Jyrki Virolainen kirjoittaa blogissaan mielestäni painavaa asiaa Ulvilan kuulusteluista ja Annelin tunnustuksesta.
http://jyrkivirolainen.blogspot.com/201 ... nti-v.html
Kopioin kirjoituksen edelläolevalta blogi-sivuilta kokonaisuudessan tähän vaikka onkin pitkä kirjoitus. Kohdissa 15-17 on käsitelty myös mahdollista peitetoimintaa, ja siitä jos kommentoitavaa tulee niin ne voi kirjoittaa tuonne Peitetoimintaa-osastolle. Jyrki Virolaisen blogi-sivuilla on myös muita Ulvila-aiheeseen liittyviä kirjoituksia, kannattaa lukea (ja googlella voi katsoa tarkempia tietoja kirjoittajasta).
260. Ulvilan surmajutun oikeudenkäynti V: syytetyn tunnustuksesta ym.
1. Iltapäivälehtien lööpit Ulvila-tapauksesta ovat yliampuvuudessaan osoitus lehtien journalistisesta tasosta. Ne näkevät täysin vähäpätöisissäkin asioissa " yllätyskäänteitä" ja kirjoittelevat niistä kohujuttujaan. Eilen netissä ja tänään printtilehdessä I-S kirkui lööpissään ja otsikoissaan: Yllätyskäänne Ulvilan murhakäräjillä. Tämä yllätyskäänne oli lehden mukaan se, että puolustus ilmoitti luopuvansa syytetyn iäkkään äidin kuulemisesta todistajana! Kuten jo edellisessä blogissani totesin, äidin kuulemisella ei olisi jutussa minkäänlaista merkitystä. Todellinen yllätys olisikin ollut, jos äitiä tästä huolimatta olisi kuultu käräjillä. Äitiä ei ollut tarpeen kuulla senkään takia, että todistajaksi kutsutut syytetyn veli ja tämän vaimo kertoivat samoista asioista, joista äitiäkin oli ollut tarkoitus kuulla.
2. Eilen kuultiin vielä yhtä poliisitodistajaa eli jutun päätutkijana esitutkinnassa toiminutta rikosylikonstaapelia. Anneli oli päätutkijan kuulustelussa tunnustanut surmatyön, mutta kohta tämän jälkeen Annelin puolustus on selittänyt, että a) kysymyksessä ei ollutkaan tunnustus - Anneli ei ollut tarkoittanut tunnustaa tekoa - ja b) Annelia oli kuulusteluissa painostettu tunnustamaan.
3. Päätutkijaa kuultiin siis siitä, miten tunnustukseen johtanut tutkinta ja kuulustelu olivat edenneet ja pitikö Annelin painostusväite paikkansa. Rikoksesta epäillyn tai syytetyn väite poliisin painostuksen tuloksena tapahtuneesta painostuksesta on käytännössä aika yleinen. Usein väitetään, että kuulustelija on johdatellut, vietellyt, painostanut tai jopa uhkailut epäiltyä tunnustamaan. Ehkä yleisin väite tässä yhteydessä on se, että jollei epäilty tunnustaisi, hänet tultaisiin vangitsemaan tai pitämään edelleen vangittuna. Jos taas epäilty tunnustaisi, epäilty pääsisi kohta sen jälkeen vapaaksi.
4. Kun tällainen väite esitetään oikeudessa, syyttäjä nimeää yleensä aina kuulustelijan todistajaksi. Minun tietääkseni koskaan ei ole tapahtunut, että kuulustelijana toiminut poliisimies olisi oikeudessa myöntänyt syytetyn painostusväitteen pitävän paikkansa. Tämä on ymmärrettävää, sillä joutuuhan kuulustelija todistajana kertomaan tavallaan omassa asiassaan. Koska lain mukaan kuulusteltavaa ei saa painostaa eikä kuulustelussa saa käyttää muitakaan sopimattomia keinoja tai kuulustelutapoja, kuulustelijaa saattaisi uhata epäily ja jopa syyte virkavirheestä, jos hän myöntäisi painostaneensa kuulusteltavaa.
5. ETL 24.1 §:n mukaan "kuulusteltava on kohdeltava rauhallisesti ja asiallisesti. Tunnustuksen tai määrätyn suuntaan käyvän lausuman saamiseksi kuulusteltavalta ei saa käyttää tietoisesti vääriä ilmoituksia, lupauksia tai uskotteluja erityisistä eduista, uuvuttamista, uhkausta, pakkoa taikka muita kuulusteltavan ratkaisuvapauteen, tahdonvoimaan, muistiin tai arvostelukykyyn vaikuttavia sopimattomia keinoja tai menettelytapoja."
