23. tammikuuta vuonna 1990 lievästi kehitysvammainen 23-vuotias Taunja Bennett päätti lähteä viettämään iltaa paikalliseen ravintolaan Oregonin Portlandissa. Taunja Bennett ei ole vaikeasti jälkeenjäänyt, mutta hän on lapsenmielinen ja hyväuskoinen. Hän on siis oiva kohde hyväksikäyttäjille. Kyseisenä iltana Taunja nauttii juomia ja pelaa biljardia kahden miehen kanssa. Hän tulee tukevaan humalaan. Taunjaa on seurannut sivummalta isokokoinen mies, joka naisen humalatilan havaitessaan lyöttäytyy tämän seuraan. Mies on 35-vuotias Keith Hunter Jesperson. Hän on kaksimetrinen ja 110-kiloinen. Jesperson on puhelias ja antaa itsestään luotettavan ja turvallisen kuvan. Jesperson poistuu hetkeksi ravintolasta, mutta palattuaan törmää Taunja Bennettiin ravintolan pihalla. Jesperson haluaa tarjota naiselle illallisen, kunnes huomaa, ettei hänellä ole riittävästi rahaa mukanaan. Hän ehdottaa, että Taunja tulisi hänen luokseen. Tukevassa humalassa oleva nainen ei kieltäydy. Jespersonin kotona asioiden todellinen laita selviää. Miehellä ei ollut aikomustakaan viedä Taunjaa syömään, vaan ainoastaan saada tämä sänkyyn. Taunja ei innostu asiasta ja tämä saa miehen raivostumaan. Jesperson ensin solvaa naista, mutta tilanne riistäytyy käsistä. Mies hakkaa Taunjaa niin, että veri roiskuu asunnon kattoon asti. Lopulta hän kuristaa Taunjan köydellä kuoliaaksi.
Taunja Bennett
Jesperson ei hätkähdä, vaan hän palaa ravintolaan ottamaan muutaman oluen. Tällä tavoin hän luo itselleen alibia. Hän viipyy ravintolassa hetken ja rupattelee muiden asiakkaiden kanssa, kunnes päättä palata asunnolleen. Hän leikkaa Taunjan farkkujen sepaluksen irti, jotta nappeihin ei jäisi hänen sormenjälkiään. Sitten Jesperson nostaa ruumiin autoonsa ja kuljettaa sen Portlandin kaupungin rajalle, vanhan ja vähän liikennöidyn tien varteen. Ruumiin löytää seuraavana päivänä paikallinen opiskelija. Ruumis pysyy useita päiviä tunnistamattomana, kunnes Taunjan äiti ilmoittaa tyttärensä kadonneeksi. Ruumista ja Taunjan tietoja verrattaessa ruumiin henkilöllisyys selviää. Vihjeitä tulee niukasti ja tekijästä ei ole juuri jälkiä. Leikatusta sepaluksesta ei kerrota julkisuuteen ja samoin poliisin omaksi tiedoksi jää sekin, että oletetun tekijän juureton hius löytyy Taunjan ruumiin päältä. Keith Jespersonia ei tässä vaiheessa osaa epäillä vielä kukaan.
Yllättävät epäillyt
Taunja Bennettin raa´an murhan tutkinta saa pian odottamattoman käänteen. 57-vuotias Laverne Pavlinac ottaa yhteyttä jutun tutkijoihin. Pavlinacia pidetään hyvätahtoisena ja mukavana naisena, todellisena mummon perikuvana. Hänellä on kerrottavanaan hätkähdyttäviä tietoja, joiden hän uskoo liittyvän Taunja Bennettin murhaan. Hän kertoo poliiseille puhelimessa kuulleensa ensin ohimennen jonkun tuntemattoman miehen kertoneen yksityiskohtia Bennettin murhasta, mutta seuraavaksi hän kutsuukin tutkijat kotiinsa ja avaa sanaisen arkkunsa. Tällä kertaa Pavlinac sanoo 43-vuotiaan miesystävänsä John Sosnovsken tappaneen Taunja Bennettin. Pavlinac kertoo jutusta hätkähdyttäviä yksityiskohtia, jotka hän ilmoittaa kuulleensa Sosnovskelta. Sosnovske tunnetaan väkivaltaisena juoppohulluna, joka ryypätessään pahoinpitelee usein naisystäväänsä. Poliisi kiinnostuu ilmiannosta ja tekee kotietsinnän Sosnovsken ja Pavlinacin kotiin. Sieltä löydetään muun muassa paperilappu, jossa lukee: "Taunja Bennett - hyvä hoito". Tämä tulkitaan siten, että Sosnovske on hyväksikäyttänyt Taunjaa. Lisäksi poliisi löytää talosta samanlaista köyttä, jolla Taunja kuristettiin. Seuraavana päivänä Pavlinac soittaa jälleen tutkijoille ja kertoo löytäneensä Sosnovksen autosta oudon laukun. Laukun sisältä löydetään farkuista leikattu sepalus. Ja kun vielä ruumiin löytöpaikalta talitoitu hius osoittautuu tutkimuksissa samanlaiseksi Sosnovskelta otetun vertailuhiuksen kanssa, poliisi uskoo ratkaisseensa jutun. Ilo on kuitenkin ennenaikaista. Tutkimuksissa selviää, että farkkukangas on erilaista kuin Taunjan housuissa. Lisäksi autosta löydetty laukku ei kuulu Taunjalle. Tämä on suuri takaisku tutkijoille, mutta ei todellakaan viimeinen käänne tässä kummallisessa jutussa.
