MURHA.INFO

Hengailua El (Dorado) Hillsissä


He tapasivat toisensa tammikuussa 2009 Habit-kahvilassa, jossa kävivät usein kavereidensa kanssa.
Pojan nimi oli Steven ja hän oli jo aikuisuuden kynnyksellä oleva 19-vuotias nuorimies. Tytön nimi oli Tylar Witt, ja hän oli vasta 14-vuotias varhaisnuori, mutta heillä oli paljon yhteistä. He pukeutuivat tummanpuhuvasti gootti- ja emo-tyylisiin, roikkuviin vaatteisiin. He olivat hulluina animeen, japanilaisiin piirrettyihin - yliluonnollisen rakkauden ja väkivaltaisten kuolemien sarjoihin. Nuoret ihmiset eivät vielä aavistaneet, että he lähtisivät pian luomaan makaaberia tarinaa, jota ei voisi verratakaan mihinkään sarjakuvaan.

Tylar oli "freshman", aloittelija paikallisessa Oak Rigde High Schoolissa, josta Colver oli hiljattain valmistunut. Teini-ikään tultuaan Tylar oli tapellut, tapellut ja tapellut äitinsä Joannen kanssa, ja hän oli karannut monta kertaa.
Mutta kyse ei ollut vain murrosiän tuomista tavallisista ongelmista, sillä Tylar oli kerran pienenä otettu huostaan yksinhuoltajaäidiltään. Tyttö oli myös alkanut viillellä itseään ja vietti loputtomia tunteja MySpacessa.

Vaikka Colver oli päässyt high schoolista, hän ei levännyt laakereillaan. Hän jatkoi kouluttautumistaan läheisellä Folsom Lake Collegella ja työskenteli kuutena päivänä viikossa Rubion ravintolassa Folsomissa, seuraavassa kaupungissa El Dorado Hillsistä. Colver halusi tulla collegen jälkeen matematiikan opettajaksi. Ystävät kutsuivat häntä "Bostoniksi" - lempinimi lapsuudenaikaisesta puhehäiriöstä, joka sai hänet kuulostamaan siltä että hän olisi enemmin Massachusettsista. Puhehäiriö oli jo menneen talven lumia, mutta lempinimi oli jäänyt.

Miellyttävän nuoren miehen ei ollut varmasti vaikea saada pauloihinsa samanhenkistä teiniä, joka ei saanut kotona tarpeeksi tukea. Colver ja Witt alkoivat hengailla yhdessä Town Centerissä suunnilleen joka viikonloppu, ja ystävyys syveni. He puhuivat puhelimessa puhumistaan; vuosia vanhemmasta Stevenistä tuli mentori Tylarille, joka saattoi avautua nuorelle miehelle vaikeasta äitisuhteesta ja äitinsä juomisesta. Marraskuussa 2009 heidän suhteestaan tuli fyysinen. Tylar menetti neitsyytensä Colverille. Heidän suhteensa oli niin pakkomielteistä kuin teiniromanssit vain voivat olla.
"Me tullaan rakastamaan toisiamme kuolemaan asti", Tylar kirjoitti päiväkirjaansa. "Tiedän, etten koskaan lakkaa rakastamasta häntä."

Colver muuttaa


Steven Colver

Kun Steven Colverin isä päätti myydä talonsa ja muuttaa toiseen osavaltioon, Colverin täytyi löytää uusi kotikolo. Joanne Witt oli satunnaisesti miettinyt ottavansa kotiinsa alivuokralaisen, ja Tylar oli hanakasti esittänyt, että Steven saisi vuokrata makuuhuoneen.
Joanne ei aavistanut, että Stevenin ja Tylarin välillä oli enemmän kuin kaveruutta. Joanne ei ilmeisesti ollut ahdasmielinen, sillä Tylar oli kertonut käsi sydämellä, että Steven oli homo ja aikaisemmin seurustellut ystävänsä Matthew Widmanin kanssa. Joanne, joka oli tavannut Colverin muutaman kerran ja piti tätä mukavana homona, suostui tyttärensä toiveeseen. Joten huhtikuussa -09 Colver muutti Wittin kotiin osoitteeseen 233 Tattinger Courtiin. Hän maksoi tyttöystävänsä äidille vuokraa 500 dollaria kuussa.

Järjestely toimi aluksi mallikkaasti. Colverilla oli rauhoittava vaikutus kodin myrskyihin. Kolmikko jakoi kotiaskareet ja aterioi yhdessä aina silloin, kun se kaikkien aikatauluille sopi. Colver jopa laittoi sähköpostia Tylarin matikanopettajalle (joka oli opettanut ennen myös häntä, Steveniä, samassa koulussa) ja pyysi tytön koulutehtäviä, jotta voisi antaa tälle lisäopetusta. Colverin ja Whitt nuoremman romanttinen suhde ei tietenkään hävinnyt mihinkään. He suutelivat toisiaan aina kun Joannen katse vältti, ja sitäkin kiihkeämmin, kun Joanne oli poissa... kahteen kohtalokkaaseen toukokuun päivään saakka.

Kauheita löytöjä

13. toukokuuta -09 Joanne käveli keskeneräiseen LVI-huoneeseen, joka oli Colverin makuuhuoneen vieressä ja teki järkyttäviä löytöjä: pullon liukuvoidetta, seksileluja ja useita marihuanapurnukoita ja huumeiden valmistukseen tarkoitettuja välineitä. Steven oli poltellut kannabista vuosia.
Tylar oli sortunut tuohon päihteeseen yhtä lailla, mutta Joanne ei tiennyt sitä tavatessaan Stevenin. Colver selitti rauhallisesti, että hän vain säilytti ystäviensä huumeita, eikä seksivälineitä ollut tarkoitettu käytettäväksi Tylarin kanssa. Useimmat äidit olisivat heittänneet sellaisen pojan ulos talosta. Joanne harkitsi sitä vaihtoehtoa kuumeisesti, mutta päätti lopulta olla tekemättä niin.


