Eli siis, mitä tapauksia tiedätte Suomesta, jossa joku henkilö on tuomittu ja myöhemmin on tullut ilmi, että henkilö onkin syytön?
Itselleni tulee mieleen kaksi tapausta:
1) Turun Maariankadulla ryöstettiin huhtikuussa 1994 pankki. Kaksi suomalaista miestä, Petri Ropponen ja henkilö, jonka nimeä en muista, tuomittiin törkeästä ryöstöstä kolmeksi vuodeksi vankeuteen.
Petri istui vankilassa kaksi vuotta ja vapautui ehdonalaiseen, toinen mies kuoli vankilassa.
2000-luvulla Virossa vankilassa pitkää tuomiota ryöstömurhasta istunut virolainen Juri Tött tunnusti monta Suomessa tekemäänsä rikosta, niiden joukossa Maariankadun pankkiryöstön. Maariankadun ryöstön Tött oli tehnyt erään virolaisen miehen kanssa, joka oli jo kuollut.
Korkein oikeus purki Petrin tuomion ja määräsi jutun uudelleen käsiteltäväksi Turun käräjille. Oikeuskäsittelyn yhteydessä putkahti poliisilaitokselta löytyneestä mapista esille aiemmin tuntematonta esitutkinta-aineistoa ja neljän todistajan kuulustelupöytäkirjat. Näiden "unohdettujen" todistajien lausunnot tukivat sitä näkemystä, että pankkiryöstön olisi tehnyt joku muu kuin Petri ja tämän kaveri.
Turun käräjäoikeus vahvisti Petrin syyttömäksi virallisesti 23.1.2004.
Juri Tött joutui oikeuden eteen Suomeen. Hän tunnusti kuusi Suomessa 1990-luvulla tehtyä ryöstöä. Tött tuomittiin kolmen vuoden ja kahden kuukauden pituiseen vankeustuomioon. Tött ei saanut tuomiota Maariankadun pankkiryöstöstä, koska rikos oli vanhentunut.
Tässä aiheesta kiinnostuneille Petrin haastattelu Turun Sanomista:
2) Torsti Ossian Koskisen tapaus. Kyseinen henkilö tuomittiin 16-vuotiaan Pirkko Ryhäsen taposta 12,5 vuodeksi kuritushuoneeseen ja eristettäväksi pakkolaitokseen. Tuomio purettiin seitsemän vuoden kuluttua. Aiheesta keskustelua täällä: http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=256Turun Sanomat 16.10.2005 kirjoitti:Väärin tuomittu
Petri Ropponen istui kaksi vuotta vankilassa pankkiryöstöstä, jota hän ei tehnyt. Väärä tuomio purettiin lähes kymmenen vuotta myöhemmin. Kun oikea syyllinen lopulta saatiin Turun käräjäoikeuteen, rikos oli vanhentunut ja mies jäi tuomitsematta.
Turun Maariankadun pankkiryöstön selvittely on alusta loppuun täynnä omituisuuksia, joita on vaikea käsittää.
Suomen Yhdyspankin konttori Turun Maariankadulla ryöstettiin iltapäivällä 20. huhtikuuta 1994. Kaksi miestä vei mennessään lähes 250 000 markan ryöstösaaliin.
Pankkiryöstöt eivät olleet 1990-luvun alkupuolella harvinaisia. Niitä tehtailtiin Turussa enimmillään parikymmentä vuodessa, kun tänä vuonna on ryöstetty vain yksi konttori.
Petri Ropponen (ent. Petri Vesa), 37, kuuli Maariankadun pankkiryöstöstä muutamaa viikkoa myöhemmin, kun poliisi otti hänet kiinni rikoksesta epäiltynä.
- Olin lapsenvahtina ystävieni luona, kun poliisit tulivat. Minut vietiin raudoissa Pasilan poliisitalolle ja sieltä Turkuun, Ropponen muistaa.
Hän oli vapautunut vankilasta hiljattain, huhtikuun alussa. Miestä ihmetytti, miksi hänet viedään Turkuun.
