JanitaSlim kirjoitti: Ke Tammi 17, 2024 7:20 pm
Eikai se muusta kerro kuin, että poika on ollut edellä ja äiti perässä. Äiti on voinut myös paremmin vastustaa vyöryä ja näin ollen jäänyt enemmän pintaan.
Lumi käyttäytyy vyöryessään nesteen tavalla. Tai vertailun vuoksi voi kuvitella, että koko rinne muuttuu sekunnin murto-osassa mannaryyneiksi. Ihminen on tätä lumimassaa painavampi, ja siksi luonnostaan uppoaa sen sisään. Tämän ymmärtää kun käsittää, että ihminen vastaa tiheydeltään suunnilleen vettä. Niin periaatteessa lumikin on vettä, mutta siellä on myös huomattavan paljon ilmaa joukossa. Ja lopulta enemmän silti, vaikka lasketaan vaeltajan ja hänen toppavaatteidensa keskimääräinen tiheys.
Selitys siihen, miksi äiti on lähempänä pintaa kuin poika, voi olla se, että vyörynnyt massa on pysähtyessään syvempi siitä kohdasta, johon poika päätyi. Siis yksinkertaisesti äidille ei jäänyt enempää lunta mihin upota. Miksi poika sitten meni pidemmälle? Se on aivan sattuman kauppaa. Kuten sanottu, lumi käyttäytyy vyöryssä kuin (aavistuksen tahmea) neste. Maaperä tekee saman joskus maanjäristyksessä, ja sen vuoksi joskus talot ovat uponneet maan sisään niin kuin se olisi hetkeksi muuttunut juoksevaksi. Jos he olivat vyöryn lauetessa peräkkäin viiden metrin päässä toisistaan, niin vyöryyn on sen liikkuessa saattanut syntyä virtaavampi kohta pojan kohdalle, joka taas on vienyt virtausta pois äidin kohdalta.
Poika saattaa siis luiskahtaa äidin edelle kuin arpakuution heiton tuloksena, ilman mitään omaa kokoon, painoon, muotoon, ikään tai sukupuoleen liittyvää ansiota.
Ankronikassakin hahmot välillä valuvat eri tahtia erilaisissa vyöryissä siksi, että juoni edellyttää niin käyvän. Mutta siinä sattumalta tullaan myös kunnioittaneeksi fysiikan lakeja.
Olen koko ajan ajatellut, että on täysin hullun hommaa yrittää lukea lopputuloksesta sitä, mistä kohdasta tai missä järjestyksessä vyöryyn on lähdetty.
En myöskään ymmärrä tuota vyöryn paikan ja leveyden arvuuttelua. Ilmeisesti pelastajat ovat nähneet selvästi, että mistä vyöryi ja miten paljon. He ovat sitten ilmaisseet sen jonain mittoina, joiden tarkasta tulkinnasta ei ole edes täyttä varmuutta. Sitten näistä mitoista yritetään takaperin päätellä jotain, minkä viranomaiset voisivat kysyttäessä kertoa välittömästi. Lopulta vyöryn paikan ainoa merkitys on se, että mihin kohtaan äiti ja poika olivat liikkuneet ennen sen alkamista, aivan kuin sen voisi vyöryn koosta ja muodosta päätellä. No ei voi.
Ajatelkaa ihmiset taas mannaryynejä, jotka ovat herkästi asettuneet johonkin tuollaiseen rinteeseen. Jos kasan tasapainoa häiritsee yhtään, tapahtui häiriö mistä kohdasta tahansa, niin se leviää koko kasaan ja saa sen romahtamaan. Varmasti voidaan sanoa, että he ovat olleet jossain vyöryneen alueen yläosassa, todennäköisemmin melkein kuin ihan sen yläreunassa, ja todennäköisemmin menossa korkeuskäyrää pitkin sen poikki kuin suoraan sitä pitkin alas. Vyöry siis lähtee niin, että aiheuttaja jakaa massan kahtia, käytännössä "ylempään" osaan, joka putoaa "alemman" osan päälle, jonka seurauksena molemmat lähtevät liikkeelle.
Täällä käytetään valtavasti palstatilaa sellaisten asioiden selvittämiseen, mitä a) ei voi selvittää nykyisellä tietomäärällä, tai b) ei voi selvittää ollenkaan. Eikä välttämättä tarvitse edes selvittää, koska se ei muuttaisi mitään minkään koko tapaukseen liittyvän ilmiön ymmärtämisen osalta. Näistä asioista huolimatta puoli tusinaa eri tasoista annotaatioiden tekijää on päättänyt tarjota omia veikkauksiaan.
Miksi ei kukaan piirtänyt palapelin palan tai nallekarhun pään muotoista vyöryaluetta? Ensimmäinen ainakin symboloisi kivasti sitä, minkälaista arvuuttelua tästä on tullut. Jälkimmäinen sitä, että kurussa ehkä kummittelee nallekarhun henki, joka vaati nämä kaksi uhrikseen. Joka tapauksessa vyöryjä oli vain yksi ja siten vyöryalueita myös vain yksi, joten kaikenlaiset Villen tulkinnat ja Kallen tulkinnat vyöryalueesta ovat ihan ylimääräisiä.
Eri asia jos siitä on olemassa varmuus ja yksimielisyys, ja halutaan vain havainnollistaa sitä kysyville. Mutta minusta ei yhtään vaikuta siltä. Tai halutaan tehdä siitä jotain päätelmiä. Mutta kun selvästi siitä ei mitään voida päätellä. Osa luulee, että tilanteesta voidaan tehdä joku mekaanisen tarkka mallinnus, miten äiti ja poika ovat lumen seassa valuneet ja pyörineet. Osa luulee, että jotain voidaan päätellä, mutta kukaan ei tiedä, mitä ja miten. Mutta jos piirustelut vaan saa tarkasti kohdalleen, niin Indiana Jonesin tyylisesti aukeaa joku seuraava vaihe.
Minä sanoin tässä kaiken, mitä voidaan varmasti tietää. Paitsi jos kurua ja vyöryä lähdetään jollain miljoonien eurojen hintaisella tieteellisellä laskennalla mallintamaan. Mutta sittenkin tarkkuus on helposti tasoa ensi viikon sääennuste, koska tapahtumien eteneminen riippui kurussa olleen lumen pienistä tiheyden ja lämpötilan eroista ja niiden vuorovaikutuksesta maaston muotojen ja vyöryyn osallistumattoman lumen kanssa.
Siis: He ovat olleet vyöryalueen yläpäässä, mutta eivät aivan sen ylimmässä reunassa. Heidän painamansa kohdan yläpuolinen lumimassa on nytkähtänyt alaspäin, sitten alapuolinen massa lähtenyt liikkeelle. Sitten on seurannut hydrodynaaminen kaaos. Sen pysähdyttyä tilanne on ollut se, minkälaisena pelastajat sen löysivät.
