Tuolla on nyt joku uusi selvitys asiasta, mikä ei kyllä minua vakuuta hiukkaakaan:
https://dyatlovpass.com/procecutors-inv ... rbid=18461
Kuulemma lumivyöryä ovat pakoon lähteneet. Minneköhän se lumivyöry sitten jäi, kun eivät jääneet alle? Ja metsässä on puussa kiipeilty sytykkeiden saamiseksi ja vain nämä kaksi miestä on olleet nuotiolla ja muut menneet muualle... mitään ei osata selittää, ihmetellään vain.
Mutta.
Äkkäsin eilen taskulamppujen ja puun "salaisuuden":
Telttaa aloitettiin pystyttää klo 17 ja se oli pystyssä klo 19. Tuolloin oli siis jo melkein täysin pimeää. Ollaan Siperiassa, ei yhtään tietä, ei yhtään valoa ei mitään kiinnekohtia missään. Jos menet sata metriä metsään, voit eksyä, koska et näe mitään. Mitä pidemmälle meet, sitä vaikeampi on palata. Olet taskulampun ja kompassin varassa. Kartatkin ovat epämääräisiä vielä, joet ja vuorenhuiput varmaan löytyvät, mutta ei paljon muuta.
Retkeilijöitä oli todennäköisesti seurattu jo pidempään, tai ainakin sinä päivänä. Kuka seurasi, sitä en tiedä, mutta veikkaan, että heitä oli ainakin 4 miehen porukka. Kutsun heitä asemiehiksi, vaikka välttämättä heillä ei ollut ampua-aseitakaan. He olivat nähneet retkeilijöiden jäljet ja jostain syystä halunneet ottaa selvää keitä nämä hiihtelijät ovat. TAI ovat kokeneet, etteivät retkeiljät saisi paikalla olla. Joka tapauksessa huonot aikeet oli heitä kohtaan. He näkivät, että retkeilijöiden jäljet johtivat ylemmäs, puurajan yläpuolelle. Ehkä joku heistä kävi jopa tiedustelemassa paikkaa, ja näki, kuinka telttaa alettiin pystyttää. Ehkä he havaitsivat rinteessä hämärässä retkeilijöiden nuotion (jossain luki, että söivät ulkona... ihmettelen kyllä, kun piti olla myrskykin). Kuitenkin: tuli/valo näkyy noissa oloissa kauas, ja paljaalla rinteellä oleva teltta.
Asemiehet leiriytyvät matalaan metsään, noin 1,5km:n päähän teltasta. He tekevät nuotionsa kukkalan harjanteella olevan puun alle, oksien suojaan. Puu on loistava tähystyspaikka, josta pystyy havaitsemaan 1,5km:n päässä rinteessä olevan teltan "valot". Ennen kaikkea: sieltä voi ottaa kompassisuunnan teltalle. Ilman kompassia ei ole mahdollisuutta löytää teltalle, etenkin jos on pelkona/tietona, että tuuli on pyyhkinyt retkeilijöiden jäljet pois. Ilman suuntaa asemies eksyy itsekin ja homma käy hengen päälle.
No: asemiehet tekevät suunnitelman: kaksi jää puun luokse nuotiolle, kaksi lähtee matkaan hakemaan retkeilijät ja lopettamaan retkeilyt. Matkaan lähtijät ottavat kompassisuunnan teltalle, ja arvioivat, että varmaan joku runsas 30 min menee ainakin, ennenkuin ovat perillä. Suksilla varmaan olivat liikkeellä.
Taskulamppusuunnitelma: kun asemiehet ovat yllättäneet retkeilijät ja saaneet nämä avuttomina ulos pakkaseen ja tilanteen hallintaan, näyttävät he taskulampulla merkkivaloa puun suuntaan. Puussa on toinen nuotiolle jääneistä (siellä on ihan lämmin, koska nuotio on melkein alla) ja hän näkee valon teltalta. Hän sytyttää oman taskulamppunsa ja näyttää teltalla oleville asemiehille suunnan takaisin! Eihän nämä muuten löydä enää nuotiolleen välttämättä. Asteen parin väärä linja 1,5,km:n matkalla johtaa jo aivan harhaan. Sen takia he ovat valinneet korkean maamerkin (eli sen puun), että löytävät sinne takaisin. Ovat voineet jopa sopia jonkun koodin, jolla kertovat, miten homma on mennyt.
