sisotalo kirjoitti:Jankuttamiseksi tämä menee. Täällä joku arvio minun käyttämääni ja Alpon dokumentoimaa tietoa siitä, että murhaaja poistui talosta muutama sekunti sen jälkeen kun hän oli työnsä tehnyt. Sitten on muka joku toinen tieto murhaajan poistumisesta, ja lopuksi sanotaan, että tieto siitä koska murhaaja poistui ei olekaan tärkeä.
Syyttäjä on tässä asiassa tarkka vaikka hän ei muuten välitä siitä mitä talossa tapahtui. Hän haluaa kumota Amandan todistuksen sillä, että Amanda todistaa nähneensä murhaajan poistumisen ajankohtana, jolloin murhaaja ei enää ollut.
Sitten Amandan todistus raukeaa ja tuomio tulee.
Sisotalo, ymmärrän että murhaajan poistumisajankohdan määrittely on tärkeää, jos juttu meinaa ratketa siihen. Mutta jos se ratkeaa siihen, kyse on Mannerin ammattitaidottomuudesta. Ei tämän pitäisi olla kynnyskysymys, Amanda on mielestäni oikeasti voinut nähdä murhaajan kummassa tahansa tilanteessa, joko astuessaan äitiään vastaan ja ojentaessaan hänelle puhelimen TAI hiipiessään hetkeä myöhenmmin kohti takkahuonetta, käytännössä juuri ennen kuin näki isänsä ja kirkaisi.
Tämä Mannerin pitäisi kyetä todistamaan, ei sitä, että jompikumpi näistä vaihtoehdoista tarkoittaa syyllistä ja jompikumpi syytöntä! Ihmettelen, että sinä olet näin voimakkaasti sitoutunut toisen vaihtoehdon kannalle -siis jos ajatellaan sitä, mitä oikeasti tapahtui, ei sitä, mitä oikeudessa höperretään ja mihin höperrykseen Manner alistuu kuin lapanen. En voi uskoa, että olet oikeasti samaa mieltä kuin syyttäjä.
Kuten sanoin, minusta molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia. Sinun aikaisemman poistumisesi puolesta puhuu se teoria, että nähtyään murhjaajan poistuvan, Amanda uskalsi mennä kohti takkahuonetta katsomaan isäänsä. Se on loogista, mutta toisaalta en tiedä, miten paljon Amanda vielä tuossakaan tilanteessa tajusi tapahtumista ja voiko hänen olettaa olleen näin looginen. Tätä ajankohtaa vastaan puhuu se, että Amanda ei mitenkään reagoi nähdessään murhaajan.
Myöhempi ajankohta sopii paremmin siihen, mitä häke-nauhalta kuullaan. Amanda alkaa vääntää itkua nähdessään murhaajan ja heti perään kirkaisee nähdessään isänsä. Molemmat havainnot menevät ikään kuin samaan piikkiin.