Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[Sestoelemento]

Omaan kokemukseen perustuen väitän, että liukkaalla pinnalla ahkion kanssa noin 20 m/s luokan puuskatuulet voi viedä tasapainon. Olen kyllä ollut tunturissa yli 50 m/s tuulessa ja pystynyt etenemään kohtuudella, mutta tuossa on niin paljon muuttujia (kuten alusta, varusteet, tuulen suunta, oma kulkusuunta, näkyvyys jne.), että ei täältä koneen äärestä pysty varmuudella sanomaan kävikö niin vai ei.

Aika kova sälli. Referenssiksi, että tuo on kovempi tuuli kuin Everestillä talvella keskituuli, silloin kun sinne ei kukaan juuri tuulen takia kiipeä. Noita tuulennopeuksia mittaillaan myös kategoria kolmosen hurrikaaneissa, jolloin on tapana laudottaa ikkunat umpeen ja odotella himassa tuulen tyyntymistä.

En sano, etteikö noin kovia tuulia tuntureilla joskus harvoin mitata mutta ei edes joka vuosi. Onko silloin järkeä lähteä tunturiin on ihan toinen asia. Sulla lienee eri käsitys järkevästä riskistä kuin keskimäärin.

[-elle-]

Lapin pelastulaitoksen pelastuspäällikkö Harri Paldanius kertoi hätäkeskuspuhelusta MTV3 uutisten mukaan seuraavaa: "– He eivät olleet enää eteensä nähneet, ja tuuli oli vienyt heiltä sukset ja sauvat, Paldanius kertoo hälytysselosteeseen pohjaten." Eli mahdottomaksi muuttuneiden tuuliolosuhteiden vuoksi on pyydetty evakuointia ja jotain tunteja myöhemmin poromies todistaa järkyttäviä tuulia. Poromies kuvasi jäätyneen alustan toiseksi olosuhdetekijäksi (tuskinpa tämä alusta illaksi syntyi vaan oli jo iltapäivästä samanlainen). Kuruun viettävä jäinen rinne kovassa tuulessa 5m näkyvyydellä on aikamoinen olosuhdetekijä tässä.

Omaan kokemukseen perustuen väitän, että liukkaalla pinnalla ahkion kanssa noin 20 m/s luokan puuskatuulet voi viedä tasapainon. Olen kyllä ollut tunturissa yli 50 m/s tuulessa ja pystynyt etenemään kohtuudella, mutta tuossa on niin paljon muuttujia (kuten alusta, varusteet, tuulen suunta, oma kulkusuunta, näkyvyys jne.), että ei täältä koneen äärestä pysty varmuudella sanomaan kävikö niin vai ei.

Lumikengät jalassako (tai jääraudat kengissä?) myös? Sovitaan sitten, että mukkelismakkelis. Tuuli lennätti nämä uhrit Pyhäkuruun. Se teoria vaikuttaa olevan teille niin rakas, että tehdään siitä nyt sitten Virallinen MINFO-Totuus™.

Minulle kun on ihan se sama miten sinne kuruun päätyivät. Oliko tuuli, suunnistusvirhe vaiko oma pöljyys. Ihan sama. Lopputuleman jo tiedän: Kukaan ei tehnyt mitään virhettä missään. Sää oli onnettomuuspäivän aamusta aivan moitteeton. EIkun matkaan vaan. Sitten se muuttui. IHan sama mitä FMI yrittää valehdella säästä. Täällä tiedetään paremmin.

Jumppamaikka ei tehnyt mitään virhettä. Lapset kuuluu roudata kaljutunturiin kitumaan, jottei sipsiläskit kasva ja veronmaksajia kasvaa. Nyt vaan kävi Huono Tuuri™.

Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun ja seuraava äiti+lapsi pari tunturiin hiihtämään! Kesäreitti kannattaa valita, koska siitä kaikki muutkin menee. Näinhän meille on tänne palstalle käyty kertomassa.

