Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'

[reorreva]

Helsingin Sanomat 14.6.2011 Tiede-sivulla kirjoittaa otsikolla "Väärin vangittu" mm seuraavasti:
Dna-tutkimus on vapauttanut jo 271 syytöntä vankilasta Yhdysvalloissa. Silminnäkijät ovat amerikkalaisen oikeusjärjestelmän heikoin lenkki
...
Asianajajat avaavat vanhoja oikeustapauksia ja analysoivat todistusaineiston dna-tekniikalla. Aineistossa pitää olla säilynyt biologista materiaalia, josta dna-näyte saadaan.

Vaikka dna-tekniikka onnyt poliisitutkimuksissa arkea, vielä 1970- ja 1980-luvulla tätä mahdollisuutta ei ollut.

Tulokset ovat huolestuttavia: yhdysvaltalainen oikeusjärjestelmä tuomitsee syyttömiä. Vuonna 1992 alkanut hanke on vapauttanut jo 271 syytöntä vankia yhdysvaltalaisista vankiloista. Vangeista 17 odotti teloitusta.

Yli puolessa tapauksista, joissa dna osoitti vangin syyttömyyden, se osoitti myös oikean syyllisen, joka on sittemmin myös tunnustanut teon. Projekti on käsitellyt tai käsittelyä odottaa 8000 tapausta.

Tutkimuksen näkökulmasta dna-tekniikkaa kiinnostavampaa on analyysi siitä, miksi syyttömistä tuli syyllisiä. Tulokset osoittavat, että silminnäkijät ovat oikeusjärjestelmän heikoin lenkki. Suurin osa syyttömistä istui vankilassa siksi, että silminnäkijä oli nähnyt väärin.
....
Rikstutkimusten alussa silminnäkijä on hyvin epävarma, ja hän on voinut valita tunnistusrivistä jopa väärän henkilön. Silti oikeudenkäyntiin tultaessa silminnäkijä on varma siitä, että epäilty on syyllinen. Tyypillisessä tapauksessa poliisi voi tutkimuksen alussa näyttää kuvan epäillystä. Sitten epäilty pannaan tunnistusriviin , ja silminnäkijä valitsee hänet, koska on nähnyt hänet kuvassa aiemmin. Poliisi saattaa kysyä, oletko varma. Tämä saa silminnäkijän puolustautumaan ja vakuuttamaan varmuuttaan. Silminnäkijä muuttuu vähitellen varmemmaksi asiastaan eikä halua enää perääntyä.

Garretin mukaan joissakin tapauksissa jopa kolme tai neljä silminnäkijää on päätynyt samaan henkilöön, vaikka tämä olisi syytön. Tämä viittaa vahvasti siihen, että poliisi on ohjannut silminnäkijän oman epäilynsä jäljille, joko tietoisesti tai tiedostamatta.
....
Ehkä yllättävin tulos projektissa on kuitenkin se, että suuri osa syyttömänä tuomituista oli tunnustanut tekonsa. Suuri osa heistä oli kuulusteluissa myös kertonut rikoksesta yksityiskohtia, jotka vain paikalla ollut voi tietää.

Vääriä tunnustuksia voi ymmärtää katsomalla tarkemmin, millaisia ihmisiä tunnustajat ovat. Osalla oli epävakaa persoonallisuus tai mielenterveysongelmia, ja he olivat helposti johdateltavissa. Merkittävä osa oli alaikäisiä. Osalle tieto osallisuudesta rikokseen tuli unessa tai näkynä.

Ja osa oli kuten Frank Sterling. Hänet pidätettiin 36 tunnin työpäivän jälkeen ja häntä kuulusteltiin tautta 12 tuntia. Kun Sterling pääsi vapaaksi istuttuaan syyttömänä 18 vuotta, hän selitti tunnustustaan: "Olin väsynyt, olisin tunnustanut mitä tahansa."

Mikä sitten selittää sen, että osa syyttömistä on tiennyt rikoksen yksityiskohtia, joita ei ole paljastettu julkisuuteen? Vastaus on yksinkertainen. Jos he todella ovat syyttömiä, kuulustelujen aikana poliisi on paljastanut heille yksityiskohtia. Heille on saatettu kertoa tai näyttää yksityiskohtia rikospaikkakuvista. Tätä tutkijat eivät kuitenkaan saa ikinä tietää, sillä kuulusteluja ei ole videoitu. Garretin mukaan videointi on helpoin tapa puuttua väärän tunnustuksen ongelmiin.

