Detsi kirjoitti: La Heinä 11, 2026 11:18 pm
1. Monet mainituista kustannuksista ovat liiketoiminnan normaaleja yleiskuluja. Vartijoiden palkat, valvontajärjestelmät ja raportointi kuuluvat kaupan turvallisuustoimintaan riippumatta siitä, tapahtuuko yksittäistä näpistystä vai ei. Myyjän työajan käyttäminen näpistyksen selvittämiseen on osa kaupan normaalia toimintaa, eikä siitä automaattisesti synny erillistä korvattavaa vahinkoa.
Työaikaa kuluu moniin muihinkin häiriötilanteisiin, kuten reklamaatioihin, rikkoutuneisiin tuotteisiin tai asiakkaiden aiheuttamiin ongelmiin, eikä näistä yleensä laskuteta asiakasta erikseen. Ja eikö juuri se ole vartijan tehokasta työntekoa, että hän selvittää näpistystä kiinni otetun henkilön kanssa? Sehän on nimenomaan yksi vartijan keskeisistä työtehtävistä.
2 Oikeudessa voidaan esittää vaatimus esimerkiksi 80 euron selvittelykuluista, mutta siinä on olennainen ero: vaatimus esitetään tuomioistuimelle, joka arvioi sen perusteen ja kohtuullisuuden. Se ei ole sama asia kuin se, että kaupan henkilöstö ilmoittaa omatoimisesti asianosaiselle tämän olevan velvollinen maksamaan tietyn summan.
1. Kyllä, mutta nämä mainitut reklamaatiot ja vastaavat ovat kaupan liiketoimintaan keskeisesti. Ei niistä korvausta voi vaatia eikä pidäkkään.
Selitys sille, miksi näpistyksestä aiheutuvasta lisätyöstä voidaan vaatia korvausta ja reklamaatioista ei, löytyy vahingonkorvauslaista. Lain mukaan puhdasta varallisuusvahinkoa, joka ei ole yhteydessä esine- tai henkilövahinkoon, korvataan vain, jos se on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla tai on painavia syitä näin toimia. (VahL 5.1)
Mikäli henkilö tulee reklamoimaan tai valittamaan muusta ongelmasta, hän ei syyllisty rikokseen. Siten, vaikka asiakkaan toiminta olisi huolimatonta tai tahallista (tyhmien kyseleminen tms) ei rikoksen tunnusmerkistö (yleensä) täyty ja siten korvausvelvollisuutta ei synny. Siten yritys ei voi vaatia vahingonkorvauslain mukaista korvausta esim. Reklamaation selvittelyyn kuluvasta ajasta. Korvaus voi toki perustua sopimukseen, mutta se on eri tarina se.
Sen sijaan tässä on syyllistytty tekoon, joka on laissa säädetty rangaistavaksi. Näissä tapauksissa korvataan myös puhdasta varallisuusvahinkoa. On sitten eri asia, mikä on puhdasta varallisuusvahinkoa.
Vahingonkorvausta ei voi vaatia siitä, että kaupassa nyt sattuu olemaan hälytyslaitteet. Myöskään näpistelyyn liittyviä yleisiä kustannuksia, kuten vartiointia tai muuta hävikin ehkäisyä, ei voi vaatia itsestään korvattavaksi.
Sen sijaan siitä mahdollisesti voisi saada korvausta, että kauppaan jouduttiin tilaamaan vartiointia henkilön x jatkuvan näpistelyn vuoksi. Esimerkiksi ryöstötapauksissa tuomioistuin on katsonut, että kaupan ryöstön aiheuttama turvallisuuden tunteen järkkymisen johdosta tilatun vartioinnin kulut tuomittiin korvattavaksi.
Vaikeampi kysymys onkin tämä henkilöstön toiminta: Myyjä olisi voinut hyllyttää tai palvella asiakkaita sinä aikana, kun hän selvitteli näpistystä ja täten jouduttiin esim. maksamaan toiselle työntekijälle ylimääräinen tunti palkkaa, jotta hommat saatiin tehtyä. Rikoksesta aiheutui taloudellista vahinkoa, joka voidaan tuomita korvattavaksi. Paikalle saatettiin joutua myös kutsumaan piirivartija, jonka kutsumisesta tulee kuluja. Nämä lienevät yhtälailla korvausvelvollisuuden piirissä.
Vaikein kysymys on se paikallisvartija. Yritys voisi argumentoida, että vartija istui näpistelijän kanssa kopissa, eikä ollut vartioimassa omaisuutta. Toisaalta vastapuoli voisi argumentoida, että vartija teki työtehtäväänsä, eikö taloudellista vahinkoa aiheutunut. Tämä jäisi tuomioistuimen päätettäväksi.
2. Lähtökohtaisesti oikeus ei ole asioiden ensisijainen ratkaisija, vaan viimeinen. Otetaan esimerkki-> Otat puhelimeni, heität sen maahan ja se hajoaa. Ilmoitan, että vaadin korvausta uuden puhelimen hankintaan 600e ja vitutuksesta 100e. Fiksuintahan on esittää tällainen vaatimus suoraan henkilölle, jolta korvausta vaaditaan, koska tällöin säästytään turhalta käräjöinniltä.
Jos taas vaatimuksen kohde katsoo, ettei ole asiassa millään tasolla maksuvelvollinen, tai ainakaan vaadituissa määrin, kyseessä on yksityisoikeudellinen riita-asia, joka voidaan ratkaista käräjillä. Siellä käräjäoikeus arvioi sitten, onko korvauksen edellytykset olemassa, onko peruste ja määrä oikea.
Yksityisoikeudellisissa saatavissa on sellainen mielenkiintoinen juridinen seikka, että myöntäminen riittää niiden osalta ja myöntäminen sitoo tuomioistuinta. Siten jos menen käräjille, Tokmanni vaatii minulta 80e ja sanon, että myönnän perusteeltaan ja määrältään, se sitoo tuomioistuinta. Eli tällöin ei tarvitse edes perustella, mistä kuluista tämä 80e muodostuu. Sen sijaan kiistämisen jälkeen vaadittanee todistelua kulupohjasta.
E; Piirivartijan kutsumisesta aiheutunutta varallisuusvahinkoa tai esimerkiksi tuotesuojaportin hälytysten aiheuttamasta kustannuksesta ei sitten korvata mitään tapauksissa, joissa rangaistavaa tekoa ei ole tapahtunut, koska vahingonkorvauslaki. Vain jos näpistys tai sen yritys on oikeasti tapahtunut
