sohveliini kirjoitti: Ti Joulu 17, 2024 2:54 pm
Feminismi antaa miehille luvan päättää itse minkälainen mies haluaa olla.
Ensinnäkään feminismi ei anna miehille mitään tällaista lupaa. Feminismi yrittää sanella miehille, että heidän pitäisi antaa naisille täysi vapaus käyttäytyä narsistisesti ja psykopaattisesti. Feminismin ihannemies on naisten väline, jota naiset voivat käyttää mielensä mukaan, heittää pois ja ottaa tilalle seuraavan. Toiseksi, miehet eivät tarvitse feminismiltä mitään tällaista lupaa, hyvässä eivätkä pahassa.
Kolmanneksi, pelkkä luvan antaminen ei sinänsä mahdollista yhtään mitään. Siis jos leikitäänkin, että maailma on täynnä miehiä, jotka kokevat olevansa pakotettuja olemaan vahvoja, ja janoavat jotain "vapauttavaa sanomaa", joka antaa heille luvan olla vässyköitä.
sohveliini kirjoitti: Ti Joulu 17, 2024 2:54 pm
Miehen rooli on liian ahdas ja siksi meidän yhteiskunnassa on ongelmia.
Feminismin keksimä "miehen rooli", juuri tämä "liian ahdas", on tyhjästä luotu peikko, jolla se yrittää oikeuttaa omat valtapyrkimyksensä. Joten feminismi ratkaisee itse keksimäänsä, olematonta ongelmaa, ja sen ratkaisu on parhaimmillaan toimimaton ja pahimmillaan tuhoisa.
sohveliini kirjoitti: Ti Joulu 17, 2024 2:54 pm
Kun mies ei jaksakaan olla “vahva”, hänen inhimilliset heikkouden osoituksensa hiljennetään toisten miesten toimesta.
Maailma hukkuu miehiin, jotka oksentaisivat "inhimillisiä heikkouden osoituksiaan" jokaiselle, joka vain viitsisi kuunnella. Monet miehet tekevätkin näin, mutta mitään myönteistä he eivät saa sillä aikaan, niin itselleen kuin kenellekään muullekaan.
Puhtaimmillaan tällainen "inhimillisiin heikkouden osoituksiin" rohkaiseminen on jotain, mitä red pill, black pill ja pick-up artist piirit kutsuvat nimellä "shit test". Henkisesti epävakaa nainen yllyttää miestä olemaan heikko. Jos mies on tarpeeksi tyhmä langetakseen siihen, nainen menettää vain sen vähänkin kunnioituksen miestä kohtaan, mitä hänellä ehkä sitä ennen oli.
Miehet itse haluavat olla vahvoja, aivan itseään varten, eikä siinä ole mitään negatiivista. Ihmisen täytyy olla vahva kyetäkseen tekemään haluamiaan asioita elämässä. Ongelma ei ole vahvuus sinänsä. Ongelma on siinä, että miehet eivät saa enää opastusta siihen, miten tullaan elämänsä hallitsevaksi ja itsenäiseksi, toimintakykyiseksi yksilöksi. Ratkaisu olisi tarjota tällaisia eväitä. Jos tällaisia eväitä ei ole tarjolla, saadaan ikuisia poikia, jotka loputtomiin valittavat aina vain uudelle terapeutille ja naispuoliselle ystävälle, miten elämä on kohdellut heitä julmasti, äiti ei arvosta miehiä ja isällä ei ollut koskaan aikaa, kovat jätkät vaan saa naisia ja kukaan ei arvosta heidän herkkyyttään.
Miehet osaavat valita seuransa. Ei heitä kukaan ole "hiljentämässä". Jos jossain on joku miesten porukka, jossa tavoitellaan jotain vahvuuden muotoa tai ihannetta yhdessä, niin se porukka on sitä asiaa varten olemassa. Ei mikään harrastusryhmä ole velvollinen muuttumaan miksikään terapiakerhoksi. "Ei pojat tänään ajeta motocrossia, treenata kickboxingia, pelata sotapelejä tai kyhätä elektroniikkaa, vaan istutaan piiriin ja jaetaan lapsuuden traumoja koko ilta." Ajatus on täysin idioottimainen.
sohveliini kirjoitti: Ti Joulu 17, 2024 2:54 pm
Toksinen maskuliinisuus tai patriarkaatti ei lopulta palvele ketään.
