Näkikö kukaan ylipäätään uhreja hengissä enää pojan vierailun jälkeen? Onko täysin pois suljettua, että teko olisi tapahtunut jo tuolloin?
Näköhavainto on ilmoitettu olevan juuri lauantaina päivällä.
_______
Lainaus:
Uhrien kolmannen osapuolen kanssa käymä puhelinkeskustelu liittyy ainakin jollain tavalla myös Kirkkonummen kolmoissurman tekoajan määritykseen. Veikko Rytkösen nimistä löytyy kolmekin eri puhelinta vuodelta 1990. Hänellä oli kaksi tavallista lankapuhelinliittymää, joista yksi puhelinnumero viittasi tietenkin Volsin kotiosoitteeseen ja toinen “rak. urak”-etuliitteellä Kirkkonummen keskustan osoitteeseen, jonka naapurustossa asui tuolloin myös metsäkonefirman yhtiökumppani, joka alkujaan hälytti poliisit murhan jälkeen hänen talolleen. Tien päällä yökausia liikkuvana ja helposti tavoitettavana miehenä hänellä oli ollut ainakin 1980-luvun alusta asti myös autoradiopuhelin, jonka numero oli aluksi 940-alkuinen, mutta muuttui vuoteen 1990 mennessä 949-alkuiseksi.
Surmatun perheen lähin naapuri Niilo Ponkilainen kertoi nähneensä jotain liikettä talon alueella lauantaina päivällä, joten naapuri ei ollut suinkaan ainoa perheen kanssa yhteydessä ollut tai heidät elossa havainnut henkilö lauantain aikana.
Poliisi olikin kiinnostunut talolta käydystä puhelinliikenteestä, ja ne ainakin jollain tavalla auttoivat myös tekoajan määrittämisessä. Tähän viittasi julkisuudessa tapauksen ensimmäinen tutkinnanjohtaja rikosylikomisario Tuomo Kohon Västra Nyland -lehden artikkelissa tasan vuosi murhien jälkeen. “Rytkönen eli vielä lauantai-iltana, koska tuolloin häneen oltiin puhelinyhteydessä”, kertoi tutkinnanjohtaja yksiselitteisesti. Lehden toimittaja Olle Hakala kirjoittaakin, että Koho oli päätellyt tästä, että teko tapahtui seuraavana yönä.[279] Kohon kommentista jää käsitys, että pariskunnan luona ei käynyt kukaan henkilö myöhemmin vakuuttamassa, että he olivat elossa tai tai he eivät käyneet muualla, josta voitiin päätellä sama asia.
Kolmeen asiaan täytyy kiinnittää huomioita.
Ensiksikin ylipäänsä puhelinlaitosten tiedonkeruu, tallennuskapasiteetti ja massadatan syntyminen oli 1990-luvun alussa hyvin takapajuisella tasolla nykyaikaan verrattuna ylivoimaisesti suurimman osan puhelinliikenteestä kulkiessa vuonna 1990 edullisemmassa kiinteässä lankapuhelinverkossa eikä matkapuhelinverkon kautta.
Matkapuhelinliikenteestä syntyi minuuttikohtaista laskutusta, mutta lankapuhelinverkko toimi lähtökohtaisesti teknisesti hyvin alkeellisesti. Tuolloin jokaisesta kiinteästä liittymästä kerättiin laskutuskauden aikana auton kilometrimittaria muistuttavalla ns. “sykäyslaskurilla” vain sykäysten määrä, joita kertyi mittariin jokaisen puhelun aikana sen alussa ja/tai tasaisin väliajoin puhelun aikana (sykäysten tiheys ja kertamäärä vaihdellen puhelutyypin, vuorokaudenajan ja viikonpäivän mukaan). Kunkin liittymän sykäyslaskuriin laskutuskauden aikana kertyneestä lukemasta laskettiin laskutuskauden lopuksi kertolaskulla lopullinen puhelinlasku eli puhelinyhtiö tiesi vain laskurin “etenemisen” eikä sitä, millä tavalla ja milloin soitetuista puheluista se oli kertynyt.
