Henkilöityneet taas kommentoimaan. Korkeimman tuomarit ovat patologisia valehtelijoita, etenkin viimeisimmän väärennöksen kirjoittaneet esittelijä Heikki Kemppinen ja pj Kirsti Uusitalo.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010907810.html
Anneli Auerin piina ei ole vielä ohi
Kolumni|Korkeimman oikeuden päätös purkaa Anneli Auerin ja hänen silloisen miesystävänsä seksuaalirikostuomiot ei puhdistanut heidän mainettaan.
Susanna Reinboth HS 21.12.
Itsenäisyyspäivän aattona korkein oikeus järisytti oikeuselämää. Se purki Anneli Auerin ja hänen entisen miesystävänsä vuosien pituiset vankeustuomiot Auerin lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista.
Taustalla on lasten kertomusten muuttuminen. Aikuistuneet lapset sanovat nyt, että heidän aiemmat kertomuksensa äidin ja tämän miesystävän teoista olivat puhdasta sepitettä.
Valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivisto pohtii vuodenvaihteen yli seuraavaa siirtoa. Lähdetäänkö uuteen täysimittaiseen oikeudenkäyntiin vai luopuuko syyttäjä seksuaalirikossyytteistä?
Kumpikaan vaihtoehto ei ole ongelmaton.
Jos syytteitä lähdetään ajamaan uudessa oikeudenkäynnissä, syyttäjät ovat erikoisessa tilanteessa. Väitettyjen rikosten uhrien mukaan mitään rikoksia ei ole tapahtunut. Vanhin lapsista on koko ajan kertonut näin, ja nyt kolme nuorempaa sisarusta sanovat samaa.
Miten siis syyttäjä pystyy näyttämään, että rikoksia on tapahtunut, kun lapset kiistävät?
Tilanne ei olisi aivan poikkeuksellinen. Esimerkiksi parisuhteessa tai alamaailmassa tapahtuneissa väkivallanteoissa uhri väittää usein vain kompastuneensa portaissa, vaikka vammat kielivät muusta.
Auer-jutun uusintakäsittelyssä vastakkain olisivat lasten aiemmat ja nykyiset kertomukset. Kumpi versio saisi tukea muusta näytöstä? Olennaista olisi myös arvioida, miksi lapset ovat muuttaneet kertomuksiaan.
Asetelma käräjäsalissa olisi joka tapauksessa sähköinen. Lapset sanoisivat, ettei mitään ole tapahtunut, ja joukko heidät aikoinaan tutkineita asiantuntijoita sanoisi ehkä päinvastaista.
Aikoinaan psykologit pitivät lasten kertomuksia yksityiskohtaisina ja johdonmukaisina. Keskeiseen asemaan nousivat lääkärinlausunnot. Erikoislääkäri oli löytänyt ultraviolettivalon avulla lasten kehoista suuren määrän arpia. Turun hovioikeuden mukaan nämä kumosivat isosiskon kertomuksen siitä, ettei mitään ole tapahtunut.
Syyttäjän toinen vaihtoehto on, ettei näillä pelimerkeillä lähdetä ajamaan seksuaalirikossyytteitä uudelleen.
Tämä vaihtoehto voisi jättää epäilyksen varjon Auerin ja miesystävän ylle. Korkeimman oikeuden purkupäätös ei nimittäin puhdistanut heidän mainettaan.
Korkein oikeus antoi tunnustusta aikoinaan annetuille tuomioille: ”Lasten alkuperäisten kertomusten luotettavuuden arviointi on suoritettu huolellisesti, perusteellisesti ja asiantuntemustietoa asianmukaisesti soveltaen.” Korkeimman oikeuden mukaan ei voida pitää todennäköisenä, että rikosjuttu olisi ratkaistu
Auerin ja miesystävän eduksi edes siinä tapauksessa, että lasten nykyiset kertomukset olisivat olleet käytettävissä.
Korkein oikeus
ei kuullut lapsia.
Korkein oikeus purki päätöksen toissijaisella perusteella eli erittäin painavista syistä. Näyttöasetelma on nyt erilainen, koska lapset ovat muuttaneet kertomuksiaan, se arvioi.
Ennen päätöstään korkein oikeus ei kuullut lapsia, mutta perehtyi heidän tallennettuihin kertomuksiinsa. Se totesi, että lasten uusiin kertomuksiin liittyy epävarmuustekijöitä, muttei lähtenyt lainkaan arvioimaan kertomusten näyttöarvoa ja luotettavuutta.
Kumpi olisi asianosaisille parempi vaihtoehto?
Uusi, kenties vuosia kestävä oikeusprosessi, joka ratkaisisi syyllisyyskysymyksen lopullisesti? Vai syyttäjien päätös jättää asia sillensä, jolloin korkeimman oikeuden kädenlämpöinen päätös jäisi tuomioistuinlaitoksen viimeiseksi sanaksi?
Auer ja miesystävä ovat ilmoittaneet kantansa. Asianajajansa välittämässä viestissä he toivovat, että asian käsittely päättyisi tähän. Muu ratkaisu aiheuttaisi heille kohtuutonta kärsimystä.
Valtakunnansyyttäjä on luvannut ilmoittaa päätöksestään tammikuussa.