Carelin kirjoitti: Ma Maalis 04, 2024 3:00 pm
Lehdessä luki, että Maria koki karmean olotilan kun joutui itsestä johtumattomista syistä muuttamaan jonnekin läävään, kuten itse ilmaisi asian. Asunto oli lähtenyt alta ja tytöt hommanneet tilalle jonkun huonomman.
Kun ihmiselle tulee liikaa vastoinkäymisiä, niin lopullinen ulospääsy tulee mieleen. Ihminen ei vaan kertakaikkiaan näe enää mitään ulospääsyä tilanteestaan ja toimii sen mukaan. Naiset yleensä ottavat kuolettavan annoksen lääkettä ja miehet taas vetävät napin otsaan tai hirttäytyvät.
Ei tuo jatkuva esillä olikaan varmaan herkälle ihmiselle kovin terapeuttista ole. On kuin joku akvaariokala vuodesta toiseen ja kaikki tuntee, kun lähtee ovesta ulos.
Taidat tahallasi vääristellä Maria Jungnerin elämään liittyviä tosiasioita, jotta saat muodostettua ko. naisesta ja hänen elämästään mieleisesi, vainajalle mahdollisimman epäedullisen kuvan(?) Tämä kuva ei kuitenkaan vastaa todellisuutta.
Muutama vuosi sitten Maria Jungner ei ole koirien ulkoilutuslenkillä murtuneen olkapäänsä vuoksi pääsyt katsomaan toisessa sairaalassa maannutta isäänsä tai hoitamaan "pakotettua" asunnonvaihtoa. Uuden tilapäisen asunnon hommaaminen on jäänyt tytärten harteille eikä valinta ole ollut onnistunut:
"Vain viikkoa ennen onnettomuutta Jungnerin esikoinen oli muuttanut omaan kotiin.
– Fyysisten kipujen keskellä yritin sopeutua lapseni omilleen muuttoon. En oikein tiedä, miltä se olisi tuntunut, jos olisin itse ollut kunnossa.
Samoihin aikoihin Jungner joutui luopumaan myös omasta kodistaan, hänestä riippumattomista syistä.
– Oman muuttoni keskellä koetin mahdollisuuksien mukaan auttaa sairaita vanhempiani.
Jungner ja hänen keuhkokuumetta sairastanut isänsä olivat samaan aikaan eri sairaaloissa."
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/ ... 28ad9d79c6
Lue vaikkapa tätä keskusteluketjua taaksepäin. Sinne on lainattu Maria Jungnerista kertova haastattelu, jossa tämä kertoo vastoinkäymisistään tai vastoinkäymisiksi kokemistaan asioista.
Maria Jungner ei puhu elintason laskusta tai halusta viettää ylellistä elämää.
Niistä kirjoittelet sinä Carelin. Onko sinulla kenties sellainen käsitys, että vakaa toimeentulo tai suoranainen vauraus korvaa elämässä hyvät, läheiset ja luottamukselliset ihmissuhteet(?) Riittäisikö sinulla onneen ja onnelliseen elämään yksin kylmässä ja kolkossa rahasäiliössä kultakolikko ja harkkovuorien päällä istuminen(?) Et kaipaisi elämänkumppania, lapsia, omia vanhempia tai oikein hyviä ystäviä(?) Sinuako ei yhtään ahdistaisi ja/tai masentaisi, jos menettäisit monta itsellesi merkityksellistä, läheistä ihmissuhdetta viimeisten 5 vuoden sisällä(?) Et pelkäisi yksin jäämistä(?)
Maria Jungner tuntuu puhuvan yksinjäämisen pelosta, ja osin jopa läheisten ihmissuhteiden puutteesta: Rakas isä on kuollut. Avioliitot ovat päättyneet eroon ja lapset poistuneet aikuistuttuaan äidin kanssa aiemmin jakamastaan, yhteisestä kodista.
Seiskan esille nostama yksityinen FB-päivitys antaa ymmärtää, että merkityksellinen ihmissuhde on päättynyt vastikään pettymykseen. Ihmissuhde on ollut kenties jopa MJ:n mielenterveyden kannalta tuhoisa; vainaja kuvaa siihen liittyneet niin voimakasta kumppanin arvostelua, vähättelyä ja toisen osapuolen alaspainamista, että voidaan puhua jo henkisestä väkivallasta.
