Gustafssonin vammat (ketju 2)

[Ross Sullivan]

^Näkökulmasi Nissen olemattomiin paskapuheisin aivovammasta on luonnollinen, kun ottaa huomioon mm. typerän väitteesi, jonka mukaan todiste- eli näyttötaakka on rikosasiassa syytetyllä eikä syyttäjällä.

Olen vähän yllättynyt, että et ole sisäistänyt syyttömyysolettamaa. Ei se tietystikään tarkoita sitä, että syytetty kertoo olleensa Kiinassa tekohetkellä, ja tämä on lähtökohtaisesti totta. Kiina-väite voi olla oikeuden mielestä epäuskottava eikä siitä ole näyttöä.

Toki oikeus voi olla silti sitä mieltä, että syyllisyyttä ei ole riittävästi osoitettu. Tekijä voi olla oikeuden mielestä todennäköisesti syyllinen, mutta syyllisyydestä jää varteenotettava epäily.

[LexVeritas]

Tässä kertauksena viime aikojen väitteitä:

Se on totta, että syyttömyys täytyy riittävästi todistaa, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikkien syytettyjen kaikki väitteet ovat aina lähtökohtaisesti totta, kunnes toisin todistetaan.

Ei se kyllä niin mene, että todistelutaakka on niillä, jotka aivovamman kyseenalaistavat.

Vastoin esitettyjä väitteitä, syyttömyyttä ei edelleenkään tarvitse Suomessa todistaa, vaan syyllisyys.

Oikeussääntö syyttäjän todistetaakasta koskee Gustafssonilla diagnosoitua aivovammaa kontekstissa siten, että aivovamman kyseenalaistajan olisi syyttämyysolettaman siltä osin kumotakseen täytynyt esittää ratkaiseva näyttö siitä, ettei ko. aivovamman aiheuttamaa toimintakyvyttömyyttä Gustafssonilla ollut.
Oikeudessa kuitenkin myös syyttäjän asiantuntijat pitivät mahdollisena Gustafssonin olleen toimintakyvytön hänellä diagnosoidun merkittävän aivovamman takia.
Näin ollen kumotakseen vuoden 1960 diagnoosit syyttäjien olisikin pitänyt esittää näyttö myös omien asiantuntijatodistajiensa näkemysten virheellisyydestä.

[Ross Sullivan]

Tässä kertauksena viime aikojen väitteitä:

Se on totta, että syyttömyys täytyy riittävästi todistaa, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikkien syytettyjen kaikki väitteet ovat aina lähtökohtaisesti totta, kunnes toisin todistetaan.

Ei se kyllä niin mene, että todistelutaakka on niillä, jotka aivovamman kyseenalaistavat.

Vastoin esitettyjä väitteitä, syyttömyyttä ei edelleenkään tarvitse Suomessa todistaa, vaan syyllisyys.

Oikeussääntö syyttäjän todistetaakasta koskee Gustafssonilla diagnosoitua aivovammaa kontekstissa siten, että aivovamman kyseenalaistajan olisi syyttämyysolettaman siltä osin kumotakseen täytynyt esittää ratkaiseva näyttö siitä, ettei ko. aivovamman aiheuttamaa toimintakyvyttömyyttä Gustafssonilla ollut.
Oikeudessa kuitenkin myös syyttäjän asiantuntijat pitivät mahdollisena Gustafssonin olleen toimintakyvytön hänellä diagnosoidun merkittävän aivovamman takia.
Näin ollen syyttäjien olisikin pitänyt esittää näyttö myös omien asiantuntijoidensa näkemysten virheellisyydestä.

"Vastoin esitettyjä väitteitä, syyttömyyttä ei edelleenkään tarvitse Suomessa todistaa, vaan syyllisyys."

Syyttömyysolettamasta ei tietenkään seuraa, että jokaisessa oikeudessa esitettävässä väitteessä todistelutaakka on syyttäjällä. Tuomioissa on mainintoja, että oikeus ei pidä jotakin syytetyn väitettä uskottavana (vaikka sitä ei olisi todistettu oikeaksi tai vääräksi).

Nissen kontekstissa voidaan ehkä todeta, että toimintakykyisyyttä ei ole oikeuden mielestä näytetty. Kuitenkaan väitetystä aivovammasta ei ole mitään muuta näyttöä kuin Nissen omat paskapuheet.

[LexVeritas]

^Tiedoksesi, että vuoden 1960 diagnoosit eivät ole Nissen väittämiä eivätkä etenkään hänen itsensä tekemiä, vaan ne perustuvat mm. häntä hoitaneiden neurokirurgien Niilo Karikosken ja Teuvo Mäkelän lääketieteellisiin tutkimuksiin.
Nissen ei tiedetä puhuneen paskaa aivovammastaan.

