NB:n blogista: olen lukenut kaikki blogistin kirjoitukset ja pidän niitä lähinnä tarinankerrontana. Kirjoitustyyli on toki sujuvaa ja kiiltokuvat miellyttävät silmää. Mutta jos haluaa tiivistää blogistin sanoman niin jäljelle jää mihinkään tosiasioihin perustumatonta väittämistä.
Vaatii ei-AA:n-asianajajalakimieheltä aikamoista pokkaa kiistää LSH-jutussa käytettyjen asiantuntijalausuntojen uskottavuus. Tavoite on selvä: näin horjutetaan tulevassa murhaoikeudenkäynnissä esitettävän näytön uskottavuutta julkisuudessa. LSH-jutun todistusaineisto nivoutuu osaksi murha/tappo -keissin näyttöä (jossa epäilen myös näyttökynnyksen olevan korkeampi kuin lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa, tästä on kirjoittanut muistaakseni joku Hirvola).
Lisäksi NB tuo esiin tilastollisia tutkimuksia. Jos tilastollisiin todennäköisyyksiin vedoten (koskien esim. naispuolisten raiskaajien lukumäärää) voitaisiin yksittäisen henkilön tekemisistä tai tekemättä jättämisistä jotain päätellä niin suossa ollaan. Tilastolliset todennäköisyydet voivat selittää luonnontieteellisiä tapahtumaketjuja (esim. DNA-testi, verikokeet), mutta eivät ihmisen käyttäytymistä (varsinkaan jos tämä ei ole psyykkisesti tasapainoinen eläjä).
Syyttömyysolettama on myös taajaan esiin viskattu käsite. Pelkistäen kuvattuna oma käsitykseni on, että Suomessa näytön kerää poliisi esitutkinnassa, syyttäjä syyttää jos syytekynnys ylittyy ja syyttäjän tehtävänä on oikeudenkäynnissä osoittaa epäillyn henkilön syyllisyys. Mikäli syyttäjän esittämät asiat eivät ole vastapuolen mielestä totta (sic !), hänen puolestaan esitetään vastanäyttöä. Jokainen on toki syytön kunnes syyllisyyskysymys on ratkaistu.
Siteeran opinnäytetyötä, jonka on tehnyt Pirjo Mäkelä: "Varsinkin kun oikeudenkäynnissä syyttäjä on esittänyt syytteensä tueksi riittävää näyttöä, joka vakuuttaa tuomarin todistusteemasta eli tuomitsemiskynnys on ylittynyt, syytetyn kannattaa pyrkiä heikentämään syyttäjän todistusteeman todistusarvoa. Tätä tosiasiallista todistustaakan siirtymistä on kutsuttu muun muassa toissijaiseksi, epäaidoksi tai vääräksi todistustaakaksi. Syytetty pyrkii tällöin käytännössä horjuttamaan omalla vastanäytöllään syyttäjän päänäyttöä joko kumoamalla sen omalla näytöllään tai heikentämällä sen näyttöarvoa niin, että tuomitsemiskynnys ei enää ylity ja todistustaakka palautuu takaisin syyttäjälle.
Syytetyllä katsotaan olevan käytännössä muitakin ”taakkoja”, joissa kyse ei kuitenkaan ole todistustaakasta tai muista syytetylle asetetuista velvoitteista. Ensinäkin syytetyllä katsotaan olevan informointitaakka itselleen edullisista seikoista, jotka eivät ole syyttäjän ja tuomioistuimen tiedossa. Käytännössä tilanne on usein sellainen, etteivät syytettä vastaan puhuvat seikat tule tuomioistuimen tietoon, ellei syytetty niitä itse kerro. Ellei syytetty vetoa itselleen edullisiin seikkoihin, hän kantaa menettelynsä seuraukset. Taakasta on käytetty myös nimeä ”syytetyn toimimisvälttämättömyys”.
Toista vastaajan taakkaa kutsutaan selitystaakaksi , joka liittyy todistusharkintaan. Kun syyttäjä on esittänyt syytettyä vastaan jonkin väitteen, on syytetyn selitettävä se tai laiminlyönti voidaan ottaa näyttöä arvioitaessa huomioon syyllisyyttä osoittavana todisteena. Oikeuskirjallisuudessa selitystaakkaa on käsitelty myös edellä mainittuna ”epäaitona” todistustaakkana, mutta esimerkiksi Pölösen mukaan ne eroavat toisistaan siinä, että syytetylle syntyy epäaito todistustaakka vain silloin, kun syyttäjän päänäyttö on ylittänyt tuomitsemiskynnyksen, kun taas selitystaakka voi konkretisoitua muutenkin."
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1
Pirjo Mäkelä. Näytön arviointi rikosprosessissa. Lapin yliopisto.2012.
Syyttömyysolettama ei siis ole jotakin on/off ja riippuu käsiteltävän tapauksen luonteesta ja todisteiden vakuuttavuudesta, kuinka prosessi etenee. Olisi aika utopistinen ajatus, että syyttäjä hoitaisi myös puolustuksen tehtävät.
Mäkelä kirjoittaa hyvin myös sellaisista aiheista kuin näytön kokonaisarviointi, yleinen elämänkokemus, varteenotettava epäilys yms. Kannattaa asiasta kiinnostuneiden lukea - ymmärrettävää tekstiä ilman että lukijalla tarvitsisi olla alan tutkinto.
NB:n blogeista vielä. Hän on tuntenut AA:n vuodesta 2011 tyyliin kahvittelevat naapurit -pohjalta. Motiiveikseen puolustaa AA:ta julkisuudessa hän kertoo haluavansa tuoda esiin totuuden. Epäilen, että motiivina on alunperin pikemminkin ollut esiityminen jonakin sorrettujen naisten ihmisoikeuksien puolustajana tms. Profiloituminen meni pieleen ja nyt on pakko pysyä asemissa kasvot säilyttääkseen. Ihmettelen, millaisia juristeja tässä maassa koulutetaan. Opit on saatu pikemminkin trillereistä kuin käytännön työstä.