Tylar Witt

Mutta seuraavana päivänä Joanne näki jotain, mitä oli paljon vaikeampi antaa anteeksi. Joanne oli tullut kotiin aikaisemmin kuin oli odotettavissa ja meni katsomaan Tylaria huoneeseen, mutta tytär ei ollut siellä. Sitten Joanne meni Stevenin huoneeseen ja kolkutti ovelle. Hän kuuli liikkumiseen ääniä, ja poika ei avannut ovea heti - kun hän lopulta tuli ovelle, hänellä oli vain housut yllään.

Aprikoiden, että jotain oli pielessä, Joanne katsoi Colverin vaatekaappiin ja vieressä olevaan LVI-huoneeseen, josta hän löysi Tylarin alasti, pidellen keltaisia urheiluliivejä vasten rintakehäänsä. Se, että hänen 14-vuotias tyttönsä ja 19-vuotias alivuokralaisensa harrastivat seksiä, oli Joannelle tietysti todella tyrmistyttävää. Hän ei tiennyt mitä tehdä.

Myöhemmin sinä iltapäivänä Joanne Witt pyysi Steven Colveria ajelulle kanssaan. He ajoivat läheiselle puistolle puhumaan asioista. Steven myönsi, että hänen suhteensa Tylarin kanssa oli käynyt fyysiseksi, ja että hän tiesi, että se oli sekä laitonta että väärin.
Joanne ja Colver löysivät jonkinlaisen yhteisymmärryksen: Colver, joka halusi tietysti välttää maineensa romuttumisen ja alaikäisen raiskaussyytteet, muuttaisi välittömästi tiehensä, eikä tapaisi enää Tylaria. Joanne, joka halusi pitää ikävät asiat perheen välisenä, ei soittaisi poliisille.

Seuraavana päivänä 15. toukokuuta -09, Joanne pyysi kahta ystäväänsä liikenneministeriöistä, Vincent Catapanoa ja Thor Larsenia, antamaan hänelle tukensa, kun Colver tulisi hakemaan tavaroitaan. Catapano ja Larsen eivät säälitelleet Colveria, vaan pitivät hänelle ankaran puhuttelun kielletystä suhteestaan Tylariin ja hänen aiheuttamastaan vahingosta Wittin perheelle. Colver pysyi tunteettomana, vastaten vain kohteliaalla "Kyllä, sir":illä.

Petoksia ja valheita


Joanne Witt

Aivan muutama päivä sen jälkeen, kun Colverin luonto oli selvinnyt Joannelle, Tylar katosi. Häntä ei vain löytynyt mistään, eikä hän vastannut äitinsä puheluihin. Joanne soitti poliisille ja kertoi Colverin hyväksikäyttäneen hänen tytärtään. Joanne soitti poliisille. Mutta Tylar ei ollut Colverin kanssa sinä iltana. Hän oli vain käynyt kylässä kaverillaan puhelinkentän ulkopuolella, mutta sheriffit päättivät yhtä kaikki tutkia asiaa.

Kun viranomaiset kyselivät Tylarilta tämän äidin olettamuksista, hän valehteli näillä. Hän kertoi, että Colver oli yksinkertaisesti "isoveli" hahmo hänelle ja hän oli ollut alasti siellä huoneessa, koska oli kysynyt Colverin mielipidettä vaatteista, joita oli sovittanut. Poliisi soitti Colverille tämän töihin Rubioon, ja kuuli aivan saman tarinan. Colver vakuutti, että Tylar oli näyttänyt hänelle vaatteitaan, eikä ollut halunnut kävellä takaisin huoneeseeseensa vaihtamaan niitä. Colver myönsi, että hän ja Tylar olivat rakastavaisia - mutta tunteista ei oltu koskaan menty tekoihin. Vaikka kunnollisia todisteita ei ollutkaan, viranomaiset alkoivat raiskaustutkinnan.


Tylar Witt

Vaikka Colver oli poissa kuvioista, äiti-tytär-suhde oli yhtä uuvuttavaa taistoa. Tylar koki sydämensä särkyneen ja hän soitteli yhä Colverille ja samalla oikutteli äidilleen yhä enemmän. Kesäkuun ensimmäisellä viikolla Joanne löysi tyttärensä päiväkirjan ja luki sen läpi. Tylar oli tyrmistyttävän yksityiskohtainen kirjoittaja kertoessaan intiimeistä seikkailuistaan Colverin kanssa, kertoessaan heidän asennoistaan ja ehkäisyn käytön puutteesta, ja kuvatessaan pariskunnan tunteita: "Olemme päättäneet kutsua toisiamme kihlatuiksi, koska sitten kun menemme naimisiin, voimme sanoa olleemme naimisissa 5 vuotta."
(Oliko Colver ehkä hiukan jälkeenjäänyt? toim.kysym.)
Toinen Tylerin kirjoitusaihe oli konfliktit äidin kanssa. "Äitini ajaa minut hulluksi. En voi sietää hänen seuraansa enempää kuin 5 minuuttia. Minä vihaan häntä." Ja hän käsitteli yksityiskohtaisesti fantasioitaan, joissa Joanne kuolisi auto-onnettomuudessa.

