DI: Juha Valjakkalan murhaaman perheen poika muistelee: ”Rauha, siltä tuntui, kun hän kuoli”
Kolmoismurhassa kuolleen perheen poika kertoo viikonlopusta jona menetti perheensä ja mitä tunsi kuullessaan, että murhaaja on kuollut.
SKISTARIN toimitusjohtaja
Stefan Sjöstrand, 55, puhuu ensimmäistä kertaa traumasta, joka mullisti hänen elämänsä. Sjöstrand kertoi tarinansa ruotsalaislehti
Dagens industrille.
Nykyään Sjöstrand on yksi Pohjoismaiden menestyneimmistä toimitusjohtajista. Sen jälkeen, kun hänestä tuli Skistarin toimitusjohtaja, yrityksen liikevaihto on kasvanut 80 prosenttia.
Menestyneen toimitusjohtajan elämää varjostaa yksi Ruotsin tunnetuimmista murhatapauksista.
Åmselen kolmoismurha 3. heinäkuuta 1988.
35 vuotta sitten
Juha Valjakkala murhasi kolme Sjöstrandin perheenjäsentä.
MURHIEN kesänä Sjöstrand oli 20-vuotias. Hän asui yhdessä tyttöystävänsä
Helenin kanssa Falkenbergissä.
Murhaviikonloppuna hän oli tyttöystävänsä kanssa
Bruce Springsteenin konsertissa Tukholman stadionilla.
Sjöstrandilla oli tapana soittaa isälleen joka sunnuntai, mutta tuona viikonloppuna hän päättikin soittaa jo perjantaina.
Puhelu oli poikkeuksellisen pitkä. Hän puhui isänsä lisäksi myös äitipuolensa ja kahden velipuolensa kanssa – kolmen heistä kanssa viimeistä kertaa.
Puhelun päätteeksi Stefan lupasi vielä tuoda pikkuveljelleen Fredrickille konsertista t-paidan.
– Jälkeenpäin olen miettinyt, miksi puhuin kaikille kolmelle juuri tuolloin.
Päivää myöhemmin kolme heistä oli kuollut. Ainoa eloonjäänyt oli tuolloin 11-vuotias
Anders Nilsson. Hän nukkui murhayönä serkkunsa kanssa teltassa puutarhassa.
...
Seuraavana aamuna Stefan Sjöstrand matkustaa Tukholmaan autuaan tietämättömänä siitä, että kolme hänen perheenjäsentään on murhattu edellisenä yönä.
– Kun pääsemme Tukholmaan, kaikki on jo tapahtunut. Mutta me emme tiedä mitään. Menemme konserttiin ja vietämme maagisen illan, Sjöstrand kertoo.
VARHAIN maanantaiaamuna Stefan ja Helen palaavat kotiin. Stefan on ostanut t-paidan pikkuveljelleen.
Kuuluu koputus.
Ovella seisoo hänen äitinsä, joka kertoo Stefanille, että hänen isänsä on kuollut.
Ensin Stefan ajattelee, että koska hänen isänsä oli ammattiupseeri ja YK-rauhanturvaaja, kuolema liittyy tämän työhön. Sitten hänen äitinsä sanoi:
– Ei, Ewa myös. Ja Fredrick.
– En oikein tiedä, mitä minussa tapahtui, mutta minä vain... itkin, olin järkyttynyt. Olimme kotona muutaman tunnin. Sitten menimme lääkäriin ja minä vain istuin siellä ja puhuin, Sjöstrand kertoo Dagens industrille.
...
Miltä Sjöstrandista tuntui kuulla, että hänen perheensä murhannut mies on kuollut?
– Rauha. Siltä se tuntui, kun hän kuoli. Tuo luku voidaan sulkea. Se oli mukavaa, jos nyt niin voi sanoa.