otus kirjoitti:Amerikkalainen vetoomustuomioistuin on päättänyt, että vietnamilaiset eivät voi vaatia korvauksia niin sanotun agent orange -kasvimyrkyn aiheuttamista vahingoista.
Virallisesti ei vaarallista
Kanteen mukaan pahamaineinen kasvimyrkky aiheuttaa muun muassa sikiövaurioita ja syöpää. Yhdysvallat ei ole koskaan virallisesti myöntänyt, että myrkyssä oleva dioksiini olisi aiheuttanut terveyshaittoja Vietnamissa.
Amerikkalaiset kemianyhtiöt, mukaan luettuna Dow ja Monsanto, maksoivat kuitenkin vuonna 1984 amerikkalaisille Vietnam-veteraaneille 180 miljoonaa dollaria vahingonkorvauksia. Sotilaat olivat valittaneet erilaisista agent orangen aiheuttamista terveysongelmista.
Hienosti toimii amerikkalainen oikeus. Omille sotilaille on maksettu (aiheellisesti) korvauksia, koska myrkyllinen Agent Orange on turmellut veteraanien terveyttä. Vietnamilaisille ei makseta mitään, vaikka he ovat joutuneet elämään kasvimyrkkyjensä keskellä vuosikymmeniä, ja jenkit ovat tuhonneet maaperää täysin joltittomasti.
Ja kuten Irakissa tänään, myös Vietnamin sota oli sota, jossa USA oli hyökkääjänä. Jenkit pommittivat lähiseutuja tuusan nuuskaksi jo ennen sodan aloittamista, tämän jälkeen he hyökkäsivät vieraaseen, sisäistä kamppailua käyvään maahan ja "auttoivat" etelä-Vietnamia. Tuloksena tuhoa, kasvimyrkkyjä... sekä tietysti vanha klassikko, My Lain verilöyly, jossa jenkit teurastivat liittolaissiviilejä kokonaisen kylällisen: naiset, lapset, vanhukset, kaikki. Satoja ihmisiä.
http://en.wikipedia.org/wiki/My_Lai
(Artikkelissa on kuvia ruumiista sekä linkkejä muihin kuviin.)
Kuten BBC asiasta raportoi:
Soldiers went berserk, gunning down unarmed men, women, children and babies. Families which huddled together for safety in huts or bunkers were shown no mercy. Those who emerged with hands held high were murdered. ... Elsewhere in the village, other atrocities were in progress. Women were gang raped; Vietnamese who had bowed to greet the Americans were beaten with fists and tortured, clubbed with rifle butts and stabbed with bayonets. Some victims were mutilated with the signature "C Company" carved into the chest. By late morning word had got back to higher authorities and a cease-fire was ordered. My Lai was in a state of carnage. Bodies were strewn through the village.
Tästä seurasi "sotaoikeus", jossa tuomittiin
yksi mies, luutnantti Calley (
http://en.wikipedia.org/wiki/William_Calley). Calleyn esimiestä kapteeni Medinaa ei koskaan tuomittu. Calley sai näennäisesti elinkautisen, mutta itse presidentti Nixon puuttui peliin ja vapautti miehen vain yhden päivän vankilakeikan jälkeen. Calley vietti lopulta 3,5 vuotta "kotiarestissa" sotilastukikohdassaan Fort Benningissa, eli käytännössä duuni jatkui normaalisti, vain ns. iltalomat paloivat kiinni. Ei mikään kauhea rangaistus 350-500 ihmisen murhasta, ja kukaan muu ei tosiaan saanut yhtään mitään tuomiota.
Jenkit ovat itse tekopyhästi tuomitsemassa muiden maiden "sotarikoksia" ja "rikoksia ihmisyyttä vastaan", mutta omia tekoja ei joko käsitellä, tai sitten valitaan joku yksittäinen alempi upseeri syntipukiksi, tuomitaan tämä näennäisesti ja armahdetaan hiljaisuudessa.
Mikäs siinä, kun pääsee aina tappamaan ja hyökkäämään vieraaseen maahan - eivät jenkit ole omalla mannermaallaan kokeneet minkäänlaista sotaa sitten vuosien 1846-1848, jolloin maa taisteli Meksikon kanssa Teksasin hallinnasta
http://en.wikipedia.org/wiki/Mexican-American_War sekä oman sisällissotansa 1861-1865 (
http://en.wikipedia.org/wiki/American_Civil_War). Modernia sotaa he eivät ole kokeneet ikinä omilla alueillaan (ja ei, en laske Pearl Harborin saarta mukaan).
En nyt tietysti toivo sotaa minnekään, mutta kieltämättä voisi tehdä jenkkien perspektiiville hyvää tietää, minkälaista on olla ottavana osapuolena, kun valloittaja-armeija käy päälle, pommittaa kaupungit paskaksi ja kylvää maaperän täyteen myrkkyä. Tämä toimenpide harvoin tuntuu paikallisista siviileistä "vapauttamisena", vaikka jenkit tätä termiä mielellään käyttävätkin joka puolella maailmaa sotarikostensa peittelyyn.
Ja sekin on sotarikos, että USA hylkää veteraaninsa aina oman onnensa nojaan, ja jättää nämä traumatisoituneina ja kenties vammautuneinakin heitteille. Vietnamin veteraanit ovat oma lukunsa, ja samoin Persianlahden sodan/Irakin sodan veteraanit, kuten vaikkapa James Blake Miller, kuuluisa "Marlboro-sotilas":
http://en.wikipedia.org/wiki/James_Blake_Miller
Mies kärsii post-traumaattisesta stressistä ja mielenterveysongelmista, jotka syntyivät sodassa. Heti kun ne ilmenivät, mies sai armeijasta potkut, vaimosta tuli ero, ja nyt ex-sotasankari, 23, asuu asuntovaunussa isänsä takapihalla, pohti itsaria ja on liittynyt paikalliseen puolirikolliseen moottoripyöräporukkaan sen takia, että sen "uniformut ja käytöskoodit muistuttavat häntä merijalkaväestä". Näiden miesten elämillä jenkkien suurfirmat ovat tahkoneet rahaa, Monsanto ja aseteollisuus. Amerikassahan armeijaan värväytyvät pääasiassa köyhät ja kouluttamattomat, joille armeija on mahdollisuus pois kurjuudesta - mutta armeija taistelee pitkälti vain isojen taustavoimien etujen turvaamiseksi, ei omien kansalaistensa eduksi. Kuten tuo Miller kiteytti:
"What have we gained as a country? What have we actually accomplished other than the loss of some damn fine people?
Jenkkien peruskoulutushan on hyvin USA-henkistä ja -keskeistä, joten ei mikään ihme jos ei perspektiivi ole ihan kohdillaan.