Fiktiivisen ja todellisen väkivallan erot

[Jane T]

Minfon alokas tässä hieman jaarittelee tuntojaan:

Olen dekkareiden suurkuluttajana miettinyt usein tätä aihetta. Aloin seurailla tiiviisti minfoa tuossa kevättalvella, ja luin paljon noita tapahtuneita henkirikoksia, ja ahdistuin ja paljon. Tajusin silloin lopullisesti, että kaikessa fiktiivisessä väkivallassa ja murhissa jne. on se suuri ero todelliseen elämään, että esim. tapahtumien motiivit saadaan selville dekkareissa, koska ne ovat kirjailijan kehittämiä, mutta todellisessa elämässä motiiveja on usein todella vaikea ymmärtää ja selvittää, jos saadaan selville koskaan, koska kukaan ei voi mennä samalla tavalla murhaajan pään sisään kuin kirjailija luodessaan omia hahmojaan.

Ja olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, että todelliset tapahtumat ovat aina todella kammottavia ja järkyttäviä, tietenkin siksi, että ne ovat totta. Oikeastaan tämän minfon kautta silmani avautuivat entisestään tajuamaan, kuinka väkivalta ja järjettömät murhat (esim. Jyväskylän laukkutapaus) ovat Suomessakin lisääntyneet ja raaistuneet viime vuosien aikana huomattavasti. En ole koko ikäni aikana lukenut mitään niin kammottavaa dekkaria, joka olisi yhtä kaamea kuin tuo Jyväskylän tapaus.
Vaikka tämä minfo on aiheuttanut minussa aluksi ahdistusta, niin mielestäni on hyvä, että vakavista ja kammottavista teoista puhutaan, koska mm. valtamedia (en nyt tarkoita iltapuluja) ei kauheasti kerro näistä järkyttävistä asioista kokonaisuudessaan.

Jään pohtimaan ja lähteitä tutkiskelemaan, ja kirjoitan lisää tuosta raa'an väkivallan lisääntymisestä myöhemmin, jos jotain vaikka kiinnostaisi pohtia samaa asiaa.

[Nepenthe]

Oikeastaan tämän minfon kautta silmani avautuivat entisestään tajuamaan, kuinka väkivalta ja järjettömät murhat (esim. Jyväskylän laukkutapaus) ovat Suomessakin lisääntyneet ja raaistuneet viime vuosien aikana huomattavasti.

Oikeastaan ei sinänsä aiheeseen liity, mutta tuohon halusin tarttua, sillä se on yleinen harhaluulo. Puhutaan, että nykyaikana tapahtuu paljon silmitöntä väkivaltaa ja ei kohta uskalla kaduilla enää kulkea, yms., mutta todellisuudessa väkivallanteot ovat kokonaisuudessaan vähentyneet jatkuvasti, eivätkä ne ole edes aikaisempaa raaempia, vaan päinvastoin.

http://www.hs.fi/nyt/artikkeli/Ennen+ol ... 5246309111 <-- Tuossa kolumni, joka mulla on seinällä ja joka sanoo aika lailla kaiken tarpeellisen. Väkivallasta uutisoidaan enemmän (melkein jopa herkutellaan) ja väkivallan pelko on kasvanut räjähdysmäisesti, mutta itse väkivalta ei ole lisääntynyt tai raaistunut mainittavasti.

Muuten hyvä aihe kyllä.

[Jane T]

Tulin tuota samaa itsekin ajatelleeksi, eli nykýajan tiedotus on niin erilaista kuin vuosia sitten; ennen oli vain radio ja lehdet, nykyisin netit yms. Ja tiedotusvälineiden kehittyessä tiedotuksen nopeus on moninkertaistunut.
Ilmeisesti asia on niin, että väkivalta on tullut lähemmäksi tavallista ihmistä, juuri näiden tiedotusvälineiden vuoksi, ja siksi myös pelko väkivallasta on lisääntynyt. Ja, oikeastaan on aika vaikea arvioida ihan näin tavallisena Maija Meikäläisenä miten asiat olivat ennen, kun sitä tietää vain tämän oman elämänsä aikaiset tapahtumat. Ainoastaan lukemalla aiheesta tehtyjä tutkimuksia voi saada jonkin kuvan asioiden muuttumisesta vuosikymmenten saatossa.

Nepenthe, kiitos HS:n linkistä, luin kolumnin ja se on erittäin hyvä, laitan sen talteen.

Alla lainaus kolumnista, lause joka herättä kyllä ajatuksia, ja tuo mieleen vanhan sanonnan "väärässä paikassa väärään aikaan.
" Motiivi on useimmiten olemassa, vaikkei itse teon uhri asiaan liittyisikään."

[tj_eme]

Onhan se niin, että dekkareissa esiintyvän ja todellisen väkivallan ero on joka suhteessa valtava. Todellisuuden murhat ja tapot ovat sotkuisia, tuskallisia, pelottavia ja mikä pahinta totta. Mikä hyvänsä henkirikos tulee tavan ihmiselle pelottavaksi, jos siihen perehtyy. Hyvä esimerkki tästä on ns. paloittelusurmien yleinen kauhistelu, vaikka niissä uhri on vointu saada surmansa aika nopeaan. Ei se kuollut siitä paloittelsuta enää kärsinyt, mutta jäljelle jöääneet sitä enemmän.

Todellisuuden ero median luomaan todellisuuteen on juuri niin, että äärimmäistä väkivaltaa on aienmpaa vähemmän ja hyvä niin. Mutta mieliin vaikuttaa voimakkaasti se, että kaikki maailman vähänkni raaemmat rikokset tulevat tietoomme sopivasti yksityiskohdin kuvattuina. Paneehan se pelkäämään, mitä minulle tai läheisilleni voisi tapahtua...

Tosiasia taitaa kuitenkin olla, että liikenne tuottaa eniten vainajia, joiden jälkeen käydään oikeutta ja annetaan tuomioita.

[tiikeritär85]

No kyllähän todelisuudessa räjähdyksistä,rajuista tappeluista, putoamisista yms ei selviä vaan muutamalla naarmulla ja pikku verivanalla otsassa. Mutta todellisuudessa luulenpa että esim tappaminen ja raju hakkaaminen on kömpelömpää mitä elokuvissa esitetään .

[llewellyn]

Ainakin Hollywoodin väkivalta monesti muuten ihan kohtuullisen realistisiksi tarkoitetuissa filmeissä ja tv-ohjelmissa on ihan järjettömän epärealistista. Valtaisaa hakkaamista ja potkimista, jotka todellisessa elämässä pysäyttäisivät tappelun heti alkuunsa, mutta eivät Hollywoodissa aiheuta juuri kuin mustelmia. Minusta se on ärsyttävää, ja ehkä jonkin verran vaarallistakin - varmasti se ainakin jotenkin vaikuttaa käsityksiin lyöntien ja potkujen vakavuudesta. Tosielämässä jotakuinkin kaikki lienee sotkuisempaa ja vähemmän näyttävää, ja siinä mielessä varmasti karumpaa ja pelottavampaa.