Ai niin. On täällä varmaan vielä vähemmistönä porukat, joita kiinnostaa fakta ja meidän paikallisten varoitukset. Tässä toisenlainen hiihtotarina Pallakselta - tehty suunilleen samoihin aikoihin kun tämä jumppamaikan kaamosvaellus eli harvinainen tarina siksi. Tunturisuksilla oltu liikkeellä, tunturin laen kovempi lumi houkuttanut jne. Se keitä faktat oikeasti kiinnostaa eikä talvivaellus ole muuten tuttua, saa paljon tuosta irti. Kuinka lumi upottaa, kuinka näkyvyys voi olla huono muutenkin kuin vain lumimyrskyn vuoksi jne

Noi jäi henkiin koska eivät palanneet enää takaisin tunturin laelle (vaikka houkutus toki oli)

https://retkipaikka.fi/pallaksen-vankeina/

Suosittelen kaikkia lukemaan tuon CSI:n linkkaaman blogikirjoituksen. Peukku sille.

Varmasti huonoa tuuriakin ollut Evalla ja Sindrellä matkassa eikä tästä "jankkaamisesta" varmaan ole mitään muuta hyötyä kuin, että ehkä joku joskus tämän keskustelun lukee, kun suunnittelee kaamoshiihtovaellusta. Ettei otettaisi tyhmiä riskejä ja ei lähdettäisi vajavaisilla tiedoilla/kokemuksella tunturiin kaamosaikaan varsinkaan.
Tämänkin ikävän lopputuleman olisi voinut välttää paremmalla suunnittelulla ja ottamalla asioista paremmin selvää (esim. reitit). Keskustelu on ollut mielenkiintoista ja tämä tapahtuma on itseä koskettanut, kun olen noillakin rinteillä paljon aikaani kuluttanut lapsuudesta aikuisuuteen.

Eräopas koulutukseen otan sen verran kantaa, että se on ehkä enemmänkin retkeilyopaskoulutus ja riippuen missä päin koulutuksen käy, niin on hyvinkin erilaista tietoa ja osaamista opettajilla.

[CSI]

Ketjusta poimittua:
Et sitten osannutkaan lukea karttaa! Pyhäkuru Itä-Lapissa ei suinkaan ole Kemijärven Pyhätunturilla vaan Pelkosenniemen Pyhätunturilla.

Hyvä että innokkuutta löytyy.

No en minä sitä kartasta käynyt tarkastamassa. Muisti varmaan sitten palveli väärin? Pyhätuntureita on siellä itseasiassa kolme:

Pyhätunturi I, II ja III. Jokin noista on itseasiassa Kemijärven ja Pelkosenniemen kunnanrajalla. Pyhäkuru varmaankin jäi sitten nippa nappa Pelkosenniemen puolelle jos sinä olet sen käynyt tarkastamassa.

[brainstormy]

Kyllä pahaa tekee ajatus että pojan odottama kiva kaamoshiihtovaellus muuttui tuommoiseksi eloonjäämistaisteluksi huonoin tuloksin.
Varmasti ollut rankka ja tuskallinen päivä takana. Edelleen ihan kiukuksi pistää että äitinsä vei poikaparan tuonne.

Se, että kokenut retkeilijä olisi tajunnut antaa periksi ja kääntyä takaisin, niin väitän että täysin kokematon olisi jäänyt alunalkaen pirttiin.
Eli vaarallisin vaihtoehto juuri tämä jo kokemusta omaava rajojensa rikkoja, joka on selviytynyt monista kokemuksista suunnilleen ehjin nahoin.
Äidin facessa oli videota, jossa hän oli jonkun kanssa ollut kanooteilla avomerellä kahden metrin aalloissa. Siinäkin hehkutti kuinka hienoa oli. Tuokin jo kertoo siitä että niin riskirajoilla mennään että joko ei ymmärrä kuolevaisuuttaan tai ei vaan välitä.
Äidin #-kommentti siihen johonkin pojan hiihtokilpailukuvaan instassa oli jotenkin näin "eisoitetaraatoautoa".
Ymmärtää tuon miten vaan niin kertoo paljon tuosta heikosta ajattelukyvystä, milloin olisi syytä antaa periksi.
No periksi ei annettu nytkään ja nyt se auto soitettiin.
Ei juuri nappaisi yhtään, jollei tuo poika olisi ollut mukana.

[-elle-]

https://www.kuukkeli.com/ajanvietetta/t ... bf0c3eb9c6

Siinä parin tunturioppaan kertomusta koulutuksesta.. Että ei sillä ole mitään merkitystä ollut onko tämä menehtynyt nainen ollut eräopas vai ei.

