Säde-Sisko kirjoitti: Ke Syys 27, 2023 10:50 pm
Kyse on auktoriteetin ja vanhempien ihmisten kunnioituksen puutteesta. Se taas johtuu liiallisesta suvaitsevaisuudesta häiriökayttäytymiseen ja inkluusiosta jossa kovemmat puuttumisen keinot on viety opettajilta pois ja ne on jopa työpaikan menetyksen uhalla tuomittavia tekoja. Lapset kyllä ymmärtävät tämän että heidän käyttäytymisellään ei ole juurikaan sellaisia rajoja joista koituisi välittömiä seurauksia. Karttakepillä sormille vaikuttaa nykykehityksellä taas ihan validilta menneisyyden metodilta.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että kyse on kunnioituksen puutteesta. Sinänsä ironista kun poika todennäköisesti tulee ns. kunniakulttuurista, ainakin olen erottavinani rotupiirteitä, jotka haarukoivat hänen alkuperänsä johonkin Balkanin, Mesopotamian ja Saharan väliin jäävälle ilmastovyöhykkeelle. Kotipuolessa poika olisi nöyränä jos isä tai setä älähtää. Toisaalta, tiettyjen kansallisuuksien väkivaltaan viettävät reaktiot arkisiin arvovaltakonflikteihin kuten sanaharkkaan vaksin kanssa ovat suorassa yhteydessä kotitaustaan, jossa samat isä ja setä ovat opettaneet, että kunnioitus hankitaan nyrkeillä tai lattiaan taklaamalla. Samanlaisista kotioloista tulevat kantasuomalaiset pojat käyttäytyvät ihan samalla tavalla. Toki kovikseksi voi oppia myös kaveripiirissä, vaikka kotiolot olisivat pikkuporvarillista idylliä, mutta useimmiten nuo asiat kyllä korreloivat.
Olen myös samaa mieltä siitä, että häiriköintiä suvaitaan liikaa, pahantekijöitä paapotaan ja uhreja helposti moititaan, jos kehtaavat puolustautua. Tämä on jotenkin suomalaiseen häpeäkulttuuriin ja koulujen kaltaisten nuorisoa kasvattavien ympäristöjen naisvaltaisuuteen liittyvä erityispiirre, joka ei ole hyvä juttu. Vaikka kunniakulttuuri ei ole kaikilta osin hyvä juttu, niin ei sen täydellinen vastakohtakaan ole. Se johtaa vain siihen, että kovikset ja kiusaajat hyppivät silmille, koska se kannattaa, ja kaikki muut kärsivät.
Siitä olen kanssasi eri mieltä, että kunnioituksen takaisin hankkimiseksi tarvittaisiin oppilaiden fyysistä pahoinpitelyä. Ei tarvita. Minä olen lasten pahoinpitelemistä vastaan, paitsi paatuneimpien kiusaajien ja psykopaattien tapauksessa. Videon poika ei tee mitään niin pahaa, että siihen tarvittaisiin karttakeppiä saati pesäpallomailaa. Lyhyestä klipistä on vaikea tehdä psykologista profilointia eikä tarkoitukseni ole puolustella häiriökäyttäytyvää koululaista, mutta klipistä käy kuitenkin ilmi, ettei poika pyri vaksin maksimaaliseen vahingoittamiseen. Jos hän olisi psykopaatti, hän iskisi nyrkkiä naamaan ja provosoituisi sitä pahempaan väkivaltaan, mitä alisteisempaan asemaan vaksi joutuu. Videon poika toimii päinvastoin. Hänen väkivaltansa on normaalin rajoissa eli hänelle riittää, että vaksi kaatuu ja häviää tappelun - se tuntuu riittävän. Vaksin auktoriteetin kannalta tämäkin on toki ongelma, mutta nuorison näkökulmasta menee normaalin reilun tappelun rajoihin. Tappelu on kunniallinen silloin kun hävinnyt osapuoli signaloi kehonkielellään luovuttavansa ja voittanut osapuoli lopettaa väkivallan tasan siihen paikkaan. Maassa olevaa ei hakata tai potkita, varsinkaan joukolla - se on kunniatonta.