Laverne Pavlinac
John Sosnovske
Seuraavien viikkojen aikana Pavlinacin luonne todistajana muuttuu useaan kertaan ja tarina sen mukana. Loppujen lopuksi hän tunnustaa olevansa osallinen naisen murhaan. Pavlinac tunnustaa henkirikoksen poliisille kyyneleet silmissään. Hän ja John Sosvovske olivat ajelemassa ja ottivat Taunja Bennettin kyytiin. Pariskunta vei Bennettin katsomaan paikallista nähtävyyttä, jonka luona Sosnovske yllättäen raiskasi naisen. Sosnovske pakotti Pavlinacin kuristamaan Taunjan ja tällä ei ollut mahdollisuutta kieltäytyä. Nähtävyyspaikalta löydettiin verta, josta ei kuitenkaan saatu määriteltyä veriryhmää. Pavlinac osasi viedä tutkijat ruumiin todelliselle jättöpaikalle, vaikka sitä ei oltu ilmoitettu julkisuuteen. Sosnovske tuomittiin murhasta elinkautiseen ja Pavlinac sai pitkän tuomion, josta oli mahdollista vaputua aikaisintaan 10 vuoden jälkeen. Oikeudessa Pavlinac vakuuttelikin yllättäen syyttömyyttään, mutta silloin oli jo liian myöhäistä.
Hymynaamatappaja ilmestyy
Keith Jesperson jatkoi elämäänsä, mutta hän huomasi persoonallisuutensa muuttuneen murhan myötä. Hän on tullut tappamisesta riippuvaiseksi. Hän tekee seuraavan murhansa heinäkuun lopussa tai elokuun alussa vuonna 1992. Tunnistamattoman naisen ruumis löydetään 30. elokuuta. Syyskuussa 1992 löydetään 32-vuotiaan Cynthia Lynn Rosen ruumis valtatie 99:n läheltä Kalifornian Turlockista. Rose oli löydettäessään ollut kuolleena jo jonkin aikaa ja hänen uskottiin menehtyneen huumeisiin.
Rosen murhan jälkeen oregonilainen sanomalehti alkaa saamaan viestejä itseään murhaajaksi väittävältä henkilöltä. Kirjoittaja tunnustaa olevansa niin Rosen kuin muidenkin naisten murhien takana. Hän kirjoittaa Rosen olleen prostituoitu, jonka hän otti kyytiinsä ja tappoi. Kirjoittajan mainitsee tuntemattomaksi jääneen uhrin olleen nimeltään Claudia. Kirjeissä ei ole allekirjoitusta, mutta niihin on piirretty ympyrän sisälle kaksi silmiä esittävää pistettä ja leveä hymy. Kirjoittajaa aletaan kutsua "Hymynaamatappajaksi".
Seuraavana henkensä menettää 26-vuotias Laurie Ann Pentland. Hänen ruumiinsa löydetään marraskuussa 1992 Salemista, joka sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin päässä Portlandista. Poliisi ei löydä tekijää, mutta se yhdistää teon Hymynaamatappajaan. Pentland oli muiden uhrien tavoin tapettu kuristamalla.
Heinäkuussa 1993 tuntemattoman naisen ruumis löytyy valtatien pientareelta Kalifornian Santa Nellasta. Pian tämän jälkeen Hymynaamatappaja kirjoittaa jälleen kirjeen, jossa hän tunnustaa teon. Tämän jälkeen Hymynaamatappaja pitää pienen tauon.