Joanne oli ongelman edessä. Hänellä oli nyt todisteet nuoren tyttärensä sukupuolisuhteesta, mutta hän ei halunnut jakaa päiväkirjaa poliisin kanssa, koska siinä oli kirjoituksia, jotka eivät liittyneet mitenkään Colveriin. Lopulta Joanne päätti, että poliisi saisi taas puhua Tylarin kanssa, ja jos hän kieltäytyisi taas kertomasta totuutta, Joanne näyttäisi päiväkirjaa. 10. kesäkuuta -09 El Doradon sheriffiosaston Ken Barber teki visiitin Wittin kotiin ottamaan Tylarin lausuntoa. Kun Tylar pysyi yhä viattomassa versiossaan tapahtumista, Joanne antoi Barberille päiväkirjan.
Kun Tylar sai tietää Joannen antaneen yksityiset kirjoitukset poliisille, hän oli suunniltaan. Hän soitti Stevenille monta kertaa töihin ennen kuin tämä ajoi Wittin kotiin. Heidän väitettiin keskustelleen karmaisevia: kiellettyjen rakastavaisten Romeon ja Julian seuraamista, että he karkaisivat San Franciscoon ja tekisivät yhdessä itsemurhan.

Kosto

Kesäkuun 11.:n iltana pariskunta kävi taas puhelindialogeja, Tylar antoi tilanneraportteja Joannesta, siitä kuinka tämä joi sinä iltana, ja oliko tämä vielä hereillä. Pian keskiyön jälkeen Steven tuli tapaamaan Tylaria taloon. Joanne Witt oli nukkumassa makuuhuoneessaan. Kukaan ei enää näkisi häntä elävänä.


Steven Colver

Vähän keskiyön jälkeen Steven ja Tylar lähtivät Wittin kodista viimeistä kertaa. Parivaljakko suuntasi kohti San Franciscoa.

Joanne Wittin epäonnen päiväksi ei koitunut perjantai kolmastoista, mutta sentään perjantai kahdestoista, kesäkuussa 2009. Joanne Witt ei enää koskaan tulisi Steven Colverin ja Tylar Wittin väliin. Kun jälkimmäiseksi mainitut olivat poistuneet Wittin talosta, he ajoivat Richard Colverin tyhjään taloon, jossa he kävivät suihkussa ja heittivät tulisijaan vaatteet, jotka heillä oli ollut yllään. Sitten he suuntasivat Town Centerille, jossa he vetivät sikeitä muutaman tunnin paikallisen kirjaston pysäköintialueella. Kun he heräsivät, he hakivat juotavat Starbucksista, ostivat aamiaista 99 Cents Storesta ja pysähtyivät Home Depotille ostamaan d-Conin rotanmyrkkyä. Suunnitelma oli yksinkertainen: he viettäisivät viimeisen päivän El Dorado Hillsissä ystävien kanssa ja ajaisivat sitten San Franciscoon viikonlopuksi ja tekisivät sitten Shakespeare-tyylise kaksoisitsemurhan nauttimalla makeisia, jotka oli höystetty rotanmyrkyllä.

Kun kaupoissa oli käyty, he soittivat kaverilleen Matt Widmanille (juuri sille, jonka kanssa Colver muka oli seurustellut kauan sitten) ja ajoivat hänen taloonsa, jossa Colver ja Witt värjäsivät hiuksensa - tyylilleen uskollisesti - mustaksi, Widmanin kylpyhuoneessa, samalla kun isäntä itse viimeisteli kotityöt. Sitten nämä kolme ihmistä reissasivat takaisin Town Centeriin hengaillakseen ystäviensä kanssa ja ostaakseen lisää eväitä viikonlopuksi: marihuanaa, kokaiinia ja ekstaasia. Myöhemmin, taas Colverin tyhjässä talossa, Steven ja Tylar valmistivat ramen-nuudeleita samalla kun miettivät, pitäisikö heidän kertoa Mattille, mitä sinä iltana oli tapahtunut. Matt oli heidän molempien hyvä ystävä, mutta sinä iltana oli tapahtunut pelottavia asioita.

Maisteltuaan kokaiinia Colver tunsi, että Widmanille saattoi kertoa uutiset. Steven selitti, miksei Joanne Witt ollut soitellut Tylarin perään koko päivänä: siksi, koska hänet oli puukotettu kuoliaaksi aikaisemmin sinä iltana, ja nuorimies toi vielä verisen veitsen autostaan tarinan vakuudeksi. Widman kävi hiljaiseksi. Tätä hän ei ollut osannut odottaa. Kohta koko kolmikko sai järkyttyä kun Colverin isä tuli kotiin odottamatta. Steven piilotti vikkelään huumeet ja veitsen kun Tylar ja Matt hiipivät ulos autolle. Kello oli nyt 10 aamulla. Perjantai-iltana pariskunta vei Widmanin takaisin kotiin, ja lähti sitten San Franciscoon.

Kiitos kiinnostavasta jutusta Valoviikate, jatkoa odotellen.

Kiitos jälleen Valoviikatteelle mahtavasta jutusta!
En millään voi uskoa Stevenin olevan noissa molemmissa kuvissa!

Valoviikate, miten jatkuu päähenkilöiden hommat...

Malttia siellä. Menkää ammuskelemaan omenoita lähimetsään siksi aikaa kunnes saan tämän valmiiksi!
Minäkään en olisi tunnistanut noista kuvien perusteella samaksi henkilöksi; tällaisia tepposia se aknesta paraneminen tekee.
Tylarin ulkomuoto tulee muuttumaan kuvissa, mutta ilme pysyy samana.

Etsintä ja kiinniotto

Kukaan toimistolla ei ollut kuullut Joanne Wittista perjantaina 12. kesäkuuta, mutta Joanne oli lähtenyt töistä odottamatta sovittelemaan riitoja tyttärensä kanssa. Vincent Catapano tuumi, että Joanne ja Tylar suunnittelivat lähtevänsä viikonlopuksi retkeilemään, joten hän ei yllättynyt, kun hänen puheluihinsa ei vastattu. Mutta kun Joannea ei näkynyt töissä vielä maanantainakaan, 15. päivä, Catapano alkoi huolestua. Hän kertoi Joannen pomolle, että tällä oli ollut kotona ongelmia, eikä hän vastannut soittoihin. He soittivat poliisille ja käskivät näitä käymään kotona katsomassa, millaiset tunnelmat siellä oli. Kun poliisi tuli paikalle, ovet oli lukittu, eikä kukaan tullut avaamaan ovikellon vinguttamisesta huolimatta. Paikalle kutsuttiin Norbert Witt, Joannen isä.

