Koljattii kirjoitti: Pe Joulu 26, 2025 2:46 pm
Ensinnäkin varhaiskasvatuksesta: tuttavapiirissä, jopa perhepiirissä, on useita varhaiskasvatuksessa työskenteleviä. Osalla yli 30 vuoden työkokemus. Kaikki moittivat nykyistä touhua, kun pennut saavat huutaa, riehua, tehdä mitä vaan. Ainoa mitä käytännössä työntekijät voivat nykyään tehdä on soittaa vanhemmat hakemaan kersa kotiin. Ja pentuhan oppii siitä että hei, näin pääsee kotiin kesken päivän.
Hoitajilta, kuten nykyään myös vanhemmilta, on viety käytännössä kaikki keinot rangaista pentuja huonosta käytöksestä. Jos vaikka käsket kersan omaan huoneeseensa rauhoittumaan ja sossut siitä kuulee, niin pentu voidaan ottaa huostaan perusteella "epäilty lasu-tapaus". Ja turha yrittää kenenkään väittää että näin ei tehdä, bisnes on bisnestä. Yksi tuttavistani on näitä jotka ottavat hätäsijoitettuja vastaan.
No sitten jos mennään kouluikäisiin. Kouluun menevistä pennuista osa on näitä mitkä ovat oppineet ettei heille voi tehdä mitään. Joten hyvästi opiskelurauha muulle luokalle. Näistä tapauksista saa lukea kuukausittain lehdistä.
Tähän vielä lisätään nykyvasemmiston ajama täysin sekopäinen koulutus, kuten että mieskin voi synnyttää, tai että sukupuolia on muitakin kuin uros ja naaras. Ei muuten voi, eikä muuten ole. Tästä nähdään seuraukset että teini-ikäiset ovat todella sekaisin. Oliko niin että joku yli 60% yläasteen käyneistä oli ollut hoidossa ja saanut lääkitystä mielenterveyden ongelmista?
Kyllä juurisyyt näihin nykynuorten rikosmääriin johtuu nykyisestä kasvatusmetodeista. Ei ongelmanuori/lapsi opi ymmärtämisestä. Rangaistus on se joka toimii.
Taidan ymmärtää, mitä ajat takaa. Etenkin, kun olen itse työskennellyt varhaiskasvatuksessa ennen varsinaiseen ammattiini kouluttautumista aikoinaan. Toisaalta siellä näki kyllä hoitajistakin kaikenlaisia puolia.
Mutta kyllähän se niin onkin, että nykylapsista aiempaa suurempi osa oireilee ja enemmän. Ja myös jotkut vanhemmat (ja koko perheet) ovat pulassa - eri tavalla kuin aiemmin, koska pulassa olevia vanhempia ja perheitä on ollut aina. Sotien ja aiemmin vahingollisten kasvatustapojen (kuritusväkivalta, pelolla ja häpeällä kasvattaminen ym.) sekä turvattomien kiintymyssuhteiden aiheuttamaa ylisukupolvista traumatisoitumista ja taakkaa ei sovi unohtaa. Ympäristöstä ja kulttuurista puhumattakaan.
Lapsetkaan eivät kuitenkaan elä missään primääriperheensä kuplassa, vaan heihinkin vaikuttaa tosiaan muu ympäristö, yhteiskunta, muuttuneet arvot, liika yksilöllisyyden ja itseriittoisuuden painottaminen lähiyhteisön tärkeyttä unohtaen, narsististen piirteiden lisääntyminen ja voimistuminen, unohtamatta myöskään nopeaa teknologista kehitystä ja sen aiheuttamaa laajempaa yhteiskunnallista ja kulttuurista ym. muutosta. Ja tässäkin vain osa kaikesta.