- Olin joskus pikkuskidinä käynyt Turussa. Ei minulla ollut sinne mitään siteitä.
Kuulusteluissa Ropponen kiisti ryöstäneensä pankkia.
- Suhtauduin asiaan vähän välinpitämättömästi. Minulla ei ole tapana puhua poliisien kanssa yhtään mitään muutenkaan. Ei varsinkaan, kun olen syytön.
Kolmen päivän pidätyksen jälkeen Ropponen pääsi vapaaksi. Mies taisi unohtaa koko ryöstön - ainakin joksikin aikaa.
Maariankadun pankkiryöstön tutkinta lähti alusta alkaen hakoteille. Tutkinnasta vastasi yksi tutkija, joka sai hääriä vapaasti ja jonka intuitiot menivät vikaan.
Ropposen kaveri otettiin kiinni vähän ryöstön jälkeen 200 gramman amfetamiinilastin vuoksi. Poliisi päätteli, että mies oli hankkinut huumeet ryöstörahoilla. Kun pankin valvontavideokameran kuvaa näytettiin Poliisi-tv:ssä, helsinkiläiset vanginvartijat tunnistivat kaverin toiseksi ryöstäjäksi lähinnä kävelytyylin perusteella.
Ropposesta tuli epäilty, kun kaveri ilmoitti hänet alibikseen. Miehet olivat tutustuneet vankilassa.
Poliisi ajatteli olevansa ryöstäjien jäljillä. Kun siitä kerrottiin Poliisi-tv:ssä, virolainen Juri Tött istui kotonaan Tallinnassa ja katseli lähetystä ihmeissään.
Todellisuudessa Tött oli se, joka ryösti pankin virolaisen rikoskumppaninsa kanssa. Mutta se tuli poliisin tietoon vasta vuonna 2000.
- Saanko kysyä sulta jotain? Ropponen keskeyttää haastattelun Mikkelin vankilassa.
Senkun.
- Oletko tavannut Töttin? Ollaanko me samanoloisia?
Ei, Ropponen ja Tött eivät ole samannäköisiä, ainakaan nykyään. Ropponen on selvästi isokokoisempi.
- Aika jännää, mies hymähtää.
Niinpä. Ropponen tuomittiin Töttin tekemästä rikoksesta osin sen vuoksi, että todistajat tunnistivat hänet ryöstäjäksi "melkoisella varmuudella".
Tuomio luettiin Turun käräjäoikeudessa tammikuussa 1995. Ropponen kuunteli sitä sekavin miettein. "Syytteen tueksi esitetyistä seikoista ei mikään yksinään riittävällä todennäköisyydellä osoita syytettyjen tehneen syytteen alaista rikosta", tuomari aloitti ja Ropponen helpottui.
Sitten vietiin tuoli alta.
"Kokonaisuutena todistusaineisto kuitenkin on niin yhdensuuntaista ja vahvasti syytettä tukevaa, että syytettyjen on katsottava syyllistyneen syytteessä mainittuun rikokseen."
Oikeuden mukaan pankin valvontakamerakuvat muistuttivat "lähes täydellisesti" syytetyistä samoissa vaatteissa otettuja kuvia. Tuomioon riitti, että todistajat tunnistivat miehet "lähes varmasti" ryöstäjiksi.
Miehet tuomittiin törkeästä ryöstöstä kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Rangaistusta kovensi miesten aikaisempi rikollisuus. Ropponen oli tuolloin 27-vuotias.
Syyttömyyttä tukevia seikkoja ei mainita lainkaan käräjäoikeuden tuomiossa. Useat pankkivirkailijat pitivät ryöstäjiä ulkomaalaisina heidän puheensa perusteella. Ryöstäjä oli komentanut: "Avaa kassa äkiä!"
Kaikkien mielestä Ropponen ei ulkonäöltään sopinut toiseksi ryöstäjäksi. Hänen pituutensakaan ei täsmännyt virkailijoiden arvioihin: hän oli 5-10 senttiä ryöstäjää pitempi.
