Minämies kirjoitti: Pe Loka 25, 2024 10:37 am
Jos joku haluaa käyttää oman pahoinvointinsa purkamista pedofiileihin, niin en näe siinä mitään ongelmaa.
Tähän olisi hyvä saada joku määritelmä, että mikä lasketaan pedofiiliksi, ja mitä ei lasketa.
Jos kriteeri on, että "yrittää sopia tapaamisen alaikäisen kanssa", niin siinä on oletuksena, että henkilön on tarkoitus tehdä jotain seksuaalista. Pitääkö tämä aina paikkansa? Mitä jos "pedofiili" haluaa vain pelata Xboxilla jonkun kanssa, ja kokee tuntemattoman alaikäisen turvallisemmaksi vaihtoehdoksi kuin tuntemattoman täysi-ikäisen?
Joskus 80-luvulla on näytetty koulussa, jostain syystä, joku filmi, joka kertoi peruskoululaisen tytön ja aikuisen sinkkumiehen ystävyydestä. Mies oli joku omituinen taiteilija, ja siitä näillä kahdella oli joku yhteinen kiinnostuksen kohde. En enää muista mitään muita yksityiskohtia. Nykyään olisi varmaan ilmiselvää, että mies vain groomaisi tyttöä seksuaalisia tekoja varten. Paikallisen kylän väen pitäisi mitä pikimmiten tulla paikalle soihtujen ja talikoiden kanssa ja viedä tyyppi saunan taa. Eikä filmiä missään tapauksessa saisi näyttää kouluissa, ettei joku lapsi sen perusteella ala luottaa outoihin vieraisiin setiin.
Toisaalta tulin ajatelleeksi, että moniko aito 11-vuotias on oikeasti sopimassa tapaamista vieraan aikuisen kanssa? Mitä jos koko ilmiö koostuu 1 % oikeasta alaikäisten houkuttelemisesta ja 99 % pedohuntereista? Tarkoittaa sitä, että ongelma muuttuu sata kertaa pienemmäksi, jos saadaan pedohunterit jäämään historiaan.
Toisaalta vertailisin tuota toteamukseen, että "jos joku haluaa käyttää oman pahoinvointinsa purkamiseen homoja tai maahanmuuttajia, niin en näe siinä mitään ongelmaa". Inhoaahan moni näitäkin ryhmiä, ja varmasti antaisi luvan pitää niitä vapaana riistana, jos vaan joku kysyisi.
Uskon, että moni täällä on lukenut Lucky Lukeja, ja muistaa niistä etsintäkuulutukset, joissa luki "elävänä tai kuolleena". Tähän on olemassa ihan lakitekninen termi, englanniksi
bill of attainder (Wikipedia), joka suomeksi suunnilleen tarkoittaa lainsuojattomaksi julistamista. Tässä on nyt joku oletus, että on joku vakiintunut "kunnon ihmisen" näkökulma, joka julistaisi juuri oikeat henkilöt lainsuojattomiksi, siis "saa tappaa tavatessa", mutta säästäisi kaikki loput.
Lucky Lukessa lainsuojattomat olivat yleensä ryöstäneet pankin. Oikeassa elämässä olettaisin, että murhaan syyllistyminen oli yksi hyvä tapa päätyä lainsuojattomaksi. Minulle käsite tuli tutuksi ensimmäistä kertaa kun luin jotain blogitekstiä ampuma-aseilla tehtävistä rikoksista Yhdysvalloissa.
Keskeinen pointti oli, että mikään ei ennakoi niin hyvin aseella suoritetun rikoksen uhriksi joutumista, kuin se, että itsellä on rikollinen tausta. Jos et itse ole syyllistynyt jonkinlaiseen väkivaltarikokseen, tai tullut sellaisesta tuomituksi, mahdollisuutesi joutua aseella suoritetun rikoksen kohteeksi pienenee dramaattisemmin tästä kuin mistään muusta syystä. Mutta jostain syystä tällaista jakoa "alamaailmaan" ja "kunnon ihmisiin" pidetään ongelmallisena, koska se muistuttaa tiettyjen yksilöiden tai ryhmien julistamista lainsuojattomaksi. Jos ei merkityksessä "saa tappaa tavatessa", niin ainakin merkityksessä, että "tän henkilön oikeudet eivät ole niin justiinsa".
Tosiasia on, että on parempia ja huonompia ihmisiä, yhteiskunnan näkökulmasta, joka perustuu siihen, minkälaisia valintoja nämä ovat elämässään tehneet ja tulevat tekemään. Tosiasia on myös, että lain suojaa käytännön pakosta priorisoidaan jotenkin. Mutta on eroa sillä, pidetäänkö sitä valitettavana tosiasiana, vai tehdäänkö siitä avoin ja julkinen käytäntö.
Jos mennään siihen, että "jokaista pedofiiliksi nimitettyä saa vetää turpaan", niin sehän tekee turpaan vetämisestä ihan ilmaista. Muistat vaan nimittää henkilöä pedofiiliksi ennen kuin alat mätkiä. Jos käy hyvin selväksi, että henkilö ei ole pedofiili, niin sitten pidä vaan kiinni siitä, että olit kuitenkin hyvällä asialla.
—Elämme hyvin outoja aikoja. Internet on täynnä vieraiden aikuisten seurasta kiinnostuneita 11-vuotiaita.
—Ne on pedohuntereita.
—Oho. Ai jaa.