Eläinsuojelurikoksia

[Turri]

^^No sitten voi miettiä tätä 18 koiran, joista suurin osa oli harjakoiria, omistajaa. Miten joku, joka käy päivätyössä ja on Kennelliiton kennelneuvojana ehtii pestä, föönata, rasvata, ajella ja muuten hoidella noin monen koiran turkit? Sen lisäksi pentujen hoitaminenkin on työlästä, ei se emo niitä yksikseen hoida.

Minusta vaan tuntuu, että joillain menee yli tuo koirien haaliminen.
Niinkuin Helsingin eläinsuojelulääkäri osuvasti sanoi jossain artikkelissa:
Ihmiset rakastakaa vähemmän ja hoitakaa enemmän!
Kuulema kyseinen henkilö kuulee paljon työssään ihmisiltä selityksiä siitä kuinka eläinrakkaita he ovat, vaikka koira onkin elänyt viikon omissa ulosteissaan.

[joey]

Hihkuin onnesta, kun luin lehdestä sen eläinlääkärin kehotuksen rakastaa vähemmän ja pitää parempaa huolta. Minun on hirveän vaikea ymmärtää, kuinka ihmisille voi olla niin ylitsepääsemättömän vaikeaa tajuta, että koira ei ole ihminen. Vaikka se on lapsen tasolla, se ei ole lapsi. Se ei osaa hoitaa itseään niiltä osin, miltä lapsi osaa. Niiltä osin, joilta koira on täydellisen riippuvainen ihmisestä, sille ei käy samanlainen hoito kuin lapselle.

Mielestäni "jokainen tyylillään"-lähtökohta ei sovi tähän tarkoitukseen, vaan tuollainen koirienpito pitäisi kitkeä kokonaan pois. Vaikka koira onkin lähes poikkeuksetta olemassa nykyään vain ja ainoastaan ihmisen viihdykkeeksi, koiraa ei saisi missään nimessä ottaa ellei ole valmis ottamaan koiran tarpeita huomioon jok'ikinen hetki.

Surullinen esimerkki löytyy lähipiiristä: erään perheen koira (seurakoirarodun edustaja) on koulutettu hyppäämään "mammansa" (perheen äidin) "syleilyyn" tilanteessa kuin tilanteessa. Se käyttää päivänsä "mammansa" seuraamiseen ja hätääntyy täysin ilman mammaa. Tuo "mamma" myös mielellään kritisoi meitä oman koiramme kasvattamisesta, kun meidän hurtta ei tuota sylissänyhjäämistä oikein arvosta (luojan kiitos, musertuisin alle). Hänen mielestään se on merkki antisosiaalisuudesta.
Eikä siinä vielä mitään, olen katsonut touhua vierestä jo monta vuotta ja ajatellut hiljaa itsekseni, että toisaalta koira saa olla paljon vapaana, eikä joudu juurikaan olemaan yksin. Kunnes sitten kuulin taannoin, että koiralle syötetään kipollinen erilaisia lääkkeitä päivittäin, että pysyy hengissä. Ilmeni, että koiralle on kaikessa hiljaisuudessa kehkeytynyt jos jonkinnäköistä vikaa, tietenkin, kun ei kukaan perheestä osaa koiraa kunnolla edes lukea. Ja nyt "mamma" ei tietenkään suostu luopumaan omasta kultipuppelistaan.

Meidän koira pääsee joka päivä juoksemaan pusikkoihin ja metsiin, vaikka minua ei aina huvittaisi lähteäkään. Sitä sen sijaan huvittaa, ja se on kaikkein tärkeintä. Kyllä minä kerkeän television/tietokoneen/kirjan edessä röhnöttämään myöhemminkin.

[serialist]

Nuo ovat kyllä myös hyvin pahoja kun koiraa ei päästetä kärsimyksistään koska omistaja rakastaa liikaa. Täytyy aina ajatella tuollaisissa tapauksissa koiran parasta. Hyvä juttu jos lääkkeillä pysyy kurissa eikä kärsi mutta muuten, eläimet yleensäkin ovat onnekkaita koska saavat nukutuspiikin. Ja mitä liian paljon eläimiä haalimiseen tulee..juu, kyllä varmasti ne ihmiset ovat hyvinkin eläinrakkaita mutta joskus liika on liikaa. Kyllä eläimen parasta on ajateltava kun sen sitoutuu ottamaan. Tekisi itsekin joskus mieli pelastaa kaikki maailman eläimet mutta tiedän etten voi. Joten olen alkanut vaikuttaa paikallisesti, hyödyntäen koulutustani paikallisessa eläinsuojeluyhdistyksessä. "Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti."