Miksi tämä saivarteluni on relevanttia, johtuu siitä, että kyse on ihan normaalin koulunpihojen ja muiden "eläintarhojen" kunniakoodeksien ymmärtämisestä. Se on samalla myös ihmisluonnon ja varsinkin nuoren miesoletetun ymmärtämistä. Nykysysteemin ongelma on juuri siinä, ettei se oikein enää ymmärrä normaalin nuoren mieshenkilön ajatus- ja arvomaailmaa. Siksi banaaleihin ongelmiin kuten tavalliseen jokapäiväiseen tappeluun tai pikkukepposteluun suhtaudutaan kahdella yhtäläisesti vahingollisella ylireagoinnilla: joko ylisuvaitsevalla paapomis-holhoamisella tai sitten hysteeris-apokalyptisella rotusotafantasioinnilla. Ei näitä kumpaakaan tarvittaisi. Riittäisi ihan tavallinen ihmisyhteisön pelisäännöstö.
Vaikka väkivaltaiset yksilöt yleensä kuvittelevatkin, että kunnioitus hankitaan väkivallalla ja pelkoa herättämällä, niin tämä ei ole totta. On niitä parempiakin keinoja. Pahat pojatkin yleensä kunnioittavat sellaista vähän isähahmon tapaista vanhempaa miestä (joskus naistakin), joka on yhtä aikaa kova mutta reilu. Sellaisen kanssa tullaan toimeen, kiitetään vielä aikuisena myöhemmin. Ikävä kyllä nykyään vaan kouluissa ei enää ole sellaisia hahmoja. Tai heitä on liian vähän eikä heillä ole työyhteisönsä tukea silloin kun heihin kohdistuu lasten tai näiden vanhempien taholta somelynkkausta.
Villeri kirjoitti: To Syys 28, 2023 10:25 am
Omassa työssäni nuorista ongelmia aiheuttavat koulukotilaiset ja kehitysmaalaiset. Muutaman kerran kun on puuttunut näiden sekoiluun hieman äänekkäämmin ja varsin normaaleja käytöstapoja edellyttäen, on huomannut olevansa sekä kollegojen että muiden asiakkaiden paheksunnan kohteena.
Mutta olen sitten ollut huomaamatta perseilyjä. Se toisaalta käy hyvin, koska tilanteissa itselläni ei ole kuin hävittävää. Vaikka aika kuohitulta sitä tuntuu, kun kaikki todelliset välineet puuttua asioihin on viety. Joku helvetin porttikieltokin täytyisi jaksaa hyväksyttää ylemmällä johdolla. Fyysinen puuttuminen veisi työt alta. Mutta sitten katsellaan, ja joku muu hoitelee ongelmia diskuteeraamalla.
Tämä on mielestäni surullinen asennoituminen. Ei tässäkään tarvitse mielestäni valita väkivaltaisen ylireagoinnin ja täydellisen alistumisen väliltä vaan oikea tapa toimia voisi ehkä löytyä jostain näiden väliltä. Eikö?
Kerran puutuin metrossa siihen, että kaksi jonnea kiusasi kolmatta, piteli vankina ja esti poistumasta. Tiesin ihan hyvin, etten voi käydä kiusaajiin fyysisesti käsiksi, ja hekin tiesivät sen, soittivat suuta ja yrittivät tehdä uhoavia eleitä, jotta perääntyisin. Mutta se, että ylipäätään avasin suuni, johti siihen, että muutama nuorimies, jotka olivat sitä ennen olleet passiivisia, tuli siihen viereen, ja pojat päästivät kolmannen pojan pois. Sanoin vielä kiusatulle, että mene nyt ulos seuraavalla asemalla, ja katsoimme, etteivät kiusaajat lähteneet perään.