Uusi uhri löydetään 14. syyskuuta 1994 Floridan Crestviewista - jälleen tienvarresta. Uhri on pahasti maatunut, mutta hänen uskotaan olevan noin 40-vuotias nainen.
Syyskuussa 1995, 21-vuotias Angela Subrize löytyy murhattuna Oklahoma Citystä. Subrizea ei osata heti kaivata, koska hän oli liikkuva nainen joka eli epäsäännöllistä elämää. Hänet on surmattu kuukausia ennen löytymistään.
10. maaliskuuta vuonna 1995 kuristettu Julie Ann Winningham, 41, löydetään Camasista, Washingtonin osavaltiosta läheltä Kanadan rajaa. Hänet oli muiden naisten tavoin kuristettu ja alaston ruumis oli jätetty penkereelle valtatie 14:n varrelle. Sarjamurhaaja teki kuitenkin virheen ja tuli nähdyksi uhrin seurassa ennen tämän kuolemaa.
Keith Jesperson - hyvämaineinen sarjamurhaaja
Julie Ann Winninghamin murhaa tutkiva poliisi jututtaa silminnäkijöitä. Julie oli nähty ennen kuolemaansa isokokoisen rekkakuskin kyydissä. Tämä rekkakuski on Keith Jesperson. Jespersonin tuntevat kuvailevat häntä lapsenomaiseksi, hieman hölmöksi jättiläiseksi. Jespersonilla ei ole rikosrekisteriä, eikä häntä tunneta väkivaltaisena. Hän on mukava, puhelias, ulospäinsuuntautunut, vaatimaton ja jopa huumorintajuinen. Jesperson ei ole koskaan aiheuttanut harmia ja ihmiset pitävät hänestä. Hän on eronnut ja hänellä on kolme lasta. Tutkija ottaa Jespersonin kuulusteluihin, joissa hän kiistää murhanneensa Julie Ann WInninghamin. Poliisilla ei ole mitään todisteita häntä vastaan, joten Jesperson päästetään menemään. Vielä kuulustelupäivänä iltana tapahtuu kuitenkin outo käänne. Jesperson soittaa tapausta tutkivan poliisin vastaajaan ja tunnustaa Julien murhan. Seuraavan aamuna poliisi noutaa hänet uudelleen kuulusteluihin, jossa Jesperson toistaa tunnustuksensa. Hän uskoi poliisin olevan hänen jäljillään ja pidätyksen olevan vain ajan kysymys, joten hän halusi vauhdittaa asiaa tunnustamalla.
Keith Hunter Jesperson
Poliisi saa haltuunsa kaksi Jespersonin kirjoittamaa kirjettä. Toisen hän oli kirjoittanut lapselleen ja toisen veljelleen. Kirjeissä Jesperson avautuu synkistä salaisuuksistaan. Hän tunnustaa kirjeissä olevansa sarjamurhaaja ja jäävänsä piakkoin kiinni. "Olen tappanut viiden vuoden aikana kahdeksan ihmistä", hän kirjoitti.
Oregonilainen toimittaja otti yhteyttä tutkijoihin ja muistutti Hymynaamatappajan kirjeistä. Hän pyysi vertailemaan Jespersonin ja Hymynaamatappajan käsialoja ja niin poliisi tekikin. Vastaavuus oli täydellinen. Keith Hunter Jesperson osoittautui Hymynaamatappajaksi.
Ollessaan vangittuna Winninghamin murhasta Jesperson alkoi kertomaan asianajajalleen myös muista tekemistään murhista. Angela Subrizen hän oli ottanut rekka-autonsa kyytiin Spokanessa. Subrize oli vaatinut Jespersonia kyyditsemään häntä eri paikkoihin pitkiäkin matkoja. Tästä Jesperson oli suivaantunut. Hän sanoi kuristaneensa Subrizen Wyomingissa. Tuntemattomaksi jääneen "Claudian" Jesperson tappoi siksi, koska nainen yritti varastaa hänen lompakkonsa. Loputkin murhat hän teki samanlaisen kaavan mukaan, voimakkaan raivon vallassa. Uhrit olivat pääasiassa protituoituja ja Jesperson oli ottanut heidät kyytiinsä huoltoasemilta ja teiden varsilta.
