Yle on ihan sairas wokekiimassaan ja kaikki tämä meidän verorahoilla!!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/808a ... fb81028c83
Katsoin salatun koulutusvideon, jota Yle ei suostunut näyttämään – Siis ihan oikeasti: Voi herran jestas!
SANNA UKKOLA
On typerryttävää katsella, kuinka toimittajia erikseen sysitään pois klassisen journalismin periaatteista. Ei ihme, että Yle kieltäytyy luovuttamasta tietoja koulutuksista, kirjoittaa Sanna Ukkola.
Tänään klo 8:04
Yle on järjestänyt henkilöstölleen jo 40 koulutusta monimuotoisuudesta ja inkluusiosta. PASI LIESIMAA
“Oma asema on haasteellinen: olen valkoinen cis-nainen ja teen päätöksiä siitä, kenen ääni tulee kuulluksi. Toivottavasti se muuttuu.”
Yle Draaman tuottaja seisoo vakavana mikrofoni kädessä yleläisten edessä: hän on juuri pitänyt luennon sensitiivisyyslukijoiden käytöstä draaman somejulkaisuissa.
Tuottajan mukaan todella tärkeää on, että Yle pystyy toiminnallaan lisäämään vähemmistöjen edustusta sekä Ylessä että yhteiskunnassa.
Yle on palkannut vähemmistöön kuuluvia, “marginalisoituja” ihmisiä, jotta taloon saadaan mahdollisimman erilaisia työntekijöitä. Nyt heitä nostetaan kameran eteen, taakse ja erilaisiin sisältöihin.
“Meidän sisällöissä näkyy, kuuluu ja vaikuttaa yhä useammin erilaiset vähemmistöt. Me ollaan pyritty hyvin monipuolisesti löytämään erilaisia aliedustettuja ihmisryhmiä ja tekemään heidän kanssaan yhteistyötä”, nainen kertoo.
Sensitiivisyyslukija on esimerkiksi etniseen vähemmistöön kuuluva ihminen, joka tarkistaa, että kirjoitettu teksti ei loukkaa ketään. Nyt Ylellä on naisen mukaan myös sensitiivisyyskatsojia ja sensitiivisyystekijöitä.
Esimerkiksi romanit saattavat käsikirjoittaa romaneista kertovaa sisältöä, sen lisäksi toinen romani lukee käsikirjoituksen. Ohjaajan apulaisena saattaa vielä erikseen toimia vähemmistöryhmään kuuluva ihminen.
Ongelmana on usein se, että vähemmistöryhmiin kuuluvilla uusilla tekijöillä ei ole riittävää ammattitaitoa eikä kokemusta. Tällaisia tilanteita varten on koottu työryhmiä, joissa kokeneet ammattilaiset kohtaavat kokemattomampia tekijöitä.
Naisen mukaan tekijöitä ja mallia pyritään nyt integroimaan myös muualle Yleen.
“Haluaisin muistuttaa, että tämä ei riitä. Me tehdään marginalisoitujen ryhmien kanssa matalan tuotantoarvon sisältöjä, mutta kuitataanko sillä tämä kaikki? Me tarvitsemme isoja tuotantoja ja valtavirtaa. Sitä kohti on mentävä!”
Yle on järjestänyt henkilöstölleen jo 40 koulutusta monimuotoisuudesta ja inkluusiosta ja salaa koulutusten hinnan. Kun Verkkouutiset viime viikolla yritti kysellä, kuinka paljon verorahoilla järjestettäviin koulutuksiin oli budjetoitu, avoimuuttaan aiemmin julistanut Yle kieltäytyi paljastamasta summaa.
Ylen henkilöstöjohtaja Eija Hakakari lisäksi väitti, että koulutukset eivät liity journalistisen työn tekemiseen.
Pyysin Hakakarilta koulutusta nähtäväkseni, mutta hän kieltäytyi sopimussyihin vedoten. Sain Ylen monimuotisuusiltapäivän kuitenkin toista kautta katsottavakseni.
Ylen 29. toukokuuta järjestämässä monimuotoisuusiltapäivässä pääpuhujana on intersektionaalinen kouluttaja Dakota Robin, joka kertoo olevansa puoliksi turkkilainen, puoliksi suomalainen transsukupuolinen mies.