Nissen kontekstissa voidaan ehkä todeta, että toimintakykyisyyttä ei ole oikeuden mielestä näytetty.

Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä: Syyttäjien väittämä Gustafssonin toimintakyky jäi todistamatta.

Rikosasiassa esitettävissä väitteissä liittyen syyttäjien esille tuomiin seikkoihin todistetaakka on aina syyttäjillä/asianomistajilla.

[Ross Sullivan]

^Tiedoksesi, että vuoden 1960 diagnoosit eivät ole Nissen väittämiä eivätkä etenkään hänen itsensä tekemiä, vaan ne perustuvat mm. häntä hoitaneiden neurokirurgien Niilo Karikosken ja Teuvo Mäkelän lääketieteellisiin tutkimuksiin.
Nissen ei tiedetä puhuneen paskaa aivovammastaan.

Nissen kontekstissa voidaan ehkä todeta, että toimintakykyisyyttä ei ole oikeuden mielestä näytetty.

Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä: Syyttäjien väittämä Gustafssonin toimintakyky jäi todistamatta.

Rikosasiassa esitettävissä väitteissä liittyen syyttäjien esille tuomiin seikkoihin todistetaakka on aina syyttäjillä/asianomistajilla.

Nissen aivovammasta ei ole mitään muuta näyttöä kuin Nissen omat paskapuheet. Lääketieteelliset tutkimukset eivät puolla edes lievää aivovammaa.

Nissen kontekstissa voidaan todeta, että toimintakykyisyyttä ei ole oikeuden mielestä näytetty. Kuitenkaan väitetystä aivovammasta ei ole mitään muuta näyttöä kuin Nissen omat paskapuheet.

[LexVeritas]

^ Syyttäjät eivät kyenneet todistamaan väittämäänsä Gustafssonin toimintakykyä, ja jopa syyttäjän kutsumat todistajat pitivät Gustafssonin toimintakyvyttömyyttä hänellä diagnosoidun aivovamman perusteella mahdollisena.

Ei jäänyt järkevää epäilyä, etteikö Gustafsson olisi aivovamman takia ollut mahdollisesti toimintakyvytön.

Nissen ei tiedetä puhuneen aivovammastaan paskaa mutta sellaista voi toki väittää omana mielipiteenään.

[Ross Sullivan]

^ Syyttäjät eivät kyenneet todistamaan väittämäänsä Gustafssonin toimintakykyä, ja jopa syyttäjän kutsumat todistajat pitivät Gustafssonin toimintakyvyttömyyttä hänellä diagnosoidun aivovamman perusteella mahdollisena.

Ei jäänyt järkevää epäilyä, etteikö Gustafsson olisi aivovamman takia ollut mahdollisesti toimintakyvytön.

Nissen ei tiedetä puhuneen aivovammastaan paskaa mutta sellaista voi toki väittää omana mielipiteenään.

Olen samaa mieltä, että toimikykyisyyttä ei kyetty näyttämään täysin varmasti. Silti Nissen aivovammasta ei ole mitään muuta näyttöä kuin Nissen omat paskapuheet. Niistä Nissen väittämistä 11 puukoniskusta on vielä vähemmän näyttöä.

[LexVeritas]

^Toimintakykyä ei kyetty todistamaan lainkaan. Paskapuheista koskien Nissen aivovammaa on tiedossa ainoastaan Hirvensalon satuilut "8 tunnin umpitajuttomuudesta" ja Turun Sanomien väittämä "4 päivää kestänyt tajuttomuus Töölön sairaalassa ". Näitä olet toistuvasti tässä ketjussa lainaillut, joten olet eittämättä johtava paskanpuhuja liittyen Nissen aivovammaan, joka hänellä kesällä 1960 todistettavasti diagnosoitiin.

Jottei keskustelu pyörisi täysin paskapuheidesi ympärillä, niin kerrataan tähän ketjuun poikkeuksetta asiallista tekstiä kirjoittavan nikki JasseHamesin lainauksia käräjäoikeuden tuomiosta

Käsitystä kallonpohjan etuosan murtumasta tukee se, että
Gustafssonilla on hammasklinikalla 11.6.1960 todettu ns. Brillen hematooma,
joka Hirvensalon, Öhmanin ja Tenovuon mukaan kuvaa kallonpohjan etuosan
murtumaa.

Öhman on perustanut kannanottonsa asiassa pitkälti aivoselkäydinnesteen
verettömyyteen. Ns. Brillen hematooma kuvaa luotettavasti kyllä kallopohjan
murtumaa.

