Sitten varsinaisista nettitutuista, että ainakin minä koen, että minulla on hyvä ihmistuntemus. Tässä on reilut kuusi vuotta tullut tutustuttua ihmisiin chatissa ym. netissä ja aika nopeasti huomaa jos ihminen on ns. luotettava tai jotenkin omituinen. Tosin en minä ole kuin yhden tavannut oikeasti, mutta siis ihan nettikeskusteluissa huomaa sen omituisuuden ym. ja sen mukaan päätän sitten, että mitä tietoja itsestäni annan. Tosin kenellekään en sukunimeä, osoitetta tai edes kuvaa anna heti tutustumisen jälkeen vaan vasta pitkähkön ajan päästä. Mutta nykyään tosin aiemmin kuin ennen, ennenhän minulla ei ollut edes webkameramahdollisuutta tai muutenkin kuvia tietokoneella, nämä tulivat vasta vuonna 2004 minulle mahdolliseksi ja ovat kyllä alentaneet kynnystä esim. tuohon webkameran käyttöön, mutta toisaalta se on oikeastaaan ihan kiva. Ainakin näin turvallisuuden kannalta, näkee heti onko siellä toisessa päässä edes suunnilleen samanikäinen henkilö kuin mitä väittää olevansa.
Siinä minun nettituttavan tapaamisessa toteutui kyllä kaikki ne jutut mistä aina varoitellaan.
Mutta en minä osannut häntä pelätä enää vuosien nettituntemisen jälkeen ja suostuin tapaamiseen. Kaikki meni aivan hyvin kuten olin uskonutkin, en minä muuten olisi ikinä lähtenyt häntä tapaamaan, mutta totuushan on se, että olin täysin hänen armoilla koko tapaamisen ajan siis rahallisesti ja muutenkin vieraassa maassa ym. Joten jos kyseessä olisi ollut joku vuosien ajan netissä teeskennellyt psykopaatti niin olisin nyt varmasti jo kuollut. Mutta ei tällaisia osaa pelätä, suuremmalla todennäköisyydellä jää varmasti auton alle tai jotain muuta kamalaa tapahtuu.