Jesperson tunnusti myös Taunja Bennettin murhan. Taunja oli hänen ensimmäinen uhrinsa, josta kaikki lähti liikkeelle. Hän vaati, että murhasta syyttöminä tuomitut henkilöt tuli vapauttaa. Ei siksi, että hän olisi ollut myötätuntoinen, vaan siksi, koska hän oli narsistinen. Hän ei voinut sietää sitä, että joku otti kunnian hänen tekemästään rikoksesta. Jesperson kertoi Taunjan murhasta yksityiskohtaisesti. Tapahtumankulku oli looginen, mutta mikään ei olisi estänyt häntä kuulemasta rikoksen yksityiskohdista vankilasta tai lukemaan niistä lehdistä. Oli kuitenkin eräs puuttuva palanen, jota ei Pavlinaciin ja Sosnovskeen kohdistuneessa tutkinnassa saatu selville. Missä ovat Taunja Bennettin laukku ja henkilöllisyystodistus? Tämä seikka tarjosi Jespersonille tilaisuuden osoittaa olevansa oikeasti murhan tekijä. Jesperson näytti poliisille paikan, jonne hän oli laukun ja sen sisällä olleen henkilöllisyyspaperin heittänyt. Paikka oli hyvin ryteikköinen ja siellä kasvoi kolmemetrisiä karhunvatukkapensaita. Poliisi ja partiolaiset tekivät tarkkoja maastoetsintöjä Jespersonin osittamassa paikassa, mutta mitään ei löytynyt. Eräs tutkija oli kuitenkin sinnikäs ja ehdotti, että maata kaivettaisiin noin 15 senttimetrin syvyydeltä. Tapauksesta oli kulunut jo niin paljon aikaa, että laukku oli saattanut hautautua kasvillisuuden alle. Ja näin oli käynytkin. Muuan partiolainen löysi pitkien etsintöjen päätteeksi Taunja Bennettin laukun ja sen sisältä henkilöllisyystodistuksen. Keith Jesperson oli todellakin murhannut Taunjan.
Pariskunta vapautetaan
Laverne Pavlinac ja John Sosnovske vapautettiin vankilasta 27. marraskuuta vuonna 1995. Kun Pavlinacin perättömän tunnustuksen motiiveja alettiin selvittämään, niin kävi ilmi, että Pavlinac oli lopullisesti kyllästynyt miesystävänsä John Sosnovsken juopotteluun ja väkivaltaisuuteen. Hän halusi miehen vankilaan hinnalla millä hyvänsä, mutta hän ei voinut kuvitellakaan, että joutuisi sinne itsekin. Hän uskoi selviävänsä itse tunnustuksestaan kuin koira veräjästä. Myöhemmin kävi ilmi, että Pavlinac oli ilmiantanut Sosnovsken jo aiemmin FBI:lle pankkiryöstöstä. FBI:ssa oli kuitenkin lähinnä naurettu väitteelle. Vankila kuitenkin erotti Pavlinacin ja Sosnovsken lopullisesti toisistaan. Pavlinac vietti loppuelämänsä lähiomaistensa parissa, kun taas Sosnovske jatkoi ryyppäämistä ja joutui kadulle.
Keith Jesperson tuomittiin 3. kesäkuuta vuonna 1998 kahdeksasta murhasta elinkautiseen vailla mahdollisuutta anoa ehdonalaiseen pääsemistä. Poliisi selvitti pitkään hänen mahdollista osuuttaa moniin Yhdysvalloissa tapahtuneisiin prostituoitujen murhiin, kuten osaan Green Riverin murhista. Todisteita ei kuitenkaan löydetty.
Tuore kuva Jespersonista
Keith Jespersonin tytär Melissa Moore astui julkisuuteen ja valotti elämäänsä sarjamurhaajan lapsena. Tytär kertoi isänsä muun muassa kuristaneen kissan paljain käsin pienten lasten katsellessa kauhistuneina vierestä. Melissa Moore on kertonut omasta ja isänsä elämästä useita kertoja suosituissa televisio-ohjelmissa, kuten Oprahissa ja Dr. Philissä.
Melissa Moore - sarjamurhaajan tytär
Lähteet:
http://www.trutv.com/library/crime/seri ... der_1.html
http://www.oprah.com/oprahshow/Dr-Phil- ... Daughter/2
http://www.ruutu.fi/video?vt=video_episode&vid=401717
Pitääpä katsoa kirjaston sivuilta,mutta en edelleenkään usko että sitä sieltä saisi lainaan.. 