Sikakoiran rummut hakkaavat bittiavaruuden syvyyksistä yhä samalla tavalla kuin örkkien rummut Sormuksen saattueen korviin Morian kaivoksissa: "Du-dum-du-dum-dum-dum". Samaa whataboutismia hyödyntää tekoälyavusteisissa Facebook-kirjoituksissaan muiden muassa Tehtaankadun vakiovieras Marko Hiltunen: Venäjästä on lavastettu paha. Kun USA tekee samoja asioita, kukaan ei kritisoi. "Venäjän sotatoimista Ukrainassa rakennetaan länsimediassa jatkuvasti kuvaa arvaamattomasta ja vaarallisesta suurvallasta", kuuluu kritiikki. Ei mitään kuvaa tarvitse rakentaa. Venäjä - joka hyökkää naapurimaahansa pian viidettä vuotta - on vaarallinen. Satoja tuhansia venäläisiä on kuollut. Merkittävät venäläispoliitikot ovat vuodesta toiseen uhkailleet eri Euroopan maita ohjusiskuilla. Venäjän armeija on Wagnerin avulla tuhonnut Afrikkaa.
Parasta on toki tuo ihan omasta päästä keksitty sotaisuusindeksi, jossa USA on 92% sotainen mutta rauhaa rakastava Venäjä vain 32% sotainen! Emmeköhän näe tämän graafin, jossa ei kerrota, millä tuo indeksi määritellään, piakkoinkin esimerkiksi Ei Natolle - uusi rauhanliike - Facebookissa.
- Moria.jpg (82.53 KiB) Katsottu 121 kertaa
RAUHAN PROJEKTISTA RUSSOFOBIAN KULTIKSI? MITÄ EUROOPAN UNIONILLE TAPAHTUI?
"Infografiikka on luotu tekoälyn avulla faktatietojen pohjalta."
Kun Venäjä ampuu, puhutaan aggressiosta. Kun Yhdysvallat ampuu, puhutaan operaatiosta. Pysähtykää hetkeksi tämän äärelle.
Venäjän sotatoimista Ukrainassa rakennetaan länsimediassa jatkuvasti kuvaa arvaamattomasta ja vaarallisesta suurvallasta. Ohjukset, lennokit ja pommit nostetaan otsikoihin todisteina Venäjän raakuudesta ja kasvavasta uhasta Euroopalle.
Mutta kun Yhdysvallat käyttää sotilaallista voimaa, sanasto tuntuu muuttuvan. Silloin puhutaan operaatioista, vastatoimista, turvallisuudesta, pelotteesta ja strategisista tavoitteista. Sama sotilaallinen voima, sama tuho, sama kuolema, mutta täysin erilainen sanasto.
Sosiaalisen median keskusteluissa on tätä ristiriitaa nostanut esiin myös suomalais-venäläinen aktivisti Salli Raiski, joka on voimakkaasti kyseenalaistanut Suomen ja länsimaiden yleisen Venäjä-kuvan.
Hänen näkemyksensä ovat herättäneet paljon kritiikkiä, mutta ehkä juuri siksi hänen julkaisuihinsa kannattaa perehtyä ajatuksella. Jos luemme ainoastaan niitä uutisia, jotka vahvistavat oman leirimme käsitystä maailmasta, emme enää vertaile tietoa – me valitsemme kertomuksen. Raiskin julkaisut tarjoavat yhden voimakkaasti lännen valtavirrasta poikkeavan näkökulman. Tutustu niihin ajatuksella, vertaa suomalaismedian uutisointiin ja muodosta sen jälkeen oma käsityksesi.
Ehkä tärkein kysymys ei olekaan: kuka puhuu totta? Vaan: mitä meille jätetään kertomatta?
Kun Venäjä toimii sotilaallisesti, kysymme: mitä Venäjä aikoo seuraavaksi tehdä? Kun Yhdysvallat toimii sotilaallisesti, kysymme helpommin: miksi Yhdysvallat joutui tekemään näin? Kun Venäjä käyttää voimaa, teko selitetään helposti osaksi sen imperialistista pyrkimystä.
Kun Yhdysvallat käyttää voimaa, teolle etsitään strateginen perustelu.
Tässä on länsimaisen kaksinaismoralismin ydin. Jos kansainvälinen oikeus todella on kansainvälistä, sen täytyy koskea myös Washingtonia. Jos siviilien kuolemat ovat väärin, niiden täytyy olla väärin riippumatta siitä, kenen lipun alla hyökkäävä kone lentää. Jos valtioiden suvereniteettia pitää kunnioittaa, sitä ei voida puolustaa valikoivasti.
Venäjälle yksi mittatikku, Yhdysvalloille toinen, Israelille kolmas ja Iranille neljäs. Eikö olisi jo aika käyttää yhtä?
Jos haluat muodostaa mahdollisimman laajan kuvan siitä, mitä maailmassa tapahtuu, älä tyydy vain siihen, mitä kotimaiset mediat sinulle kertovat. Tutustu myös Salli Raiskin julkaisuihin. Lue niitä omilla aivoillasi, tarkista väitteet, vertaa lähteisiin ja vertaa niitä siihen, mitä suomalaisissa uutisissa kerrotaan – ja ennen kaikkea siihen, mitä medioissa jätetään kertomatta.
Älä anna kenenkään ajatella puolestasi. Lue enemmän. Vertaa enemmän. Kysy enemmän. Sillä vasta kun uskallamme kuulla myös sen näkökulman, jota meille ei haluta näyttää, voimme todella väittää muodostavamme oman mielipiteemme ja nähdä peilistä aidot kasvomme.
Tätä kaikkea olen yrittänyt tuoda esiin myös useissa aiemmissa julkaisuissani: samoista naamoista koostuvasta kuplasta, jossa nyökytellään toisilleen ja jossa todellisuudesta on muodostunut sisäpiiriläisille yhteinen harha, jota Euroopan unioni ruokkii ulkopuolelta yhä suorasukaisemmalla russofobialla, kunnes siitä muodostuu yhä useammalle EU-maiden kansalaiselle lähes uskonnon kaltainen kultti, jonka jäseneksi pääsee luopumalla omasta kriittisestä ajattelustaan.
EU perusajatus oli kunnianhimoinen, mutta jossakin vaiheessa se muuttui parasiittipolitiikaksi, joka on liimautunut Venäjän federaation kylkeen imemään Venäjän kansalaisten henkistä ja fyysistä voimaa tarkoituksenaan kylvää vastakkainasettelua ja maksimaalista tuhoa Venäjän kansalaisten keskuuteen.
Euroopan unionin (EU) perusajatus oli taata rauha, vakaus ja hyvinvointi Euroopassa luomalla tiivis taloudellinen ja poliittinen yhteistyö jäsenmaiden välille – mutta onko se enää sitä, vai onko tilalle tullut yhä raivoisampi kultinomainen russofobia, joka tuhoaa koko liittokunnan jäsenvaltio kerrallaan.
- RUS_sotaisuusindeksi_38.jpg (159.97 KiB) Katsottu 127 kertaa