[Kuutanssi]

Jotenkin tuntuu siltä, että vasta kun sukset ja sauvat menetettiin, soitettiin häkeen. Luulen, että jos he eivät olisi niitä menettäneet olisivat varmaan raivolla tarponeet eteenpäin ja olisimme kuulleet vain ilmoituksen kadonneista, jos he olisivat sinne vyöryyn joutuneet siinä tilanteessa.

Toivon, että monet samanlaiset adrenaliinisyöksyjen etsijät ottivat opiksi tästä tapahtumasta ja tutkivat tarkemmin säätä ja lumivyöryjen vaaroja.

[Inanna]

Paradoksi reittivalinnassa on se, että äiti oli valinnut ainakin viimeiseksi etapiksi "helpommin hiihdettävän" kesäreitin, kuin upottavassa lumessa kahlattavan ja turvallisen talvireitin. Edellinen kulkee tunturin laella, "huipulla tuulee" olette saattaneet joskus kuulla. Toinen suojassa alhaalla.

Ei ole oikeastaan paradoksi. Muistappa suksivalinta: tunturisuksilla olivat. Eivät metsäsuksilla. Tällöin ei oikein ole pehmeään lumeen asiaa.

Äitee oli varmaan tehnyt reittisuunnitelman kotonaan ja aikatauluttanut sen. Suksivalinta sen myötä. Extremea on hakenut, mutta kuitenkin pitäs helpommalla päästä ja millekään Suomen valaistuista ja latukoneella tehdyistä reiteistä ei tietenkään voi mennä. Kun se ei ole urheilua, coolia, eikä somekaan innostu jostain perus latukuvista. Jos olisi monenlaiseen säähän ja reittisuunnitelman muutoksiin ja aikataulumuutoksiin varautunut, niin olisi ollut sama vetää asuntovaunua perässään siellä Hetta-Pallaksella ahkion sijaan.

Ja tosiaan Lapin matkailuun nämä "sankarit" ei tuo mitään lisää vaan taakan lähinnä. Hyvä idea se kyltti: Emme auta, etsi tai elvytä, omalla vastuulla. Ja muistilista olkaapa hyvä:
Onko henki- ja tapaturmavakuutus kunnossa
Varmuuden vuoksi viimeinen soitto lähimmäisille (jos akku tai itse kuolet tai molemmat)
Jos kadotat tavaroitasi tai omaisuuttasi viemme ne kierrätyskeskukseen tai pidämme itse

[Hoplaa]

Minusta tää jankkaaminen ja tinkaaminen on hirveää. Pahin on jo tapahtunut.

Ainoa, mitä tästä voi oppia on, että aina pitää olla valmis muuttamaan suunnitelmia, ja pitää olla rohkeutta keskeyttää mielummin vaikka liian aikaisin ja ns turhaa. Jokaikinen pelastaja ja paikallinen tunturissa ammatikseen liikkuva on sanonut, että huonolla säällä ei mennä, ja pitää olla luonnolle nöyrä, ja kääntyä takaisin vaikka olisi mikä, jos sää on huono.

Rauha jo menneille.

[Sellaista]

Onhan se ihan jeppistä lähtee kaikki tietävänä tonne seikkailemaan ja ottelemaan selfie kuvia välillä ja sitten kun alkaa tilanne mennä huonommaksi niin tulee etelän vetelät housuun niin sanotusti...Elämä on valintoja ja jos haluaa valita itsetuhoisen reissun niin mikäpä siinä soro noo ja anti mennä vaan.

Niinpä, tässä oli taas kyseessä sellainen mega suorittajaperhe. Rantaruottalaiset aatelleet, että hej hej ny skall vi hieman seikkailla taas ja eikun lapsen kanssa tarpomaan.

