Kipland Kinkel

Ulkomailla tapahtuneet selvitetyt tai vielä selvittämättömät henkirikokset
rimma
Christopher Lorenzo
Viestit: 1513
Liittynyt: Ma Marras 19, 2007 10:43 pm
Paikkakunta: Pripyat

Viesti Kirjoittaja rimma »

Howler kirjoitti:Tuohon VoDKan pohdintaan täytyy todeta, että eräässä haastattelussaan Kip kertoi tappaneensa vanhempansa siksi, etteivät he joituisi häpeämään Kipin tekoa.
Tarkoittikohan Kip sitten tuolla "teolla" sitä että aikoi tappaa itsensä vai että aikoi mennä ammuskelemaan koululleen ja tappaa jonkun muun...
Mielenkiintoista.
Kumpi on pahempi: totuus joka saa itkemään vai valhe joka saa hymyilemään?
век живи, век учись.
Howler
Axel Foley
Viestit: 2291
Liittynyt: Ti Syys 04, 2007 10:42 am

Viesti Kirjoittaja Howler »

rimma kirjoitti:Tarkoittikohan Kip sitten tuolla "teolla" sitä että aikoi tappaa itsensä vai että aikoi mennä ammuskelemaan koululleen ja tappaa jonkun muun...
Mielenkiintoista.
Ko. haastattelu antoi olettaa, että Kip oli jo ennen vanhempiensa murhaamista päättänyt ammuskella. Hän selitti, että hänen oli vain pakko tehdä se. En ole varma, syyttikö Kip "ääniä", jotka komensivat teon tekemään.
Avatar
PinkCatz
Harjunpää
Viestit: 338
Liittynyt: To Maalis 27, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Desperation

Viesti Kirjoittaja PinkCatz »

Kirjassa *Children who kill* on kanssa varsin mielenkiintoinen kertomus Kip Kinkelista... :roll:
"Tits are for fucking, not for breastfeeding" -Rose West-
Nannalee
Armas Tammelin
Viestit: 80
Liittynyt: Ti Kesä 24, 2008 9:06 pm

Viesti Kirjoittaja Nannalee »

En yleensä halua sääliä koulusurmaajia juuri siksi, että he purkavat pahanolonsa ammuskelemalla toisia. Ymmärtäisi kai, jos edes ampuisivat niitä jotka kärsimystä tuottivat monia vuosia koulussa, mutta se että ampuillaan suin päin kuka nyt eteen sattuu, niin tuntuu väärältä. (en todellakaan tarkoita että kenenkään ampuminen on oikein, mutta näin.)

Kun kuuntelin noita kuulusteluita, niin pakko sanoa, että säälin häntä. Kun luin lisää tietoja, niin säälin lisää. Ehkä kyse on siitä, että voin samaistua moniin kouluammuskelijoihin heidän ajatustensa kanssa, en tekojen.

Mielestäni Kip oli todellakin sairas teot tehdessään, hän oli masentunut ja ei tuntenut löytävän muuta tietä ulos. Halusi todella tappaa itsensä, mutta ei tuntenut kykenevänsä siihen ja tietenkin vanhempiensa tappaminen ei ollut hänelle helppoa, sen kuulee jo noista youtubessa olevista äänitteistä. Suurimman itkut ja hajoamiset olivat kun kyseessä oli vanhempien ampuminen. Hän meni sekaisin ja vastasi moneen kysymykseen, ettei tiedä. Välillä hän mutisi itsekseen vanhemmistaan ja ei tuntunut uskovan, että todella teki sen.. Ou my god kuului useampaankin otteeseen pojan suusta.
Jotenkin vaan tässä on nyt niin surullinen tarina siitä miten masennus valtaa ja haluaa kuolla.Ei pysty tuntemaan mitään hyvää tunnetta ilman ettei ajattelisi että ei ansaitse sitä. Haluaa tappaa itsensä mutta ei kestä sitä että siitä aiheutuu surua rakastamilleen ihmisille.
Tuo on kyllä totta. Kun on masentunut niin kaikki tuntuu paljon pahemmalta. Jos isä on toitottanut Kipin olevan pettymys tai jos sen näkee vanhempiensa katseesta, että taas minä epäonnistuin, taas minä tein väärin. Koskaan mikään ei ole tarpeeksi hyvä. En koskaan pysty samaan kuin täydellinen isosiskoni, en pysty olemaan se täydellinen poika, joka ei pettäisi vanhempiaan jokaisen asian suhteen. Olen täydellinen epäonnistuminen ja mikään mitä teen, ei koskaan ole oikein tai tarpeeksi hyvä. Minulla ei pitäisi edes olla oikeutta olla elossa.

