http://www.iltalehti.fi/kotimaa/2017122 ... 2_u0.shtml
Perheenisän painajainen: Lasten tappamisella uhannut äiti saa ensi vuonna tavata lapsia valvomatta
Perjantai 29.12.2017 klo 17.49 (päivitetty klo 19.33)
Perheenisä pakeni kahden lapsen kanssa yhteisestä kodista 2,5 vuotta sitten, kun äiti oli uhannut sairaalahenkilökunnalle tappavansa omat lapsensa. Nyt tammikuusta lähtien isän olisi kuitenkin päästettävä lapset tapaamaan äitiä valvomatta.
Kari nostaa esimerkiksi 3-vuotiaan lapsen surman leikkikentällä Porvoossa 13. marraskuuta. Isä puukotti tämän kuoliaaksi. Surmaa edelsi huoltajuusriita.
Toukokuussa 2015 keski-ikäinen perheenisä Kari (nimi muutettu) pyydettiin palaveriin yliopistolliseen sairaalaan. Hänen vaimonsa oli siellä hoidettavana mielenterveysongelmien takia.
Karille painotettiin, että palaveri on hyvin tärkeä ja kyse on vakavasta asiasta.
Heti palaverin aluksi isä hämmästyi: huoneessa oli lähes kymmenkunta ihmistä. Paikalla oli sairaalan henkilökuntaa ja useita sosiaaliviranomaisia.
- Sitten minulle kerrottiin, että vaimoni oli kolme kertaa sanonut sairaalan henkilökunnalle tappavansa meidän lapset. Hän oli kertonut etsineensä tietoa siitä, miten hän sen tekee ja mitä hän on suunnitellut, isä kertaa järkyttäviä uutisia.
Uutinen tuli sokkina alakouluikäisten lasten isälle. Hän luuli tulevansa keskustelemaan vaimonsa hoitotilanteesta.
- Se oli kuin läimäytys kasvoille, kyllä se säpsäytti. En voinut kuvitellakaan vaimoni suunnitelleen sellaista.
Palaverin jälkeen keskustelua jatkettiin kahden sosiaalityöntekijän kanssa.
- Toinen heistä sanoi minulle, että minun täytyy tehdä itse ratkaisu eli hakea yksinhuoltajuutta tai he tekevät ratkaisun ja ottavat lapset huostaan, Kari kertoo.
Isä pakeni alakouluikäisten lasten kanssa perheen kotoa 2,5 vuotta sitten.
Äkkilähtö
Isä ehti muutaman päivän miettiä kotona, miten järkyttävään uutiseen tulisi reagoida. Äiti jäi yhä sairaalaan.
Päätös lähteä tapahtui kuitenkin silmänräpäyksessä, kun sosiaaliviranomaisilta tuli hälyttävä puhelu: äiti oli kirjautunut ulos sairaalasta ja matkalla kotiin.
Sairaalassa oli sovittu, että viranomaisille ilmoitetaan, jos äiti haluaa poistua sairaalasta. Inhimillisen virheen takia tieto lähti kuitenkin jälkijunassa.
- Käytin lapset koulun päättäjäisissä ja kun äiti nukkui, pakattiin 4-5 kassia, lapset ottivat parit lelut mukaan ja lähdettiin käytännössä yön selkään, Kari kertoo.
Isä ja lapset pakenivat kesämökille, jossa he asuivat koko kylmän kesän.
- Mökkiä sai lämmittää joka päivä. Onneksi olin tuolloin sairauslomalla ja pystyin olemaan lasten kanssa koko ajan, Kari kertoo.
Kahden vuoden takaisen toukokuun jälkeen Karin ja lasten elämä ei ole ollut enää entisensä. Isä kertoo elävänsä jatkuvassa pelossa.
Pelko on kasvanut yhä suuremmaksi nyt kun äiti saa alkaa tavata lapsia valvomattomissa olosuhteissa ensi vuoden alusta lähtien. Tähän saakka äitiä on tavattu vain valvonnan alaisena.
- Miten minä voin luovuttaa lapset äidilleen viikonlopuksi ja elää epätietoisuudessa, että onko minulla pienet lapset vielä hengissä takaisin tullessa? isä kysyy.
Synnytyksen jälkeinen masennus
Kari kertoo, että he olivat vaimonsa kanssa pitkään naimisissa ennen lasten saamista. Pariskunta kärsi lapsettomuudesta ja ehti olla kolme vuotta jonossa lapsettomuushoitoihin.
Juuri kun he olivat pääsemässä tutkimuksiin, ensimmäinen lapsi ilmoitti tulostaan.
- Olimme aina suunnitelleet hankkivamme kaksi lasta. Kun vaimo meni lapsettomuustutkimuksiin toista lasta varten, hän tuli takaisin diagnoosin kanssa: synnytyksen jälkeinen masennus, isä kertoo.