Kun teltalla olijat ovat saaneet suunnan,he sammuttavat käyttämänsä Dyattlovin lampun ja heittävät sen maahan. Jossain arvioinneissahan uskottiin, että tämä lamppu oli jätetty retkeilijöiden itsensä toimesta teltalle merkiksi, mutta sehän oli suljettu! Ei se ollut päällä, ja sitä paitsi, jos porukka on tarpeeksi sekaisin juostakseen paljain jaloin teltalta pois varmaan kuolemaan, niin miten he tuollaisia siinä tajuaiaisivat ajatella ja mikä järki hommassa olisi muutenkaan.
Sitten mennään eteenpäin: retkeilijät ja asemiehet. Kun teltta on rikottu ja retkeilijöillä ei ole kenkiä eikä valoa eikä kompassia (paitsi yhdellä kyllä oli), he ovat täysin asemiesten armoilla. He eivät voi juosta karkuun, koska ei ole mitään minne juoksisi. Pilkkopimeään metsään juokseminen on varma kuolema. Teltta on ainoa turvapaikka ja puolen kilometrin kulkemisen jälkeen tuskin kukaan enää sinne edes takaisin löytäisi. Ainoa konsti pysyä hengissä on totella näitä asemiehiä, erityisesti jos nämä kertovat, että nyt mennään kuulusteltavaksi, ja retkeilijät toivovat, että väärinkäsitykset tässä saadaan selvitettyä. Eivät he ole täysin epätoivoisia vielä, koska tietävät/luulevat pääsevänsä nuotiolle lämmittelemään. Asemiehet ovat toisen maailmansodan käyneitä ja Stalinin ajan kasvattamia miehiä, ja vain runsas 15 vuotta sitten oli saksalaisia sotavankeja kävelytetty paljain jaloin Stalingradista kuolemanmarssilla.. niksi on tuttu, ja siperialaiset jos ketkä tietävät vaatetuksen merkityksen.
Toinen taskulamppu löytyi rinteen alta, vähän ennen sitä paikkaa, kun tultiin puurajalle. Se oli päällä, ja patteri tyhjentynyt. Miksi se oli siinä?
Kun porukka saapui rinteen alle ja "metsään", ei asemiesten puu enää ollut näkyvissä. Oltiin jo aika tasaisella maalla ja vaivaiskoivujen yms pienempien puiden keskellä. Lamppu laitettiin valaisemaan eteenpäin kiintopisteeksi, ehkä nuotiolla/puussa olleille ja myös retkeijöitä paimentaville asemiehille: sen valo näytti suuntaan, mihin haluttiin mennä ja ehkäpä oli sovittu, että puulta tullaan heitä vastaan. Valaiseva kiintopiste auttoi pyysymään kurssissa, esti eksymisen ja auttoi muuta porukkaa yhyttämään toisensa.
Näin tämä meni=)
Ei ole mitään syytä eikä pointtia, että retkeilijät itse olisi kiipeilleet puussa ja rikkoneet siitä paksuja oksia viimeisillä voimillaan. He eivät sieltä puusta olisi nähneet yhtään mitään, koska teltalla ei ollut mitään valoa. Nuotio oli palanut noin 1,5 tuntia, eli ihan sopivasti asemiesten tekemäksi.
Nuotiolla sitten tapahtui jotain "kuulustelua" ja karkuunlähtöyritys ja retkeilijät juoksivatpois. Paremmin varustautuneet selvisivät ehkä yönkin lumikiepissään, huonommin varustetut ja yksin lähteneet tai kiinni saadut eivät. Eivätkä ne pari, jotka jäivät kiinni ja tuotiin nuotiolle jäätymään. Asemiehett tiesivät, että koko sakki kuolee aivan varmasti keskellä nimetöntä talvista metsää ilman valoa, ruokaa tai lämpöä. Heidän ei edes kannattanut lähteä ajamaan retkeijöitä takaa.