Ja joku aikasemmin sanoikin. Kuinka iso epäonnistuminen kun ei edes saanut riistettyä henkeään.

En voi edes kuvitella, kuinka tuo koko asia raastaa häntä jokapäivä. Sekin kun ei saanut itseään hengiltä. Tuntuu, että jos hän saisi elää tuon ajan uudestaan, niin riistäisi korkeintaan vain oman henkensä.

Pahalta tuntuu uhrien takia tietenkin, mutta empä tälle säälille mitään voi.

Se vain iskeytyi päähäni, että kun Kip oli ampunut isänsä hän sanoi kuulustelussa, että hän itki. Ensimmäisenä mieleeni tuli että kun hän oli rahdannut isänsä kylpyhuoneeseen, että hän itki hysteerisesti jossain nurkassa ja mietti kaikkea mitä oli tehnyt ja tiesi, ettei enää ollut takaisin paluuta, hänen olisi pakko tappaa äitinsäkin, koska oli mennyt jo ampumaan isänsä.

Ihmettelin ehkä hieman, kun hän kertoi vain syyksi, että hänen oli pakko tehdä se, mutta sen ymmärtää taas jos tietää kuinka masentuneen mieli toimii ja sitä kun on täysin loukussa ja ei tunne pääsevänsä mihinkään ja ahdistus valtaa kokonaan, niin mitä vain voi tapahtua, kun ihminen on epätoivoinen ja rikki.

Pitää silti muistaa, että hän tappoi 4 ihmistä ja hän päätti tehdä sen. Se oli hänen päätöksensä. Jos hän olisi jatkanut lääketystä joka hänelle oli määrätty, niin ehkä tätä ei olisi koskaan tapahtunut. Siksi tämä minusta osoittaakin vahvasti masentuneisuuteen, koska hän lopetti lääkkeet heti kun ne olivat auttaneet hänta parempaan.

Valitettavasti maailmassa tapahtuu pahoja asioita. Mielestäki Kip kuuluu mielisairaalaan eikä normaaliin vankilaan, että se tässä vielä mättää. Nuori ikäkin olisi pitänyt ehkä ottaa enemmän huomioon tuomiota antaessa, vaikka hän aiheuttikin paljon tuhoa ja surua muille, niin vankimielisairaala taitaa olla Kipille oikeampi paikka.
Avatar
VoDKa
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4926
Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 4:17 am
Paikkakunta: Better place.

Re:

Viesti Kirjoittaja VoDKa »

Kahden vuoden hiljaiselon jälkeen tähän ketjuun lisättävää.

Kipin olohuoneen pöydälle jättämä viesti kun hän oli tappanut vanhempansa ja lähtenyt koululle:

Kuva

Olen juuri tappanut vanhempani! En tiedä mitä on tapahtumassa. Rakastan äitiäni ja isääni niin paljon. Sain juuri kaksi vakavaa rikosta tietoihini. Vanhempani eivät kestä sitä! Se tuhoaisi heidät. Häpeä olisi heille liikaa. He eivät voisi elää itsensä kanssa. Olen niin pahoillani. Olen kamala poika. Toivon, että minut olisi abortoitu. Tuhoan kaiken mihin kosken. En voi syödä. En voi nukkua. En ansainnut heitä. He olivat mahtavia ihmisiä. Se ei ole heidän vikansa tai kenenkään ihmisen, organisaation tai television vika. Pääni ei vain toimi kunnolla. Jumalauta näitä ÄÄNIÄ pääni sisällä. Haluan kuolla. Haluan olla poissa. Mutta minun täytyy tappaa ihmisiä. En tiedä miksi. Olen niin pahoillani! Miksi Jumala teki tämän minulle. En ole koskaan ollut onnellinen. Toivon, että olisin onnellinen. Toivon, että olisin tehnyt äidistäni ylpeän. En ole mitään! Yritin niin kovasti löytää onnellisuuden. Mutta sinä tiedät minut vihaan kaikkea. Minulla ei ole muuta mahdollisuutta? Mikä minusta on tullut? Olen niin pahoillani

Päiväkirjasta:

Kuva

Jokainen ihminen jonka tiedän ei merkitse mitään minulle. Vihaan jokaista ihmistä tällä planeetalla. Toivon, että he kaikki voisivat mennä pois. Te teette minut sairaaksi. Toivon, että olisin kuollut.

Ainoa syy miksi olen yhä elossa on toivo. Vaikka olen vastenmielinen ja muutama ihminen tietää kuka minä olen, minä silti tunnen, että asiat, ehkä, vaikka vain vähän, paranevat.

En ymmärrä yhtään vitun ihmistä tällä planeetalla. Jotkut ovat niin heikkoja, pääasiassa, että neljävuotias voisi kaataa sinut maahan. Minä olen vahva, mutta pääni ei vain toimi kunnolla. Minä tiedän, että minun pitäisi olla onnellinen sen suhteen mitä minulla on, mutta vihaan elämistä.

Aina kun puhun hänelle (her), minulla on pieni määrä toivoa. Mutta sitten hän repii sen alas. Se tuntuu siltä kuin sydämeni särkuisi. Mutta onko se mahdollista. Olen hämilläni vihan kanssa kaiken aikaa. Voinko koskaan rakastaa ketään? Minulla on tunteita, mutta onko minulla sydäntä joka ei ole musta ja täynnä vihamielisyyttä?

Tiedän, että jokainen ajattelee näin välillä, mutta olen niin täynnä vihaa, että voisin napsahtaa hetkellä millä hyvänsä. Mietin sitä joka päivä. Koulun räjäyttämistä tai helpomman tien valitsemista ja kävellä kokoukseen aseiden kanssa. Kummassakin tapauksessa ihmiset, jotka hengittävät, lopettavat hengittämisen. Tämä on kuinka kostan teille kusipäille siitä mitä laitoitte minut läpikäymään.

Minusta tuntuu, että kaikki ovat minua vastaan, mutta kukaan ei tee koskaan minusta pilaa, pääasiassa koska he luulevat minun olevan psyko. On yksi lapsi ylitse muiden, jonka haluan tappaa. En halua mitään muuta kuin tehdä reiän hänen päähänsä. Yksi syy miksi en: Toivo. Että huominen on parempi. Heti kun toivoni on kadonnut, ihmisiä kuolee.

Kysyn itseltäni miksi vihaan enemmän kuin muut. En tiedä. Mutta pääni ja sydämeni haluavat hänen kuolevan. Hän (he) ainoastaan tietää kuka minä olen maineen kautta ja tiedän kuinka hän pelkää minua. Hänen pitäisikin. Yhtenä pahana päivänä, ja siellä tulee olemaan sahattu haulikko hänen kasvojaan kohti tai viisi paunaa Semtexiä hänen sänkynsä alla.

Tarvitsen apua. On olemassa yksi ihminen, joka voisi auttaa, mutta hän (she) ei tee sitä. Minun on löydettävä joku muu. Luulen rakastavani häntä, mutta hän ei voisi koskaan rakastaa minua. En tiedä miksi yritän.

