Pikku Liekki kinuaa minun tapahtumakulkua.
Kirjoitan nyt uudestaan, koska häneltä on näemmä mennyt ohi.
******
Jukka tulee kotiin Turusta.
Anneli on kypsä Jukan yötämyötä kestäviin reissuihin ja aloittaa kiukuttelun. Ehkä Jukka heittää ilmoille avioeron: lapset hänelle, koska Anneli tuloton.
Anneli raivostuu.
Jukka on väsynyt, eikä jaksa kuunnella ja sulkee Annelin ulos ”jäähylle”, kuten on tehnyt lapsille usein.
Anneli pyörii aikansa terassilla ja hermostuu entisestään. Hakee pihanperältä /autotallista sorkkaraudan ja alkaa paiskia ikkunaa lukonpuolelta rikki.
Lapsi tulee paikalle. Jukka rauhoittelee ja patistaa takaisin sänkyyn. Hakee eteisestä kengät ja avaa oven Annelille, jotta lapset saisivat nukkua.
Anneli tulee viluissaan sisään. On entistä enemmän raivoissaan, koska Jukka kohtelee häntä kuin lapsia.
Pukee päälleen jotain, koska palelee.
(Jäähyn jäljiltä)
Jukka ottaa terassilta ruskeankirjavan maton ja tunkee sen lasiin syntyneeseen reikään.
Sisältä, kuitupuoli lasiin, kumi/muovipuoli käsiin päin.
Jättää kengät olohuoneen puolelle, käy sähisemässä Annelille, ’siivoa lasinsirut pois’ ja menee nukkumaan.
Annelin raivo kasvaa.
Jäähy, ero, ikuinen väheksyntä someduuneista, lasten ’jäähyttäminen’, itsekkyys kaikessa. Kylmyys.
Anneli menee takkahuoneen ovelle ja Jukka kuorsaa.
Itsellä kuohuu todella yli reunojen ja toinen nukahtaa, kuin mitään ei olisi ollut.
Anneli palaa hakemaan harjaa ja rikkalapiota, mutta raivo saakin ottamaan ensimmäisen käteen osuvan veitsen.
Menee takkiksen ovelle, laittaa Jukan kengät jalkaan (jottei riko jalkapohjiaan lasiin) ja iskee puoliksi vasemmalla kyljellään nukkuvaa Jukkaa oikean olkapään alueelle selkään.
Jukka, totta kai, alkaa puolustautua. Saa haavoja käsiinsä ja eri puolille kehoaan. Jukan väistellessä Anneli ottaa halon ja heittää sillä Jukkaa. Halko lentää lattialle. Seuraavalla halolla Anneli lyö oikealle kyljelleen kääntynyttä Jukkaa takaraivoon ja veitsellä vasempaan kylkeen.
Jukka hiljenee.
Paniikki. Anneli kokeilee punssia, eikä paniikissaan tunne sitä.
Anneli miettii pari sekuntia.
Lapset!
”Huppumies”.
Anneli hakkaa ikkunan rikki. Ensin sisältä, mutta tajuaa, että se pitää tehdä ulkoa. Repii rusleakuituisen maton pois ikkunasta. Ravistaa ruskeakuituisen maton pahimmista siruista ikkunan aukosta ja laittaa se takaisin terassin eteen, maahan, ulkopuolelle.
Ikkuna rikki. Menee sisään aukosta tuolin avulla laitettuaan maton paikalleen.
Ryntää ulos takkahuoneesta ja tajuaa (askeleen liukuessa) veren.
Astalo putoaa, muttei välitä siitä, koska kädessä on näppylähanska/-t.
Ottaa kengät pois ja tunkee ne ja päällään olleet vaatteet khh:n lattiaalla olevien pussien pohjalle.
Yhden yhteen, toisen toiseen, vaatteet kolmanteen.
Ja pesee roiskeet naamaltaan ja käsiltäään pois. Ja laittaa punaisen, ensimmäisen käteen osuvan, T-paidan päälleen.
Jukka pyrkinyt pois sängyltä, mutta tuupertunut uudestaan lattialle pää olohuoneeseen päin (oikealle kyljelleen - minun näkemys) kuten lapsi kertoo.
Kun Anneli tulee pesuhuoneesta, näkee lapsen juoksevan takaisin huoneeseensa.
(Paniikki- reaktio -> häkesoitto)
Häke soiton aikana, Jukka tokenee viileästä ilmasta.
Kiemurtelee lattialla tuskasta ja alkaa huutaa apua.
Anneli hätääntyy. Luulee Jukan muistavan mitä tapahtui.
’Mun täytyy nyt’
Antaa puhelimen lapselle.
Hakee olohuoneen/takkiksen rajalta ’astalon’.
Juokseen lapsen ohi khh:n kautta pesuhuoneeseen.
Iskee oven välistä kuolettavat iskut, huuhtoo kätensä, astalon ja työntää sen palastimeen.
(Märkä astalo jäädyttää pussukat päälleen)
Ja Anneli palaa puhelimeen.
Nyt hiljeni.
Tämä on vain minun näkemykseni.
Jokaisella saa olla omansa, enkä minäkään sano muille ”olette väärässä”. Perustelen vain omaa ’visiotani’
Jos kassit jää lasin reunaan niin laitan silti.