Vaikka kuulustelujen videointi on monin paikoin rutiinia, nauhuri tavataan panna päälle vasta sitten, kun epäilty on valmis tunnustamaan. Jos kuulustelut taltioitaisiin kokonaan, tuomarit ja valamiehet näkisivät, millaisissa olosuhteissa "tunnustus" syntyi.

Projektin tulokset ovat saaneet monet pelkäämään, että nyt on löytynyt vain jäävuoren huippu.
...
Opetukset siitä, miten syytön tuomitaan, ovat kuitenkin yhä arvokkaita. Arvioidaan, että vain 5-10 prosentissa rikoksista rikospaikalta löytyy sellaista aineistoa, josta saa vertailukelpoista dna:ta. Se tarkoittaa, että 90-95 prosentia rikoksista joudutaan ratkomaan silminnäkijöiden kertoman ja muiden todisteiden perusteella.

Lainaus loppuu.

Omat pohdintani:
Tässä siis ihan tutkimustietoa myös Ulvilan juttua sivuten siitä, kuinka helposti väsyneeltä ihmiseltä on saatavissa tunnustus. Väsymyshän on humalan kaltainen tila, ja väsyttämistä käytetään kidutuskeinonakin. Hätkähdyttävän hyvin sopii Annelin tapaukseen myös se yksityiskohta, että kuulusteluista videoitiin vain tunnustus, ei itse kuulusteluja. Hienovaraisesti vedottiin myös alitajuiseen syyllisyyden tunteeseen, joka lähes jokaista lähimmäisensä traumaattisesti menettänyttä vaivaa: olisinko voinut tehdä jotain katastrofin estämiseksi.

Myös tutkimuksessa mainittu silminnäkijöiden toiminta on tullut esiin Ulvilan tapauksessa: Annelihan kertoi, että eräs epäilty muistutti murhaajaa. Minkähänlainen johdattelu, tietoinen tai tiedostamaton, tätä tunnistusta edelsi? Kaiken kaikkiaan luulen, että poliisit eivät ole itsekään perillä siitä, kuinka vahva vaikutusvalta heillä on syyttömiin, hyväuskoisiin, tavallisiin kansalaisiin ja miten vahvaa psyykettä, ja hyvässä vireessä (pirteä, tukiverkosto kunnossa jne.) oloa vaatii poliisin kaltaisen auktoriteetin kyseenalaistaminen ja vastustaminen.

[Valhalla]

No DNA:sta ei ole avuksi Ulvilan tapauksessa. Myös Annelin tunnistus tai sitä tunnustelevat lausunnot on sikäli erilaiset, että ensinkään niiden mukaan Annelia ei tuomittu. Olkoonkin, että varsinkin poliisille annettua sopii kritisoida poliisin taholta huonosti hoidetuksi ( dokumentoinnin puute, sitovien todisteiden puute ). Toisekseen siksi, että ne tapahtuivat tallennetusti tai kirjatusti niin poliisille, lapsille kuin veljellekin = 3 erillistä kertaa.

Annelin tekemät silminnäkijätunnistukset nekään eivät olleet esillä oikeudessa - ymmärtääkseni. Joka tapauksessa väärin tunnistetut on tapahtumana kovin yleistä eikä tunnistukset riitäkään tuomioon ellei muuta näyttöä löydy. Tuskin edes lapsi saisi äitiään linnaan vain sanomalla, että äiti isin tappoi. Tai perumalla näkemyksensä huppumiehestä. Lapselta vaadittaisiin seikkaperäisempää kuvausta joka sopisi todisteisiin.

Annelin kannalta raskauttavina on juuri hänen kertomustensa ja todisteiden ristiriita. Huppumieheen viittaavan todisteaineiston puuttuminen - sen ainoan, lapsenkin, lausuntojen epäselvyydet. Mutta sitä ehdotonta näyttöä ei enää Annelia vastaan olekaan ilmeisesti saatavissa. Siitä ns ratkaisematon.