Kuva

Voi vittu. Kuulostan niin säälittävältä. Ihmiset nauraisivat tälle jos lukisivat sen. Vihaan sitä kun minulle nauretaan. Mutta he eivät naura enää kun raaputtavat paloja heidän vanhemmistaan, siskoistaan, veljistään ja ystävistään vihani seinästä irti.

Pyydän. Joku, auta minua. Kaikki mitä haluan on jotain pientä. Ei mitään suurta. Haluan vain olla onnellinen.

Loppu. Uusi päivä. Tänään kaikista päivistä, pyydän häntä (her) auttamaan minua. Minut ammuttiin alas. Tuntuu kuin sydämeni olisi revitty auki ja irti. Juuri nyt, olen humalassa, joten en tiedä mitä helvettiä on tapahtumassa minulle.

On selvää, ettei kukaan auta minua. Voi Jumala, olen niin lähellä ihmisten tappamista. Niin lähellä.

Annoin hänelle (her) kaiken mitä minulla oli ja hän vain heitti sen pois. Miksi? Miksi Jumala halusi minun olevan täydellinen epäonnistuminen? Minun täytyy löytää lisää aseita. Vanhempani yrittävät ottaa pois osaa aseistani! Aseeni ovat ainoa asia joka ei ole puukottanut minua selkään.

Silmiini sattuu. Sattuu niin paljon. Ne tuntuvat siltä kuin ne yrittäisivät ryömiä pois päästäni. Miksi en ole normaali? Auta minua. Kukaan ei auta. Aion tappaa jokaikisen kusipään teistä. Ajatus sinusta on yhä mielessäni. Olen liian humalassa ollakseni järkevä.

Joka kerta kun näen kasvosi, sydämeni läpi ammutaan nuoli. Luulen, että hän (she) sanoo kyllä, mutta hän ei sano, sanooko? Hän sanoo "en minä tiedä". Kolme kaikista vittumaisinta sanaa englannissa.

Haluan sinun tuntevan tämän, olevan tämä, maistavan tämän, tappavan tämän. Tapa minut. Voi Jumala, en halua elää. Katsonko sen loppuun asti? Millainen isä minusta tulisi? Kaikki ihmiset ovat pahoja. Haluan vain lopettaa pahuuden maailman.

En halua nähdä, puhua tai tuntea pahaa, mutta en voi sille mitään. Olen paha. Haluan tappaa ja aiheuttaa äärettömästi kipua. Ja ei ole olemassakaan sellaista. Me tapamme hänet (him) - me tapoimme hänet kauan aikaa sitten. Kaikki jotka uskovat Jumalaan ovat vitun lampaita.

Jos olisi olemassa Jumala, hän ei antaisi tuntea minun kuten tunnen. ....Rakkaus ei ole todellista, ainoastaan viha pysyy. Ainoastaan viha.

Love sucks-aineesta:

Kuva

Rakkaus on perseestä

Ei, minä en usko rakkauteen ensisilmäyksellä koska rakkaus on pahan suunnitelma saada ihmiset ostamaan alkoholia ja aseita. Kun rakastat jotakuta jotain viedään aina sinulta. Haluaisin myös lisätä, että vihaan jokaista ja jokaikistä teistä. Koska kaikki mihin kosken muuttuu paskaksi. Luulen, että jos rakastut johonkuhun ensisilmäyksellä, on kyseessä pelkkä himo. Rakkautta ensisilmäyksellä on vain elokuvissa. Missä ihmiset elokuvissa ovat parempia kuin sinä. Se on miksi sinä menet kanittamoon ja ostat AK-15:n koska aiot teloittaa jokaisen kusipään teistä. Jos minulla olisi sydän, se olisi harmaa.

