Diego kirjoitti: La Helmi 10, 2024 11:31 am
edna kirjoitti: Su Helmi 19, 2023 3:56 pm
Katselin hämmästyneenä Birgitta Silanderin ja Aino Åkerlundin kuvia.
Ovat hämmästyttävän samannäköisiä.
Miten se on mahdollista?
Onkohan/olikohan Ainolla sisarta?
Josko molemmat sisaret ovat saaneet tytöt samana vuonna, 1950.
Sisaren lapsi, Birgitta, olisi perinyt ulkonäkönsä tädiltään, Ainolta. Kun nyt kuitenkin ovat samaa sukua.
Näin tiedän käyneen, ihan henkilökohtaisesti.
On/oli siis kaksi Birgittaa, serkuksia.
Vain spekua.
Tuokin mahdollista toki. Mutta entä itse katoamisten samankaltaisuudet? Molemmat Birgitat katosivat ainakin virallisen tiedon mukaan heinä-elokuussa arkipäivinä päiväsaikaan Helsingin keskusta-alueella jälkiä jättämättä, molemmat olivat menossa työpaikalleen. Noin voisi tietenkin käydä serkuksillekin, mutta jos laittaa nämä kaksi spekuvaihtoehtoa (serkukset tai sama henkilö) rinnakkain, kallistuisin sen kannalle että sama henkilö on tehnyt samankaltaisen katoamistempun kahdesti.
Onhan tuo toki mitä jännittävin mahdollisuus, että henkilö "katoaa kahdesti" ja vaihtaa sujuvasti henkilöllisyyttään!
Mutta minä tässä mietin sitä, että mielestäni tämä Birgitan "ensimmäinen katoaminen" (eli Karin-Birgitta) ei vaikuta oikein omaehtoiselta ja suunnitellulta katoamiselta. Jotenkin voisi luulla, että hän olisi ottanut siinä tapauksessa mukaansa kaikki rahansa, molemmat pankkikorttinsa ja vähän enemmän vaatteita. Jos tuo oli omaehtoinen katoaminen, niin Mannerheimintielle jääneet tavarat jätettiin sinne ihan hämäykseksi -- ikään kuin että olisi aikeita palata takaisin, vaikka ei oikeasti olisi mitään aikomustakaan palata.
Enkä oikein usko, että tunnollinen ja tarkka perhetyttö olisi halunnut tuottaa omaisilleen tuskaa katoamalla tahallaan.
Mitä myös mietin, on se, että miksi ihmeessä Karin-Birgitta olisi halunnut liftata Espoon Kauklahteen, jos hän oli menossa Espooseen. (Myös puhe Mummon mansikoista voisi toisaalta olla hämäystä, jos henkilöllä on oikeita aikeita kadota.) Katsokaas, kun Kauklahteen pääsee Helsingin keskustasta suoraan junalla. Pääsee tänä päivänä ja pääsi varmasti myös vuonna 1970. Perustan tämän mielipiteeni siihen, että se Kauklahden eli tuttavallisesti Kökkelin (Köklax) asema on ollut siellä samalla paikallaan vähintään 1900 -luvun alkupuolelta saakka. Kauklahden asema vilahtaa myös eräässä vanhassa suomalaisessa elokuvassa, jonka nimestä minulla ei ole aavistustakaan. Porkkalan miehityksen aikaan Kauklahden asemalla laitettiin Kirkkonummelle menevien junien ikkunoihin laudat/ ikkunaluukut/ vanerit, etteivät matkustajat näkisi, mitä miehitysalueella tapahtuu. Tämä tarina on tosi.
Sitäpaitsi, Karin-Birgitan äiti oli kertonut, että KB ei tuntenut mitään mielenkiintoa liftaamista kohtaan. Siksi tuntuu vieraalta ajatukselta, että hän olisi kadonnut esimerkiksi väärän auton kyydissä. Sinänsä väärään seuraan joutuminen jopa tahtomattaan on ehkä mahdollista. Harvoin ihmiset katoavat niin, että maa heidät nielee, ainakaan Helsingin keskustassa. Uskon kyllä siihen, että joku "auttoi" katoamaan.
Olikohan tiedossa, menikö hän töihin kävellen, polkupyörällä tai raitiovaunulla? Jos meni töihin. Ja menikö Töölönlahden rantaa Tokoinrannan puolelle ja sieltä Siltasaareen? Vai menikö keskustaan ja Rautatientorin poikki Kaisaniemeen ja Pitkääsiltaa pitkin? Vaiko Kaisaniemen puiston läpi?
Eiköhän nuo puistot olleet jo silloin 1970 -luvulla jotenkin levottomia paikkoja ja rannat täynnä "rantojen miehiä", muuta kulkusakkia ja epämääräisyyksiä. Katsokaapa dokumenttifilmejä Helsingistä noilta ajoilta. Julkijuopottelu oli rangaistava asia, joten siksi näitä ihmisiä pyrittiin häätämään pois esimerkiksi Rautatieasemalta. Katoaminen ei silti välttämättä liity mitenkään mihinkään "rantojen miehiin".
Saattoiko Karin-Birgitalla olla Espoossa esimerkiksi mustasukkainen poikaystävä/ ihailija, joka ei kestänyt hänen muuttoaan Helsinkiin? Tai seurasiko häntä joku henkilö vaikkapa siellä Taka-Töölössä? Mielestäni tuo katoamisen (eli melko todennäköisen henkirikoksen) ajankohta saattaa olla merkityksellinen, sillä KB ehti asua Mannerheimintiellä vain viisi päivää. Tarkoitan sitä, että kyseinen elämänmuutos ehkä sinetöi hänen kohtalonsa.
Kämppäkaveri Seija oli (Avun haastattelussa) tiennyt KB :n tulevasta kesälomasta, joka olisi ollut elokuussa. On erittäin hyvä kysymys, että miksi KB olisi itse kadonnut tuossa vaiheessa, jos hänen kesälomansa olisi pian alkanut.
