Mielenkiintoinen kommentti oikeuspsykologi Tom Pakkaselta HUSin lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksiköstä.
Hän kertoi, että "tätä tapausta on vuosia käytetty opetuksessa varoittavana esimerkkinä siitä, miten rikosprosessi epäonnistuu täysin."
Onko tämä tapaus ja vääryys ollut niin ilmeinen, että jopa vuosia on opetuksessa käytetty varoittavana esimerkkinä epäonnistumisesta?
Mitä Pakkanen tässä oikein yrittää sanoa? Onko niin, että yleisesti siellä on ymmärretty, että väärin ja hatarin todistein on ihminen tuomittu?
https://yle.fi/a/74-20019759
Auerin tapausta käytetään alan opetuksessa esimerkkinä rikosprosessin täydellisestä epäonnistumisesta, sanoo oikeuspsykologi
Luotettavan lausunnon saaminen lapselta on vaikeaa, koska lapset ovat hyvin alttiita johdattelulle, sanoo oikeuspsykologi Tom Pakkanen.
Avaa kuvien katselu
”Jos aikuiselle tulee ajatus, että lasta on kaltoinkohdeltu, tällöin esitetään herkästi johdattelevia kysymyksiä”, sanoo asiantuntija. Kuvituskuva. Kuva: Silja Viitala / Yle
PETTERI LINDHOLM
24.2. 20:57
Jaa
Anneli Auer ja hänen entinen puolisonsa hakevat korkeimmalta oikeudelta seksuaali- ja väkivaltarikostuomioidensa purkua, kertoi Helsingin Sanomat (siirryt toiseen palveluun) perjantaina.
Auerin lapset ovat peruneet todistuksensa, ja he kertovat, että tarinat äidin ja tämän miesystävän teoista ovat sepitettä. Valheellisiin kertomuksiin heitä ovat lasten itsensä mukaan painostaneet ja johdatelleet sijaisvanhemmat.
Lue lisää: HS: Anneli Auerin lapset peruvat todistuksensa äitiään vastaan – lasten mukaan mitään rikoksia ei tapahtunut
Turun hovioikeuden vuonna 2013 antama tuomio esimerkiksi törkeistä raiskauksista ja pahoinpitelyistä perustui pääosin juuri Auerin lasten kertomuksiin.
Yle kysyi asiantuntijalta, mitä lasten lausuntojen luotettavuudesta tiedetään oikeuspsykologiasssa.
Lapsi voi olla luotettava todistaja, jos kaikki tehdään tarkasti oikein
Lasten antamat virheelliset lausunnot ovat johtaneet maailmalla useisiin virheellisiin tuomioihin. Tutkimusten mukaan lapset voivat kuitenkin olla luotettavia todistajia – mutta vain, jos rikostutkinta ja lasten kuulemiset on tehty oikein.
– Se edellyttää erikoistumista ja laajaa erityisasiantuntemusta, toteaa oikeuspsykologi Tom Pakkanen HUSin lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksiköstä.
Pakkasen yksikkö on antanut lausuntoja alkuperäisessä rikostutkinnassa, joten Pakkanen kommentoi lasten kuulemista vain yleisellä tasolla.
Lasten lausuntojen luotettavuuden suurin ongelma on Pakkasen mukaan se, että lapset ovat hyvin herkästi johdateltavissa. Johdattelua tekevät huomaamattaan herkästi niin huoltajat kuin rikostutkijatkin.
– Jos aikuiselle tulee ajatus, että lasta on kaltoinkohdeltu, tällöin esitetään herkästi johdattelevia kysymyksiä.
Lapset puolestaan tuntevat tutkimusten mukaan painetta vastatta ainakin jotakin, kun heille esitetään kysymyksiä.
– Lapsi vastaa, vaikka ei oikein tajuaisi kysymystä. Lapset ikään kuin haistelevat sitä, että mitähän aikuinen nyt haluaa kuulla.
Anneli Auerin tapaus on opetuksen varoittava esimerkki
Pakkanen on varovainen kommentoimaan tapauksen yksityiskohtia, mutta kertoo siihen viitattavan usein oikeuspsykologian opetuksessa.
– Opetuksessa tapausta on vuosia käytetty varoittavana esimerkkinä siitä, miten rikosprosessi epäonnistuu täysin.
Suomessa lasten kuuleminen osataan Pakkasen mukaan kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen hyvin.
Juuri lapsiin kohdistuvat rikokset ovat kuitenkin sellaisia, joiden tutkinnassa ongelmilta on vaikeaa välttyä. Tutkimuksista nähdään, että voimakkaita tunnereaktioita herättävien rikosten tutkinnassa rikostutkijat haksahtavat herkästi niin sanottuun vahvistusharhaan epäiltyjen syyllisyydestä.
– Vahvojen ennakkokäsitysten vuoksi tutkinnoissa on iso riski sokeutua muille vaihtoehdoille, Pakkanen toteaa.
Voimakkaat paineet ratkaista rikos koskevat paitsi rikostutkijoita, myös tuomioistuimia. Taustalla vaikuttaa voimakas huoli lapsen puolesta.