[Tarkastaja Ankardo]

https://yle.fi/a/74-20067848

Onhan tuossa hyvin selitetty miksi tuota reittiä kuljetaan tähän aikaan talvesta, koska talvireitti on umpihankea. Mutta tosiaan jos gps laite ollut mukana, niinkuin joku tarkensi niin kait siinä joku yllättävä tapahtuma tullut lopuksi, ei mikään suora harhautuminen

Se GPS ei ole huonossa näkyvyydessä suunnan pitämiseen kovin toimiva laite, perusmalli kun ei näytä muuta kun jäljen mitä olet tullut.
Jos näkyvyys on olematon ja jälki häviää tuiskussa niin siitä ei ole juuri apua.
Itse en lähtisi maastoon ilman perinteistä kompassia.

Sinähän se seppä olet, että perinteisellä kompansilla mennään. Tuolla kun kompassin eranto on toistakymmentä astetta, niin sinulta jää kyllä maali löytymättä kun näkyvyys vedetään nollaan. Kyllähän ihan perus GPS johdattaa kulkijan juuri siihen mihin halutaan. Näytössä on iso nuoli suoraan kohteeseen ja itse voit valita vain maaston jelpon kohdan mistä kuljet. Jos et tiedä, niin siihen laitetaan aina se piste mihin halutaan ja se johdattaa sinut juuri siihen pisteeseen mihin haluat! Muutenhan se näyttää vain paikan missä olet. Opetelkaa niiden käyttö ensin ja puhutte vasta sitten ominaisuuksista mihin ne pystyy ja mihin ei, enempi tekee virheitä se käyttäjä,itse. Ja nykyiset laitteet löytää paikan vaikka ne on taskussa tai rinkassa, jolloin pieni vilaisu vaikka 100-300m välein riittää suunnassa pysymiseen.
Itsellä on aina kahdet patterit mukana, haluttu välietappi on laitteeseen laitettu kohteeksi ja sitten vaan liikutaan. Esim. 20v sitten kun noissa ei ollut karttoja mukana, niin hieman hankalaa oli paikan sisäistäminen itselle. Vaan nykyisinpä on ladattavissa JOKA VIIKKO uusin maanmittauslaitoksen kartta, ja vieläpä ilmaiseksi! Näkyy kivet ja kannot, vedet ja rajat, mökit ja polut, jopa wc:t jos ei luontoon uskalla pissiä.

Nm. Tuhansia kilometrejä pitkin lapin kairoja ja osa norjassakin.

En minä kieltänyt sen GPS:n käyttöä, ja omat kokemukseni perustuvat vanhempiin laitteisiin kun en itse ole sellaista omistanut. Käsittääkseni niissä ei aina ole kunnollista kompassia ollut. Kiva juttu jos nykyään löytyy.
Pointtina oli lähinnä se, että GPS:mukana olo ei mitenkään takaa reitillä pysymistä, varsinkaan jos sitä ei osaa käyttää tai se ei sisällä kunnollista kompassia.

Ei liene millään tavalla tuollaiselta kokeneelta eränkävijältä pois se, että minä ylläpidän taitojani analogisten laitteiden kanssa, aivan suotta kiukuttelet.
Hyvin on maalit löytynyt erannoista huolimatta.
Mikään noista kolmesta (kartta, kompassi, GPS) ei paina niin paljoa että niitä ei voisi kantaa kaikkia mukana.

T. Kävin joskus hiihtämässä ja oli vaihtosukat mukana

[Sellaista]

Jotenkin tuntuu siltä, että vasta kun sukset ja sauvat menetettiin, soitettiin häkeen. Luulen, että jos he eivät olisi niitä menettäneet olisivat varmaan raivolla tarponeet eteenpäin ja olisimme kuulleet vain ilmoituksen kadonneista, jos he olisivat sinne vyöryyn joutuneet siinä tilanteessa.

Toivon, että monet samanlaiset adrenaliinisyöksyjen etsijät ottivat opiksi tästä tapahtumasta ja tutkivat tarkemmin säätä ja lumivyöryjen vaaroja.

Niin ja voisihan sitä miettiä, jopa kahdesti, että kandeeko nyt mennä ja jos niin miksi ja jos pitää, niin pitää myös varautua pahimpaan. Turha lähteä uhoamaan ja mittelöimään luonnon kanssa. Voi aivan hyvin hiihdellä turvallisimmillakin alueille, tai kaikki eivät vain voi.

[Perza80]

Oikeastaa itellä enää kiinnostaa pari factaa enää:

1.Mikä oli keli lähtiessä tuvalta ja jos se muuttu jossain vaiheessa ni milloin ja miten...