Vaikka me asumme kerrostalossa ja otimme koiran, se ei haittaa koska vastapäätä on suuren suuri harju pururatoineen ja kilometrin päässä virallinen koirapuisto. Aina kun lähdemme kotipaikkakunnalle kyläilemään, siellä on suuri takapiha ja isovanhempien mökillä pääsee uimaan. En halua sulkea koiraa täysin kotiin, kyllä se juokseminen ja touhuaminen on niille luonnollista ja tosi tarpeellistakin. Me ollaan vielä istu, maaten, paikka-vaiheessa tuon pennun kanssa ja ajattelin tehdä siitä tottelevaisen mutta koskaan, en _koskaan_ halua opettaa sille mitään naurettavia temppuja jotka näyttää vaan suloisilta. Nuo peruskäskyt ovat ihan koiran oman turvallisuudenkin kannalta.

[serialist]

NIIN. ja juuri tuolla pukemisella tarkoitin jenkkien bling-bling-vaatetusta kun puhuin etten tajua sitä. Mikäli pukemisesta on hyötyä koiralle tai se on välttämätöntä niin sitten se on ok tottakai.

[Howler]

Nuo ovat kyllä myös hyvin pahoja kun koiraa ei päästetä kärsimyksistään koska omistaja rakastaa liikaa. Täytyy aina ajatella tuollaisissa tapauksissa koiran parasta.

Minusta se menee niin, siis ihan henk. koht., että oli lemmikkinä mikä tahansa niin se on viimeinen rakkauden osoitus päästää lemmikki kärsimyksestä. Itse asiassa jo mielummin ennen kuin kerkeää kärsiä, koska ainakin minä kärsin silloin myös kun tiedän, että minulle rakas eläin kokee kipua. Ja kyllä, minä rakastan lemmikkejäni ehdoitta ja pidän niitä perheeni jäseninä, mutta ennen kuin kukaan alkaa siitä kiljumaan niin korostan, etteivät mitkään lemmikkini ole ns. lapsenkorvikkeita tai mitään sellaisia. Sanon niitä kyllä lapsikseni, leikilläni (isäni ilme nimittäin on silloin näkemisen arvoinen!), mutta tiedän ja ymmärrän täysin, että ne ovat eläimiä joilla pitää olla tietyt jutut ja esim. liika lässytys ei ole hyväksi.

Tuohon monen koiran pitoon.. Minä olen kovin monesti ihmetellyt, miksi on hirveä kohu jos joku on pitänyt vaikka 18 koiraa, mutta esim. kissoista tai jyrsijöistä ei ole tälläistä kohua. Tietenkin kissat ja jyrsijät eivät vaadi ihan yhtä paljon kuin koira, mutta vaatiihan nekin omat juttunsa. Esim. tällä pienellä kylällä jossa asun, valehtelematta eräässä maatalossa oli yhdessä välissä yli 20 kissaa... Nykyään kai vähemmän, pakon edessä, mutta silti.

[Samarina]

Mielestäni "jokainen tyylillään"-lähtökohta ei sovi tähän tarkoitukseen, vaan tuollainen koirienpito pitäisi kitkeä kokonaan pois. Vaikka koira onkin lähes poikkeuksetta olemassa nykyään vain ja ainoastaan ihmisen viihdykkeeksi, koiraa ei saisi missään nimessä ottaa ellei ole valmis ottamaan koiran tarpeita huomioon jok'ikinen hetki

Jokainen tyylillään -lauseella tarkoitin, että mulle on ihan sama, jos joku haluaa vaatettaa koiraa tai rasvailla niiden ihoa. Kunhan huolehtii koirasta tai olkoon mikä eläin vaan. Eli kyse oli tavallisista ja vastuuntuntoisista koiraharrastajista. Itse kylläkin pidän enemmän "luonnollisemmista" koirista, joilla on ihoa suojaavaa karvaa ja jotka eivät kärsi hengitys- saati synnytysvaikeuksista tai vaikeista perinnöllisistä sairauksista. Tuskin kiinanharjakoiran omistamista voi laillakaan kieltää.