Nythän näiden silminnäkijälausuntojenkin paino on selkeästä vähentynyt. Syynä on asian julkisuus ja ainakin asianomaisten suhteen tietoon tulleet yksityiskohdat. Uudet painavat seikat täytyvät olla, jos esiin tulevat - jotakin jonka vain paikalla olleet tuntevat ja joka ei ole tähän mennessä tullut ilmi. Tämäkin on syytä huomioida, kun ihan kaikkea poliisi/oikeusviranomaiset eivät julkista. Emme tiedä koska case on ohi. Salattuja tietoja voidaan tarvita vielä koska tahansa. Toinen pienempi mahdollisuus on, että olemassa olevia välillisiä todisteita pystytäänkin vielä analysoimaan tarkemmin kuin tähän asti. Yksiselitteisesti.

Ja tietenkin kaiken mahdollistaa alkututkimuksen puutteet, jotka ovat keskeisessä roolissa. Joten en näe sinänsä hyvässä amerikkalaiskritiikissä yhtäläisyyksiä Ulvilan tapaukseen.

[turumurre]

koko kirjoitus: http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 45#p394145
...
Annelin kannalta raskauttavina on juuri hänen kertomustensa ja todisteiden ristiriita. Huppumieheen viittaavan todisteaineiston puuttuminen - sen ainoan, lapsenkin, lausuntojen epäselvyydet. Mutta sitä ehdotonta näyttöä ei enää Annelia vastaan olekaan ilmeisesti saatavissa. Siitä ns ratkaisematon.
...

Edellisen nimimerkin kommentit menivät niinkutsutusti metsään.

reorrevahan tuolla edellä kirjoitti väärästä tunnustuksesta, joka on siis erillinen asia näissä Auerin kertomuksissa, muuten hänen kertomukset ovat ristiriidattomia. Ristiriidattomia ovat myös lasten kertomukset. Ja todisteet puhuvat vain huppiksen olemassaolon puolesta, nyt jopa se alkujaan syyttäjän avaintodiste, häkenauha. Todisteet eivät puhu Auerin syyllisyyden puolesta, mitkään.

Syyttömyydestä ei tule hovissa ratkaisematon, vaan syytön.

Hyvä kirjoituksen lainaus reorrevalta ja lisäisin tähän Ulvilavertaukseen vielä sellaisen seikan että Auerille kerrottiin tele/tilakuunteluista ennen hänen 'tunnustuksiaan'. Tälläkin on ollut melkoinen vaikutus A:n murtumiseen. Lisäksi kuulustelijan valehtelut lasten kertomuksista jne, tälläiset valehtelut ovat olleet merkittävässä asemassa Auerin väärässä 'tunnustuksessa'.

[Valhalla]

koko kirjoitus: http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 45#p394145
...
Annelin kannalta raskauttavina on juuri hänen kertomustensa ja todisteiden ristiriita. Huppumieheen viittaavan todisteaineiston puuttuminen - sen ainoan, lapsenkin, lausuntojen epäselvyydet. Mutta sitä ehdotonta näyttöä ei enää Annelia vastaan olekaan ilmeisesti saatavissa. Siitä ns ratkaisematon.
...

Edellisen nimimerkin kommentit menivät niinkutsutusti metsään.

reorrevahan tuolla edellä kirjoitti väärästä tunnustuksesta, joka on siis erillinen asia näissä Auerin kertomuksissa, muuten hänen kertomukset ovat ristiriidattomia. Ristiriidattomia ovat myös lasten kertomukset. Ja todisteet puhuvat vain huppiksen olemassaolon puolesta, nyt jopa se alkujaan syyttäjän avaintodiste, häkenauha. Todisteet eivät puhu Auerin syyllisyyden puolesta, mitkään.

Syyttömyydestä ei tule hovissa ratkaisematon, vaan syytön.

Hyvä kirjoituksen lainaus reorrevalta ja lisäisin tähän Ulvilavertaukseen vielä sellaisen seikan että Auerille kerrottiin tele/tilakuunteluista ennen hänen 'tunnustuksiaan'. Tälläkin on ollut melkoinen vaikutus A:n murtumiseen. Lisäksi kuulustelijan valehtelut lasten kertomuksista jne, tälläiset valehtelut ovat olleet merkittävässä asemassa Auerin väärässä 'tunnustuksessa'.

Tottakai Annelin tunnustuksista voidaa keskustella hypoteettisesti erikseen. Mutta oikeudessa niitä ei käytetty.

