Re: Poliisi etsii Karfin perhettä
Lähetetty: Su Heinä 20, 2025 3:56 pm
Tässäpä tekstiä, jota ei kannata sivuuttaa. Huomionarvoista on, että siellä komeilee sana ennakkokäsitys. Jotenkin vaistoni sanoi jo aika päiviä sitten, että siinä on ollut yksi viranomaisten virheellisten toimenpiteiden syy.MulderScully kirjoitti: Su Heinä 20, 2025 1:33 pm Tätä ei ilmeisesti täällä vielä ollut:
https://www.academia.edu/142914845/
"Artikkeli valottaa Tommy ja Karoliina Karfin tapausta, seitsemänlapsisen pohjanmaalaisperheen, joka pitkään jatkuneen konfliktin jälkeen sosiaaliviranomaisten kanssa päätti vapauttaa lapsensa ja mennä maan alle. ...Artikkeli tarjottiin Vasabladetille/Pohjanmaan Sanomille, jotka kieltäytyivät julkaisemasta, vaikka olivat levittäneet vääriä syytöksiä perhettä vastaan. Tämä paljastaa toisen puolen nykypäivän oikeudettomuudesta: joukkotiedotusvälineet eivät harjoita kriittistä viranomaisten valvontaa, mutta antavat perheen tulla parjatuksi koko kansan edessä vastaamatta siihen."
...
Tekoälysuomennos:
Viranomaishäirintä katoamisen taustalla
Joukkotiedotusvälineissä on voitu lukea ja kuulla seitsemänlapsisesta perheestä, jossa vanhemmat sosiaalitoimen kanssa syntyneen riidan jälkeen menettivät lapsensa ja päättivät vapauttaa heidät ja mennä maan alle. Huomionarvoinen piirre uutisoinnissa on se, että keskitytään siihen, että perhe pysyttelee viranomaisten ulottumattomissa, kun taas tämän epätoivoisen teon taustaa on suurelta osin sivuutettu ja pidättäydytään viranomaisten toiminnan kriittisestä tarkastelusta. Tämä siitä huolimatta, että lastensuojeluviranomaisten oikeusturvan vakavia puutteita ovat käsitelleet juristit ja selvitysmiehet. Katso Leeni Ikonen: Salassa pidettävä – suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa?
Tommy ja Karoliina Karfin perhe, jossa on tänään kahdeksan 1–17-vuotiasta lasta, on vuodesta 2016 lähtien joutunut Pedersören/Pietarsaaren lastensuojelun asiattoman kohtelun kohteeksi. Kyseessä on tapaus, joka pohjautuu konfliktiin Tommyn vanhempien kanssa ja jota on sittemmin tulkittu eri tavoin. Vanhemmat eivät ole tehneet ilmoituksia, mutta heidän tuttavansa, jotka ovat kuulleet pojan perheestä, ja myöhemmin muut, ovat tehneet ilmoituksia, joissa on väitetty lasten olevan eristyksissä, että he ovat huolissaan perheenisän – eivät lasten! – hyvinvoinnista ja valittavat lasten kotiopetuksesta. Yksi ilmoittajista kertoo minulle, että hän halusi ilmoituksellaan pakottaa Tommyn sopimaan vanhempiensa kanssa. Merkittävä kirjallinen dokumentaatio on osoittanut ilmoitusten olevan perusteettomia, ja hallinto-oikeus on myöhemmin vahvistanut, etteivät ne ole peruste huostaanotolle.
Koska asia oli selvä ja lisäselvitys oli aiheetonta, vanhemmat eivät suostuneet perheen yksityisyyden loukkaamiseen. Tähän vaikuttavat myös aiemmat kielteiset kokemukset lastensuojelusta ja siitä johtuva pelko joutua vääristelyjen ja loputtomien keskustelujen kohteeksi. Lastensuojelu jatkoi silti vaatimuksiaan päästä puuttumaan perheen asioihin. Vaikka oikeusasiamies ja hallinto-oikeus ovat todenneet asian ylittäneen reilusti lakisääteisen kolmen kuukauden määräajan, asia on jatkunut vuosia, ja se johti 15.1.24 lainvastaiseen kiireelliseen sijoitukseen ja suunnitelmiin huostaanotosta.