Dakotan mukaan me kaikki syrjimme alitajuisesti muita ja oma, syrjivä ajattelutapa pitäisi tunnistaa. Me suosimme vaistomaisesti tuttua ja vieroksumme tuntematonta.
“Meillä on mielikuva, että jos mä kysyn jotakin vähemmistötaustaiselta, marginalisoituneelta ihmiseltä, niin se on hänelle viesti, et mä hyväksyn sut ja olen kiinnostunut siitä, mistä tulet. Se ei ole näin. Kysymykset saattavat välillä tuntua erittäin ahdistavilta. Kysymykset voivat olla myös häirintää”, hän sanoo.
Ulkomaalaistaustaiselta työkaverilta ei esimerkiksi kannata ensimmäisenä kysyä, että mistä hän tulee, sillä silloin hänet määritellään vähemmistötaustasta käsin.
Toki voisi kysyä, eikö koko koulutus tee juuri tätä?
Ylen koulutuksessa kerrotaan myös esimerkiksi etnisyydestä journalismissa ja Newslabin työstä osallisuuden lisäämiseksi Ylellä. Newslab on Ylen journalismin koelaboratorio, jossa kehitetään uusia journalismin muotoja.
Newslabin edustaja siteeraa THL:n tutkijaa, jonka mukaan osallisuuden edistäminen journalismissa on vallan uudelleenjakoa.
Siis hetkinen. Vallan uudelleenjakoa?
Viime syksynä Newslab jalkautui Itä-Helsinkiin kysymään ihmisiltä ja yhteisöiltä, mitkä aiheet heitä kiinnostaisivat ja mistä Ylen pitäisi uutisoida enemmän. Hanke laajenee ensi syksynä.
Anonyymeistä rekrytoinneistakin puhutaan iltapäivän päätteeksi. Ylellä on ollut kokeilussa esimerkiksi työnhaku ilman CV:tä.
“Siinä hakijalta kysytään kysymyksiä, jotka liittyvät tehtävään. Aina ei tarvitse edes olla sitä osaamista, vaan me yritetään todentaa, että onko sulla sellaisia näkökulmia, mitä me kaivataan ja mitkä olis meille uusia”, henkilöstöhallinnon edustaja kertoo.
Ei kuulosta aivan tavanomaiselta työpaikalta. Ylessä jalkaudutaan lähiöihin, otetaan työntekijöiksi ihmisiä, jotka näyttävät sopivalta, ei kysytä CV:tä – eikä vaadita aina edes sitä osaamista. Luulin, että demareiden nelipäiväinen työviikko olisi vallankumouksellinen, mutta Yle on kyllä jo todella päässyt uudelle levelille.
On typerryttävää katsella, kuinka toimittajia erikseen sysitään pois klassisen journalismin periaatteista. Ei ihme, että Yle kieltäytyy luovuttamasta tietoja koulutuksista.
Hämmentävän mikromanageeratun kokonaisuuden lopputuotos syötetään meille jokaiselle olohuoneiden ruutuihin. Tavallisella katsojalla ei voi mitenkään olla tietoa siitä, miten nämä puhuvat päät on ohjelmiin kätilöity ja kuinka monta erilaista sensitiivisyysapuhenkilöä heidän ympärillään häärii.
Monimuotoisuuskoulutukset eli niin sanotut DEI-koulutukset ovat pitkään olleet Yhdysvalloissa valtava, miljardien dollarien rahasampo – ja viime vuosina ne ovat rantautuneet vahvasti myös Suomeen.
Meillä puhutaan kuitenkin hämmästyttävän vähän koko aiheesta.
Koulutusten perimmäinen tarkoitus lienee hyvä: edistää työpaikkojen monimuotoisuutta ja vähentää syrjintää.
Mutta koulutukset ovat maailmalla joutuneet toistuvasti ankaran arvostelun kohteiksi.
“Tutkijoiden keskuudessa vallitseva konsensus on se, että monilla syrjinnän vastaisilla käytännöillä ei ole mitään vaikutusta. Pahinta on, että ne kääntyvät usein itseään vastaan”, The Economist -lehti kirjoittaa.
