Tuore juttu Hesarissa.
Mokasivatko viranomaiset taas Auerin tapauksessa?
HS-analyysi|Viranomaiset olivat olettaneet, että osa lasten videoiduista kertomuksista syntyi spontaanisti. Viime viikolla selvisi, että lapsilla olikin aikaa harjoitella kertomuksia.
Kolme lasta istuu veneen sohvalla vierekkäin ja katsoo tiukasti kameraan. Vasemmalla on 12-vuotias poika, keskellä yhdeksänvuotias tyttö ja oikealla seitsemänvuotias tyttö. Poika aloittaa kertomalla äidin ja perheen vanhimman lapsen väitetyistä saatananpalvontamenoista.
”Sillä Annelil oli musta raamattu, jossa oli vino risti. Ne rukoili, että paholainen kävis kostamassa kaikille, mitkä on niille jotakin tehny.”
Viranomaisilla on ollut viimeiset kymmenen vuotta käsitys, että video on kuvattu lasten kertomusten alkuvaiheessa.
Viime viikolla oikeudessa nähtiin paljastus, joka muuttaa käsitystä videoiden synnystä: Esimerkiksi kyseinen video onkin kuvattu myöhemmin kuin on aiemmin luultu.
Auerin lasten videokertomuksia on käytetty keskeisenä näyttönä Anneli Auerin oikeudenkäynneissä.
Videot kuvanneet sijaisvanhemmat ovat kertoneet, että lapset alkoivat puhua murhayöstä heinäkuun viimeisenä viikonloppuna vuonna 2011 veneillessään, ja pitkään luultiin, että tuolta viikonlopulta olisi peräisin kaksi videota.
Viime viikolla Auerin veli myönsi puolustuksen kuulustelussa, että nämä kaksi videota on tallennettu vasta kaksi viikkoa myöhemmin, juuri ennen oikeuspsykologien haastatteluita.
Oikeuspsykologit perustivat lausunnoissaan lasten kertomusten uskottavuuden siihen käsitykseen, että videot on kuvattu lyhyessä ajassa, ja että lasten kertomukset olivat spontaanisti syntyneitä.
Todellisuudessa lapsilla oli aikaa harjoitella kertomuksia sijaisvanhempien kanssa.
Puolustuksen mukaan ajallinen ristiriita vaikuttaa suoraan siihen arvioon, oliko kertomuksilla mahdollisuus kehittyä, muuttua tai vahvistua toistojen kautta.
Puolustus pitää videoiden aikajärjestyksen väärinymmärrystä olennaisena kysymyksenä, koska psykologien arviot lasten kertomusten luotettavuudesta rakentuvat käsitykselle spontaanisti syntyneistä tarinoista
Anneli Auerin puolustusasianajaja Markku Fredman sanoo HS:lle, että psykologit ovat olleet siinä käsityksessä, että pojan kuuden minuutin pituinen katkeamaton kertomus olisi ollut ensimmäinen tallennettu versio ja juuri siksi poikkeuksellisen vakuuttava.
”Varmasti oikeuspsykologit itse sitten kertovat, mikä merkitys sillä heidän arvion kannalta on”, Fredman toteaa.
Jutun pääsyyttäjä, erikoissyyttäjä Leena Koivuniemi ilmoitti, ettei kommentoi asia tässä vaiheessa.
Psykologien alkuperäisessä lausunnossa kerrottiin, että ”veneellä kuvatulla ensimmäisellä videolla poika kertoo runsaasti yksityiskohtia sisältävän keskeytymättömän kertomuksen.”
Kyseisellä videolla Auerin poika katsoo totisena kameraan ja kuvaa yksityiskohtaisesti, miten hänen isänsä murhaa harjoiteltiin yöllä. Hänen mukaansa äiti ja vanhin sisko liikkuivat talossa ja tekivät saman liikesarjan useita kertoja: sisko haki keittiöstä veitsen ja äiti kiersi talon takaovelle.
Kyseistä videota pidettiin siis ensimmäisenä ja spontaanina, vaikka se on kuvattu vasta viikkoja myöhemmin.
Sijaisisä ei korjannut oletusta sen ajankohdasta. Hän kertoi vuoden 2011 kuulustelussa, että poika kertoi yksityiskohtaisen kertomuksen spontaanisti.
Sijaisisä on kertonut, että hän alkoi kuvata videoita, kun lapset alkoivat kertoa hänelle yksityiskohtia Jukka S. Lahden murhayöstä. Hän on kertonut jatkaneensa videoiden kuvaamista, kun syyttäjä neuvoi häntä tekemään niin. Murhajutun syyttäjinä toimivat tuolloin Jarmo Valkama ja Kalle Kulmala. Valkama kuoli vuonna 2016. HS yritti tavoitella Kulmalaa, mutta ei saanut häneltä vastausta eikä siten vahvistusta väitteelle syyttäjän neuvoista.
Kun psykologit arvioivat kertomuksia, he pohtivat mahdollisuutta, että lapset olisivat voineet suunnitella tarinansa etukäteen.
”Vaikka lapset ovat asuneet keskenään ja heillä on ollut mahdollisuus puhua asioista toistensa kanssa, näin laajan aineiston suunnittelu ja omaksuminen lasten kesken olisi vaatinut paljon aikaa.”
Psykologien mukaan valemuistojen ja varsinkin yhteisten valemuistojen syntyyn tarvitaan runsaasti aikaa ja kertomusten jakamista.
”Sellaisesta ei ole tiedossa olevan aineiston perusteella viitteitä”, he kirjoittivat.
Syyttäjä on pyrkinyt osoittamaan oikeudessa, että lasten alkuperäiset kertomukset vuodelta 2011 ovat totuudenmukaisia. Oikeudessa esiteltiin viime viikolla oikeuspsykologien uusi, vuonna 2023 annettu lausunto, joka vahvisti tätä tulkintaa.
Lausunnon laativat samat oikeuspsykologit, jotka haastattelivat lapsia vuonna 2011. Sen mukaan aikuisten lasten kertomusten takaisinveto johtuu todennäköisesti ulkoisesta vaikuttamisesta, stigman välttämisestä sekä tarpeesta saada perheen hyväksyntä.
Lausunto näyttää perustuvan virheelliseen oletukseen, että lasten kertomukset syntyivät spontaanisti "lyhyessä ajassa".
https://www.hs.fi/alueet/art-2000011672057.html