Hyvin sanottu.SatuSetä kirjoitti: Pe Kesä 12, 2026 10:04 am Eniten tässä jutussa harmittaa, että isäukko on siirtänyt traumansa lapsiinsakin...
Ei ole pystynyt päästämään irti, vaan on jäänyt sinne teini-iän militanttikapinointiin asiasta. Itsekin olen ateisti ("jumalankieltäjä"), mutta ihan mielelläni käyn kirkoissa joskus jopa jumalanpalveluksissa ja konserteissa. Ei se jumala sieltä sitä sielua vie, vaikka ei se sillä tavalla mua säväytäkään. Kirkot on yleensä ihan kauniita paikkoja arkkitehtuurillisesti, varsinkin vanhemmat...
Eivät varmaan sitten tuttujen ristiäisissäkään tai semmoisissa käy?
Joku pelko siellä taustalla on jos joutuu kieltämään itseltään ja vielä lapsiltaankin KAIKEN uskontoon viittaavan.
Jos haluaa lastensa jatkavan samalla linjalla itsensä kanssa, olisi optimi tapa kasvattaa jälkikasvunsa se että tukee sitä omaa elämänkatsomusta positiivisella tavalla mutta ei missään nimessä yritä kieltää lastaan näkemästä, kuulemasta ja kokemasta kaikkea sitä muuta koska silloin mennään metsään. Joko lapsesta tulee joku kieroon kasvanut kiihkoilija tai sitten vastareaktiona vanhempiensa intoilulle juuri sellaisiin asioihin uskova, jolta vanhempansa koittivat niin kovin suojella.