Norbert päästi poliisin sisään ja he kiipesivät portaat makuuhuoneeseen, jossa heitä tervehti hyvin karmiva näky: Joanne Witt kuolleena sängyllä, uiden omassa veressään, peitettynä Paavo Pesusieni-peitolla. Häntä oli puukotettu rajusti 20 kertaa kaulan ja rintakehän alueilla ja oli selvää, että hän oli ollut siellä ainakin muutaman päivän. Poliisit kiinnostuivat heti Tylarista ja Stevenistä ja heistä tehtiin etsintäkuulutus. Paikallinen media pelmahti rikospaikalle ja valokuvat karkuteillä olevasta nuoresta pariskunnasta levisivät läpi koko pohjois-Kalifornian.


Tylar Whitt

Steven Colver ja Tylar Witt kirjautuivat sisään Holiday Inniin San Franciscon keskustaan sen viikonlopun ajaksi. He kävivät katselemassa nähtävyyksiä, käyttivät huumausaineita ja kirjoittivat huoneessaan itsemurhaviestejä, jotka lähettivät myöhemmin Matt Widmanille.
Mutta itsemurhan teko osoittautui odotettua haastellisemmaksi. He laittoivat rotanmyrkkyä red velvet-kakkuun (eräänlainen suklaakakku, kuulemma hyvää, toim. huom.) ja sokerimuroihin, mutta he eivät saaneet syötyä niitä tarpeeksi voidakseen kuolla niihin. He jopa yrittivät viillellä itseään partaterillä, mutta terät olivat tylsiä, eikä Colver kestänyt kipua. Colver ehdotti jopa, että he hyppäisivät katolta, mutta Tylar valitti, että hän pelkäsi korkeita paikkoja.

Niinpä he kävelivät sitten vain ulos. He matkasivat San Franciscon metrolla BARTilla niin pitkälle etelään kuin suinkin, ja kävelivät sitten läpi yön, pysähtyen lepäämään muutamaksi tunniksi hautausmaalle. Kesäkuun 17.:n aamuna Witt ja Colver kävelivät etelään San Brunon kaupunkiin El Camino Realiin, jossa Etelä-San Franciscon silloin virkavapaalla oleva poliisi Michael Garcia huomasi heidät. Hän soitti työssä oleville poliiseille ja kertoi mitä oli nähnyt, ja näki pariskunnan vaihtavan nopean suudelmaan ja ylittävän kadun San Brunon Town Centerin kauppakeskukseen. Pian heidät pidätettiin siellä, lähellä roskalavaa, jossa he näyttivät vaihtavat vaatteita. Veistä, jolla Joanne Witt tapettiin, ei koskaan löytynyt.

Tylar katkaisee sopimuksen

Kun Widman oli tuonut paketin Colverilta ja Wittilta ja kertonut tunnustuksesta, jonka Colver oli tehnyt päihteitä otettuaan, todistusaineisto pariskuntaa vasten oli varsin vahva. Tylarin kirjoitusten välistä löytyi häen tarinansa otsikolla "Tappaja ja hänen korppinsa", joka kertoi nuoresta miehestä ja tämän lemmitystä, joiden rakkaus kukoistaa, mutta tämän teini-ikäisen tytön äiti estää heidän suhteensa. Tarinan kohokohdassa rakastavaiset surmaavat rasittavan äidin: "yhtenä aamuna tyttö piilotti pojan kotiinsa. Poika puukotti äitiä tämän nukkuessa, tappaen tämän ja vapauttaen heidät."
Viimeisessä kirjeessään ystävälleen Colver pyytää anteeksi "syntistä pakoa" ja myöntää "Meidän sielumme ovat saastuneet... Me odottelemme, mikä on kohtalomme tuonpuoleisessa."


Tylar Witt

Kun El Doradon piirikunnan oiekus päätti, että Tylar Wittiä kohdeltaisiin oikeudessa aikuisena, eikä nuorena, hän katkaisi sopimuksensa syyttäjien kanssa. Tylar myöntäisi syyllisyytensä ensimmäisen asteen murhaan ja suostui todistamaan poikaystäväänsä vastaan. Jos syyttäjät pitäisivät hänen todistustaan uskottavana, syyte häntä kohtaan vaihtuisi toisen asteen murhaksi. Jos näin kävisi oikeudessa, hän voisi päästä ehdonalaiseen 15 vuoden päästä. Jos hänet todettaisiin syylliseksi ensimmäisen asteen murhaan, hän joutuisi odottamaan sitä mahdollisuutta 25 pitkää vuotta.

Nyt syyttäjät keskittyivät Steven Colverin tuomitsemiseen. Koska todistusaineistoa löytyi ja salaliittolainen todisti häntä vastaan, voisi luulla, että se olisi helppo homma. Mutta oikeudessa mikään ei milloinkaan ole helppoa, ja odottamattomia käänteitä ja kiemuroita oli luvassa.


Steven Colver

17. toukokuuta 2011 vanhan Eldoradon piirikunnan oikeustalo Placervillessa, Kaliforniassa oli tupaten täynnä.
Syyttäjä Lisette Suder kertoi tuomaristolle, että he kuulisivat tarinan "19-vuotiaasta miehestä ja 14-vuotiaasta tytöstä ja heidän rakkaussuhteestaan", joka johti "tytön äidin väkivaltaiseen, lähes sadistiseen murhaan". Kaikki todisteet osoittivat Steven Colverin olevan henkilö, joka "väkivaltaisesti ja rumasti puukotti" Joanne Wittin - koska oli raiskannut tämän tytärtä, ja halusi päästä kuin koira veräjästä, ja Joanne oli avaintodistaja.

