taavetti kirjoitti:Auer on niin erityislaatuinen, että hänen sokkinsakin pystyy diagnosoimaan vain osa murha.infon lukijoista. Osa kertoo omista sokkikokemuksistaan, eivät esim. muista juuri mitään. Auer sen sijaan muistaa murhasta seuraavana päivänä hyvin kokonaistilanteen ja yksityiskohtia, sokin piikkiin mennee seikat, jotka eivät sovi häkenauhaan tai muihin todisteisiin. Auerin muisti yksityiskohtien suhteen jalostuu sairaalavuoteelta viikon päästä pidettyyn kuulusteluun mennessä.
Sen lisäksi, että Auer toimii henkisellä puolella normista poikkeavasti myös hänen ruumiintoimintonsa noudattavat omaa lakiaan. Ilmarintainen ihminen pinkoo ympäri asuntoa eikä tämä vastoin lääketieteellisiä todennäköisyyksiä vaikuta hänen hengitykseensä tai puheeseensa.
Olen samaa mieltä, että Auer on erityislaatuinen. Yksi syy voi olla hänen älykkyytensä, jolloin normi satanen (ÄO 90-110) kokee hänet pakostakin erikoislaatuiseksi. Lisäksi Auerilla voi olla mimiikkaproblematiikka, joka on tyypillistä esimerkiksi Asperger-piirteisillä henkilöillä eli kasvojen ilmeistä ei voi päätellä henkilön tunteita ja tuntemuksia.
Sitten tuosta shokista olen samaa mieltä mitä kerrot. On täysin selitettävissä shokilla, kun Auer muistaa jotakin hyvin tarkkaan ja sitten se, että jää aukkoja kuten nyt tämä ajallinen aukko on olemassa. Itse olen tavannut henkilökohtaisesti ilmarintaisen ihmisen, niin eihän se hengitys heti mennyt lukkoon vaan siinä kesti useita tunteja. Ilmarintaan liittyvät hengitysoireilut voivat vaihdella lähes oireettomsta nopeaan hengitysvaikeuteen.
Itselläni shokissa ollessani oli tyypillistä, että muistin päälinjat. Sitten muistan aika lailla yksikohtaisesti tiettyjä pätkiä ensimmäisen vuorokauden ajalta ja varsinkin ensimmäisten tuntien ajalta, mutta sitten on kokonaan pätkiä, että en muista ollenkaan. Mielestäni siitä, kun sairaalasta soitettiin läheiseni joutumisesta onnettomuuteen, siihen kun olin sairaalassa ensiavussa vähän ennen kuin hänet siirrettiin leikkaussaliin, niin mielestäni ajallisesti siihen meni vain muutama minuutti, kun todellisuudessa oli mennyt kolme varttia. Matkasta sairaalaan en muista kuin vain pätkän, jolloin ylitettiin moottoritien ramppi ja jonka kohdalta soitin sairaalaan ja olin kuulema hyvin analyyttisesti kertonut saapumisaikana, mikä toteutui minuutin tarkkuudella. Muistan, kuka työkavereistani antoi minulle kyydin, mutta en muista yksityiskohtia, että miten päädyin työkaverini autoon enkä muista, että miten päädyin autosta ensiapuun. Sitten muistin ensiavussa näkemäni ja sen kuinka seurasin läheistäni perässä aina leikkaussalin oville sakka. Sitten muistan ihan sanoja myöten, kuinka soitin sukulaiselleni tapahtuneesta ja paikan missä olin, kun soitin. Sitten se, missä valvoin ja missä olin koko ajan sen, kun läheiseni oli leikattava, niin minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa ei niin paikoista kuin ei ajan kulumisestakaan. Olin joka tapauksessa sairaalan sisällä. Seuraavat muistikuvat ovat, kun odotin valvomon ovien takana pääsyä katsomaan läheistäni leikkauksen jälkeen. Sitten seuraavan päivän jälkeen pari vuorokautta ovat jääneet aika lailla mustiksi aukoiksi. Sitten alkoi tunteilla reagoiminen, jota kesti pitkään. Olihan kysymys sekuntien murto-osista läheiseni henkiin jäämisessä.
