Mielestäni erinomainen keskustelunaihe. Voisin varovasti availla..
Olen töissä naisvaltaisella alalla ja paikassa jossa työskentelen, on naisia noin 98 prosenttia. Haluaisin kuulla hieman muiden kokemuksista, millaista Teidän työpaikalla on, jos on vastaava tilanne?
Meidän työyhteisöä terrorisoi aluksi oikeastaan yksi henkilö. Minäkin jouduin tämän ihmisen hampaisiin heti ekana päivänäni ja säikähdin kyllä. Mietin pari ensimmäistä päivää, että mitähän tästä tulee, mutta koska ala on minulle rakas ja se ns. ainoa oikea, jäin taloon. Kenties kovapäisyyteni auttoi myös asiaa. Nykyään tulen tämän ihmisen kanssa melko hyvin toimeen, tai sanotaanko vaihtelevasti.
Olen nyt kolmatta vuotta samassa paikassa ja olen joutunut valittamaan työpaikkakiusaamisesta ylemmille tahoille (silloin alkuvaiheessa lähinnä). Ensiksi itseni vuoksi, myöhemmin kertoakseni nykytilannetta ja kuinka tämä ihminen muita kohtelee. Hyvät ystäväni ovat joutuneet tämän kiusaajan järjestelmällisen halveksinnan, haukkumisen, huudon ja selän takana puhumisen kohteeksi. Koska tiedän miltä se tuntuu, olen kuuluvasti mutta asiallisesti puolustanut ystäviäni ja sanonut kokouksissa asiat suoraan. Sittemmin tilanne on hieman rauhoittunut, työpaikalla on tätä nykyä sitten muitakin ihmisiä, jotka kähisevät keskenään ja kuka kenellekin.
Haluaisinkin nyt tietää, onko miesvaltaisella alalla tällaista työtoverin väheksyntää, haukkumista jne jne?
On yllättävän raskasta olla töissä, jos pitää kellosta seurata koska terroristi tulee paikalle. Oven auettua yleensä tervehdyksenä oli murahdus, jos sitäkään. Sitten alkoi räpätys kirosanoilla höystettynä ja valitusta siitä, miten kaikki on päin sitä itseään työpaikalla.. Päästyäni itse pois tämän ihmisen hampaista, jouduin seuraamaan vierestä kun yksi toisensa jälkeen joku muu joutui silmätikuksi. Kehenkään hän ei luota, kukaan ei osaa mitään ja jos joku yrittää, hän tekee väärin...
Huoh, tulipa vanhat ajat mieleen. Kuten sanoin, tätä nykyä viihdyn erittäin hyvin työpaikallani ja joskus viihdyn jopa tämän "terroristin" seurassa. Pahoittelen äärimmäisen sekavaa ja surkeasti jäsenneltyä tekstiä, kunhan avauduin
