skavaböle kirjoitti: Pe Kesä 21, 2024 9:48 pm
Minä en Keskitalon kirjalle laita mitään painoarvoa. Kuten olen jo aiemmin todennut, niin sellaisilla henkilöillä on ollut tarve alkaa piilottamaan tavaroita ja ruumiit, jotka ovat olleet todetusti paikalla.
Mielestäni myös tuohilipot piilotettiin sen enempää miettimättä, koska oli kiire piilottaa
kaikki tavarat surmien jälkeen. Tuokkosiin merkitty kellonaika on huomattavasti myöhempi kuin mitä tuokkospojat ilmoittivat kuulusteluissa. Tuokkosista otettua kuvaa tarkastellessa ainakin minusta näyttää niihin merkityn kellonajan olleen 23:25. Tämä tarkoittaa sitä, että aikaikkuna ja surmien teon aikaikkuna jollekin ns. ulkopuolisille surmaajille pienenee huomattavasti. Kellonaikaa ei ole jätetty poliiseille harhautetuksi vaan tuolloin on oltu vielä tyttöjen kanssa leirialueella.
Itseilmoittautumista olen sitä mieltä, että tuokkospoikien oli pakkoilmoittautua, koska oli henkilö tai henkilöitä, jotka tiesivät heidän olleen tyttöjen kanssa tekemisissä. Jos et silloin itse ilmoittaudu, niin syyllisyysolettama olisi entisestään kasvanut tuokkosia kohtaan.
^ Lainausta lyhennetty.
Mielestäni viestissä muiden hyvien joukossa tuo on erityisen hyvä pointti, että kiireessä olisi tullut piilotettua
kaikki tavarat. Tuohilipotkin. Ja että niihin olisi aika merkattu kun kaikki oli vielä ok. Tätä seikkaa tukisi ainakin tutkimus, josta ilmenee alla enemmän.
Vaihtoehdossa tulee kuitenkin huomioida, ettei kaikkea piilotettu heti ainakaan tekopaikan lähistölle: osa tavaroista löytyi myöhemmin eri paikasta (hellehatut, kengät ym). Toki tämäkin voisi olla ns.paniikkipiilotusta. Toki tavarat huomioiden myös motiivi ottaa nämä tietyt tavarat alunperin muistoksi tmv.
Paniikkipiilotuksen ja "hellehattutavaraläjän" löydön myöhemmin muualta, yksi varteenotettava syy voisi olla, ettei surmapaikalla ollut piilotuspaikkoja/kätkeminen olisi ollut työn takana tai lisännyt kiinnijäämisriskiä.
Sekin on huomionarvoista, että
rahaa oli viety tytöiltä. Tietyn profiilin surmaajalla on tapana viedä uhrilta rahaa, tietyn ei. Tietyissä tapauksissa ns.tilaisuus tekee varkaan, vaikkei markkojen haaliminen olisi liittynyt motiiviin/pikaistuksissa tehtyyn tekoon millään tavalla. Profiloinnin osalta eri todennäköisyyksiä rahan viennin takia, motiivin, iän ja taustan suhteen pystyisi tekemään joitakin, mutta en muista niitä ulkoa tehdäkseni yhtäkään edes ns.laajempaa tiedossa olevaa "yleistystä todennäköisyyteen" liittyen. Se kuitenkin on faktaa (krim.psyk.dos. Häkkäsen kertomana) että tekijästä kertoo varsin paljon se, onko tekopaikalta viety jotain, ja surmaväline, jos tiedossa. Myös se, jos surmavälineitä ollut useampia.
Itselleni yllättävää tietoa oli esimerkiksi, että on varsin tyypillistä tiettyjen surmavälineiden osalta, että yksi tekijä mutta useampi tekoväline. Tämä oli tyypillistä esimerkiksi puukotuksissa, jolloin toiseksi tekovälineeksi oli useimmiten poimittu tekohetkellä paikalta vaikkapa kivi toiseksi surmavälineeksi.
Tätä ajatellen, jos kattilan kolhu on syntynyt kumauttamalla toista tyttöä päähän, on kattila ollut surman aikaan käden ulottuvilla ja se on napattu välineeksi lennosta, koska esimerkiksi veitsen ei ole ajateltu riittävän. On esimerkiksi haluttu yrittää hiljentää tyttö tai tehdä puolustuskyvyttömämpi.