Tuossa toisessa kirjoituksessani kuitenkin jo mainitsinkin, että yhteiskunta palveluineen jättää myös nykyvanhempia ja perheitä selvästi aiempaa enemmän "yksin" ja avutta. Esimerkiksi neuvolan järjestämää perhevalmennusta on vähennetty ja pahimmillaan lopetettu jo vuosikausia. Ennen tulevat äidit ja isät saivat jo raskausajan loppupuolella käydä myös tutustumassa synnyttävien osastoon ja osaan henkilökunnasta, mikä muun muassa lisäsi vanhempien turvallisuuden kokemusta. Sekin on lopetettu jo kauan aikaa sitten, ainakin suurimmaksi osaksi. Ennen neuvolasta tehtiin lapsen synnyttyä myös vähintään yksi kotikäynti, millä saatiin jo heti nähdä vauvan kotiympäristö sekä havainnoida vielä tarkemmin vanhempien ja vauvan suhdetta ja vuorovaikutusta sekä tarvittaessa opettaa lisää tarvittavia taitoja, kuten vaikkapa imetystä. Ennen myös sairaalan osastolla neuvottiin uusille äideille vaippojen vaihdon, pesemisen ja imettämisen lisäksi vauvahierontaakin, mutta tämäkin loppui joskus 2000-luvun aikana viimeisimmistäkin sitä toteuttaneista sairaaloista. Ja nämä edellä mainitutkin olisivat ennen kaikkea tukeneet vauvan ja vanhemman kiintymyssuhteen syntymistä sekä lapsen kasvua ja kehitystä tukevaa vuorovaikutusta - muista hyödyistä puhumattakaan.
Joskus ennenkään tällaisia ei toki ollut, mutta koska tutkimusten ja muun kautta huomattiin, että silloin lapset jäivät vahingollisilla tavoilla liian yksinkin, liian varhain (mikä sekin voi aiheuttaa oireilua) ja oli sitä kuritusväkivaltaa ynnä muuta, niin nimenomaan näitä apukeinoja ja menetelmiä kehitettiin, jotta lapset saisivat paremmat ja turvallisemmat kasvuolosuhteet. Silti jotkut päättäjät päättivät, että näistäkin nipistetään rahan takia. Ja nyt taas vanhemmat ovat liian yksin.
Ennen myös isovanhemnat ja muut sukulaiset auttoivat ja parhaimmillaan "koko kylä kasvatti". Suomessakin. Suurin osa tästäkin kaikesta on loppunut. Muistan jopa jonkun median tehneen jutun ikääntyneille siitä, että he voivat (itsekkäästi) keskittyä vain omasta elämästään nauttimiseen - nykyaikana ei enää tarvitse aikuisia lapsia eikä lapsenlapsia hoitaa. Nykyajan ihmiset ovatkin paljon itsekkäämpiä kuin aiemmin. Valitettavasti myös monen lapsen vanhempi/vanhemmat.
Mutta mitä tuohon sinun mainitsemaasi kohtaan tulee, niin valitettavasti ne, joilla on yli 30 vuoden työkokemus varhaiskasvatuksesta, ovat itse kasvaneet aikana, jolloin ruumiillinen kuritusväkivalta oli sallitumpaa, yleisempää - henkisestä puhumattakaan. Siitäkin huolimatta, että se kiellettiin lailla 1983. (Tutkimusten mukaan ruumiillinen kuritus on edelleen valitettavan käytettyä ja sekin aiheuttaa lasten ja nuorten oireilua.) Osa heistä on suureksi onneksi silti kiinnostuneita itsensä kehittämisestä sekä kykenee oppimaan uusia, tieteellisesti tehokkaammiksi ja lapsia vähemmän vaurioittaviksi todettuja menetelmiä, kuten nyt vaikkapa theraplay sekä ratkaisukeskeinen Muksuoppi. Lisäksi varhaiskasvatuksen sekä opettajakoulutusten sisältöjä on parannettu luonnollisesti koko ajan ja nuoremmat hoitajat ja opettajat ovat parhaimmillaan erittäin hyvin kouluttautuneita sekä hyviä työssään. Nämä vanhimmat hoitajat vaikuttavat usein olevan sellaisia, jotka ajattelevat, että varhaiskasvatuksessa pitää huolehtia vain lasten perushoidosta täysin tajuamatta sitä, mikä vaikutus heidän kommunikaatio- ja vuorovaikutustaidoillaan on näiden lasten kasvuun ja kehitykseen. Olen itsekin erinäisissä yhteyksissä törmännyt käsittämättömiin touhuihin varhaiskasvatuksessa ja kouluissa (lastensuojelulaitoksissakin kyllä) "ammattilaisten" osalta.