Annelin kertomuksissa on paljon ristiriitoja mutta syytettynä häneltä ei edellytetäkään totuudessa pysymistä. Viimeisin esimerkki on näistä tämä 20 minuuttinen. Lapsi mainitsi huppumiehen mutta ajankohta ei sovi Annelin kertomuksiin muiden ristiriitojen lisäksi. ( No tietenkin turre saa ne sopimaan vaikka mihin ).

Ja todisteet todellakin viittaavat Anneliin ( sai tuomion elinkautisena ) mutta niiden riittävyys on Annelin vapauttava. Tottakai silloin kun todisteet ei riitä - on päätös: syytön. Mutta mitään syytesuojaa Anneli ei saa ja oikeustoimet/valitukset voivat hänet vielä kohdata. Jo pelkästään huppumieheen viittavien todisteiden totaali puuuttuminen viittaa Anneliin - mutta ei välittömänä todisteena.

Se että "Auerille kerrottiin tele/tilakuunteluista ennen hänen 'tunnustuksiaan" kertoo myös tila/telekuuntelun sisällöstä. Anneli reagoi aiempiin sanomisiinsa.

[Kuolemannaakka]

Minulta on vallan jäänyt väliin semmoinen tallenne, jossa Anneli tunnustaa murhan veljelleen. Olisiko tästä saatavissa jotain litterointia?

[Valhalla]

Minulta on vallan jäänyt väliin semmoinen tallenne, jossa Anneli tunnustaa murhan veljelleen. Olisiko tästä saatavissa jotain litterointia?

Ei hän sanan varsinaisessa mielessä tunnusta vaan miettii, miten on - josko hän olisi syyllinen. Tämä tuli esiin oikeudenkäyntien välissä aiemmin julkistamattoman puhelun sisällöstä.

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/ ... n-asioista

]Anneli Auerin yllättävä puhelu veljelle

Lauantai 16.4.2011 klo 02.15

Anneli Auer totesi veljelleen, että haluaa kantaa vastuun teosta, jos hänet osoitetaan surmaajaksi.
Jukka S. Lahden murhasta käräjäoikeudessa tuomittu Anneli Auer kävi yllättävän puhelinkeskustelun veljensä kanssa syyskuussa 2009, jolloin poliisi jo epäili häntä surmasta.

Aueria kuulusteltiin ensimmäistä kertaa epäiltynä syyskuussa 2009. Hänet pidätettiin muutamaksi päiväksi ja laskettiin vielä hetkeksi vapaaksi "muistelemaan surmayötä".

Auerin ollessa vapaana poliisilla oli käräjäoikeuden lupa Aueriin kohdistuvaan telekuunteluun. Noiden päivien aikana Auer puhui useasti veljensä kanssa puhelimessa.

Auer jutteli veljensä kanssa enimmäkseen lapsistaan ja unettomuudestaan, ja veli auttoi siskoaan etsimällä tälle asianajajan.

Eräässä puhelussa Auer puhuu sekavasta olostaan ja siitä, että hän haluaa kantaa vastuun, jos hän on syyllistynyt henkirikokseen. Auer mainitsi veljelleen, että ihmiset ovat joskus pimahtaneet pienestäkin asiasta ja menettäneet sitten muistinsa.

Puhelinkeskustelut on litteroitu lisätutkintaan, jota Auerin asianajaja Juha Manner pyysi poliisilta käräjäoikeuden tuomion jälkeen.

Puhelinkeskustelu 23.9.2009

Auer: Mä pääsin nyt kotiin ja kyl tää alkaa tosi pahalt näyttää.

Veli: Mut tota, se on ihan hyvä, et sait kumminkin sen asianajajan siihen, niin se helpottaa kumminkin sitä tilannetta aika paljo.

Auer: Mul on nyt niin sekava olo näist jutuista mitä tänään puhuvat, kun en mä oo viiteen yöhön nukkunukkaan, et seuraavaks mä täst sitten meen iltapesul ja otan unilääkkeen.

--- Auer: Mä tänään jo allekirjotin semmosen paperin, mis mä sanon, et enää voi olla täysin varma siitä, et mä en oo sitä tehny.

--- Auer: Kun mä menin sinne, niin mä sain ne mun muistikortit ja mitä mä sain jotain tavaraa sielt takasin, niin mä jo riemastuin, et enks mä enää ole epäilty. Niin ei ollukaan.

