Huumorimusiikkia suomalaiseen tyyliin

[Schimanski]

[Schimanski]

Enok on yksi novelli Kauhu-7 pokkarissa, jonka jokainen iäkkäämpi ihminen tuntenee.

Diplomi-insinööri, kääntäjä, tietokirjailija ja sarjakuvakäsikirjoittaja Mauri ”Moog” Ilmari Konttisella on paljon hienoja ja hauskan oivaltavia sanoituksia joista näkyy ja kuuluu miehen mieltymys sarjakuviin ja kioskikirjallisuuteen.

[Schimanski]

[Schimanski]

[Schimanski]

[Schimanski]

[Stonedar]

Mielestäni huumorimusiikki on terminä vähän hankala. Tai vaikeasti määriteltävä, ja varmaan jossain määrin subjektiivinen kokemus. Jotkut piti vanhaa Y.U.P:tä huumorimusiikkina, kun olihan siinä jollain tavalla hassuja juttuja. Mutta aika kovaa touhua monella tapaa. Hyvä esimerkki voisi olla myös M.A. Numminen. Olen siis sitä mieltä, että huumorimusiikkia ei ole olemassa. Ei edes Natsipaska ole sellaista mielestäni. Ja jos näihin tyyppeihin päästään, niin varmaan tahaton komiikka on sitten musiikissakin parasta huumoria. Itseäni ainakin nauratti se Ruoskan Mies Yli Laidan, kun se kuulosti naurettavalta kopiolta Rammsteinista, mutta Eläkeläiset-äänellä laulettuna.
Mutta Rehupiiklesin koveri Minen Tykkää Maksaloorasta on kova.

[Schimanski]

Lappareiden huumori on purrut aina lujaa.

Vaikka laulut käsittelivät välillä hyvinkin vaikeita aiheita niissä oli aina inhimillistä lämpöä tyyliin liian pieni ihminen liian suuressa maailmassa.

[Schimanski]

Mielestäni huumorimusiikki on terminä vähän hankala. Tai vaikeasti määriteltävä, ja varmaan jossain määrin subjektiivinen kokemus. Jotkut piti vanhaa Y.U.P:tä huumorimusiikkina, kun olihan siinä jollain tavalla hassuja juttuja. Mutta aika kovaa touhua monella tapaa. Hyvä esimerkki voisi olla myös M.A. Numminen. Olen siis sitä mieltä, että huumorimusiikkia ei ole olemassa. Ei edes Natsipaska ole sellaista mielestäni. Ja jos näihin tyyppeihin päästään, niin varmaan tahaton komiikka on sitten musiikissakin parasta huumoria. Itseäni ainakin nauratti se Ruoskan Mies Yli Laidan, kun se kuulosti naurettavalta kopiolta Rammsteinista, mutta Eläkeläiset-äänellä laulettuna.
Mutta Rehupiiklesin koveri Minen Tykkää Maksaloorasta on kova.

Huumori on toki suhteellinen käsite ja niin on varmaan huumorimusiikkikin.

Ihmiset eivät naura samoille asioille. Se mikä on jonkun mielestä suorastaan hillittömän ja hervottoman hauskaa on jonkun mielestä jotain aivan muuta.

M.A.Numminen on ehdottomasti suurisieluinen humoristi jolla on aivan valtava pokka, mutta ei Numminen ja Nummisen hauskimmatkaan biisit ja tempaukset kaikkia naurata.

Ei naurattanut tämäkään...



Minua naurattaa jo pelkästään se kun katselen yleisön ilmeitä ja paikalta poistuvaa jatsikansaa Jazz oli vakava asia 1970-luvulla.

[Ifigeneia]

Eläkeläisiähän jotkut eivät voi sietää. Minä tykkään.

[Ifigeneia]

[Schimanski]

[Schimanski]

[m1ckey]

Tero Moilanen - Fränti ja Vahanen

[m1ckey]