Toisen kerran aikuinen, ilmeisen hyvin kotoutunut humalainen, joka olisi ehkä useimmille matkustajille mennyt kantasuomalaisesta, uhosi ja solvasi paria siististi pukeutunutta maahanmuuttajanuorta loisiksi, terroristeiksi ynnä muuksi. Kukaan ei tehnyt mitään. Lopulta miehen käytös jurppi minua sen verran paljon, että avauduin hänelle omalla äidinkielellään, aksentti kun oli tuttu, kysyin eikö hävetä ollenkaan. Tämäkin interventio olisi muuten ollut ihan turha, mutta se rohkaisi paria muuta sivusta katsonutta matkustajaa niin ikään asettumaan syyttä suotta solvattujen kaukaisempien mamujen puolelle häirikköä vastaan, mistä seurasi, että huutaminen loppui, solvaaja ei kehdannut enää riehua ja solvauksen uhrit luultavasti kunnioittivat ympärillä olevia vähän enemmän eivätkä enää automaattisesti oleta, että kaikki ovat rasisteja.
Minusta olennaista näissä tilanteissa on se, että jos yksi rohkaisee mielensä, niin usein jokunen muukin tulee tueksi, ja silloin tilanne todennäköisemmin laukeaa ilman väkivaltaa, koska ihmisessä toimivat vaistot, jotka arvioivat koko ajan sitä, kenen puolella enemmistö on. Jos kaikki vaikenevat kokonaan, silloin he ovat kiusaajan puolella ja jättävät kiusatun yksin, ja tämä on huono juttu.
kantavapalju kirjoitti: To Syys 28, 2023 9:36 am
Jep, kyllä tuolla vahtimestarilla oli hopeamitalli kaulassa jo ennen tapahtumaa...
Ei minusta. Eikä se ole minusta maailmanloppu, että tuollaista tapahtui. Olisi tietysti voinut useampi sivussa seisoskelija ja naureskelija auttaa maahan kaadettua miestä. Sekin on ihan kunniallista, että muut estävät tappelijaa jatkamasta tappelua - silloin ei menetä kumpikaan kasvojaan.
kantavapalju kirjoitti: To Syys 28, 2023 8:58 am
varmaan kättelevät näyttävästi rehtorin edessä ja näin saadaan viimeinen rasisiminleima häivennettyä...
Ja olisiko tuo nyt sitten niin huono idea? Minusta käden paiskaaminen on ihan kunniallinen tapa signaloida vihollisuuksien lopettamista. Eikä siinäkään ole mitään pahaa, että vältetään rasismileimoja. Kaikki miespuoliset ihmiset, niin vahtimestarit kuin teinipojatkin, kaipaavat kunnioitusta, ja kuvitellessaan, etteivät sitä saa, syntyy konflikteja. Siksi kulttuurimme on kehittänyt niin paljon eleitä ja symbolisia rituaaleja tyydyttämään miesoletettujen kunniankaipuuta. Ne ehkäisevät konflikteja ja ovat siksi ihan käyttökelpoista tapakulttuuria, jota ei tarvitsisi vetää vessasta alas vain sen takia, että kuvittelemme ihmislajin yhtäkkiä muuttuneen pelkästään naissukupuolen normeilla toimivaksi emaskuloiduksi soijaroduksi.
On toisia asioita, joita puolestaan naiset tarvitsevat ja voivat yhteisöllisesti pahoin kun eivät niitä saa, mutta se on toinen keskustelu. Tässä puheena oli nuoren ja vanhemman miesoletetun välinen konflikti, joten siksi myös koottu selitysosa on maskuliininen. (Yksi naisoletettu siinä näyttää puuttuvan konfliktiin, mutta näyttää vähän siltä, ettei hänellä ole välineitä tilanteen käsittelyyn ja hänet jätetään huomiotta.)