Colverin puolustusasianajaja Dain Weiner maalasi murhasta aivan erilaista versiota avauslausunnossaan. Puolustuksen mukaan Tylar oli viettelijätär, ja se pääpahis äitinsä murhan takana. Kun Colver saapui Wittin talolle sinä iltana, Weiner kuvaili, Tylar piteli verta valuvaa veistä ja myönsi Colverille tappaneensa Joannen. Colver peitteli sitten ruumiin peitolla ja Tylaria suojellakseen kertoi myöhemmin ystävilleen puukottaneensa naisen. Tylarin päiväkirja todisti hänen äitiinsä kohdistuvat murhaavat tunteensa, ja tuomaristo kuuli useita tytön ystäviä, jotka muistelivat Tylarin sanoneen, että hän haluaa äitinsä kuolevan. Weiner korosti, että pariskunnan tarkoitus oli tehdä yhdessä itsemurha, joten Joannen tappaminen oli ollut turhaa.

Tylar todistaa

Kun syyttäjät kutsuivat Tylar Wittinn seisomaan todistajanaitioon, sisäparvekkeella ei ollut yhtään tyhjää paikkaa. Nyt 16-vuotias Tylar näytti nuoremmalta ja terveemmältä kuin oli odotettu. Kahlittuna ja tyynenä hän pyöritteli pitkiä, ruskeita hiuksiaan hajamielisesti vastailessaan kohteliaasti syyttäjän kysymyksiin. Tylar hahmotteli äitinsä tappamissuunnitelmaa (joten hän ei voinut soittaa poliisille kun pariskunta liisi San Franciscoon), kuinka hän oli yrittänyt sekoittaa Joannen juomaan vitamiineja (äidin kaapissa ei ollut enää valiumia), ja kuinka Steven oli tullut taloon mukanaan 10 tuumaa pitkä kokin veitsi, joka oli peräisin Rubiosta.

Hän kertoi, että he kapusivat yhdessä portaita Joannen makuuhuoneeseen, mutta kun hän näki Colverin tekevän ilmaan harjoituspuukotuksia, hän oli vaipunut ahdistukseen. Hän ei voinut astua sisään äidin makuuhuoneeseen. Kun hän oli rojahtanut aulaan, hän oli päättänyt ratkaista tilanteen kieltäytymällä näkemästä ja kuulemasta, mitä viereisessä huoneessa tapahtui. Hän oli "laittanut käteni korvilleni, sulkenut silmäni ja hymissyt" peittääkseen sieltä kantautuvat surmatyön äänet.


Tylar Witt

Puolustus aloitti ristikuulustelunsa käskemällä Tylarin kertoa vuosia jatkuneista fyysistä yhteenotoista äidin kanssa ja tämän useista yrityksistä karata kotoa. Mutta yksinkertainen kysymys "Kuka on Toby?" uhkasi katkaista tapauksen. Tylar selitti, että Toby oli demoni, joka eli hänen sisällään. Ja yhtä lailla hänen sisällään asui enkeli, Alex. "Kolme sielua ahdettu yhteen ruumiseen", Tylar totesi viileästi. Stressaantuneena Tylar pimeni ja Toby sai selvitä siitä, mikä Tylaria sillä hetkellä vaivasi. Yrittikö hän syyttää Tobya Joanne Wittin murhasta?

Steven todistaa


Steven Colver

Kaikki saivat huomata, että Steven Colver oli kohtelias nuori mies. Kun hän todisti omassa puolustuksessaan, hänen lyhyeksi leikatut hiukset, pyöreäsankaiset silmälasit ja rauhallinen käytöksensä sointuivat siihen kuvaan täydellisesti. Ja viileillä ja harkituilla sanoilla Colver kertoi lautamiehille versionsa Joanne Wittin kuolinillasta.

Hän kertoi, että kun hän saapui Tylarin kotiin sinä iltana, tytön vaatteet olivat värjäytyneet punaisiksi ja hän piteli veristä veistä kädessään. "Tein sen meidän vuoksi", Colver muisteli hänen sanoneen. "Tein sen. Minä lopulta tein sen. Äiti on poissa ikuisesti."

Colver sanoi, että hänen ensitapaamisensa Tylarin alter-egon Tobyn kanssa sattui muutama viikko aikaisemmin kun Joanne sai tietää heidän suhteensa sukupuolisesta laadusta. Tylar oli hyperventiloitunut ja pyörtynyt rasituksesta - hän virkosi äkkiä menetettyään tajunsa, mutta näytti erilaiselta. Colverin mukaan "Hän kertoi minulle olevansa demoni, joka oli vallannut Tylarin ruumiin ja Tylar oli liian heikko ollakseen hallinnassa."

Ristikuulustelussa osavaltio päätti käyttää hyökkäystä, pakottamalla Colverin myöntämään, että veitset kiehtoivat häntä ja hän omisti useita miekkoja. Syyttäjät heittivät ilmaan kysymyksen, oliko Stevenilla vahvempi motiivi tappaa Joanne Witt kuin Tylarilla: jos Joanne nostaisi syytteen raiskauksesta ja Colver saisi seksirikollisen leiman, hän saisi heittää hyvästit unelmalleen tulla opettajaksi. Nyt oli tuomariston aika päättää, joutuisiko hän luopumaan myös vapaudestaan.

Oikeuden päätös ja tuomitseminen

Alle yhden päivän pohdinnan jälkeen tuomaristo oli tehnyt päätöksensä - 15. kesäkuuta 2011, tasan kaksi vuotta siitä, kun Joanne Wittin ruumis oli löydetty. Tuomaristo totesi Steven Colverin syylliseksi ensimmäisen asteen murhaan, ja oli lisäksi sitä mieltä, että hän oli valehdellut oikeudessa, ja tappanut raiskauksen todistajan. Näiden koventavien asianhaarojen vuoksi Colver ei voi päästä ehdonalaiseen.