Laaja, yli 800 yritystä kattava tutkimus osoitti, että monimuotoisuuskoulutuksilla ei ollut keskimääräisillä työpaikoilla lainkaan positiivisia vaikutuksia. Jos koulutukset olivat pakollisia, niiden vaikutus oli päinvastoin haitallinen.
Sadat tutkimukset viittaavat siihen, että ennakkoluulojen vastainen koulutus ei vähennä ennakkoluuloja, muuta käyttäytymistä eikä työpaikkaa.
Monimuotoisuuskoulutuksen positiiviset vaikutukset kestivät harvoin paria päivää kauemmin, ja useiden tutkimusten mukaan ne voivat jopa laukaista ennakkoluuloja ja aiheuttaa vastareaktion.
Kaikkien aikojen suurimmassa tutkimuksessa monimuotoisuuskoulutuksista kävi ilmi, että useimmissa työpaikoissa pakollisten koulutusten jälkeen naisten määrä johtotehtävissä laski 7,5 prosenttia. Mustien naisjohtajien määrä laski kymmenen prosenttia ja mustien miespomojen määrä laski 12 prosenttia. Samanlaisia vaikutuksia havaittiin latinoilla ja aasialaisilla.
Vapaaehtoisissa koulutuksissa tulokset olivat parempia.
“Monimuotoisuuskoulutuksista 75 prosenttia on roskaa, niillä on vain vähän tai ei lainkaan vaikutusta tai negatiivinen vaikutus”, sanoo monimuotoisuutta tutkiva taloustieteilijä Marc Bendick.
Ylellä on ollut kokeilussa esimerkiksi työnhaku ilman CV:tä. ALL OVER PRESS
Ongelma on siinä, että kun me alamme nähdä ihmiset vain omien ryhmiensä edustajana, me typistämme heidät pintaidentiteetin kautta. Mutta jokainen yksilö on valtava kirjo erilaisia ominaisuuksia: hän ei edusta pelkästään pigmenttiään, sukupuoltaan eikä seksuaalisuuttaan.
Kun ihmisiä aletaan jakaa eri ryhmiin esimerkiksi ihonvärin perusteella, se todella jakaa heitä eri ryhmiin ja sementoi ihmisryhmien välisen eron.
Jos ihmisten on pakko käydä uudelleenkoulutuksissa työpaikoillaan, heitä alkaa ärsyttää.
Kuvittele, että joudut koulutukseen, jossa sinua opetetaan kohtelemaan punatukkaisia hyvin. Joka kerta, kun olet tekemisissä punatukkaisen kanssa, mietit aiempaa todennäköisemmin, että tuossa on nyt punatukkainen, hänen seurassaan pitää varoa sanojaan. Alat vähitellen käyttäytyä mekaanisesti, eikä vuorovaikutus ole enää luontevaa.
Jos tiimi-iltapäivääsi rynnii vakavailmeinen kouluttaja hokemaan, että Utajärven asukkaat eivät haise juustolle, he eivät missään tapauksessa haise juustolle, tämä on haitallinen stereotypia, ja kuulet tämän uudelleen ja uudelleen, mitä sinulle tulee mieleen vuoden kuluttua, kun sinulle mainitaan Utajärvi? Juustonhajuiset asukkaat.
Kun ihmisille sanotaan, että he ovat lähtökohtaisesti syrjiviä tai rasistisia, tämä ei yleensä auta heitä pääsemään eroon näistä ajattelutavoista, päinvastoin.
“Ihmisten kutsuminen rasisteiksi tekee heistä entistä rasistisempia. Tämä saa ihmiset samaistumaan näihin negatiivisiin leimoihin. Sen sijaan, että se saisi heitä muuttamaan käytöstään, se saattaa vain saada heidät ajattelemaan, että jos he tekevät niin, se ei voi olla kovin pahasta”, kirjoittaa tunnettu bloggaaja ja psykiatri Scott Alexander.
Ihan oikeasti, Yle, teillä on ollut noin sata vuotta aikaa harjoitella. Ei uskoisi, että teidän pitää ostaa ulkoa sensitiivyyskonsultointia ja laajaa henkilöstön kurssittamista. Mitä ihmettä tämä on?
En saanut selvää Sexi-Saaran koko nimestä, entä onko hän oikeesti aktiivina jossain puolueessa? Huoh
.