Kari sanoo, ettei hän ollut huomannut vaimonsa masennusta. Diagnoosi tuli hänelle täytenä yllätyksenä.
- Vaimolle aloitettiin hillitön lääkitys, ja samoihin aikoihin hän tuli uudelleen raskaaksi. Lääkärit vakuuttivat, että lääkitys ehditään purkaa ennen kuin toinen lapsi syntyy, mutta eihän sitä ehditty.
Toinen lapsi syntyi ennenaikaisena ja joutui välittömästi teho-osastolle. Isä kertoo päivystäneensä teho-osastolla vauvan kanssa kaksin.
- Äiti kävi ehkä kerran tai kaksi siellä, Kari muistelee.
Useita hoitojaksoja
Karin mukaan perheen alamäki alkoi äidin masennusdiagnoosista.
Isä kertoo hoitaneensa lasten vaipanvaihdot ja kylvettämiset, samoin kodinhoidon. Äiti saattoi nukkua päivät ja herätä vasta illalla.
- Silloin saimme kyllä paljon apua. Meillä kävi kodinhoitaja auttamassa äitiä ruoanlaitossa ja tuli aamuisin paikalle, kun lähdin töihin, Kari muistelee.
Äiti kävi useilla hoitojaksoilla sairaalassa. Hänellä todettiin vakavia mielenterveysongelmia.
Karin mukaan jollain tavalla takaraivossa jyskytti se, ettei hän luottanut äidin kykyyn huolehtia lapsista. Äiti ei ollut lähes koskaan lasten kanssa yksin.
- Korkeintaan tunniksi jätin lapset äitinsä kanssa. Useimmiten paikalla oli kodinhoitaja tai äitini. Tai sitten jätin menemättä työkeikoille, Kari kertoo.
Isä kertoo, että hän olisi halunnut erota jo lasten ollessa pieniä, mutta ei uskaltanut riskeerata tilannetta lasten takia.
- Soitin silloisen asuinkunnan sosiaalijohtajalle ja hän sanoi minulle, että tässä kunnassa ei ole annettu lapsia isälle, vaan lapset lähtevät huostaan. Jouduin sitten elämään aika monta vuotta siinä avioliitossa, Kari sanoo.
Jatkuva piina
Kun äiti uhkasi lasten tappamisella toukokuussa 2015, Kari jätti saman tien avioerohakemuksen.
Mökillä vietetyn kesän jälkeen isä päätti syksyllä muuttaa lasten kanssa toiselle paikkakunnalle.
Äiti ei kuitenkaan suhtautunut tilanteeseen hyvin. Hän alkoi tehtailla perättömiä lastensuojeluilmoituksia ja mustamaalata isää.
- Hän soitti esimerkiksi firmani vuokranantajalle ja väitti, että lapsilla on mielenterveyshäiriöitä, Kari kertoo.
Kerran äiti teki lastensuojeluilmoituksen siitä, että isä olisi viillellyt vanhempaa lasta. Päivystävä sairaanhoitaja totesi, että lapsen jalassa näkyy ainoastaan kuivasta ihosta johtuvaa halkeilua.
Toisella kerran äiti ilmoitti, että vanhempi lapsi vuotaa verta takapuolesta. Isä otti yhteyttä sosiaalityöntekijään, joka käski isän viedä lapsen välittömästi lääkäriin.
Lääkäri totesi kaiken olevan kunnossa.
- Vasta jälkikäteen tajusin mistä oli kyse. Äiti siis väitti, että hyväksikäytän omaa lastani, isä sanoo.
Kari kuvailee, että viimeisten parin vuoden aikana on saanut opetella kovettamaan itsensä.
- Kaikkea, mikä loukkaa äärettömän paljon, on joutunut vetämään napaansa. Lopulta sosiaalitoimikin ilmoitti, että saa tulla aika paljon ilmoituksia ennen kuin niihin enää reagoidaan, isä kertoo.
Syksyllä 2015 isä vaati oikeudessa lasten yksinhuoltajuutta.
- Naistuomari ilmoitti heti istunnon aluksi, että hän ei ole koskaan määrännyt isälle yksinhuoltajuutta. Asianajajanikin totesi, että tästä on hyvä aloittaa, isä hymähtää.
Oikeus päätyi määräämään parille yhteishuoltajuuden. Lapset saivat tavata äitiään viikonloppuisin valvotuissa olosuhteissa kuten turvakodissa.
- Aluksi tapaamiset turvakodissa järjestettiin ilman paikalla olevaa valvojaa. Vanhempi lapsi tuli tapaamisista aina lommoilla pois, aina kolahti maila tai pallo, kerran oli hammas poikki. Hermostuin ja vaadin valvojan paikalle tapaamisiin. Sen jälkeen ei enää tullut lommoja, isä kertoo.