Lisäksi, jos uhriin kohdistuu kovasti erilaista väkivaltaa ja nuori surmaaja kyseessä/etsitään nuorta tekijää, tapauksessa on hyvä huomioida, että nuorta syypäätä etsiessä on erittäin todennäköistä olettaa tällöin, että nuoria tekijöitä on enemmän kuin yksi. (Lähde: eräästä kriminaalipsykologian dosentti Helinä Häkkäsen haastattelusta poimittua tietoa.)
Jotenkin olen aina ajatellut, että Elina Haaviston kuullut äänet olivat sitä, että paikalla käytiin viimeistelemässä/tarkastamassa ettei näkösälle ollut jäänyt mitään.
Tuokkosten ollessa syylliset, en usko että tuohilippoja olisi poistettu piiloista myöhemmin, jos ne olisivat ns. paniikissa piilotettu aikaisemmin.
Tuokkoset on voitu piilottaa myös myöhemmin, esim. Keijon käydessä rannalla tarkistamassa ettei tuokkosia ollut jätetty rannalle.
Ajattelen myös niin päin, että olisi outoa - etenkin Tuokkosia tarkastellessa - jos surmaaja olisi ottanut mukaan tuokkosetkin tai niitä ei olisi löydetty -verraten asiaa vielä tuohenhakureissuun, Keijon mainitsemaan veitseen sitä varten jne.
On tiedossa, että
aina kun surmaaja ei ole psykopaatti jopa silloinkin vaikka teko olisi hyvin etukäteen suunniteltu, surmatyö vaatii paljon energiaa (ellei tyyliin yhdellä luodilla surmattu) ja väistämättä moneen asiaan keskittymistä yhtä aikaa siten, että teon jälkeen seuraa välitön paniikki, uupumus ja realistisen ajattelukyvyn menetys. Esimerkiksi tekohetkellä vaaditaan ettei uhri pääse pakenemaan, uhri saattaa huutaa yllättäen, selustaa tarkkailtava lähes poikkeuksetta aina, ettei joku saavu paikalle...
Heti surmatyön jälkeen (vaikka olisi useita aiempia henkirikoksia kontolla) tekijällä on puhti täysin pois adrenaaliryöpyn väistyessä ja jo edellä mainittujen seikkojen vuoksi. Tekijä ei kykene ajattelemaan realistisesti teon jälkeen asioita. Ei piilottamisia, ei paikalta poistumista, ei esimerkiksi, onko tekoväline jäänyt paikalle, juokseeko pois vai käveleekö. (Lähde: sarjamurhaajien haastatteluun ja tutkimukseen perustuvaa, muistaakseni John Douglas tai vastaavantyylinen asiaan enemmän perehtynyt henkilö, joka edusti psykologin ammattikuntaa. Tässä kohtaa oli eritoten haluttu tietää tiettyjä tekijöitä, mm. miksi tekijä usein poistui paikalta juosten, vaikka se lisäsi kiinnijäämisriskiä, nähdyksi tukemista ja etenkin mieleen jäämistä silminnäkijöiden toimesta. Haastatteluin selvisi että usein tekijä oli suunnitellut etukäteen että ei juoksisi paikalta pois, mutta juoksi kuitenkin jne. Johtopäätös oli myös, että tekoa ei voi suunnitella etukäteen aukottoman hyvin koskaan, koska jo ns. yksittäiset yllättävät tekijät vaikuttavat, ja juuri tuo panikointi. Myöskään aiemmin surmannut ei pysty suunnittelemaan täysin tekoaan koskaan etukäteen, se ei toteudu täysin suunnitelman mukaan vaikkapa jonkin yksittäisen tekijän vuoksi.)
Edelliseen lisäten, tyypillistä on, ettei tekijä surman jälkeen (tilannepaniikki syynä) muista esimerkiksi jäikö paikalle jotain, sattaa huomata vaikkapa tekovälineen kadonneen muttei muista mihin, onko esim. tippunut. Muilla kuin nekrofiileillä (joka muuten on hämmästyttävän yleistä omasta mielestäni versus tutkimukset ja omat aiemmat olettamukset), tämä on poikkeuksetta syy mennä rikospaikalle jälkikäteen- tarkastamaan ettei mitään ole jäänyt.