Tämä kennelneuvojajuttu on taas ihan eri asia. Tosin olen kuullut, että tämä kasvattaja on saanut koiransa takaisin. Onko sitten totta, en tiedä, mutta jos on niin sanattomaksi vetää. En ole löytänyt mistään, kuinka iso asunto oli, mutta 18 koiraa on jokatapauksessa liikaa. Meillä on kaksi koiraa, tosin aktiivisia metsästyskoiria, ja välillä tuntuu, että niidenkin kanssa touhuamisessa on täysi työ; ruokinta, ulkoilutus, aktivointi, hoitotoimenpiteet, kouluttaminen jne. yleinen yhdessä touhuaminen, saati sitten jos niitä olisi 18.

[joey]

^ Ah, Samarina, niin tietysti Sori. No mutta, samalla asialla kuitenkin ollaan. Ja tosiaan, itsekin suosin vanhoja rotuja, jotka on jalostettu johonkin muuhun kuin seurakäyttöön.

Nuo ovat kyllä myös hyvin pahoja kun koiraa ei päästetä kärsimyksistään koska omistaja rakastaa liikaa. Täytyy aina ajatella tuollaisissa tapauksissa koiran parasta.

Minusta se menee niin, siis ihan henk. koht., että oli lemmikkinä mikä tahansa niin se on viimeinen rakkauden osoitus päästää lemmikki kärsimyksestä.

Suunnaton valta tuo suunnattoman vastuun. Meillä on valta vaikuttaa koiran elämään täydellisesti, tehdä siitä omalla vaikutuksellamme koiralle helvetillinen tai äärettömän onnellinen. Mielestäni on sataprosenttisesti omistajan vastuulla tehdä oikea päätös silloin, kun sen tekemiseen on ensimmäinen mahdollinen hetki. Monet koirarodut ovat luonteeltaan sellaisia, etteivät näytä lainkaan tuntevansa kipua, joten omistajan vastuulle jää senkin tarkkaileminen. Meillä on terrieri ja työkoira ja molemmat ovat luonteeltaan juuri sellaisia Eteenpäin posotetaan vaikka antura irti tai lasinsiru tassussa...

Olen itse ajatellut että - mikäli omat koirani (vanhempieni koira ja oman perheeni koira) ovat niin onnekkaita, että saavat nukkua pois piikin kanssa, aion seistä vieressä koko ajan. Koen olevani senkin velkaa. Lisäksi molemmat koirat ovat lääkärissä aina täydellisen hysteerisiä, elleivät saa samalla nuuhkia kämmentäni (muiden kämmenet eivät kelpaa), joten ei tulisi mieleenkään jättää viimeistä lääkärikäyntiä väliin.

Mutta siis, syvä halveksuntani tuolle esimerkkini "mammalle" sekä muille vastaaville imbesilleille. Toivottavasti kohtaavat oman loppunsa niin, että rukoilevat kuolemalta jo armoa.

[Howler]

Olen itse ajatellut että - mikäli omat koirani (vanhempieni koira ja oman perheeni koira) ovat niin onnekkaita, että saavat nukkua pois piikin kanssa, aion seistä vieressä koko ajan. Koen olevani senkin velkaa. Lisäksi molemmat koirat ovat lääkärissä aina täydellisen hysteerisiä, elleivät saa samalla nuuhkia kämmentäni (muiden kämmenet eivät kelpaa), joten ei tulisi mieleenkään jättää viimeistä lääkärikäyntiä väliin.

Itse olen aivan samaa mieltä, vaikka se tulee minulle henk. koht. vaikeaa olemaan luopua sitten joskus omasta koirasta. Mutta me, jotka olemme koiran ottaneet, olemme mielestäni tehneet sen lupauksen niille, että viimeiseen asti olemme niiden rinnalla - ovathan nekin meidän rinnallamme niin hyvässä kuin pahassa. Niin ja siis täsmennykseksi vaikeaa siksi, että minä toivoin koiraa about koko pienen ikäni, anoin ja rukoilin sitä vanhemmiltani, ja nyt kun viimein sain sen, niin rakkauteni sitä kohtaan on rajaton. Mutta juuri sen takia olenkin valmis päästämään sen pois, sitten kun sen aika on, vaikka varmasti olen ihan palasina sen jälkeen.