Aikoi hakea koulusta
Eräänä iltapäivänä isä sai puhelun lasten koulun rehtorilta. Rehtori kertoi, että äiti oli ilmoittanut tulevansa noutamaan lapset koulusta. Äiti oli omien sanojensa mukaan viemässä lapset perheneuvolaan.
- Sanoin, että ette missään nimessä anna äidille heitä matkaan. Pyysin veljen vaimon hakemaan lapset koulusta ja soitin meidän perheneuvolaan. He sanoivat, että mitään tällaista tapaamista ei ollut.
Hyvin pian välikohtauksen jälkeen isä ja lapset muuttivat lähemmäs koulua.
- Aiemmin minulla oli 18 kilometriä matkaa koululle, nyt enää 1,5 kilometriä. Enää ei mene monta minuuttia, jos on tarve päästä koululle nopeasti.
Isä kertoo, että hän oli tapahtuneen jälkeen monta kuukautta varpaillaan.
- Vahdin pitkään kulkeeko kukaan pihassa. Kukaan viranomainen ei tällekään korvaansa lotkauttanut, Kari sanoo.
Isän mukaan hän joutui selviämään sukulaisten ja ystävien tuella kotoa lähtemisestä ja sitä seuranneista tilanteista. Hänen mukaansa sosiaalitoimi ei auttanut karkuun lähtenyttä isää millään tavoin.
- Lähikunnan sosiaalitäti ensimmäisenä kommentoi, että olen siistin oloinen kaveri ja joko olen tehnyt ilmoituksen senssipalstalle. Ilmeisesti hän yritti keventää tilannetta, mutta kevensi vähän väärällä lailla, isä hymähtää.
Karin mukaan isän ja lasten taloudellista tilannetta kartoitettiin ensimmäistä kertaa kaksi kuukautta sitten lokakuussa - yli 2,5 vuotta lähdön jälkeen.
- Huonekalut, verhot, matot - kaikki tuli kavereilta. Oma iäkäs äitini on ollut suuri apu lasten hoitamisessa, isä kertoo.
- Perättömiin lastensuojeluilmoituksiin löytyy aina pataljoona työntekijöitä, mutta meitä auttamaan ei löytynyt sitä ensimmäistäkään, isä huokaa.
Isä kertoo, että vasta jälkikäteen hänelle on selvinnyt, että hän olisi voinut pyytää esimerkiksi poliisin avuksi, jotta tavaroita olisi voitu hakea vanhasta kodista.
- Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt kylmänrauhallisesti marssia turvakotiin. Tosin eihän tällä paikkakunnalla sellaista ollut.
Isän mukaan lapset voivat tällä hetkellä hyvin, ja heillä on paljon kavereita. Lapset ovat iloisia ja reippaita perhetilanteesta huolimatta.
- Perheneuvolan ohjeiden mukaan lapsille on kerrottu vain, että äiti on sairas. Ei heille voinut kertoa, minkä takia kotoa piti lähteä niin kiireessä.
Yhteisestä kodista lähtemisen jälkeen lapset alkoivat myös kertoa, mitä kotona oli tapahtunut, kun lapset olivat välillä olleet äidin kanssa yksin.
- Alkoi paljastua, että äiti oli muun muassa kuristanut ja viskannut lattialle. Näitä käytiin kertomassa myös perheneuvolassa, isä sanoo.
Uusi päätös
Valvotut tapaamiset eivät riittäneet äidille, vaan hän vei asian uudelleen oikeuteen kesällä 2016 vedoten kohentuneeseen terveystilanteeseensa. Äidin mukaan hänen mielialansa on tasoittunut ja tunnesäätelynsä on kehittynyt.
Tapaus käsiteltiin keväällä 2017 follo-sovittelussa, jota johti tuomari. Isä kertoo suostuneensa sovitteluun, sillä se oli taloudellisesti edullisempi ratkaisu.
Sovittelussa äiti kiisti uhanneensa tappaa omat lapsensa.
- Hän väitti puhuneensa toisten lapsista tai lapsista yleisellä tasolla. Minusta paraneminen ei ole alkanutkaan, jos hän ei suostu myöntämään tekoaan, Kari kertaa.
Isän mukaan sovittelussa puhuttiin paljon siitä, missä vaiheessa perhesurman uhka poistuu.
- Minusta se ei poistu koskaan. Äidillä on niin vakavat diagnoosit, että ne sairaudet eivät parane 2,5 vuodessa, isä sanoo.
Äiti on myöntänyt, että hänen voimavaransa eivät riitä siihen, että hän jäisi yksin molempien lasten kanssa viikonlopuksi. Äidin mukaan ystävän kanssa yhdessä lastenhoito voisi onnistua.
