Juttelin juuri läheisen sukulaisen kanssa joka on tehnyt työuran kunnallisessa/yksityisessä varhaiskasvatuksessa.
Hän kertoi että on työurallaan vienyt kunnallisessa päiväkodissa lapsen taksilla kesken päivän päivystykseen kun tällä lapsella oli ruhjeita joiden alkuperää ei tiedetty. Olivat työyhteisössä huolestuneet ja päättäneet lapsen viedä lääkäriin tarkastukseen. Tästä eteenpäin sairaalan sosiaalityöntekijä ja lääkäri olivat sitten jatkon hoitaneet. Ilmeisesti kyseisen perheen kokonaistilannekin oli jollain tasolla huolestuttava kuten Milonkin perheen. Ja tästä on aikaa jo reilusti yli 10v kun oli näin toiminut.
Tämä henkilö sanoi että päiväkoti olisi myös voinut tämän lapsen taksilla kesken hoitopöivän itsekin viedä lääkäriin. Taksikortit on tällaisia tilanteita varten kyllä päiväkodeissa ja jos lapsi on jollain tavalla loukkaantunut tai vammautunut ja ollaan huolissaan niin tottakai näin voi ja kuuluu toimia. Yksi TT varmasti olisi voinut irtaantua Milon kanssa päivystykseen nukkariajalla viimeistään.
Inhottava jossitella mutta Milo olisi hengissä jos näin olisi toimittu
Jotkut ohjeetkin kai kouluissa ja päiväkodeissa on näitä tilanteita varten. Ohje ei ainakaan se voi olla, että odotellaan rauhassa seuraavaan päivään kunnes vasta otetaan minnekään edes yhteyttä.
Etenkin huomioiden se että lapsi sanoitti kotioloja "Miksi isi kiusaa koko ajan?". Lisäksi lapsen haluttomuus lähteä kotiin aina, äidin viikon takainen lapselle huutaminen, lapsen muuttunut käytös ja siirto tuettuun pienryhmään, lisääntynyt vilkkaus ja sylin tarve sekä hiljattain ollut sijoitus kodin ulkopuolelle sekä äidin poissaolevuus ja huoli siitä että äiti ei huolehdi lapsen turvallisuudesta kunnolla.
Nää on vaan miettinyt siellä työyhteisössä "Tietääkö Milo mitä kiusaaminen tarkoittaa?" Ja sitten olivat miettinyt sitä että "Nyt äiti ymmärsi että lapsi voi itsensä vahingoittaa ellei sitä vahdi kun tuli tuo mustelmakin otsaan potkulaudalla". Voi toopet.
Tekisi mieli lähettää sinne Milon päiväkotiin toimintaohjeet pahoinpitelyepäilyssä sähköpostitse.
Mutta kyllä tämä tapaus ja tuomiot mitä haetaan kertoo lapsen arvottomasta asemasta yhteiskunnassa. Myös sen että loppujen lopuksi vanhemmilla ei ole juurikaan vastuuta vaan päiväkoti, koulu ja lastensuojelu ovat lopulta vastuussa. Toki viimesijainen vastuu lasun asiakaslapsilla onkin sillä vastuusosiaalityöntekijällä.
Joku muutos pitäisi tulla että aina kun lapsi kuolee muuten kuin luonnollisella tavalla tai onnettomuuden kautta mitä ei olisi voinut estää niin ne vastuuaikuiset tuomitaan murhasta suoraan. Ei tää voi mennä näin!
Milo ei ole missään kohtaa elämänsä aikana tälle roskasuvulle ollut numero yksi tärkeysjärjestyksessä. Milon etu ei ole ollut ikinä tärkein.
Suku eli Muusan äiti, sisko ja veli on aina ajaneet Muusan etua kaikessa. Milon huonot kotiolot on tiedetty syntymästä saakka. Sukulaiset on olleet tiiviisti mukana peittelemässä lastensuojelun palavereissa Muusan huonoa vanhemmuutta.
Kenties Muusan äiti ja sukulaiset ovat pelänneet että jos Muusalla ei Miloa olisi niin hän ajautuisi täydellisesti huonolle tielle, alkaisi käyttämään täysiä huumeita ja elämä menisi lujasti alamäkeen. Luultavasti Milon syntymä on hieman Muussa rauhoittanut ja näin ovat ajatelleet että Milo ei hinnalla millä hyvänsä saa joutua pois Muusalta. Tuskin tajusivat kuitenkaan että Sebu ja Muusa kykenevät tappamaan Miloa tahallaan kidutus tyyliin.
Varmasti on suku tiennyt että Miloa jollain tapaa kenties kuritetaan. Ollaan ehkä ajateltu että no sille vaan huudetaan, jätetään yksin kotiin vähäksi aikaa välillä, sitä tukistetaan, läpsitään ja hoidetaan vähän miten sattuu. Eivät ehkä avanneet että näin ihan kävisi kuitenkaan.
Muusa itse on kylläkin tasan tarkkaan ollut tietoinen mitä Sebu Milolle on valmis tekemään ja että harrastaa raakaa väkivaltaa. En tiedä olisiko hänkään silti ihan uskonut että Sebu kaikkeen tuohon kykenee?
Mutta joka tapauksessa Muusa on nähnyt Milon vammat ja olisi hänen pitänyt tajuta niiden vakavuus.
Paskanjauhantaa on se mitä Muusa väittää, että kun hän tuli kotiin niin Milo olisi niillä palovammoilla siellä leikkinyt, höpötellyt normaaliin tapaan, katsellut kännykkää sohvalla saati ruokaa pyytänyt tai syönyt lusikallistakaan.
Noilla palovammoilla lapsi ei kyllä kykene tekemään yhtään mitään. Ainoastaan kärsimään kivussa joko hiljaa tai vaikeroiden tajunnan rajamailla.
Sitä en tiedä miten pahoja ne sisäiset vammat ovat olleet. Haluisin sen tietää. Mutta ne olivat syntyneet ainakin osittain jo päiviä ennen Milon kuolemaa.
Uskon että Milo on ollut sänkypotilas viimeiset elinpäivänsä aina maanantai-illasta sinne torstaiaamuna saakka
Senkin haluan vielä sanoa että oma TYTTÖLAPSENI on painanut 12kg 1v 6kk iässä!
Milo on siis painanut reilu 4v iässä saman verran kuin oma 18kk ikäinen tyttötaaperoni!!!!
On siinä mahtava jätkä tuo Sebu ja toki Muusa myös.
Jotkut ohjeetkin kai kouluissa ja päiväkodeissa on näitä tilanteita varten. Ohje ei ainakaan se voi olla, että odotellaan rauhassa seuraavaan päivään kunnes vasta otetaan minnekään edes yhteyttä.