[esmes-]

minua ärsyttää se että eläimiä hankitaan lapsille. etenkin pieniä eläimiä, jyrsijöitä jne. joita voi olla aikuisenkin vaikea käsitellä. tästä hyvänä esimerkkinä marsut. marsuja hankitaan lapsille siksi että ne ovat vaatimattomia ja ns. helppoja pitää. ne eivät puolustaudu puremalla, joten lasten on turvallisempi niitä hoitaa. toisaalta marsulla on hyvin herkät ja hauraat luut eikä sen tarvitse pudota korkealtakaan satuttaakseen itsensä. marsu ei myöskään saaliseläinten tapaan näytä sairauksiaan tai vammojaan. sille on elinehto ettei näytä heikolta ja siten potentiaaliselta paistilta saalistajalle. ruokavalio tulisi olla mahdollisimman monipuolinen ja sisältää paljon c-vitamiinia. marsu on ihmisen lisäksi harvoja nisäkkäitä jotka eivät tuota c-vitamiinia omassa kehossaan. ulkoa kerättävän ruoan kanssa saa olla valppaana ja pitää tietää mitkä kasvit voivat olla myrkyllisiä. mikäli marsun ruoansulatuskanava tyhjenee täysin (8n tunnin syömättömyyden seurauksena) on aloitettava samantien pakkoruokinta ruiskulla, ettei elimistö ala tuhota itse itseään. kynsien leikkaus vaatii tarkkaa silmää ja vakaata kättä kun kyseessä on ihmisen peukalon kokoinen tassu. myös hampaita joutuu välillä lyhentämään.

ettei se pikkujyrsijä välttämättä helpoin hoidettava ole. työtä siinä riittää aikuisellekin, saati lapselle. tietysti koiria ja kissojakin otetaan lapsen lemmikiksi hetken mielijohteesta, muttei läheskään niin paljon kuin marsuja, rottia ja hamstereita. monta eläintä olen ottanut eläinsuojelu- tms. yhdistyksen kautta lapsiperheiltä, koska penskat ovat eläimeensä kyllästyneet. menee mille tahansa eläinten turvakotisivuille ni siellä on kymmeniä ilmaiseksi luovutettavia jyrsijöitä.
jyrsijöiden onni tässä on se että ne ei kiinny ihmiseen kuten kissat tai koirat. niille lajitoverit menee aina ihmisen edelle. niin kauan kun on kaveri, puhdas koti, lämpöä ja ruokaa ni ne selviää. täydellisiä kaupunkilemmikkejä ja pirun aliarvostettuja (johtuen pelkästä ihmisten tietämättömyydestä).

http://www.youtube.com/watch?v=7FKMyBzu ... re=related
miten tämmöstä karvapalloa vois vastustaa

[serialist]

Meidän vanhus lopetettiin viime kesänä kunniakkaassa 14 vuoden iässä, mikä on keskikokoiselle koiralle aika pitkä ikä. Särkylääkkeet sillä oli hetken kun selkään koski mutta sokeutumassa ja kuuroutumassa, eikä pidätyskykyä enää ollut (valmistujaisissani pissasi suoraan terassille:D) Sitten äiti soittaa aamulla, herättää minut, että tunnin päästä viedään koira piikille. Voin sanoa, että oli elämäni kamalin herätys. Siinä sitten yhdessä itkettiin kun koira sai viimeisen annoksen unilääkettä ja silittelin sitä vielä kun sen sydän oli pysähtynyt. Tämän muistan koko lopun elämäni. Sieltä lähdettäessä tuntui, että olisimme jättäneet sen vain nukkumaan, kohta se herää ja on ihan hädissään kun olemme hävinneet. Kuitenkin koiran kanssa vietti sen 14 vuotta. rest in peace. Toinen koira on vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa, ehkä sekin saa elää vielä pitkään ilman kipuja. Nämä koirat ovat molemmat ns. pelastettuja. Vahinkopentuja. Samoin meidän kissa, isosiskoni löysi sen n.10vuotiaana eräältä hevostallilta hylättynä (kissat siellä olivat siis puolivillejä ja paneskeli miten sattuu). Toisen pennun hyväksyivät mutta meidän kissää ei koska se oli niin huonossa kunnossa. Siinä sitten kotona maitoa tuttipullosta/ruiskusta ja jännitettiin selviääkö se seuraavasta yöstä. Hyvin selvisi ja ihan kelpo turjakekin siitä sitten loppujen lopuksi kasvoi.

Sitäkin olen tässä ihmetellyt kun vastaan on tullut tapauksia, että jokin tietty koirarotu otetaan pieneen kaksioon jossa on jo lauma kissoja. Yksi tuttava pariskunta otti juuri siperianhuskyn moiseen kotiin. o.O nehän tarvitsevat hyvin paljon aktiviteettia ja tilaa, ja näille ihmisille baarissa ramppaaminen on elämäntapa. Eivät varmasti jaksa heittää päivittäin kilometrien pituista lenkkiä..Olisin itsekin halunnut huskyn mutta en halua ottaa sitä kerrostaloon, joten otan sen kun omistan unelmataloni ja pihani, jotta sillä on tilaa olla ja elää.

