Kuumaperuna123 kirjoitti: Su Heinä 27, 2025 9:01 am
On se sinänsä ihme etten tiedä ketään 1950-1990 luvulla syntynyttä joka ei osaa uida. Ei uimaopetusta voi sysätä koulujen harteille. Vanhemman kuuluu opettaa ja jos ei kykene/osaa, niin sitten isovanhemmat, serkut, kummit, naapurit, kumminkaimat apuun. Varmasti joku osaa. Näin tehtiin ennenkin. Uimakouluja on myös.
Kyllä mainitsemassasi ikäluokassa on uimataidottomia ihan kantasuomalaisten porukassa. He ovat kuitenkin sitä porukkaa, jotka pääsääntöisesti ymmärtävät uimataidottomuutensa ja veden vaarat. Siksi he pysyvät kuivalla maalla, hyvin matalassa vedessä tai kaiteen tuntumassa altaassa. Tämä on loogista ja järkevää käyttäytymistä. Aikuisen uimataidottomuushan on eräänlainen tabu/häpeä, vaikka ei sen tarvitsisi sitä olla. Alkeisuimakouluja on tarjolla aikuisillekin - myös vesipelkoisille. On kuitenkin hyvä, että uimataidottomat ja uimataidoltaan/-kyvyltään heikot pysyttelevät omalle tasolleen turvallisissa vesissä. Uimakyky voi heiketä mm. fyysisen kunnon heiketessä tai sairauksien vuoksi, vaikka uimataidot olisivat hyvät.
Mutta toinen juttu on tuo vanhempien vastuu. Suomalainen yhteiskunta on aika haastava yhteiskunta siinä mielessä, että täällä aikuisten normaaliälyisten odotetaan osaavan monenlaisia taitoja.
(Sama on tietysti monissa muissakin Manner-Euroopan maissa, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Britanniassa odotukset ovat matalammalla.) Kaikkia Suomessa vaadittavia arjentaitoja ei missään nimessä voi, eikä ole järkevä opettaa kouluissa. Silti yleisesti ajatellaan, että ne hommat ovat hallussa: uimataito, polkupyörällä ajaminen, polkupyörän huollon alkeet (esim. kumien pumppaus), kartan käyttö, suunnistuksen alkeet niin maastossa kuin kaupungissa, ruoanlaiton perusteet, sähkölaitteiden turvallinen käyttö, puhelimella asioiminen, jätteiden lajittelu, tavallisimmat kotityöt, omista tavaroistaan huolehtiminen, jokamiehen oikeudet, siivouksen perusteet, tulen käsittelyn perusteet, ruokailuvälineillä syöminen, tiedon etsiminen ja sen luotettavuuden arvioiminen, sairauksien ja pikkuvaivojen itsehoito ns. perustasoisesti, hätätilanteessa toimiminen, omien taloudellisten asioiden hoitaminen jne. Näiden ja monien listalta puuttuvien taitojen opetus ontuu monissa perheissä. Koulut hoitavat oman tonttinsa milloin paremmin ja milloin heikoimmin, mutta kodin rooli on ensisijaisen tärkeä. Jonkinlaista paikkausta taitojen opettamiseen saattaa tulla harrastuksista, nuorisotoimen palveluista sekä tietysti lastensuojelun kautta heidän asiakkailleen.
Syrjäytyneiden nuorten & aikuisten kanssa työskentelevät näkevät joka päivä työssään sitä, että kaikki aikuiset eivät osaa edes bussilla matkustaa - jos edes hissiä käyttää. Varsinkaan yksinään. Etenkin maahanmuuttajat ovat usein ns. ryhmätoimijoita, jotka kykenevät tekemään aika monia asioita ryhmässä (esim. joukkoliikenteen käyttö), mutta samojen asioiden tekeminen yksin ei kaikilta onnistukaan.
Lapset & nuoret saavat kovin erilaisia eväitä elämään, mutta kyllä jokaisella on myös oma vastuu elämästään. Teini-ikäiset pystyvät itsekin opiskelemaan ja opettelemaan monenlaisia asioita sekä hakeutumaan opetuksen piiriin. Kouluissa on opetettu monien asioiden perusteet ja kirjastot ovat pullollaan tietoa sekä oppaita jne. Jatkuvasti tarjolla on myös sekä ilmaisia että edullisia kursseja, luentoja, opetustuokioita, ryhmätoimintaa, henkilökohtaista ohjausta jne.