"Toksinen maskuliinisuus" on vähän samanlainen käsite kuin "naisten huorahtava pukeutuminen". Sillä voidaan kätevästi ja mielivaltaisesti patologisoida melkein mitä vain. Toki voidaan oikeasti määritellä joku tietty käytös jossain tietyssä tilanteessa, jota jotkut miehet välillä toteuttavat, "toksiseksi maskuliinisuudeksi", ja olla yhtä mieltä siitä, että onpas ikävää.
Mutta, kuten sanottu, sillä on helposti sama retorinen teho kuin ajatuksella, että "kaikki miehuus on toksista" tai "kaikki naiseus on huorahtavaa".
Patriarkaatti on feminismin nimi ajatukselle, että yhteiskunnassa yleensäkin tarvitaan järjestystä ja auktoriteetteja. Feminismillä ei ole ehdottaa siihen mitään tilalle. Sitä kautta ei varsinkaan mitään toimivaa.
sohveliini kirjoitti: Ti Joulu 17, 2024 2:54 pm
Esim. liian usein miehet eivät hae apua koska miehen rooli ei sitä salli.
Tuo on ihan ilmaan heitettyä bullshittiä. Feminismin keskeinen pointti on tuo loppu, eli sen keksimä ja patologisoima "miehen rooli". Siinä vaiheessa se ei ole bullshittiä, jos unohdetaan ensin koko puhe jostain tekaistusta "miehen roolista", ja sen jälkeen kerrotaan, 1) minkälaiseen ongelmaan miehen tulisi hakea apua, 2) minkälaista se apu olisi, ja 3) mitä hyvää se kyseiselle miehelle saavuttaisi.
Viimeisessä kohdassa erityisesti "kyseiselle miehelle". Ei ole mitään merkitystä sillä, minkälaista hyvää se feminismille saavuttaisi, koska feminismi taistelee olematonta ongelmaa vastaan, jotta voisi korvata sen tuhoisalla ja toimimattomalla lopputuloksella.
Yleisellä tasolla muutama huomio:
Feminismi on tietynlaista narsismia. Siinä on keskeistä yksilön ja hänen mielihalujensa korottaminen kaiken mittariksi ja sitä kautta niiden ehdottomaan hyvyyteen uskominen. Feminismin keskeinen idea on siis uskominen naisten mielihalujen ehdottomaan hyvyyteen.
Näiden mielihalujen esteenä eivät niinkään ole miehet, vaan kaikki usko siihen, että ihmisten yhteisöt tarvitsevat normeja, järjestyksen ja sääntöjä. Nämä normit ja tämä järjestys tietenkin henkilöityvät miehiin, joilla on näkyvää ja muodollista valtaa.
Kyse ei ole myöskään pelkästä vihollisuudesta, vaan myös kateudesta. Kaikki hyvä yhteiskunnassa on rakennettu järjestyksen, sääntöjen, itsekurin ja eteenpäin pyrkimisen kautta. Ihminen, joka haluaisi uskoa luontaisten mielihalujen autuaaksi tekevään voimaan, kadehtii tätä kaikkea saavutettua hyvää. Se tarkoittaa, että hän haluaisi, paradoksaalisesti, samaan aikaan sekä tuhota sen prosessin, jolla hyvät asiat saavutetaan, että omistaa itselleen ne hedelmät, jotka sillä on saavutettu.
Yksi narsismin piirre on, että sitä sairastava henkilö pyörittää usein suosikkijärjestelmiä. Tämän merkitystä ei täysin ymmärretä siksi, että oletetaan siinä taustalla olevan jonkin rationaalisen pyrkimyksen. Jos työpaikalla on esimies tai järjestössä johtaja, jonka ympärillä on joukko mielistelijöitä, niin hänellä on paljon suuremmat vapaudet poiketa säännöistä, jopa rikkoa lakia, sekä omaksi edukseen, suosikkiensa eduksi, että mahdollisesti myös firman, osaston tai järjestön eduksi.