[Turri]

Me ollaan vielä istu, maaten, paikka-vaiheessa tuon pennun kanssa ja ajattelin tehdä siitä tottelevaisen mutta koskaan, en _koskaan_ halua opettaa sille mitään naurettavia temppuja jotka näyttää vaan suloisilta. Nuo peruskäskyt ovat ihan koiran oman turvallisuudenkin kannalta.

Itse en ainakaan opeta noita hömppätemppuja (kuonon pesua, vilkuttamista, keirimistä, ryömimistä, kuiskaamista, nenän tai peukun näyttämistä yms.) sen takia, että ne olisivat jotenkin suloisia. Nämä temput on hyvä opettaa siksi, että totisen koulutuksen ohella saa koirakin vähän hassutella. Sitten jos koira alkaa väsähtämään, niin treenit on hyvä lopettaa johonkin hömppätemppuun ja koiralle jää hyvä fiilis siitä, että se on taas osannut tehdä ja saa loppuun superpalkan.

[Turri]

Joey: Mikä terrieri teillä on?

[serialist]

No onhan se toki jos harrastaa koiran kanssa näyttelyitä ynnä muita mihin ehkä jotakin erikoisia temppuja tarvitaan..? En tiedä kun en ajatellut sekarotuistani viedä näyttelyihin, agilityyn tai vastaavaan.. Tää meidän koiruus näköjään itse opettelee esim. tassun antamista, koskaan en ole sitä pyytänyt antamaan tassua herkkupalaa varten mutta aina se silti vaan sitä tarjoaa. Ehkä se opettelee yksin kaikki niin ei tarvitse sitäkään miettiä.heh.

Ja naurettavilla tempuilla tarkoitin lähinnä jotain aivan älyttömiä juttuja kuten aikaisemmin mainittu "hyppää mamman syliin." Meillä koiralle puhutellaan meidän omilla nimillä, esim. käsken koiraa viemään jotain (vaikkapa leluaan jos en itse jouda leikkimään sillä hetkellä) poikaystävälleni, "vie Villelle se." Ei sen oikea nimi ole ville mutta pointti tulee varmasti selväksi.

[albaanisissi]

Sitäkin olen tässä ihmetellyt kun vastaan on tullut tapauksia, että jokin tietty koirarotu otetaan pieneen kaksioon jossa on jo lauma kissoja. Yksi tuttava pariskunta otti juuri siperianhuskyn moiseen kotiin. o.O nehän tarvitsevat hyvin paljon aktiviteettia ja tilaa,

ja sitä tilaahan löytyy ku menee ovesta ulos. itellä on kaksios pari kissaa 60 kilonen koira ja kärmeet ja hyvin riittää tila. ei koira trvitte kämpäs tilaa ku sen verran et sillä on se oma paikka missä nukua ja kelliä ja ruoka ja vesi astia. mulla ainaki saa koira niin paljo lenkkiä ettei kotona muuta tee ku nuku. joka paikkaa pääsee mukaan miihin meen itekki, eikä koiran liikunta riipu siitä jaksaako sen kas kävellä ja kuljettaa remmis. ei terveelle ja hyväkuntoselle koiralle oo juurikaan liikunnallista hyötyä remmikävelystä vaan pitää sen pään kasassa ja mielen virkeenä. liikunta on sitä ku ne saa juosta mielin määrin niin paljo ku jaksaa vapaana ja mielellään kaverin kanssa. esmes eilen en käyny kertaakaan koirankas lenkillä ja varmasti ei puuttunu liikuntaa pätkääkään. 5 tuntia iltapäivästä mukana kalas ja aamusta käytiin molemmat uimas ja makoilemas rannalla parituntia. koiran liikunta on helppo homma hoitaa kuhan on aikaa vaikkei viitseliäisyyttä oliskaan.


edit: paitsi jotku kovin vahtiluontoiset piskit tarvii mielellään sen oman pihan mitä vahtia.

[serialist]

niin..luonteestahan se kai hyvin pitkälti on kiinni.. pahin on ehkä muuttaa omakotitalosta kerrostaloon kun suuri tila ja piha jääkin pois, siis jos koira on tottunut niihin jo aikoja.. toisin päin se on vain kiva yllätys.