kuin on välttämätöntä esitutkinnan tarkoituksen saavuttamiseksi. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu,
että pakkokeinoja käytettäessä puheena olevasta säännöksestä ilmenevä vähimmän haitan
periaate sisältää sen, ettei pakkokeinoa myöskään ajallisesti uloteta pidemmälle kuin sen tarkoituksensaavuttaminen välttämättä edellyttää (Helminen– Lehtola - Virolainen: Esitutkinta ja pakkokeinot,
2005, s. 63–64). Vastaava säännös on myös poliisilain 2 §:n 2 momentissa. Sen mukaan poliisin
toimenpiteet on suoritettava aiheuttamatta suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän
suorittamiseksi.
Kiinnioton käyttöä arvioitaessa on vielä otettava huomioon pakkokeinolain 7 luvun 1 a §:ssä säädetty
suhteellisuusperiaate. Sen mukaan pakkokeinoja saadaan käyttää vain, jos pakkokeinon käyttöä
voidaan pitää puolustettavana ottaen huomioon tutkittavana olevan rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisentärkeys sekä rikoksesta epäillylle tai muille pakkokeinon käytöstä aiheutuva oikeuksien loukkausja muut asiaan vaikuttavat seikat. Hallituksen esityksessä HE 22/1994 vp. todettiin suhteellisuusperiaatteella
tarkoitettavan sitä, että tiettyä pakkokeinoa saa käyttää vain, jos sen käytöllä saavutettava
etu tai tavoiteltu päämäärä on järkevässä suhteessa pakkokeinon aiheuttamiin haittoihin tai
vastakkaisiin etuihin. Edelleen hallituksen e sityksessä lausutaan, että pakkokeinon käytön kokonaisharkinnassa
nimenomaista huomiota on kiinnitettävä myös rikoksen vakavuuteen ja siihen yksityiselämän
loukkaukseen, joka seuraa pakkokeinon käytöstä. Poliisilain 2 §:n 2 momentissa suhteellisuusperiaate
käy ilmi siitä, että toimenpiteiden on oltava perusteltuja suhteessa tehtävän tärkeyteen
ja kiireellisyyteen sekä tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin. Suhteellisuutta ilmentää
myös poliisilain 3 §:n säännös, jonka mukaan olosuhteiden vaatiessa tehtävät on a setettava tärkeysjärjestykseen
Mitenkähän tämä nuo asiat ovat tässä jutussa