Tällä piirteellä on kuitenkin sellainen syvempi psykologinen merkitys, että joidenkin nostamisella suosikiksi ylläpidetään sitä harhakuvitelmaa, että narsistisen henkilön mielihalut ovat luonnostaan hyviä ja oikeutettuja. Narsistinen ihminen toimii aina siten, että yrittää muodostaa keskinäisiä salaliittoja sen ajatuksen ympärille, että "me olemme arvostelun yläpuolella" tai "meitä eivät säännöt koske" ja "minun kanssani kaikki on täydellistä".
Moderneissa johtajuusopeissa, niin seurakunnissa, järjestöissä kuin liikeyrityksissä, on paljon piirteitä tästä. Johtajaksi valitaan tai koulutetaan sopivalla tavalla "lumoava" henkilö, joka synnyttää muissa irrationaalisen uskon yhteisöön ja sen tekemiseen. En tiedä tarkkaan, mitä ihmettä natsit tarkoittivat Führer-prinsiipillä. Mutta en yhtään ihmettelisi, jos se olisi vain eri nimi tälle samalle.
Tarkoitan tällä siis tätä:
sohveliini kirjoitti: Ti Joulu 17, 2024 2:54 pm
Feminismi antaa miehille luvan päättää itse minkälainen mies haluaa olla.
Feminismi siis sanoo, että liittykää tähän ajatukseen mielihalujen autuudesta ja ihmisten luontaisesta hyvyydestä, vapautukaa sortavista säännöistä. Naiset ovat luonnostaan mielihaluille ja irrationaalisuudelle alttiita olentoja. Ongelma ovat ne miehet, jotka ovat edelleen keinotekoisen järjestyksen puolella.
Mutta heidät voidaan mustamaalata helpoiten niin, että otetaan kaikki elämää suojeleva ja ylläpitävä järjestys. Otetaan kaikki se hiki ja hampaiden kiristely, kaikki siihen tarvittava ohjaus ja kannustus, kaikki ihmisen arvon mittaaminen jollain oikeasti arvokkaalla ja hyödyllisellä. Sitten niputetaan se samaan kasaan sen kanssa, että miehuus itsessään tarkoittaa sitä, että miehet pakottavat toisiaan hakkaamaan ja raiskaamaan.
Summaten:
Feminismissä itsessään ei siis ole kyse todellisista ongelmista eikä todellisista ratkaisuista. Vaan se lainaa joitain todellisuuden ilmiöitä, jotka tunnetaan näkyvinä ja kärjistettyinä esimerkkeinä "toksisesta maskuliinisuudesta", kuten että joku mies jossain hakkaa tai raiskaa jonkun naisen. Tällä se ruokkii monista persoonan häiriöiden piirteistä ammentavaa utopistista diskurssia vapaudesta ilman vastuuta, joka astuu voimaan, kun miesten valta vaihdetaan naisten valtaan.
Jos ihmiskunta siis redusoidaan alimpien impulssiensa ajamaksi kasaksi eläimiä, niin kaikki on hyvin, kunhan ne ovat naisten impulsseja, eivätkä miesten.
Sitten viimeisenä haluan todeta vielä yleisenä periaatteena sen, että feminismin tarinat toksisesta maskuliinisuudesta nojaavat siihen periaatteeseen, että perättömät syytökset ovat sallittuja, koska ne ovat samalla yksilön subjektiivisia kokemuksia. Yksilöllä on aina oikeus subjektiivisiin kokemuksiinsa. Joten jos mies sanoo, että "kaikki naiset ovat horoja", niin hänellä on tähän sen perusteella oikeus, että se on vaaraton väite, koska ketään naista ei tuomita siitä oikeudessa ilman todisteita. Tuo "kaikki naiset" on tietenkin versio siitä yleisemmästä väitteestä, että "kaikissa miehissä asuu hakkaaja ja raiskaaja".