Ns. Brillen hematooma on
luotettava osoitus kallonpohjan etuosan murtumasta. Aivovammojen
syntymisen kannalta ei merkitystä ole sillä, miten vammat aiheutettu, vaan
sillä, että energia on ollut sen suuruinen, että se on aiheuttanut useita
luunmurtumia. Kun voima ovat riittäviä aiheuttamaan murtumia kasvojen
keski- ja yläosaan myös merkittävän aivovamman syntyminen on
odotettavissa. Aivovamman olemassaoloa tukeva objektiivinen tieto on myös
aivosähköfilmissä 16.6.1960 todettu laaja-alainen diffuusirajainen hitaan
toiminnan alue vasemmassa aivopuoliskossa. Aivoselkäydinnesteen
verettömyys ei osoita mitään aivovamman olemassaolosta, ja nyt lisäksi
Gustafssonin aivoselkäydinnesteen punasolujen määrä ja valkosolujen määrä
oli ollut kohonnut. Tulkinnanvaraiset seikat eli havainnot tajunnan alenemasta,
jolta osin kliinisessä kuvauksessa ei ole mitään sellaista joka viittaisi
teeskentelyyn, sopivat juuri aivovammaan. Muistiaukon olemassaoloa ei voida
arvioida objektiivisesti, mutta tässä tapauksessa ilmoitettu muistiaukko sopii
muihin perusteisiin.

[Ross Sullivan]

Toki Espoon käräjäoikeus on jumalallinen auktoriteetti, mutta sallitaan varmaan tekoälyn näkemys:

"1960-luvulla Brillen hematooman diagnosointi ei ollut täysin luotettavaa, koska käytössä olleet menetelmät olivat rajallisia, eikä nykyaikaista kuvantamista (CT tai MRI) ollut saatavilla. Tähän liittyi useita epävarmuustekijöitä:

1. Hematooman alkuperän arviointi

Brillen hematooma syntyy kallonpohjan etuosan murtumasta, mutta myös suora isku silmien ympärille voi aiheuttaa samankaltaisia verenpurkaumia.

Epätyypillinen hematooman kehittyminen (esim. epäsymmetrinen mustelma) saattoi vaikeuttaa tulkintaa.


2. Viiveen aiheuttama epävarmuus

Brillen hematooma ei ilmesty välittömästi, vaan voi kehittyä tuntien tai päivien viiveellä.

Tämän vuoksi kallonpohjan murtuma saatettiin aluksi jättää huomaamatta.


3. Röntgendiagnostiikan rajoitteet

Kallon röntgenkuvaus oli ainoa käytettävissä oleva kuvantamismenetelmä, mutta se ei aina paljastanut pieniä kallonpohjan murtumia.

Luisten rakenteiden päällekkäisyys ja kallonpohjan monimutkainen anatomia vaikeuttivat tulkintaa.


4. Aivoselkäydinnesteen tutkimuksen epävarmuus

Lumbaalipunktio (aivoselkäydinnestenäyte) saattoi osoittaa verenvuotoa, mutta jos näyte oli veretön, se ei poissulkenut aivovammaa.

Pieni verenvuoto saattoi myös huuhtoutua pois ennen näytteenottoa.


5. Aivovamman arvioinnin haasteet

Tajunnantason muutokset ja muistiaukko olivat subjektiivisia löydöksiä, joita oli vaikea arvioida ilman potilaan omaa kertomusta.

EEG saattoi osoittaa epänormaalia aivotoimintaa, mutta se ei erottanut tarkasti erilaisten aivovammojen syitä.


Johtopäätös

1960-luvulla Brillen hematooman diagnosointi perustui ensisijaisesti kliiniseen arvioon ja röntgenkuvaukseen, mutta molemmissa oli huomattavia epävarmuuksia. Kallonpohjan murtuma ja siihen mahdollisesti liittyvä aivovamma saattoivat jäädä havaitsematta tai niiden syy saattoi tulkita väärin.

Haluatko tarkempaa tietoa jostain tietystä epävarmuustekijästä?"

Halutaanko tietää tarkemmin vai kopioidaanko vaihtoehtoisesti lisää Raamattua?

[LexVeritas]

^ Sinun ei tarvitse lainata/vaivata tekoälyäsi yhtään enempää, vaikka se käräjäoikeuden tuomiota tukeekin.

