva-aikana, ei myöhemmin.
Siis noin 10% suomalaisista omaa B-clusterin persoonallisuushäiriön ja siihen päälle noin 5% omaa A-clusterin persoonallisuushäiriön. Ei näitä kaikkia ole hakattu vauvana, eivätkä he ole käyneet läpi mitään kiintymyssuhdehäiriötä.
Kyse on osittain geneettisestä ja osittain olosuhteista johtuvasta jutusta. Usein se menee niin, että siellä on se geneettinen pohja ja sitten on persoonallisuushäiriönen vanhempi ja sitten on vanhempien avioero. Ei siinä muuta vaadita.

Jos tilanne on se, että perheessä väkivaltaa lapsia kohtaan, tai vanhemmat käyttävät runsaasti päihteitä, niin lapset pitää tietty saada tällaisesta eroon.

Tässä ketjun aiheessa on oikeastaan kaikki mahdollinen mennyt vikaan. Siellä on ehkä molemmilla vanhemmilla ongelmia, äiti ollut ehkä väkivaltainen lapsia kohtaan ja sitten lapset erotettu äidistä. Nämä ovat jo kokonaisuutena melkoinen totaalikatastrofi lapsen kehityksen kannalta. Periaatteessa voisi odottaa, että tuon perheen lapsilla olisi nyt jo varmuudella tulossa isoja ongelmia. Jos jompikumpi lapsista olisi psykopaatti, esim. näiden äitiin pumpattujen lääkkeiden ansiosta, niin tuolla henkilöllä olisi todella vaarallisen tyyppinen persoonallisuus.