6. Yleisesti tunnettu tosiasia kuitenkin on, että kuulusteluissa käytetään toisinaan edellä mainittuja sopimattomia tapoja ja keinoja. Tähän ei kuitenkaan päästä puuttumaan, sillä raja sopivien ja sopimattomien kuulustelukeinojen välillä on usein epäselvä. Se, minkä kuulusteltava kokee selkeänä painostuksena tai jopa uhkauksena, on kuulustelijan mukaan täysin normaalin käytännön mukaista menettelyä. Tämä on selkeä asetelma myös Ulvilan surmajutun esitutkinnan kohdalla: Anneli väittää joutuneensa tunnustamaan painostuksen tms. sopimattomien kuulustelumetodien käytön tuloksena, kun taas kuulustelija kiistää väitteet täysin perusteettomina. Kysymyksessä on pattitilanne, joka käytännössä ratkaistaan aina kuulustelijan eduksi: hänen sanaansa uskotaan, epäillyn ei.
7. Kun kuulustelija kertoo tavallaan omassa asiassaan, voitaisiin menetellä niin, että kuulustelijan sijasta todistajana oikeudessa kuultaisiin todistajana kuulustelussa toiminutta henkilöä, yleensä toista poliisimiestä; kuulustelutodistajasta säädetään ETL 30 §:ssä. Ennen kuulustelua kuulusteltavalle on ilmoitettava hänen oikeudestaan pyytää kuulustelutodistajaa paikalle. Luonnollista on, että kuulustelijatodistaja kertoo kuulustelun toimittamisesta yleensä aina samalla tavalla kuin kuulustelijakin: kuulustelussa ei käytetty sopimattomia keinoja.
8. Jotta jälkeenpäin kyettäisiin todella luotettavasti toteamaan ja selvittämään, miten kuulustelu tapahtui ja millaisia siinä käytetyt kysymykset ja muut keinot olivat, olisi kuulustelut tietenkin syytä tallentaa oikeudenkäyntiä varten kuva- ja äänitallenteelle, toisin sanoen kuulustelu pitäisi videoida. Tähän poliisilla on kaikki tekniset mahdollisuudet: Ulvilan jutussa poliisi videoi jopa Jukka L:n hautajaistilaisuuden ja Annelin puhuttelun surman jälkeen sairaalassa. Esitutkintakuulustelun videointi on lain mukaan mahdollista, vaikka siihen ei nykyisin olekaan velvollisuutta. ETL 39.3 §: Kuulusteltavan kertomus saadaan myös ottaa ääni- tai kuvatallenteeseen. Pääsääntöä on yhä edelleen, että kuulustelukertomus kirjataan kuulustelupöytäkirjaan
9. Annelin kuulustelut olisi siis pitänyt esitutkinnassa videoida, jottei oikeudenkäynnissä olisi syntynyt edellä kuvattua pattitilannetta, jossa näyttönä kuulustelun asianmukaisuudesta on sana sana vastaan. Ainakin se kuulustelu, joka päättyi Anneli tunnustukseen, olisi pitänyt ehdottomasti videoida, jos vain Anneli olisi suostunut videointiin. Minusta kuulustelijan olisi pitänyt kertoa Annelille ennen kuulustelua, että lain mukaan hänen kertomuksensa voidaan ottaa videotallenteeseen, jos hän sitä haluaa.
10. Jos muita esitutkinnassa suoritettuja kuulusteluja on videoitu, mutta kyseistä epäillyn tunnustukseen päättynyt kuulustelua ei, joutuu tunnustus kyllä minusta aika outoon valoon. Voidaanko tunnustusta näissä olosuhteissa pitää luotettavana ja vapaasta tahdosta syntyneenä? Tämän kysymyksen ratkaisee käräjäoikeus. Oikeus joutuu tunnustuksen peruutuksen syyt ja muut seikat huomioon ottaen harkitsemaan, mikä merkitys ja todistusarvo tunnustuksella on todisteena (OK 17:4.2). Rikosjutussa syytetyn tunnus ei yksin riitä langettavan tuomion antamiseen.
11. Yllättävää on, että lehtien oikeussaliraporteissa ei kerrota mitään siitä, oliko tunnustustilaisuus videoitu vai ei. Olen edellä lähtenyt siitä, että videointia ei ole suoritettu, sillä muussa tapauksessahan oikeudessa olisi todisteena esitetty sanottu videonauhoitus eikä pääkuulustelijaa olisi tarvinnut kuulla todistajana kenties lainkaan. Selvää on, että esitutkintakuulustelujen ääni- tai mieluummin videonauhoittamisella voitaisiin saada huomattavasti parempi selvyys tunnustuksen peruuttamista samoin kuin erilaisia painostus- tms. väitteitä koskeviin ongelmiin. Videonauhoituksen rinnalla voidaan kyllä käyttää kuulustelukertomuksen kirjaamista.