Vasemmalta: asianajaja Mark Ralphs, Tylar Witt, asianajaja
Dain Weiner ja Steven Colver

Oikeuden päätöksen jälkeen Joannen isä Norbert Witt ja Stevenin äiti Jan Colver halasivat toisiaan ja itkivät yhdessä lohduttomina oikeustalon edessä. He olivat istuneet toisiaan vastapäätä sisäparvekkeen käytävässä tiedonantojen ajan. Oikeudenkäynti oli tietysti näille ihmisille hyvin raskas.

Tylar Witt ja Steven Colver tuomittiin muodollisesti elokuun 12. päivä. Steven sai elinkautisen ilman mahdollisuutta koevapauteen ja Tylar sai 15:sta vuodesta elinkautiseen.

Kiitoksia!

Onko siitä koskaan tullu enempää tarkennusta, että kumpi lopulta sen tappamisen hoiti?

Olkaatten oikein hyvä.

Siitä en ole saanut varmuutta, kumpi sen murhan suoritti. Oikeudessa heitä kumpaakin pidettiin syyllisenä - todettiinhan Tylar syylliseksi toisen asteen murhaan, ja olisi todettu ensimmäisen asteen, ellei hän olisi todistanut Colveria vastaan.

Peoplen artikkelista selviää, että ainakaan Joannen omaiset eivät tunne sympatiaa Colveria kohtaan. Hänen veljensä Michael Witt, joka siivosi siskonsa veren, kun tätä oli puukotettu 20 kertaa, sanoi tuomitsemiskuulemisessa Colverin olevan "psykoottinen äpärä".
"Toivon ja haluan, että hra Colver saa hirveimmät kokemukset, jotka mahtava vankilasysteemimme voi tarjota", hän sanoi the Sacramento Been mukaan, tuomarin käskiessä häntä toistuvasti lopettamaan kursailemattoman paasauksensa.
Tylarin isoisä Norbert Witt syytti Colveria 47-vuotiaan tyttärensä murhasta ja Tylarin korruptoimisesta altistamalla tämän seksin ja kovien huumeiden maailmaan.
Jan Colver taas oli vakuuttunut siitä, että Tylar oli puukottanut Joannen jo ennen kuin Steven saapui Wittin talolle sinä iltana.

Tuon sivuston kommenteissa joku sanoo Joannen hakanneen Tylaria vyöllä jo tämän ollessa 2. Jos tämä on totta, niin Tylarin kaltoinkohtelu oli pahempaa kuin arvioin - vaikka toisaalta, ei tuolla maailman kolkassa huostaanottoa varmasti heppoisin perustein tehdä.

El Doradon korkeimman oikeuden tuomari Daniel Proud (proud = ylpeä ) sanoi Tylarille, että tämä oli riistänyt äitinsä "joka omisti elämänsä sinulle".
"Joanne Witt rakasti tytärtään. Hän oli suojeleva ja välittävä äiti. Hän yritti parhaansa. Olen pahoillani, neiti Witt, koska ihminen, joka rakasti sinua ehdoitta enemmän kuin kukaan maailmassa, on poissa."
Tuomarin puheet uskoisin kuitenkin joiltain osin.

[url=http://www.radaronline.com/exclusives/2 ... her-mother]Radaroline.com[/i]in mukaan Tylarin asianajaja kertoi tämän katuvan äidin tappamista ja kirjoittaneen oikeudessa viestin "Kaipaan sinua Äiti". Tylar voi päästä ehdonalaiseen kun hän täyttää 29.

^Tänks! ^^

Entäs selvisikö koskaan oliko niissä Tylarin demoni-jutuissa mitään totuuspohjaa vai oliko ne vaan yrityksiä saada lievempää tuomiota?

Täällä on Tylarin käsin kirjoittama kirje äidilleen.

Täältä löytyy lyhyitä uutispätkiä.

Kiitos Valoviikatteelle.


Juttu toi mieleen Poliisi kertoo 1990:ssa olleen tanskalaisjutun (s. 287 - 298). 18-v. mies A ja 24-v. nainen B (Kent Hansen ja Bente Nielsen) olivat menneet 54-v. C:n luo vippaamaan rahaa 1985 lähellä Kööpenhaminaa. B oli vampannut C:n luokseen olohuoneeseen, kun A haki rahaa C:n toisesta huoneesta. B alkoi naida C:n kanssa ja A saapui paikalle.

Tapahtui henkirikos. A tunnusti sen ja B:n osuus pimitettiin. Pian B:n osuudesta selvisi sen verran, että hänet katsottiin osalliseksi varkauteen, muu pysyi edelleen salassa. - Myöh. A sai tietää, ettei hän saisikaan 2-3 vuotta vankeutta nuoren ikänsä ansiosta, kuten he olivat B:n kanssa "päätelleet" (A:ta retkutettiin).

Lopulta sekä A että B joutuivat oikeuden eteen. B oli valehdellut useaan kertaan, kuinka hän ei ollut ollut paikalla... olikin ollut, mutta koetti pelastaa C:tä... piilotti veitsen suojellakseen A:ta jne.

Historiallista oli, että B joutui syytteeseen oltuaan koko tutkinnan ajan vapaalla jalalla lukuun ottamatta kahta pidätystä. B oli välillä valittanut, kun syyttäjä oli vaatinut hänen vangitsemistaan. Tuomari oli kuitenkin antanut B:n kulkea vapaana. Jutusta tuli mediaseksikäs.

Oikeudessa B väitti kivenkovaan, että A:n ensimmäinen tunnustus oli tosi (jossa A kertoi tehneensä kaiken yksin). Sittemmin A oli kertonut, että B löi tappavat veitseniskut. - Molemmille tuli 12 vuotta kakkua.