On helpompaa vihata kuin rakastaa. Koska on niin paljon enemmän vihaa ja epätoivoa maailmassa kuin rakkautta ja rauhaa. Jotkut sanovat että kaikkia pitäisi rakastaa. Mutta se on mahdotonta. Katso historiaamme se on täynnä kuolemaa, masennusta, raiskauksia, sotia ja tauteja. En myöskään usko rakkauteen ensisilmäyksellä. Mutta uskon vihaan ensisilmäyksellä. Sen vuoksi rakkaus on paljon vaikeampi tunne kokea.

En todellakaan tiedä miten vastata tähän kysymykseen koska kylmä musta sydämeni ei ole koskaan, eikä tule koskaan kokemaan todellista rakkautta. Voin kertoa yhden jutun rakkaudesta. Se aiheuttaa enemmän harmia kuin hyvää. Suunnittelen eläväni isossa mustassa kuopassa. Aseeni ja [lukukelvoton kohta] ovat ainoat jotka taistelevat eristäytyneisyydestäni. Haluaisin myös osoittaa, että rakkaus on kamala asia. Se panee tappamaan ja vihaamaan.

Espanjan kokeen yläreunasta:

Kuva

Metsästän sinut ja panen reiän päähäsi. Räjähteillä. Sinä kuulit oikein. Valta shampoolle. RIP [surunaama ruksituilla silmillä]. Sinun täytyy KUOLLA.

[Opettajan merkintä: Olen huolissani???]

Kipin kuulemisesta poliisilaitoksella:

Olen viettänyt päiviä miettien, mitä haluan sanoa. Olen rypistänyt tusinoittain paperinpaloja ja harkinnut vielä useampia ideoita. Olen miettinyt sitä, että asiat joita voisin sanoa voivat saada ihmiset tuntemaan olonsa vähän paremmaksi. Mutta olen tajunnut, että sillä ei ole juurikaan väliä mitä sanon. Koska ei ole mitään mitä voisin tehdä ottaakseni kivun ja tuhon pois, mitä olen aiheuttanut. Minä ehdottomasti rakastin vanhempiani ja minulla ei ollut syytä tappaa heitä. Minulla ei ollut syytä vihata, tappaa tai yrittää tappaa ketään Thurstonilla. Olen todella pahoillani että tämä tapahtui. Olen palannut mieleeni satoja kertoja ja vaihtanut yhden yksityiskohdan, pienen tapahtuman jotta tämä ei olisi koskaan tapahtunut. Toivon että voisin tehdä niin. Otan täyden vastuun teoistani. Nämä tapahtumat ovat kiskoneet minut pahentuneeseen tilaan ja itseinhoon jota en tiennyt olevan olemassakaan. Olen todella pahoillani kaikesta mitä olen tehnyt ja siitä, mikä minusta on tullut.

One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.

Kalashnikov
Susikoski
Viestit: 44
Liittynyt: Ke Kesä 27, 2012 6:12 pm

Re: Kipland Kinkel

Viesti Kirjoittaja Kalashnikov »

Kiplandille aseen myynyt Korey Ewert ei näköjään pystynyt pysymään myöhemminkään kaidalla tiellä. Lievempi syy tosin (varkaus).

http://eugenemugshots.com/mug/korey-ron-ewert

Eipä tuossa sivussa mitään infoa oikeastaan ole, lähinnä varmistuksena vaan laitan.
Kainonsorttinen
Frank Drebin
Viestit: 386
Liittynyt: Ke Elo 10, 2011 12:22 pm

Re: Kipland Kinkel

Viesti Kirjoittaja Kainonsorttinen »