Veli: Mut toisaalta niinku, en mäkään ny mikään asiantuntija oo, mut periaattees jos niil näyttöö olis, niin kyl ne niinku olis jo vanginnu sut sillon.

Auer: Niin. Jos mä oikeesti oon tehnyt sen.

Veli: Niin.

Auer: Niin kyl mä sit niinku haluun kantaa vastuun siitä.

--- Auer: Semmosta on sattunu, ettei se tarvi mikään isokaan asia olla, niin ihmiset vaan joskus pimahtaa. Ja sit ne voi, voi menettää muistinsa.

Veli: Jos sä oisit menettänyt muistis, niin miten ihmees ne ei ois, kun ne tulee sinne paikan päälle, et ymmärräks sä. Miten ne, he ei ois voinu todeta sitä, et sit sä oisit sen tehny. Niinku sillon jo heti.

TIIA RANTALAINEN
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011041 ... 5_uu.shtml

[Kuolemannaakka]

Ei oikein vaikuta tunnustukselta. Älykäs ihminen vain lopulta voi alkaa epäilemään, onko tullut hulluksi, kun "kaikki" todistusaineisto kuulemma puhuu itseä vastaan. Onko kaikki ollutkin unta vaan? Onko muistissani aukko tuolla kohtaa ja kaikki mitä luulen muistavani, onkin vain kuvitelmaa? Mistä lopulta voi olla varma, siitä on jo pari vuotta?
Poliisit väittää, että heillä on todisteet, että minä sen tein. Nauhalla ei kuulemma kuulu mitään ulkopuolisia. Tyttö on kuulemma sanonut, että me tapeltiin Jukan kanssa.

En muista mitään tuollaista.

Asiaa jankataan päivätolkulla. On kuulemma mahdollista jotenkin pimahtaa niin, ettei jälkeenpäin muista mitään. Kai sellainen mahdollista on. On mahdollista tulla jotenkin hulluksi.

Jos osoitetaan, että olen syyllinen, niin sitten olen, ja kannan vastuuni. Mutta omasta mielestäni en kyllä ole.

Vähän niinkuin tuohon tapaan näyttäisi anneli järkeilleen.

[Valhalla]

Enpä tuota tunnustukseksi väittänytkään. Jos nyt en myöskään sanoisi ehdottoman varmaksi syyttömyydenkään puheenvuoroksi.

Tuo väsymyksen aste on sitten eri asia, miten vaikutti Anneliin. Mutta ehdottomasti huonosti hoidettu poliisilta. Eikä todellakaan tunnustus. Eipä nämä mikään oikein olleet kelvollisia tunnustuksia huolimatta väsymyksestäkään. Tämä koska poliisi ei saanut mitään tunnustusta tukevaa informaatiota irti Annelista.

[Matula]

Olisipa Santtiala ottanut kantaa myös siihen, että tuota tunnustusta Anneli tapaili kolmesti - eri tahoille ja eri kerroilla. Poliisille, lapsille ja puhelimessa veljelleen.

Mikas tuo sitten oli ??

[Pardon]

Tottakai, Naakka.

Edes AA:n oma reaktio noiden tunnustusten jälkeen ei ollut se mitä hän myöhemmin väittää. Vaikka on asianajaja tukena ja kaikkea. Hän vain peräytyy, siinä kaikki. Ties mistä syystä.

AA:n kaikki selitykset ovat aina mahdottomia todistaa. JL:n saamat uhkaukset. Huppumiehen ulkonäkö. Mäiskintä. Omat liikkeet ja valikoidut muistinmenetykset. Tunnustuksiin liittymä poliisin pakottaminen tai väsymys. Toinen toisensa kumoavat kertomukset, joiden ristiriidoista AA itse ei ole moksiskaan. Eivätpä ole hänen ongelmansa näköjään.

Minua ei niin huoleta tämä tapaus. En usko, että AA on suuri vaara yhteiskunnalle. Mutta minua huolettaa, kun rikollisjärjestöinä toimivat tietyt moottoripyöräkerhot saavat oikeudessa käännettyä asiansa niin, että jäsenten rikollisuutta ei voi todistaa. Vaikka henkensä kaupalla jotkut sitä koittavat tehdä (ja henkensä menettäen).

