markja kirjoitti:
Miksi pitäisi perustua, kun nuo tasot ovat erilaiset eri ihmisillä, kuten on tiettyjen tasojen vaikutuskin eri ihmisten käytökseen? Ei psyyken hoitaminen ole yhtä helppoa ja suoraviivaista kuin vaikkapa tulehduksen hoito. Ulkopuolinen arviointi, käytöksen seuranta ja testit kertovat parhaiten, miten hyvin lääkitys vaikuttaa.
Ei todellakaan ole yhtä helppoa, kun tulehduksen hoito, ja sitä tässä yritäkin sanoa.
Lähteitä piisaa, mutta voisitko nyt kertoa, mikä tuossa on ristiriidassa sen kanssa, mitä minä juuri sanoin? Perustuuko nykyinen psykoterapia tietoisuuteen ihmisten aivojen toiminnasta? Toimiiko psykoterapia lääkitystä tehokkaammin? Joillakin psykoterapiamuodoilla on joihinkin vaivoihin hieman parempia vasteita kuin toisilla, tietysti on. Niin on hyvällä ystävälläkin, joka kuuntelee ja jäsentelee ihmisen elämänkolhuja ja välittää hänestä.
Väitit, että psykoterapiasta ei ole apua, ja että psykoterapiasuuntauksissa ei ole eroja. Molemmat ovat osin virheellisiä. Suurin "psykoterapia ei toimi" selvitys on peräisin 1950-luvun alkupuolelta. Silloin psykoanalyysi oli vallitseva terapeuttinen suuntaus, ja nykyään tiedetään ettei psykoanalyysi ole kovin tehokas hoitomuoto.
Psykoterapiamuotoja kehitetään koko ajan, ja uudemmissa malleissa ollaan jo huomioitu neurologisia tekijöitä. Niitä myös pitää kehittää lisää, ja tutkia lisää, koska ei ole kenenkään etu, että ihmisille annetaan huonoa hoitoa.
Psykoterapiat perustuvat kaikki aivan samaan kuin psykoanalyysi: Perustelemattomiin ja todistamattomiin oletuksiin ihmisen ja psyykkisten sairauksien synnystä ja toiminnasta. Niiden tieteellinen peruste on erittäin heikko.
Onko tästä todistetta?
Ei tietenkään, mutta ei asia ole mitenkään kamala ja tärkeä oikeasti. Nykyäänkin alidiagnosoidaan psyykkisiä sairauksia, kuten masennusta.
Masennuslääkkeet saa mistä tahansa terveyskeskuksesta ensimmäisellä käynnillä. Joo. Masennusta ei tosiaan diagnosoida kovin paljon.
Itse asiassa ei ole. Masennus voidaan diagnosoida melko luotettavasti jo muutaman minuutin mittaisella testillä, johon tarvitaan kynä ja paperia. Sydänkohtausta ei.
Sydänkohtaus varmistuu EKG:llä, Beckin masennustesti ei vielä riitä masennuksen diagnosointiin. Se on yksi työkalu, jolla voidaan tehdä kartoitusta mahdollisen masennuksen määrittelyä varten.
- Maksaa silti huomattavasti enemmän kuin vaikkapa masennuslääkitys.
Jonkin verran.
- Lyhytterapiaa antavia ei ole tarpeeksi, jotta voitaisiin sillä hoitaa kaikkia apua tarvitsevia.
Siihen voidaan kouluttaa enemmän ihmisiä, ja KELA-korvaukset alkaa kohdentamaan ensisijaisesti niille, jotka tarjoavat todistetusti ja tutkitusti toimivaa terapiaa. Niitäkin kun on.
- Lääkitys tehoaa paremmin kuin lyhytterapia.
Onko linkkejä siitä, että lääkitys tehoaa aina paremmin kuin yhdistelmähoito? Epäilen.
- Lyhytterapialla ei voida hoitaa kuin pientä osaa psyykkisistä sairauksista, lähinnä sellaisia sairauksia, jotka eivät välttämättä edes tarvitse mitään hoitoa, vaan joko menevät itsestään ohitse ajan kanssa tai jotka aiheuttavat vain hieman haittaa ihmisen jokapäiväisessä elämässä tai joihin auttaisi aivan yhtä hyvin jo se, jos niistä kärsivällä olisi joku hyvä ystävä, joka kuuntelisi ja välittäisi ja pystyisi asettamaan tämän ihmisen kokemat asiat toisenlaiseen kontekstiin.
Lyhytterapioilla voidaan hoitaa esim. paniikkihäiriötä, fobioita ja klassisesti ilmaisten muitakin ns. neuroottisia häiriöitä. Vaikeimpia psykiatrisia häiriöitä, kuten psykoosia, ei hoideta lyhytterapialla. Hoitovaste on huono, vaikka terapia olisi pitkäaikaista ja käytössä parhaimmat mahdolliset lääkkeet.
On joitain terapeutteja, joiden mielestä psykooseja lukuunottamatta mitään mt-sairauksia ei pitäisi hoitaa kuin lyhytterapialla. Tällaisia henkilöitä on paljon kognitiivisen käyttäytymisterapian ja ratkaisukeskeisen terapian piirissä. Heillä on siihen ihan hyviä perusteita.
Ellen nyt ihan väärin muista, sinun esiin tuoma Aaron Beck on yksi sellainen henkilö, jonka mielestä nimenomaan lyhytterapiaa pitäisi käyttää mielen sairauksien hoitoon.
Miksi pitää tehdä asiat vaikeimman kautta ja kalliilla, kun helppo ja halvempi ratkaisukin on saman asian hoitamiseksi?
Jos lääkkeet toimivat niin hyvin, niin miksi ihmiset eivät mene täysin oireettomiksi tai lähes oireettomiksi lääkkeitä käyttämällä? Jos lääkkeet toimivat, mikseivät ihmiset syö niitä?