Minä melkein väittäisin, että kaikissa näissä tapauksissa on ampuja kokenut tulleensa ylenkatsotuksi joltain, yleensä vanhempien, taholta. Ei kyse siis ole niinkään kasvatuksesta, vaan yksinkertaisista sanoista ja teoista, joilla lasta voi lannistaa. Esimerkiksi Kip pelkäsi isänsä reaktiota erottamiseen - olisiko isä kenties "ankara" sillä tavalla, että tykkäsi nälviä ja arvostella toisen valintoja? Myös tuo huonommuus suhteessa siskoon on mielestäni tärkeä seikka. Olennaista olisi saada (jokainen) lapsi tajuamaan, että nämä voivat olla sellaisia kuin ovat tuomitsematta ja arvostelematta valintoja. Tämä pitäisi tehdä niin hyvissä ajoin, että esimerkiksi koulukiusaamisella ei olisi niin katkeroittavia vaikutuksia, että haetaan ase ja kostetaan.
jarmo.janis
Vic Mackey
Viestit: 1982
Liittynyt: Su Heinä 29, 2012 6:25 pm
Paikkakunta: kaakkois suomi

Re: Kipland Kinkel

Viesti Kirjoittaja jarmo.janis »

Puolustelematta tuota tyyppiä sen enempää sanoisin että hänhän oli siinä iässä, jossa fyysistä aikuiseksi kasvamista tapahtuu nopeaan tahtiin, tuohon kasvamiseen liittyy olennaisena osana kaiken sortin kemialliset ja hormonaaliset epätasapainoisuudet ihmisen kehossa, niin myös aivoissa. Tuossa iässä myös kiinnostus seksiin ja rakkauteen sekä tietoisuus omasta seksuaalisuudestaan kohoaa roimasti. Mikä tahansa noihin asioihin kohdistunut loukkaus tuossa iässä, erikseen sanotusti vastakkaista sukupuolta olevien toimesta, koetaan erityisen rankkana ja se saattaa olla juurikin sytyke joka laukaisee ruutitynnyrin.

Nuoren mollaaminen vastakkaista sukupuolta olevien läsnä ollessa saattaa olla todella kova pala, varsinkin jos sen tekee vanhemmat, joiden kanssa rajojen mittaaminen muutoinkin kuuluu oleellisena osana tuohon ikään. Yleensäkin kaiken sortin epäonnistuminen vastakkaista sukupuolta olevien edessä voi olla muutoinkin liikaa. Se ärsyttää, jos toista kehutaan, mutta itse saa rapaa silmille, varsinkin jo se kehuttu saa nähdä ja kuulla kun epäonnistunutta mollataan.

Eikös suomestakin löydy tapaus, jossa poika tappoi siskonsa vain siksi, koska sisko osasi matikan tehtävän, joka pojan olisi pitänyt osata, tosin sisko saattoi kuittaillakin vähän ylimääräistä.
Myran
Susikoski
Viestit: 34
Liittynyt: To Elo 07, 2008 1:39 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kipland Kinkel

Viesti Kirjoittaja Myran »

Tuo sisaruskateus tai huonommuuden tunne on sinällään kai aika yleistä. Itse tunsin ainakin lapsena aina olevani veljeäni huonompi ja pettymys hänen rinnallaan. Kun olemme joskus myöhemmin aikuisiällä keskustelleet asiasta veljeni kanssa, hän on puolestaan sanonut että koki aina minun olevan suvun suosikki ja jäävänsä itse varjoon. Myös useat ystävät, joiden kanssa olen aiheesta puhunut, ovat kaikki kokeneet olevansa sisaruksiaan huonompia.

Luulen että tuollaiset tunteet ovat ihan normaaleja ja kuuluvat lasten/nuorten kehityskaareen. Eri asia onkin sitten se miten vanhemmat tilanteeseen suhtautuu. Omalla kohdallani voin sanoa, että vanhemmat eivät muutamaa sivuhuomatusta lukuun ottamatta, jotka minä todennäköisesti myös ylitulkitsin, millään tavoin korostaneet veljeni paremmuutta. Niinpä tuo tunne taisi enemmänkin olla minulla korvien välissä.

Yritän siis sanoa, että mielestäni sisaruskateus ei aja tällaisiin tekoihin, mutta voi tietysti omalta osaltaan lisätä sitä arvottomuuden tunnetta, joka jaa masennukseen ja kenties raivoon.
"I may be a bit peculiar." - George Joseph Smith
Vastaa Viestiin