Se mikä alkoi suhteellisen pienenä asiana on ajan myötä paisunut valtavaksi vyyhiksi, jossa sosiaalitoimen vallan väärinkäyttö on muodostunut noidankehäksi. Laittomien häirintöjen vuoksi uhkasi syytteen nostaminen, ja vanhemmat ilmoittivat heillä olevan korvausvaatimuksia. Siksi asian keskeyttäminen ja virheiden myöntäminen muodostui vaikeaksi tai mahdottomaksi. Sen sijaan piti tuottaa epäilyksiä ja viitteitä päästäkseen itse pälkähästä. Yhä useampia toimijoita vedettiin mukaan prosessiin, ja heitä ohjasi sosiaalitoimen luoma ennakkokäsitys.
Huostaanoton perusteeksi valittiin nyt jälkikäteen puutteelliset asumisolot. Nämä puutteet tulee lain mukaan korjata siten, että kunta järjestää perheelle paremman asunnon. Sen sijaan kunta irtisanoi perheen laittomasti ja asumisolot huononivat. Lain perusteluissa (HE 252/2006) sanotaan nimenomaisesti, ettei asumisolojen puutteet saa johtaa vanhempien ja lasten erottamiseen. Perhe sai lupauksen vuokrata hyväkuntoisen asunnon, mutta sosiaalitoimi katsoi olevansa oikeutettu hylkäämään sen, koska se ei ollut riittävän keskeisellä paikalla.
Lapset ovat selvästi traumatisoituneet sosiaalitoimen suorittamasta poisviennistä, minkä lastenkodin yksikön päällikkö on todistanut, ja he viihtyivät huonosti sijoituspaikassa. He saivat 28.3. jälkeen tavata vanhempiaan vain pari kertaa viikossa ja ainoastaan valvotusti. Vanhempia ei kuultu ennen tätä päätöstä. Myös oikeutta tavata tukihenkilöitä rajoitettiin. He eivät vankeutensa aikana voineet tavata ystäviään kuin joissain poikkeustapauksissa. Heidät riistettiin rutiineistaan ja heiltä puuttui mielekästä tekemistä, ja kotiopetus vaikeutui vakavasti. Sosiaalitoimen tarkoituksena oli hajottaa lapset sijoittamalla nuoremmat lapset jonnekin muualle. Pienet lapset vieraantuvat nopeasti vanhemmistaan ja sisaruksistaan tällaisissa olosuhteissa.
Rajoitustoimenpiteitä perusteltiin sillä, että se häiritsee yksikössä oleskelevaa kahdeksatta lasta (14-vuotias) ja että se häiritsi lasten rutiineja. Ilmeisesti kyseessä oli tekosyy. On vaikea ymmärtää, miten 14-vuotiasta voisi häiritä se, että muut lapset saavat ottaa vastaan vieraita. Mitään rutiineja ei ollut ja lapset kaipasivat jatkuvasti vanhempiaan.
Poliisi suoritti pian kiireellisen sijoituksen jälkeen kotietsinnän Karfin perheen kodissa, ja perusteeksi ilmoitettiin epäily törkeästä vapaudenriistosta ja törkeästä pahoinpitelystä. Se on ilmeisesti keksitty tekosyyksi päästä penkomaan perheen omaisuutta toivossa löytää jotain kompromittoivaa. Rikosepäilyltä puuttuu teokuvaus, ja siksi on mahdotonta löytää mitään vihjettä siitä, että kyseessä olisi jokin muu kuin mielivalta. Vanhempien on myös mahdotonta puolustautua syytöksiä vastaan. Nämä syytökset ovat äärimmäisen vakavia, koska niitä voidaan käyttää perheen vahingoittamiseen – mikä on juuri se, mitä on tapahtunut. Sosiaalitoimi vetosi näihin tukena suunnitelmiinsa ottaa lapset huostaan.