Ihmeellistä kissa-hiiri-leikkiä. Kansalaisten oikeustajun suojelemiseenkin pitäisi uhrata resursseja. vaikka sitten niin, että KRP puuttuu asiaan, jos muut ei osaa.

AA:lla ei alunperin ollut mitään muistinmenetystä ja hän on aikuinen ihminen. Koko tarina on epäuskottava, mutta sitä ei koeteltu silloin kun se olisi ollut mahdollista. Kyse ei minusta ole poliisien palkasta. Kyllä sillä varmaan Porin seudulla elää ihan hyvin. Jos resursseja valittelisin, niin sitten kallistaisin korvaa, mutta niistä ei näytä olleen pulaa. Hutkimiseen käytettiin runsaasti aikaa, tutkimiseen ei.

[Valhalla]

Valhalla kirjoitti:
tuota tunnustusta Anneli tapaili kolmesti - eri tahoille ja eri kerroilla.

matula: Mikas tuo sitten oli ??

No se oli lukemisen ymmärtämisen vaikeuttasi. Tuossa uudelleen hieman autettuna.

[Kuolemannaakka]

Löysin eräästä tutkimuksesta pätkän siitä, millainen lapsi on haastattelun (tässä tapauksessa kuulustelun) kohteena. Voidaan miettiä, ovatko esim 2009 kuulustelut tehty oikein. Ja myös voidaan ihmetellä, että kaikesta huolimatta tyttö pysyi kannassaan. Kohtia boldattu.

Lapset ovat haastavia haastateltavia, koska heidän kielelliset valmiutensa ilmaista itseään eivät välttämättä ole riittäviä. Lisäksi lapset saattavat olla helposti johdateltavia. He vastaavat mielellään siten kuin kuvittelevat aikuisen haluavan hänen vastaavan. Lapselle onkin tärkeää viestittää, ettei kysymyksiin ole oikeaa tai väärää vastausta. Tilaisuuden tullen lapsi myös vastaa mielellään ”kyllä” tai ”ei”. (Kirmanen 1999, 199 -200; Hirsjärvi & Hurme 2001, 130.) Tähän on kiinnitettävä huomiota haastattelukysymysten muotoilussa. Kysymyksissä käytettävien sanojen on oltava lapselle tuttuja ja kysymysten ylipäätään riittävän yksinkertaisia ja lyhyitä, mieluiten 3-5 sanan mittaisia (Hirsjärvi & Hurme 2001, 129). Haastattelijan on tehtävä parhaansa, että haastattelun tulokset tekevät oikeutta lapsen näkemyksille.

Lapsi saattaa reagoida aikuista voimakkaammin haastatteluympäristöön, minkä vuoksi haastattelupaikan valintaa on pohdittava tarkasti. Ympäristön tulisi olla mahdollisimman neutraali. Lapsi saattaa myös vierastaa haastattelijaa, jonka vuoksi lapseen olisi hyvä tutustua ennen varsinaisia haastattelutilanteita. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 130.)

Pienen lapsen ajattelu on konkreettista eikä sisällä abstraktin ajattelun tuomaa etäisyyttä. Lapsi ei välttämättä hahmota ajankulkua ja hän voi tulkita käsitteet eri tavalla kuin aikuinen. Lisäksi lapsen käsitevarasto on niukka. Aikuisen ja lapsen tulkinnat asioista voivat olla hyvin erilaisia. On muistettava, ettei lapsi välttämättä ymmärrä puheena olevaa asiaa samalla tavalla kuin haastattelija, mutta kuitenkin ymmärtää sen oikealla tavalla. (Kirmanen 1999, 199)

Monesti lasten haastattelut eroavat aikuisten haastatteluista siten, että puhe on sivuosassa ja apuna käytetään leikkiä tai piirtämistä. Lapset eivät jaksa keskittyä pitkään, joten haastattelu ei saa venyä. Lisäksi haastattelijan tulee olla kiinnostunut kaikesta, mitä lapsi sanoo, vaikka kerrottu ei olisi tutkimuksen kannalta olennaista. Tutkijan on pysyttävä roolissaan eli riittävän etäisenä. Vaikka lapsi kertoisi hellyttäviä tai järkyttäviä asioita, haastattelija ei saa reagoida tunteikkaasti. Haastattelijan täytyy myös viestiä, että hän sietää kuulla kaikenlaisia vastauksia. Lapsi pettyy helposti, jos haastattelija ei muista mitä
hän on jo sanonut, joten tärkeää on myös tilanteen tasalla pysyminen. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 129 -131.)

