Mulle kanssa kelpaa ihan tavismies. Omillaan toimeentuleva, ulkonäkö tietysti plussaa, mutta sisäpuoli meinaa enemmän. Pienet romanttiset jutut on plussaa, mutta ei mikään mun pakkomielle. Lakkasin haaveilemasta Sinkkuelämän tyylisistä treffeistä joskus 18-vuotiaana.
Jos on liian vaativa, ei löydy mitään. Vaatimuksena, että hyväksyy minut sellaisena kuin olen, eikä yritä jatkuvasti muuttaa minua. Kunnioittaa minua ja on tukena silloin, kun sitä tarvitsen. Nämä toimivat tietysti molemmin päin.
Itse olen kanssa miettinyt, että jos laittaisi treffi-ilmoituksen jonnekin ihan vaan mielenkiinnosta, että kiinnostuuko kukaan "normaali" mies tällaisesta taviksesta. En ole sitten koskaan laittanut, kun en halua mitään Pena 50 vee heppi pystyssä minua häiriköimään.
Kerran olen chatin kautta mennyt treffeille. Oli ihan ok treffit, mutta selvisi, että kaveri harrastaa jääkiekkoa ja en jaksanut pelejä ja harkkoja katsoa. En siis ollut oikein sopivaa ainesta. Komea miehenalku kyllä oli.
Tosin se maksoi mun pidennykset ja mä laskin sen myöhäiseksi synttärilahjaksi.. Ja joululahjan sain kyllä, sen se kävi ostamassa päivää ennen aattoa. Sain suklaata hirmusesti ja teetä.
Seuraavana synttärinä se olikin estynyt.. 
Mutta kauniin kirjeen sain.