Molemmat valittivat. Juttu meni KKO:een, joka vahvisti tuomiot. Viikkolehdet haastattelivat molempia, ja eräs kansalaiskomitea perustettiin saamaan Bente vapaaksi 1986. - Bente valitti vielä Erityiseen valitusoikeuteen, ja taas oli lehdistö riemuissaan. Tuomio pysyi.


Miehen ja naisen yhdessä tekemä henkirikos on välillä melkoista sekasotkua.

Tylarin alter-egoista ei varmaankaan saatu koskaan selvyyttä. En tiedä edes sitä, miten vakavissaan Tylar uskoi niihin juttuihin/missä määrin hän tiesi ja ymmärsi sen, että ne ovat mielikuvituksen tuotetta, ja kokiko Tylar Tobyn ja Alexin todella kontrolloivan häntä.
Colverin mukaan Tylar oli todella menettänyt tajuntansa ennen kuin "muuttui Tobyksi" pahan stressin alla. Se kuulostaa sivupersoonahäiriöltä. Olen tosin siinä ymmärryksessä, että sitä sairastavat eivät ole tietoisia näistä persoonanvaihteluistaan ja muiden persoonien olemassaolosta - mutta tuskin sekään mahdotonta on.
Tylarin iässä minulla oli psykoottinen masennus, ja siihen liittyi jotain noiden demonijuttujen kaltaisia ajatuksia, kuitenkin niin, etten liukunut todellisuudesta ja nähdäkseni mikään tietty tilanne ei laukaissut näitä ajatuksia/fiiliksiä.

Toisaalta tuon ikäinen voi myös teeskennellä kärsivänsä jostain tällaisista kuvitelmista saadakseen sympatiaa tai jotain, se on mahdollista. (Ja sitäkään ei tiedä, jos joku vanhempi henkilö on jopa neuvonut Tylaria, että kannattaa kertoa oikeudessa tuollaista.)

NancyDrewin linkeissä kerrotaan tärkeitä asioita, näitä:

Tylar Witt silti kehuskelee äidillään.

Joanne Wittin maisterin arvo insinöörin alalla, hänen keittiötaitonsa poikatyttömäiset taitonsa ovat teini-ikäisen tyttären ylpeydenaiheita.

"Hän oli paljon kuin isä", Tylar sanoi. "Kuka muu äiti nappaa käärmeitä ja liskoja ja laittaa niitä akvaarioihin?"

Mutta kuitenkin, syyttäjien mukaan, Tylar auttoi poikaystäväänsä tappamaan äitinsä 12. kesäkuuta 2009.

"En usko, että koskaan arvostin, mitä äitini teki eteeni", hän kertoi Star-Crossed Teen Killers-sarjan viimeisessä jaksossa eli jaksossa 20. (Ohjelman nimi tarkoittaa teini-ikäsiä pariskuntia, joiden seurustelusuhdetta on jollain tavalla yritetty estää.) "Kun olet lapsi, ainoa mitä näet vanhemmissasi on, että he tekevät juttuja sinulle ja sitten rankaisevat sinua."

Joanne Witt oli tyttärensä sinkkuäiti, joka kasvatti tytärtään El Dorado Hillsissä, Kaliforniassa. Hän lakkasi tapaamasta Tylarin isä ollessaan raskaana ja päätti kasvattaa Tylarin yksin. Insinööriksi opiskellut Joanne Witt vei tytärtään kursseille ja ratsastustunneille ja seikkailullisille nähtävyyksien katselu reissuille. He viettivät tyyniä iltoja myös kotona laittaen ruokaa ja katsellen elokuvia.

Mutta toisinaan äidin ja tyttären välit olivat täynnä kitkaa, väärinymmärryksiä ja loputtomia konflikteja.

Kun Tylar oli esikoulussa, opettaja huomasi hänen kasvoillaan ja kehossa epäilyttäviä mustelmia.

Tylarin täti Mary Witt sanoi, että Joanne Witt kerran raivostui automatkalla Tylarin kanssa, kun tyttö oli esikoulussa. Äiti oli riuhtonut tytön ulos autosta, lyönyt vyöllä ja läiminyt.
"Hän oli aivan mustelmilla kaikkialta", Mary Witt sanoi.

Tylarin esikoulun opettaja huomasi mustelmat ja kertoi viranomaisille. Tylar otettiin huostaan äidiltään useiksi kuukausiksi ja Joanne Witt määrättiin vihanhallintakursille. Äiti vakuutti, ettei koskaan enää antaisi sellaisen tapahtua uudelleen.

Tylar sanoi, ettei häntä enää hakattu, mutta heillä oli kovaäänisiä riitoja, joiden Tylar kertoi aiheutuvan äitinsä juomisongelmasta. Toinen kireyttä aiheuttava seikka oli Tylarin utelut biologisesta isästä - kysymykset, joihin Joanne ei tahtonut vastata.

Joanne Witt "ei halunnut häntä elämäänsä", Mary Witt sanoi.

Pahin taistelu tuli kun Tylar oli 14. Hän oli tavannut ostoskeskuksessa vanhemman pojan, 19-vuotiaan Steven Colverin. Lempinimen Boston omaava Colver oli pukeutunut mustiin, goottivaatteisiin. Hänellä oli työ, hän kävi collegea ja Tylarin mukaan oli loistava kuuntelija.

"Minulla oli todella, todella paha päivä", Tylar muisteli. "Minä soitin hänelle ja sanoin 'Tarvitsen jonkun jolle puhua'. Hän tuli talooni ja me voitiin vain puhua."

Tylar alkoi kutsua häntä "isoveljeksi" ja he kertoivat Joannelle olevansa vain ystäviä, kuin läheiset veli ja sisko.
Ennen pitkää Colver muutti heille asumaan ja "hänestä tuli osa perhettä", Mary Wittin sanoin.
Pian selvisi, että Colver oli Tylarille enemmän kuin kaveri.
"Hänelle selvisi, että he harrastivat seksiä siellä ja ei vain voinut uskoa sitä. Hän alkoi vain huutaa, painu ulos täältä", Mary Witt sanoi.