Brillen hematoomaan (ja muuhunkin) liittyvät seikat on moneen kertaan käsitelty yksityiskohtaisesti mm. tässä ja tätä edeltäneessä ketjussa. Lopputulemaksi jää vastaansanomattomasti käräjäoikeuden kanta:

Gustafssonilla diagnosoitiin kesällä 1960 kallonpohjan murtuma ja Brillen hematooma, jonka Hirvensalo, Tenovuo ja Öhman vuonna 2004 totesivat riittäväksi todisteeksi kallonpohjan murtumasta. Lisäksi todistettiin myös syyttäjän asiantuntija leukakirurgi Risto Kontion toimesta, että kallonpohjan murtuma voi parantua 44 vuoden aikana näkymättömiin. Gustafssonin alkuperäiset röntgenkuvat olivat tuolloin 2004 asianmukaisesti hävitetyt niiden lakisääteisen säilytysajan tultua täyteen.

Tämä tarkoittaa sitä, että ei kyetä todistamaan, ettei Gustafssonilla olisi ollut kallonpohjan murtumaa, joka hänellä on vuonna 1960 diagnosoitu.

Vuoden 1960 diagnoosi on siten siltäkin osin kumoamaton eli voimassa.

Saman asian saattoi aikoinaan ilmaista myös esimerkiksi näin:

Kirjoittaja Sariola » La Loka 30, 2010 10:25 am

Kallonpohjan murtuma on todettu hammas/leukaluu operaatioiden aikana hammasklinikalla lääkärin toimesta. Sen näyttävät hyväksyneen ja näin vahvistaneen mm. lääkärit Hirvensalo ja Öhman. Tuo ei ole minun keksimäni. Hammasklinikalla on otettu röntgenkuvat ja lääkäri on tehnyt diagnoosinsa niiden perusteella. Nuo röntgenkuvat on jo hävitetty, joten niitä ei enää voida tarkastella. Nyt on tietysti hyvä väittää, että mitään Brillen hematoomaa ja kallonpohjan murtumaa ei ole ollut olemassakaan kun röntgenkuvia ei voi enää tarkastella. Mutta totuus on, että v.1960 Brillen hematooma ja kallonpohjan murtuma on todettu sen ajan hoitavan lääkärin toimesta. 2000-luvun lääkärit eivät sitä voi kumota, vaikka kuinka haluaisivat. Sekin diagnoosi on edelleen voimassa, samoinkuin se päädiagnoosi "aivoruhje". Kannattaa lukea Hirvensalon lausuntoa tältä osalta. Hän sanoo: "Potilaan merkittävimmät vammat ovat sairauskertomusmerkintöjen perusteella aivotärähdys tai lievä aivoruhje ..."

Vaikka Hirvensalo tunnetaan syyttäjän todistajana, niin hänenkin mukaansa lievä aivoruhje on mahdollinen. Tunnettu tosiasia on, että myös lääkäritodistajat pyrkivät vetämään sinne suuntaan, missä heidän toimensiantajansa on. Aivoruhje on siis myös Hirvensalon mukaan mahdollinen.

Kuten huomataan, nämä 2000-luvun syyttäjän puolella olevat lääkärit ovat pyrkineet kumoamaan 1960-luvulla diagnoosinsa antaneiden hoitavien lääkärien arviot. Se ei tietysti enää onnistu. Ne alkuperäiset diagnoosit ovat yhä voimassa, vaikka mm. niitä röntgenkuvia ei enää ole käytettävissä, mutta alkuperäiset lääkärien diagnoosit ovat tallessa - ja ne ovat voimassa edelleen.

Voi sen noinkin sanoa!

[Ross Sullivan]

OK, eli haluta tietää tarkemmin ja jatketaan Raamatulla sekä jonkun nikin lähteettömillä höpinöillä.

[LexVeritas]

Nämä asiat on tosiaan käyty läpi sataan kertaan. Mutta kerrataan niitä Ross Sullivanin toiveesta, sillä tokihan ne tukevat vuoden 1960 diagnooseja.

1. Hematooman alkuperän arviointi

Brillen hematooma syntyy kallonpohjan etuosan murtumasta, mutta myös suora isku silmien ympärille voi aiheuttaa samankaltaisia verenpurkaumia.
Epätyypillinen hematooman kehittyminen (esim. epäsymmetrinen mustelma) saattoi vaikeuttaa tulkintaa.

2. Viiveen aiheuttama epävarmuus

Brillen hematooma ei ilmesty välittömästi, vaan voi kehittyä tuntien tai päivien viiveellä.

Tämän vuoksi kallonpohjan murtuma saatettiin aluksi jättää huomaamatta.

