Josko kirjoitti: Ke Joulu 28, 2022 6:52 pm
Itse ajattelen mt-diagnoosit alalla työskentelevien keskinäiseksi työkaluksi. Onhan kai jokaisessa enemmän tai vähemmän alttiutta, suojaavia ja kuormittavia tekijöitä. Sitten jos elämässä jokin romahtaa ja jos siihen tarvitsee ja haluaa hoitoa niin siinä vaiheessa tulee diagnoosit kuvaan. Itse en siis ajattele ihmisen olevan psykiatrian diagnooseja, mutta niitä tarvitaan jos häntä halutaan hoitaa meidän terveydenhoitojärjestelmässä. Ei kait kukaan tarvitse diagnoosia vain huvikseen vaan siihen liittyy aina tarve saada psykiatrista apua ja psykiatria operoi diagnooseilla.
Nyt en saa oikein selvää tästä ajatuksestasi. Aluksi meinasin kysyä, että ovatko nämä asiat olemassa tässä todellisuudessa, vai ovatko ne olemassa vain psykiatrian sisällä? Siis onko ihminen oikeasti psykoottinen, ahdistunut, masentunut tai narsistinen? Ovatko ne asiat olemassa tavalliselle kansalaiselle, vai ovatko ne olemassa vain psykiatreille? Onko olemassa joku arkitodellisuudesta erillinen "psykiatrian todellisuus", jonka sisältö on näkyvä vain psykiatreille? Tai peräti niin, että se on psykiatrien luoma todellisuus ja siksi heidän määräysvallassaan? Että ihminen on psykoottinen sillä hetkellä kun psykiatria julistaa hänet psykoottiseksi, mutta ei sitä ennen? Joku voi leikkiä että "kapteeni käskee", mutta näissä asioissa leikitään "psykiatri käskee".
Olen vähän miettinyt tänne foorumille kirjoittelun motiiveja. Oma käsitykseni oli, että ihmisiä täällä kiinnostaisi rikoksista tietäminen siksi, että ymmärtäisivät maailman ja ympäristön tapahtumia. Mutta olen havainnut siinä rinnalla myös sellaisen, että tässä on vähän vahingoniloista tirkistelyä, johon kuuluu kaikenlaisten hurjien ja eksoottisten suhteiden, piirteiden ja motiivien ehdottaminen. Asia, joka tästä keskustelusta on tehnyt näin pitkän. Sen lisäksi sellaisen, että tänne tullaan vakuuttumaan omasta ja toisten "normaaliudesta" sillä, että luodaan keskustelun keinoin selvä kontrasti oman normaaliuden ja näiden rikosten tekijöiden ja uhrien epänormaaliuden välille. Asia, joka mielestäni eniten estää epäillyn tilanteen ja tekoon johtaneiden syiden käsittämisen. Edes sen verran kuin tällainen epämääräinen Internetissä tehtävä varjotutkinta siihen muuten kykenisi.
Joten siinä aikaisemmassa viestissä veikkasit epäillylle vähän joka diagnoosia. Et siinä merkityksessä, että ne olisivat tarkoittaneet jotain asiaa todellisuudessa, vaan vähän kuin että "tuolta lähestyy psykiatri" ja "onpa jännää mitä työkalua hän tällä kertaa käyttää"?
Mutta tästä viestistä poimin taas sen yleisen käsityksen, että on olemassa joku automaattinen hyvä normaalius, joka on kaikilla. Kunnes erilaisten "tekijöiden" seurauksena tapahtuu "romahdus" ja sitten ollaan epänormaaliudessa, joka on nimetty psykiatrian alueeksi. Tarkoittaako tämä sitä, että tämä epäilty onkin aina ollut normaali, kunnes vasta nyt tämän vuoden jälkimmäisellä puoliskolla tuli "kuormittavia tekijöitä" ja yllättäen siirryttiin sinne "epänormaalin" alueelle?
Jos psykiatrian valta ja asiantuntemus perustuisi siihen, mitä he tietävät, niin mikään ei estäisi ketä tahansa muutakin tietämästä niitä samoja asioita. Siis käsittelemästä ja käsittämästä masennusta, psykoosia tai narsismia asiana tässä todellisuudessa. Mutta jos psykiatrian valta perustuu sille, mitä he eivät kerro, niin hyvin pian ollaan siinä, että he voivat perustaa sen mihin tahansa. Eikä kukaan voi päästä perille siitä, että näin on tapahtunut. Siellä pyörii vaan miljardien eurojen ja dollarien fantasiamaailma, johon ihmiset "romahtelevat" sisään, eikä kukaan tule yhtään viisaammaksi.
Ketään ei voida hoitaa, meidän terveydenhuollossa tai missään muuallakaan, jos ei tiedetä vaivan nimeä. Ja jos vaivan nimi on keksitty, eikä sillä ole tekemistä todellisuuden kanssa, niin silloin ei ole iso askel päätellä, että annettu hoito on aivan yhtä keksittyä ja yhtä vähän tekemisissä todellisuuden kanssa. Mutta kun näitä ihmisiä valitettavasti vaivaa jokin todellinen eikä keksitty asia, niin se tarkoittaa, että he eivät saa todellista hoitoa. Vaan keksittyä hoitoa, jolla on kuitenkin todellisen hoidon hinta.
Siis yritän sitä sanoa, että tuo ajattelu, jonka mukaan kaikki ovat normaaleja, kunnes jostain hämäristä syistä romahtelevat siitä pois, ei selitä ihmisistä ja tapahtumista oikeastaan mitään. Kun taas se ajattelu, että normaalius on asteittaista, koostuu jokaisen yksilön erikseen saamista tai saamatta jääneistä eväistä ja että siihen kasvetaan tai sitä menetetään pala kerrallaan, vastaa mielestäni todellisuutta erittäin hyvin.