Panikointiin ja kiinni jäämiseen liittyen oivallinen esimerkki on vaikkapa se, miten jopa psykopaatiksi luokiteltu Ted Bundy jäi lopulta kiikkiin panikoituaan hetkellisesti. Psykopaatti ei esimerkiksi säikähdä tietyissä tilanteissa kuten tällä saralla muu ns.terveesti tunteva ihmisväestö säikähtäisi.
Einen ja Riitan surmatapa on sellainen, että vaatinut tekijältä huomattavan paljon fyysisiä ponnisteluja. Lisäksi paikka sellainen, että vaatinut koko ajan samalla sen tarkkailua, ettei joku yllätä tekijää. Tutkimuksessa ilmeni, että jo primitiivinen syy oli taustatekijä, että energiaa meni mahdollisuusajatteluun että joku saattaa nähdä/kuulla/tulla paikalle, oli tekopaikka lähes mikä tahansa. Nämä seikat on syytä muistaa asiaa tarkastellessa vaikkapa kätkemisen osalta.
Mielestäni kattila on paniikissa nakattu järveen, muovimuki samaten. Mahdollisesti tavarat ovat olleet rannan läheisyydessä jo valmiiksi. Toinen muki ehkä särkynyt/särjetty piilotusvaiheessa. Ehkä huomattu, että toinen muovimuki jäi kellumaan. Ehkäpä muovimukien ja kattilan osalta tämä kertoisi paniikkipiilotuksesta. Veitsi (löytyi myöhemmin) samoin, ja sen ajattelen olleen mahdollisesti rannalla valmiina tyttöjen jäljiltä.
Mahdollista sekin, että Keijo kävi tanssien jälkeen rannalla tarkistamassa, ettei sinne ollut jäänyt mitään tyttöjen jäljiltä - kuten poikien toimesta kellumaan jääneitä mukin palasia tai muutakaan.
Tuota en ymmärtänyt, miksi Keskisarjan kirjalle ei joku anna painoarvoa. Teoshan pohjautuu pitkälti yksinomaan faktatietoon, ja täysin esimerkiksi kuulustelupöytäkirjojen suhteen. Itselleni epos on nimenomaan ainut kokonaisuus, jolle annan painoarvoa, mikäli tarkastellaan samalla sitä (kuten itse tarkastelen), voiko tietoa pitää validina.
Kirja sisältää myös useita aivan oivia syitä muun muassa sille (faktaan, ei mutuun perustuen), että Tuokkosten mahdollista syyllisyyttä herää ajatus tarkastella niiden kantilta. En muista lukeneeni niitä kaikkia ketjusta.
Moneltakin kirjoittajalta viime aikoina hyviä huomioita, mielipiteitä, kyseenalaistamisia ja pointteja. Nämä tuovat eri näkökulmia tapaukseen ja etenkin sen vuoksi, että ei tarkastella vain yhtä oletettua tekijää vaan keskustelijoilla on eri tekijäkandidaatteja keskenään, joskus jopa useita yhdellä kirjoittajalla.
Olen ymmärtänyt, että esimerkiksi snufkin ei ole koskaan Tuokkosia rajannut pois tekijöistä. Itse nostin Pölläsen tekijäkärkeen ehdokkaaksi, kun miehestä selvisi tietynlaista tietoa ja laajan eri tietolähteistä lukemani suhteen esimerkiksi profiloinnin saralta, missä tuli itselleni paljon uutta ja hyvin yllättävää tietoa/todennäköisyysvaihtoehtoa.
Kuten snufkin tarkkana aiemmin korjasikin (kiitokset korjauksesta),
Pölläshavaintoa surman jälkeisaamuna metsässä ei ollut tehnyt Kauhasen muori, vaan Lyytikäisen.
Sellainenkin seikka on hyvä muistaa tarkastellen tapauksia, joissa syyllinen selvisi paljon myöhemmin/etsittiin alkuun tiettyä syyllistä vääräksi osoittautuneen silminnäkijähavainnon takia -että tekijä voi olla myös joku, jota ei koskaan ole osattu epäillä ja todennäköisesti kylillä kukaan ei olisi osannut aavistaa tai uskoa hänen tehneen surmaa.