[pikasso]

Nyt kun vielä tämä ylläoleva toteutuisi käytännössä ja oikein. En tiedä, mutta eikös lasten kuulemisissa ollut psykologi tai vastaava (?) mukana. Sen minkä lukee näistä nuorten ja lasten hyvinvoinneista ja kuinka yhteiskunta on valmis vastaamaan haasteisiin heidän osalta, niin kurjalta on näyttänyt tilanne jo pitkän aikaa.

Jotenkin kuitenkin epäilen, että lapsia olisi huonosti kohdeltu kuulemisessa. Lasten turva on nykyään paremmassa mallissa kuin nuorten ja aikuisten.

[turumurre]

Aika ajoin kun täällä innostutaan kerrotuista suojakilvistä / etukäteisnauhoituksista (mikäli nyt sit on niin koska ovat vain lehtitietoja), niin tämä aikanaan ollut lehtikirjoitus vähän avartaa sitä mitä toiseksi vanhin on surmayöstä kertonut.

Iltasanomat:

Poika kertoi videolla isän huudosta
Julkaistu: 19.04.2010 14:18

Satakunnan käräjäoikeus katseli iltapäivällä myös perheen toiseksi vanhimman lapsen videopuhuttelun.
Surman aikaan 7-vuotias poika puhutettiin viime syyskuussa. Hän oli pysytellyt omassa huoneessaan koko surman ajan.

Nuori poika vastaa kysymyksiin reippaasti, mutta hieman vaivaantuneen oloisena.
Poika kertoi olleensa sängyssään, kun hän kuuli, kuinka "yhtäkkii iskä alko huutaa". Hän kuuli myös, kun äiti meni puhelimeen, muttei muista, mitä äiti sinne sanoi.

Poliisi kysyi, kuuliko hän kenenkään muun ääniä silloin yöllä.
- En, poika vastasi.
Mitä muuta muistat yöstä, poliisi kysyi.
- En muuta.
Olik sää siellä sängyssä koko ajan?
Poika nyökkää vastaukseksi.
Mut jossain vaiheessa sä tulit sieltä ulos eiks vaan?
- En, mää olin koko yön siellä. Paitsi sit ko poliisit tuli, mä en muista kunnolla.
Poika kertoo puhuneensa äidin kanssa pari kertaa tapahtuneesta.
- Silloin ku ei ajattele sitä niin sit tuntuu ihan normaalilt mut jos alkaa ajattelee niin alkaa itkettää.
Sänkyyn ensin kuulemiaan ääniä hän kuvailee videolla seuraavasti:
- Mää ajattelin tota ku mää kuulin se äänen mä luulin et joku heittelee sielt astiakaapista lautasia tai kattiloita.
Pojan muistin mukaan äiti oli kertonut hänelle jälkeenpäin, että joku oli alkanut hakata ikkunaa ja tullut sisälle ja äiti oli juossut puhelimeen.
Poika oli pysynyt huoneessaan, koska pelotti.
- Se ko iskä alko huutaa, ni tuntu turvallisemmalta olla siellä sängyssä.
Poika oli kuullut, kuinka isä huusi "Annuuu..." juuri ennen kuin lopetti huutamisen.

Siististi on ajallisessa nipussa rikkomisäänet, isän huudot, äidin puhelimeen menot jne.

[Konsta Apeli]

Siististi on kirjoittanut toimittaja, joka on samassa uskossa lausunnonantajan kanssa.
Luterilaisia varmasti molemmat.
Kysynpä sinulta Turre (anteeksi murresinuttelu)?
Muistanko lukeneeni läksyni huonosti, mutta eikö poika Axxxxxxxx puhunut jossain todistuksessa ukkosen ääntä muistuttavasta kuminasta tmsv?
Vanhempi puhui kait samoin aluksi, pakkanen-ukkonen...?
Ja sitten ne pahat äänet?
Mitä 9-vuotias pitää pahoina ääninä? Vanhempain hammasten välistä huudettuja kirosanoja vai suoraa huutoa, kun toinen on toisen kimpussa?