Näin ollen tietoa lankapuhelimella soitetuista yksittäisistä puheluista ja niiden ajankohdista ja kestosta ei lähtökohtaisesti edes syntynyt puhelinyhtiöille automaattisesti. Tekniset valmiudet puheluiden metadatan keruuseen ja massatallentamiseen tosin kehittyivät vuosituhannen lopun lähestyessä digitaalisten puhelinkeskusten yleistymisen kautta, vaikka sykäyshinnoitteisten puheluiden perusperiaate ei sinällään muuttunut.[285] Esimerkiksi Turussa 1994 kadonneen liikemiehen tapauksessa tutkijoilla oli käytössään puheluerittely, jonka mukaan pääepäilty oli soittanut uhrilleen toimistoltaan nimenomaan lankapuhelimesta.
Eräs Kirkkonummen kolmoissurman tutkijoistakin vahvisti kirjoittajalle, että tuolloin avuliaidenkin puhelinyhtiöiden vastaus tietopyyntöihin olisi voinut olla, että ei ole edes olemassa mitään hyödyllistä lankapuhelinten materiaalia, mitä toimittaa murhatutkijoille. Hän tosin kommentoi nimenomaan yleisellä tasolla eikä juuri Kirkkonummen tapausta.
Mediassa yksikään tapauksen tutkija ei olekaan viitannut autoradiopuhelimen liikenteen seulonnan lisäksi siihen, että lankapuhelinliittymien liikennettä olisi myöhemmin teknisesti yritetty selvittää ja ylipäänsä poliisin kiinnostus selvittää puheluita meni eteenpäin vasta minuuttipohjaisten puheluiden yleistyessä NMT-aikakaudella, jolloin lainsäädäntöäkin uudistettiin. Näin ollen tietoa yksittäisistä lankapuheluista ei välttämättä ollut muuta kuin todistajien muistikuviin pohjautuen, joten ainakin pieni epävarmuustekijän illalla käydyn puhelun olemassaolon ja kellonajan ympärillä on.
Tuntuu epätodennäköiseltä, että Rytkönen olisi ainakaan kotoaan soittanut autoradiopuhelimella, mutta on mahdollista, että hän soitti autostaan, jos palasikin talolleen vasta puoli yhdeksän aikoihin tai sitten joku soitti hänen autoradiopuhelimeensa tai muuten hänelle minuuttipohjaisen puhelun tien päältä.
Toiseksi on huomattava, että tarkka tekoajan haarukka (la 20.45 - su 10.00) kerrottiin Alibin Matti Paloarolle todella pian uhrien löytymisen jälkeen. Paloaron mukaan Alibin (9/1990) ensimmäinen kolmoissurmaa käsittelevä artikkeli siis kirjoitettiin 2. elokuuta eli kaksi päivää verityön paljastumisen jälkeen. Paloaron saamat tiedot tai olettamukset aikahaarukan kanssa saattoivat olla jo edelliseltä päivältä, todennäköisesti kuitenkin aivan tutkinnan alkupäiviltä.[286] Jos lauantaina illalla käyty kriittinen puhelu oli edes minuuttipohjainen, mistä jäi tarkka jälki, ainakin mietityttää, oliko tutkijoilla edes puheluerittelyä käytössään näin nopeasti, jos laillista estettä niiden hankintaan ei olisikaan. Vuonna 1990 ei ollut sähköpostia ja yhteydenpito oli muutenkin hitaampaa, koska moni asia selviteltiin postitse. Tosin Tero Haapalan mukaan NMT-puheluiden tietopyynnöt etenivät välillä jopa ilman oikeuden päätöstä, vaikka autoradiopuhelimen tietoihin yllämainittu “oikeudenomistajien lupa” tarvittiin.[287] Mitään ajallista ristiriitaa ei ole myöskään skenaariossa, jossa 20:45 nurkilla päättyneestä minuuttipohjaisesta puhelusta saatiin todistajalausunto jo heti murhan jälkeen, mutta dokumentoitu vahvistus vasta myöhemmin.
Lopuksi Kirkkonummen kolmoissurman myöhempi tutkinnanjohtaja rikoskomisario Mika Ihaksinen erikseen kommentoi, miten tutkintaa haittasi, että vuonna 1990 “[t]eletietojen käyttö oli vasta tulossa”.[288] Viittasiko hän lainsäädännöllisiin ongelmiin vaiko siihen, että seurattavaa jälkeä syntyi olemattoman vähän? Poliisihan totesi seuloneensa autoradiopuhelimeen jääneet soitot, mutta vastaavasti ei mitään sen suuntaista, että lankapuhelimen liikenteen läpikäyminen olisi heitä kiinnostanut.
Lähde:
https://docs.google.com/document/d/e/2P ... 35mjBv/pub