Tähän saakka äiti on saanut tavata lapsia kotonaan ja turvakodissa tukihenkilön valvonnan alaisena.
Sovittelussa kuitenkin päädyttiin siihen, että vuoden alusta lähtien äiti saa tavata lapsia valvomatta yhtenä viikonloppuna kuussa kotonaan ja yhtenä lähitapaamisena paikallisessa hotellissa.
Isä järkyttyi ratkaisusta.
- Ei olisi pitänyt koskaan lähteä sovitteluun tällaisessa tapauksessa. Tuomari oli sitä mieltä, että joku aikaraja on laitettava, koska äiti voi alkaa tavata lapsia yksin. Siinä päädyttiin sitten vuoden 2018 alkuun, isä huokaa.
- Minun näkökulmani jyrättiin täysin. Mielipidettäni kysyttiin, mutta sitä ei otettu huomioon, isä sanoo.
Isä pitää todella erikoisena sitä, että oikeus painottaa enemmän äiti-lapsi-suhteen rakentamista kuin lasten turvallisuutta.
Hänen mukaansa lasten äiti osaa halutessaan käyttäytyä hyvin viranomaisten edessä.
- Äiti sopivassa paikassa itkeä tirauttaa, niin asia on käsitelty.
Isä on todella huolissaan siitä, miten lapset selviytyvät valvomattomissa tapaamisissa.
- Asumme eri paikkakunnalla ja välillä on useampi sata kilometriä. Sinne ei tule hätiin kukaan, jos äidillä naksahtaa päässä, isä toteaa.
- Minusta he ovat liian pieniä jäämään tällaisen uhan kanssa kahdestaan. He eivät voi puolustaa itseään. Sitten kun he ovat vanhempia ja voivat huolehtia esimerkiksi itse omista syömisistään, niin menkööt sitten niin paljon kuin haluavat.
"Ennusmerkit näkyvissä"
Kari mainitsee usein puheessaan viimeaikaisen Porvoon tragedian, jossa isän epäillään puukottaneen 3-vuotiaan tyttärensä hengiltä, Kuopiossa lapsensa hukuttamalla surmanneen äidin ja Rautavaaralla linja-autoa päin ajaneen äidin.
- Olemme kaikissa tapauksissa nähneet, että näin tapahtuu heti kun he ovat saaneet tilaisuuden. Ennusmerkit ovat olleet ilmassa ja monet tapaukset olisi voitu välttää, Kari sanoo.
Isä pitää tuomarin ja viranomaisten toimintaa täysin järjenvastaisena ja edesvastuuttomana.
- Vähän tuntuu siltä, että viranomaiset pitävät kädet ristissä ja toivovat, että mitään ei tapahdu. No mitä jos tapahtuu? Minulla ei ole enää lapsia sitten, Kari sanoo.
Vasta hiljattain viranomaisten papereista selvisi isälle, että äiti oli suunnitellut perhesurmaa jo pidemmän aikaa. Äidillä oli ollut perhesurma-ajatuksia jo vuonna 2013 ja 2014.
Kari kertoo, että hän toivoi sovittelun päätyttyä keväästä lähtien, että tilanne menisi parempaan suuntaan. Päällisin puolin asiat näyttävätkin edenneet: mustamaalaaminen on loppunut ja äiti on myös pyytänyt anteeksi Karilta tekstiviestitse.
Kari ei kuitenkaan luota, että asiat ovat niin hyvin kuin miltä ne näyttävät.
- Täytyy sanoa, että minulla on tosi huono tunne tästä. Vuosien kokemuksella voin sanoa, että hän ei ole vieläkään terve.
Isä myöntää, että tammikuun lähestyminen on vetänyt tunnelmat kireäksi ja tilanne hermostuttaa isää.
Kari onkin päättänyt, että hän ei aio päästää lapsia äidille valvomattomiin tapaamisiin, kun vuosi vaihtuu.
- Minä pidän hurjana sitä, että tuomari on määrännyt minut antamaan lapset valvomatta tällaiselle epävakaalle ihmiselle. Minä en laske lapsia sinne. Mennään sitten oikeuteen uudelleen, ehkä siinä menee puoli vuotta tai vuosi, mutta lapset ovat taas vähän vanhempia, isä toteaa.
Iltalehti ei paljasta perheenisän henkilöllisyyttä tai asuinpaikkaa lasten suojelemiseksi. Iltalehti on nähnyt tapaukseen liittyviä asiakirjoja.
Kari kertoo pelkäävänsä mitä tapahtuu esimerkiksi, jos hän aloittaa joskus uuden parisuhteen. Kenelle hän silloin kostaa? No lapsille, isä sanoo.
.