Kuuntele poliisin ja Colverin välinen puhelu Tylarista http://abcnews.go.com/2020/video/sex--14514749

He pelkäsivät, että Colver joutuisi vankilaan ja heidän suhteensa olisi ohi, joten he päättivät tehdä Romeo ja Julia-tyylisen itsemurhan seurustelunsa 3 kuukauden ja 3 viikon "vuosipäivänä".

Mutta sitä ennen he päättivät tappaa jonkun muun: Tylarin äidin.

Kun Tylar katsoo mennesseen, siinä ei tunnu olleen mitään järkeä, mutta jotenkin silloin tuntui. Teinit uskoivat, että jos he eivät tappaisi Joannea, tämä tulisi heidän itsemurhasuunnitelmiensa väliin.

Pariskunta oli "luonut tämän vaihtoehtotodellisuuden, jossa heidän ikuinen olemassaolonsa oli vaarassa", sanoi Peter Hecht, Sacramento Been toimittaja, joka seurasi tapausta.
"Pennut kiersivät omaa synkkää rataansa. Eikä kukaan voinut työntää heitä pois siitä."

Pidätyksen jälkeen Colver vannoi yhä rakkauttaan Tylarille, pyytäen asianajajaansa toimittamaan tälle viestin "mikään ei ole muuttunut".

Colverin äiti ja asianajaja sanovat, että viesti oli koodi, joka tarkoitti, että Colver aikoi ottaa syyt niskoilleen Joanne Wittin murhasta.

Mutta kun rakastavaiset oli laitettu vähäksi aikaa vankilaan, tarinat alkoivat muuttua. Colver, joka oli kuvaillut ystävälleen puukottaneensa Joanne Wittin suurella veitsellä, alkoi väittää, että, että Tylar oli se, joka oli puukottanut. Hän sanoi tulleensa Wittin kotiin, kun Tylar oli jo tappanut äitinsä.

"Luulen, että tilanteen vakavuuden ymmärtäminen sen jälkeen kun oli ollut vähän aikaa vankilassa, se vei hetken, ennen kuin hän oli valmis myöntämään, joo, hän [Tylar] teki sen ja miten hän sen teki", sanoi Colverin puolustusasianajaja Dain Weiner.

Tylar sanoi, että hänet oli petetty ja häntä oli satutettu.

"Se on kuin joku kertoo, että rakastaa sinua, vaikka mitä tapahtuisi, ja olet luottanut häneen, ja sitten hänet otetaan pois."

Tylar kertoi syyttäjille, että kun Joanne "nukkui pois", hän soitti Colverille, joka saapui paikalle. Kun pari oli lähellä Joannen makuuhuonetta, syyttäjä Lisette Suder sanoi Tylarin "seonneen" ja vajonneen maahan sikiöasentoon.

"Hän on siinä oven ulkopuolella, joten hän kuulee kalinaa ja ymmärtää silloin, että siellä hän [Colver] on, puukottamassa hänen äitiään", Suder sanoi.

Mutta "sekoamishetki" ei Tylarin mukaan kestänyt kauan. Hän toipui nopeasti ja alkoi peitellä tapahtunutta, laski verhot alas ja sääti ilmanvaihtokonetta.

"Hän ei halunnut Stevenin koskevan mihinkään, koska tämä oli veressä", Suder sanoi.

Colver kertoi toisenlaista tarinaa: Hän sanoi tulleensa Wittin kotiin vasta kun Tylar oli puukottanut äitinsä. Hän myönsi aikeet paeta ja tehdä yhteisitsemurha tyttöystävän kanssa - mutta murha oli totaalinen yllätys.

Colverin tarina ei uponnut lautamiehiin.

Tylar sanoo pyytäneensä anteeksi äidiltään ja tunnustaneensa syyllisyytensä siihen, että asetti Joanne Wittin Colverin murhanhimoisten käsien ulottuville. Mutta Colverilla on silti yhä paikka Tylarin sydämessä.

"En voi olla vihainen hänelle - olin osa sitä", hän sanoi. "Kuinka voit olla vihainen jollekulle, joka tekee täsmälleen sitä, mitä sinä olet tekemässä? Se olisi täysin tekopyhää. Sitä rakastaa jotakuta, vaikka mitä tapahtuisi."

Silti hänestä elinkautinen on reilu tuomio Colverille. Hänestä se olisi liian lopuulinen hänelle, tytölle, joka on vain 16.

"Äitini ei ollut ilkeä ihminen, eikä hän kantanut kaunaa. Ja jos jopa olisi tapahtunut jotain hirvittävää, kuten tämä, hän olisi vain halunnut sille tekijälle rangaistuksen. Hän ei olisi halunnut jonkun kärsivän lopun elämäänsä siksi, että tämä teki virheen ollessaan tietämätön ja typerä."

Tylarin kirje äidille:

"Niin paljon kuin sinä luuletkin, etten rakasta sinua, niin minä rakastan... Ei vain siksi, että olen tyttäresi, vaan koska olet paras ystäväni. Mikään mitä olen sanonut sinulle vihaisena, ei koskaan ollut totta... En koskaan voisi tappaa tai vihata sinua... En kestä nähdä sinua onnettomana... Mutta minä kasvan nähden, ettet rakasta minua... ihmisenä, joka minusta on tullut, näen minun vain sopii tehdä yksi viimeinen asia tehdäkseni sinut onnelliseksi... Haluat minun lähtevän pois? Minä olen lähtenyt.

PS. Pidä huolta Tiggeristä"

Belker kirjoitti:Miehen ja naisen yhdessä tekemä henkirikos on välillä melkoista sekasotkua.

Hah hah, sitä se on.
Vaikka tuon hienon kertomuksen puitteet olivat erilaiset, löytyy silti paljon yhtymäkohtia Colver/Wittin kanssa.