Gustafssonin hematooma kirjattiin vasta päiviä hänen sairaalaan saapumisensa jälkeen. Voidaan jossitella, oliko kyseessä "tavallinen tuplamustasilmä" vai kallonmurtumaan liittyvä Brillen hematooma. Eittämättä kuitenkin on niin, että lääkäri on ainakin luullut tienneensä niiden eron. Röntgenkuvia ei enää ole olemassa. Se, että hematooma diagnosoitiin vasta päiviä sairaalaan saapumisen jälkeen röntgenkuvauksen yhteydessä, tukee sitä olettamaa, että kyseessä tosiaan oli diagnosoituun kallonpohjan murtumaan liittynyt diagnosoitu Brillen hematooma.

3. Röntgendiagnostiikan rajoitteet

Kallon röntgenkuvaus oli ainoa käytettävissä oleva kuvantamismenetelmä, mutta se ei aina paljastanut pieniä kallonpohjan murtumia.

Luisten rakenteiden päällekkäisyys ja kallonpohjan monimutkainen anatomia vaikeuttivat tulkintaa.

Voi olla, että oli vaikeaa, tai sitten ei ollut. Röntgenkuvia, mistä tarkistaa asia ei tosiaan enää vuonna 2004 ollut käytettävissä..

4. Aivoselkäydinnesteen tutkimuksen epävarmuus

Lumbaalipunktio (aivoselkäydinnestenäyte) saattoi osoittaa verenvuotoa, mutta jos näyte oli veretön, se ei poissulkenut aivovammaa.

Pieni verenvuoto saattoi myös huuhtoutua pois ennen näytteenottoa.

Juuri näin. Kuten Tenovuokin todisti, aivoselkäydinnesteen verettömyydestä ei voida päätellä, etteikö aivovammaa olisi. Tämän totesi myös käräjäoikeus tuomiossaan: Gustafssonin aivoselkäydinnesteen vähäverisyys ei sulkenut pois aivovammaa.

5. Aivovamman arvioinnin haasteet

Tajunnantason muutokset ja muistiaukko olivat subjektiivisia löydöksiä, joita oli vaikea arvioida ilman potilaan omaa kertomusta.

EEG saattoi osoittaa epänormaalia aivotoimintaa, mutta se ei erottanut tarkasti erilaisten aivovammojen syitä.

Pitää paikkansa. EEG:llä ei vuonna 1960 kyetty tekemään varmaa diagnoosia esimerkiksi Gustafssonin diffuusista aksonivauriosta. Kuitenkin voidaan varmuudella todeta, että EEG:llä havaittiin Gustafssonin vasemmassa aivopuoliskossa laaja-alainen diffuusirajainen poikkeama vielä 11 päivää hänen vammautumisensa jälkeen.

[Ross Sullivan]

Ehkä sittenkin päästään eteenpäin? Vaikuttaa siltä, että Blexi on selvittänyt itselleen tekoälyn (ChatGPT 4.0) pystyvyyden.

"1960-luvulla Brillen hematooman diagnosointi perustui ensisijaisesti kliiniseen arvioon ja röntgenkuvaukseen, mutta molemmissa oli huomattavia epävarmuuksia."

[LexVeritas]

Ehkä sittenkin päästään eteenpäin? Vaikuttaa siltä, että Blexi on selvittänyt itselleen tekoälyn (ChatGPT 4.0) pystyvyyden.

"1960-luvulla Brillen hematooman diagnosointi perustui ensisijaisesti kliiniseen arvioon ja röntgenkuvaukseen, mutta molemmissa oli huomattavia epävarmuuksia."

On ilmeistä, että olet ymmärtämättäsi lainannut tekoälyllisyyksiä, jotka tukevat vuoden 1960 diagnoosien vääriksi todistamisen mahdottomuutta. On tietenkin periaatteessa myös mahdollista, että olisit ymmärtänyt asian, mutta en usko niin tapahtuneen.

[Ross Sullivan]

Ehkä sittenkin päästään eteenpäin? Vaikuttaa siltä, että Blexi on selvittänyt itselleen tekoälyn (ChatGPT 4.0) pystyvyyden.

"1960-luvulla Brillen hematooman diagnosointi perustui ensisijaisesti kliiniseen arvioon ja röntgenkuvaukseen, mutta molemmissa oli huomattavia epävarmuuksia."

On ilmeistä, että olet ymmärtämättäsi lainannut tekoälyllisyyksiä, jotka tukevat vuoden 1960 diagnoosien vääriksi todistamisen mahdottomuutta. On tietenkin periaatteessa myös mahdollista, että olisit ymmärtänyt asian, mutta en usko niin tapahtuneen.

Tekoälyllisyys vahvistaa käsitystäni, että Brillen hematoomaa ei voitu 60-luvulla luotettavasti diagnosoida.