2. Mikä oli suunnistus muoto?

3. Mistä hätäkutsu tuli?

Selvää on kuitenkin, että kaikki mitä tapahtu hätäkutsun jälkeen on seurausta huonoista päätöksistä. Se että päätökset oli huonoja viimeistään siinävaiheessa, johtunee tietenki ihmismielestä..

[brainstormy]

Toivottavasti tuo isä myös ymmärtää ja myöntää jossain välissä, että liikaa riskejä oli tälläkin kertaa matkassa ja tällä kertaa se kostautui.
Huonoja olosuhteita ei pidä syyttää, jos ne on ollut ennustettavissa. Vielä vähemmän jos niihin ei kunnolla ole edes varauduttu.

Osaan kuvitella kuinka ihmiset keskittyvät vain säälimään ja suremaan menehtyneitä ja perhettä. Mutta näiden sattuneiden virheiden rummuttaminen on mielestäni paras palvelu heidän muistolleen, että jotkut edes ottaisivat tästä tapauksesta opikseen.

[Sellaista]

Kyllä pahaa tekee ajatus että pojan odottama kiva kaamoshiihtovaellus muuttui tuommoiseksi eloonjäämistaisteluksi huonoin tuloksin.
Varmasti ollut rankka ja tuskallinen päivä takana. Edelleen ihan kiukuksi pistää että äitinsä vei poikaparan tuonne.

Se, että kokenut retkeilijä olisi tajunnut antaa periksi ja kääntyä takaisin, niin väitän että täysin kokematon olisi jäänyt alunalkaen pirttiin.
Eli vaarallisin vaihtoehto juuri tämä jo kokemusta omaava rajojensa rikkoja, joka on selviytynyt monista kokemuksista suunnilleen ehjin nahoin.
Äidin facessa oli videota, jossa hän oli jonkun kanssa ollut kanooteilla avomerellä kahden metrin aalloissa. Siinäkin hehkutti kuinka hienoa oli. Tuokin jo kertoo siitä että niin riskirajoilla mennään että joko ei ymmärrä kuolevaisuuttaan tai ei vaan välitä.
Äidin #-kommentti siihen johonkin pojan hiihtokilpailukuvaan instassa oli jotenkin näin "eisoitetaraatoautoa".
Ymmärtää tuon miten vaan niin kertoo paljon tuosta heikosta ajattelukyvystä, milloin olisi syytä antaa periksi.
No periksi ei annettu nytkään ja nyt se auto soitettiin.
Ei juuri nappaisi yhtään, jollei tuo poika olisi ollut mukana.

Samoja mietteitä. Katsoin tämän extreme-naisen videoita ja postauksia. Haluttu aina vain enemmän haasteita ja taidettu ottaa hieman riskejäkin. Jonkin sortin addikti. Tuo juuri, että miksi lapsi mukaan ja miksi ei edes isä ollut tilanteen tasalla, että hei haloo. Mutta näemmä samanlainen suhtautuminen liikkumiseen. Voimia surun käsittelyyn, mutta kyllä olen ihmetellyt tätä toimintaa.

[Sellaista]

Toivottavasti tuo isä myös ymmärtää ja myöntää jossain välissä, että liikaa riskejä oli tälläkin kertaa matkassa ja tällä kertaa se kostautui.
Huonoja olosuhteita ei pidä syyttää, jos ne on ollut ennustettavissa. Vielä vähemmän jos niihin ei kunnolla ole edes varauduttu.

Osaan kuvitella kuinka ihmiset keskittyvät vain säälimään ja suremaan menehtyneitä ja perhettä. Mutta näiden sattuneiden virheiden rummuttaminen on mielestäni paras palvelu heidän muistolleen, että jotkut edes ottaisivat tästä tapauksesta opikseen.

Olen samoilla linjoilla. Jos nyt joku edes hieman miettisi jatkossa. Kun on luonnosta kysymys, huonot olosuhteet pitäisi ottaa melkein selviönä. Aina voi sattua ja tapahtua, toki elämässä yleensäkin, mutta miksi vielä hakemalla hakea vaaroja, niitä riittää kyllä ihan muutenkin.