Poliisiratsauksen aikaan vesiputket olivat jäätyneet ja käytännön askareet vaikeutuivat siitä, että perheen auto oli käyttökelvoton. Ei ole ihme, että näytti siltä kuin lapset olisi pakotettu elämään kurjissa oloissa. Mutta viranomaiset olivat aiheuttaneet tämän tilanteen. Ne, jotka tuntevat vanhemmat, tietävät heidän olevan kunnollisia ja vastuullisia.
Antaakseen asialle legitimiteettiä sosiaalitoimi asetti asiantuntijaryhmän, joka antoi lausunnon Karfin perheestä, jossa esitettiin äärimmäisiä väitteitä perhedynamiikasta ja suositeltiin huostaanottoa määräämättömäksi ajaksi. Kukaan asiantuntijaryhmästä ei kuitenkaan ollut koskaan tavannut ketään perheestä. He lähtivät ennakkoluuloista ja sivuuttivat saatavilla olevan dokumentaation. Asiantuntijaryhmän lausunto on jotain epäpätevintä mitä olen nähnyt, ja siitä puuttuu tuntemus oikeuspsykiatristen tutkimusten pätevistä kriteereistä (ks. Ahlgrén-Rimpiläinen ym.: Oikeuspsykiatria, s. 198–206).
Asiantuntijaryhmä välitti sosiaalitoimen käsityksen, että lapset on otettava huostaan, koska vanhemmat eivät tule heitä vastaan suostumalla perhe-elämän yksityisyyden loukkaamiseen. Mutta huostaanotto saa lain mukaan tapahtua vain todetun vaaran vuoksi, mistä ei ole voitu esittää mitään viitteitä. Lain noudattamisen vaatiminen ei ole yhteistyöhaluttomuutta, vielä vähemmän lasten vaarantamista.
Vanhempien pelko sosiaalitoimea ja sen kätyrejä kohtaan kasvoi prosessin aikana. Häirintä aiheutti sen eristäytymisen, jota todistettavasti ei pitkään aikaan ollut. Tässä tilanteessa, kun heidän pahimmat pelkonsa toteutuivat, he päättivät vapauttaa lapset ja mennä maan alle. Tämä oli vakava virhe, mutta se ei olisi koskaan tapahtunut ilman törkeitä provokaatioita. Kyseessä on perhe, jolla on ongelmansa, mutta he eivät ole ansainneet tätä kohtelua.
Viranomaiset ovat pitkään häirinneet perhettä, altistaneet lapset traumoille, estäneet heidän opetustaan ja pitäneet heitä eristyksissä. Kaikki tämä on maksanut huikeita summia – yli 400 000 euroa – mikä kaikki menee todellisten avuntarvitsijoiden kustannuksella, jotka jäävät ilman sitä tukea, jota varten sosiaalitoimi on olemassa. Vaikka nyt yritetään kieltää se, on dokumentoitu että kotiopetus oli kynnyskysymys. Päiväkirjamerkinnät osoittavat myös, että uskonnolliset ennakkoluulot olivat mukana kuvassa. He tietävät toimineensa lainvastaisesti ja vaarantavansa seuraamuksia, ja siksi heillä on epätoivoinen tarve tuottaa viitteitä, jotka antavat vaikutelman, että heillä on ollut perusteet toiminnalleen. Siksi he pitivät asian auki loputtomiin lain vastaisesti, tekivät kaikkensa vääristelläkseen kaiken tiedon ja riistivät vanhemmilta heidän lapsensa. Koko tarina on syvästi traaginen esimerkki siitä, miten viranomaiset voivat ajaa perheen epätoivoon uskoen tekevänsä hyvää, miten virheet johtavat uusiin virheisiin ja oikeusturva menetetään sekä miten avuton on, kun asiat on päätetty etukäteen ja dokumentaatio sivuutetaan. Miten luottamusta ylläpidetään, kun toimitaan näin?
Joakim Förars, 17.6.25
