Vain uhrit tietävät mitä ovat kokeneet. Todisteet ovat punnittu ja pitävät korkeinta oikeutta myöden.Vespa velutina kirjoitti:Hovista ja huutosakista:
Jos esimerkiksi minä saisin päähäni ruveta harrastamaan tällaista yhden hengen ihmisoikeusaktivismia, ottaisin käsittelyyni esitutkintamateriaaleja, tutkisin niitä, ja menisin seuraamaan oikeudenkäyntejä.
Vakuuttuisin, että kännikala-Pera on tuomittu syyttömästi vankilaan.
Alkaisin kirjoitella tänne omaan ketjuun, että oletteko huomanneet, että tällanen kännikala-Pera ei muuten voi olla sen rapajuoppo-Reiskan murhaaja?
Saisin vastaani änkyröitä, jotka sanoisivat, että poliisi on aina oikeassa, me ei tiedetä kaikkea, kännikala-Peralla on sama ilme joka kuvassa.
Sisuuntuisin ja alkaisin inttämään. Eikun kattokaa, se ei voi olla syyllinen, koska näyttö sitä ja tätä.
Samaan aikaan kännikala-Pera istuisi linnassa ja söisi torstaisin hernesoppaa.
Kun kännikala-Pera vihdoin vuosien jälkeen vapautuisi linnasta, hän saisi nettiä selatessaan tietää, että joku on puolustanut häntä keskustelupalstalla.
Olisinko koko ajan ollut kännikala-Peran hovia ja huutosakkia, vaikkei Pera edes tiennyt olemassaolostani, enkä minä ole missään vaiheessa selvittänyt Perasta muuta kuin sen, ettei hän esitetyn näytön perusteella tappanut rapajuoppo-Reiskaa?
Nauttisiko mestari särjetystä sielustani?
Puolustuspuheet on todettu painoarvottomiksi tyypillisiksi psykologiseksi toimintamalleiksi, jotka voidaan matemaattisien kaavojen tapaan todentaa.
Katsos jos otat väärän kaavan et saa oikeaa tulosta. Matemaatikko näyttää toteen laskutehtävän suoritettuaan kuinka kaava saadaan. Samoin tekee taitava psykologi. Kaavat ovat maailmanlaajuisesti samat- käyttäytymismalleissakin eri luonnehäiröissä.
Laitanpa sinulle kysymyksen. Miksi sinulla on tarve puolustaa pahantekijää ja tehdä uhreista syyllisiä?
Viiden pisteen vihje: Katso peiliin ja löydä muistikuvistasi heijastumia, joilta olet sulkenut silmäsi. Liian tunnepitoinen paneutuminen toisten asioihin juontaa Aina omista tunnepitoisista muistijäljistä. Puolusteletko alitajuisesti itseäsi? Onko sinulla käsitystä mikä on oikein ja mikä väärin? Siis objektiivista, kaikkia koskevaa oikeudentuntoa, eikä omakohtaista itsekkäistä tarkoitusperistä juontavaa. Minusta tuntuu ja minä uskon eivät johda totuuteen.
Kuinka voit kieltää lasten kokemukset? Sinulla on omasi, kukaan ei niitä sinulta kiellä, eikä voisikaan. Ainoat tosiasiat joita totena voimme puhua ovat omia kokemuksiamme.
Luonnehäiriöt juontuvat juuri näiden kokemusten kieltämisestä ja niiden karttelemisesta, säilömisestä ja muuntelusta omaksi eduksi. Muuten koko valheellinen minäkuva hajoaa tuhansiksi pirstaleiksi.
Eihän Annelikaan halua tunnustaa olleensa hirviöäiti. Pullantuoksuinen annumamma on se valheellinen identiteetti, johon itsekkin uskoo, koska on pakko. Ei kestä itseään totuuden peilissä. Se hajoaa tuhansiksi sirpaleiksi, joista on mahdotonta koota enää toimivaa peiliä itselleen.
Niin surullista, mutta totta.