12. Toinen kysymys, joka jäi syytetyn tunnustuksen osalta askarruttamaan mieltä, on se, oliko Annelin avustaja ollut saapuvilla siinä kuulustelutilaisuudessa, jossa Anneli tunnusti teon. Tästäkään tärkeästä asiasta ei ole kerrottu lehtijutuissa mitään. Lähtökohtahan on se, että rikoksesta epäillyllä on oikeus käyttää avustajaa missä esitutkinnan vaiheessa hyvänsä (ETL 10 §). Epäillylle on ETL 29.2 §:n mukaan tehtävä selkoa oikeudesta käyttää avustajaa. Kuulustelujen osalta tämä merkitsee siis sitä, että kuulustelijan olisi ennen jokaista kuulustelua informoitava epäiltyä tämän oikeudesta käyttää avustajaa kuulustelussa.
13. Kun on kyse murha- tai tappojutusta, ei syytetyn kuulusteluja pitäisi edes aloittaa ennen kuin epäillyn avustajalla on tilaisuus olla läsnä, jos epäilty vaatii avustajaa. Tutkinnanjohtajalla on ETL 31 §:n mukaan kuitenkin oikeus "painavista rikostutkinnallisista syistä" evätä epäillyltä avustajan käyttäminen kuulustelussa. Tästä kiellosta sekä kiellon syystä, mahdollisimman konkreettisesti yksilöitynä, on tehtävä merkintä kuulustelupöytäkirjaan. Avustajan läsnäolo kuulustelussa on sallittava, kun kielon perusteina olleita syistä ei enää ole. Kuulusteltavan on luonnollisesti itse vastattava hänelle esitettyihin kysymyksiin, vaikka hänellä onkin avustaja kuulustelutilaisuudessa. Toisaalta epäillyn avustajalla on oikeus esittää kysymyksiä epäillylle (ETL 34 §). Kuulustelijan tulisi ilmoittaa epäillylle, että lain mukaan hän voi vaieta eli hänellä ei ole velvollisuutta kertoa asiasta tai vastata kysymyksiin. Epäillyn ei tarvitse myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen millään tavalla.
14. Olen saanut sen käsityksen, että Ulvila-tapauksessa epäillyn avustaja ei olisi ollut saapuvilla siinä kuulustelutilaisuudessa, jossa epäillyltä on saatu edellä mainittu tunnustus. Sitä, mistä tämä johtuu, en tiedä. Jos näin on, joutuu tunnustus entistä oudompaan valoon. Miksi kuulustelua ja tunnustusta ei ole videoitu ja miksi epäillyllä ei ole ollut avustajaa sanotussa kuulustelussa? Sitten kun epäilty oli tunnustanut teon, olisi minusta kuulustelua pitänyt joka tapauksessa jatkaa niin, että myös epäillyn avustajalla olisi ollut tilaisuus olla siinä läsnä ja esittää kysymyksiä epäillylle.
15. Oikeudessa kiisteltiin eilen myös siitä, pitäisikö todistajana kuultu jutun päätutkija velvoittaa kertomaan, millaisia salaisiksi luokiteltuja tutkintamenetelmiä tutkinnassa on mahdollisesti käytetty. Kysymys on lähinnä siitä, pitäisikö tutkijan kertoa poliisin väitetystä soluttautumisesta Annelin elämään. Surmatun Jukka L:n omaisten asianajaja samoin kuin Anneli avustaja vaativat, että, että poliisin pitää paljastaa, oliko Annelin lähipiiriin ja jopa hänen poikaystäväkseen ("sulhasekseen") ujutettu "poliisin vakooja" ja oliko Annelin asuntoa kuunneltu.
16. Päätutkija kieltäytyi vastaamasta sanottuun kysymykseen ja vetosi poliisilain 44 §:ään. Sen mukaan poliisimies ei ole velvollinen ilmaisemaan hänelle työssään tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyyttä eikä salassa pidettäviä taktisia tai teknisiä menetelmiä. Poliisimies ei ole myöskään pääsäännön mukaan velvollinen paljastaman valeostajana tai peitetoiminnassa toimineen henkilöllisyyttä koskevia tietoja. Vakavissa rikosjutussa, joista on säädetty rangaistukseksi vähintään kuusi vuotta vankeutta, tuomioistuin voi kuitenkin erittäin painavien syiden vaatiessa määrätä poliisimiehen ilmoittamaan edellä mainittuja tietoja.
17. Käräjäoikeus ei vielä tänäänkään päättänyt, miten suhtautua avustajien edellä mainittuun vaatimukseen. Kun on kysymys murhajutusta ja sen tutkinnasta näyttäisi melko selvältä, että todistaja tulisi velvoittaa kertomaan, onko esitutkinnassa käytetty edellä mainittua soluttautumista tms. peiteoperaatiota. Mahdollisen soluttautujan henkilöllisyyttä paljastamatta operaatiosta tulisi voida antaa tietoja suljetuin ovin tapahtuvassa käsittelyssä. Syytetyn puolustuksen olisi tärkeää saada tietää muun muassa siitä, oliko peiteoperaatiolla kenties saatu syytettä vastaan puhuvaa näyttöä.