Totta silti on, että jossain vaiheessa vähän liikaakin vietiin hoitajilta, opettajilta, ohjaajilta ym. keinoja, kuten vaikkapa fyysinen rajoittaminen ja tavaroiden tutkiminen sekä takavarikointi. Esimerkiksi kun itse olin lukion jälkeen päiväkodissa töissä ennen korkeakoulua, niin meille työntekijöille pidettiin vielä koulutuksia ns. holdingista eli mahdollisimman turvallisesta kiinnipidosta, mitä sai käyttää, jos lapsi oli vaaraksi itselleen ja/tai muille. Sitten tämäkin lopetettiin (kiellettiin) jossain vaiheessa. En ole ihan perillä nyt tästä tarkan ajankohtaisesti - siis, että mikä tilanne nyt juuri on.
Ja mitä noihin seksuaalikasvatuksen muutoksiin tulee, niin en osaa sanoa tietenkään, mikä "tieteellinen lopputulos" siitä tulee olemaan, kuten ei kukaan muukaan. Itse en ala sitä edes spekuloimaan. Mutta kyllä itsekin vastustan (ennen kaikkea tunne- ja maalaisjärki- perusteisesti, koska tosiaan tieteellistä tietoa ei ole vielä tarpeeksi) sitä, että lapset altistetaan liian varhain ja liian huonosti toteuttaen materiaalille, mikä saattaa vain enemmän hämmentää ja "sekoittaa" heitä. Toisaalta mietin, että jos ja kun he altistuvat tälle materiaalille vapaa-ajallakin todennäköisesti -kuka enemmän ja kuka vähemmän, että jos ja kun tarjotaan lapsille ja nuorille tilanteita ammattilaisten kanssa, missä ko. asioita voi mahdollisimman neutraalisti ja turvallisesti käsitellä, niin onko se silti parempi vaihtoehto, jos esimerkiksi vanhemmatkaan eivät tällaista tilaa osaa heille tarjota ja he jäävät asioiden kanssa liian yksin. Tällöinhän, kun nykylapset sitten etsivät tietoa netistä, missä voi törmätä vielä paljon pahempiinkin asioihin. No, en tiedä, spekuloin.
Se nyt on mielestäni sairasta p*skaa, että "miehillä voi olla kuukatiset" tai, että he voivat synnyttää.
Todellakin toivon, että tällaista ei ainakaan lapsille opeteta. Tai, jos opetetaan, niin toivon, että vähintään käytetään käsitettä trans-mies (ja, että tällöin sen merkityksen lapset ja nuoret jo tietävät). Vaikka onhan se silti jotenkin hullua. Puhumattakaan vaikka niistä brittiläisistä tapauksista, joissa lapset vietiin drag queenien strippausesityksiin. ( olisi se kyllä paha ollut sittenkin, jos strippaamassa olisi ollut naisia tai miehiä.) Jotkut vanhemmat on todellakin itse aivan sekaisin. Viime aikoinahan siitä on ainakin yksi esimerkki ollut täällä Minfossakin (se forssalainen, vanhempien rajattoman seksin tapaus).
Pyrin silti suhtautumaan tieteeseen ja sen itsensä kehittävyyteen uusine "tuloksineen" avoimin mielin.
Edit. lisäys: pakko kuitenkin sanoa, että pelkkä vasemmistolaisuus (saati Vasemmistoliitto, jota en muuten ole koskaan äänestänyt enkä äänestäisi) ei tätä koko kehitystä saati konkreettista muutosta ole voinut yksinään aikaiseksi saada. Oliskin todella mielenkiintoista hahmottaa tätä muutosta kaikin eri puolin; mikä kaikki lopulta on vaikuttanut/vaikuttaa. Haluaisin ehdottomasti lukea mahdollista sitä tukevaa tieteellistä näyttöä (vaikken tokikaan kaikkeen tutkimuksiin tietenkään uskokaan, vaikka jos otos, toteutus ja menetelmät on ihan p*skat). Joskus luin jutun molekyylibiologian uusista löydäksistä sukupuoliin liittyen. Harmi, etten muista siitä juurikaan, en edes julkaisua, missä siihen törmäsin. Pitänee ehkä googletella joku päivä.
Vaikka ei sen väliä. Jos vaikka yksikin lukee, asia on ok.