Mutta kuitututkimus sitoi Ropposen rikokseen. Hänen puserostaan löytyi samanlaisia kuituja kuin ryöstöpiposta. Vahinko vain, että tutkimus oli tehty päin honkia. Mutta sitä käräjäoikeus ei voinut tietää. Se paljastui vasta vuonna 2004.
Tuomiosta alkoi kymmenen vuoden oikeustaistelu. Hatara poliisitutkinta läpäisi vaivatta kaikki oikeusasteet. Viimeinen niitti oli se, ettei oikeusasiamies löytänyt poliisin esitutkinnasta mitään vikaa.
- Huvittavinta oli, kun papereissa väitettiin, että tunnistustilanne järjestettiin useita päiviä ennen ryöstöä. Toki tajusin, että se oli kirjoitusvirhe. Mutta silloin tuli mieleen, että onkohan niitä papereita edes luettu.
Ropponen arvosteli kantelussaan poliisin järjestämää tunnistamista johdattelevaksi, koska todistajille oli näytetty kuvia hänestä ryöstövaatteisiin puettuna ennen tunnistustilaisuutta. Hän vaati dna-testejä syyttömyytensä todentamiseksi ja valvontavideolla esiintyvän ryöstäjän pituuden selvittämistä.
Päätutkijan, tutkinnanjohtajan ja Länsi-Suomen lääninpoliisijohtajan mukaan virheitä ei tehty. Kantelu ei johtanut toimenpiteisiin.
Ropposella on selkeä näkemys, miksi hänet tuomittiin.
- Kerran keksitty on aina keksitty. Poliisin pitää löytää rikoksentekijöitä ja helpointa niitä on löytää ryhmästä, joka on ennenkin ollut vankilassa.
Vuonna 2000 tapahtui käänne. Virolainen Juri Tött oli ottanut pari vuotta aiemmin yhteyttä Turun poliisiin, koska hän halusi tunnustaa Suomessa 1992-1995 tekemiään rikoksia.
Tött toivoi saavansa tunnustuksilla Suomen poliisilta jonkinlaista apua, koska hän istui oman lausuntonsa mukaan syyttömänä 13 vuoden tuomiota raha-auton ryöstöstä Virossa.
Turkulainen ylikonstaapeli Pertti Mustonen matkusti Viroon tamperelaisen kollegansa kanssa alkuvuodesta 2000. Miehet kuulustelivat Töttiä Pärnun vankilassa.
Kokeneena rikostutkijana Mustonen vakuuttui tunnustuksesta.
- En ole ikinä kirjannut niin tarkkaa tunnustusta keneltäkään. Hän kuvaili aseen kaasupanosten väriä myöten oikein. Lisäksi hän sanoi monta kertaa, että kerronko vielä lisää, Mustonen muistelee.
Uudessa tutkinnassa poliisilaitokselta löytyi yllätys: vuosikausia piilossa pysynyt ase, jonka ohikulkija oli löytänyt kuukausi ryöstön jälkeen Läntiseltä rantakadulta. Mustosen mukaan ase sopi silmämääräisesti ryöstöaseeksi. Asetta ei kuitenkaan aikanaan silloin voitu yhdistää ryöstöön, eikä siitä tehty merkintää esitutkintapöytäkirjoihin.
Ropponen oli Helsingissä poliisin hoteissa autonrengasvarkaudesta epäiltynä, kun hän kuuli uudesta käänteestä. Mustonen tuli kollegansa kanssa tapaamaan häntä Itäkeskuksen poliisiasemalle. Ropponen ei aluksi meinannut tulla ulos sellistään.
- Turku oli muodostunut mulle kirosanaksi. Ajattelin, että mitä ne musta vielä haluaa.
Kun poliisit kertoivat tietävänsä, että hän on syytön vanhaan pankkiryöstöön, sitä oli vaikea uskoa todeksi.
- Enemmän ajattelin, että tässä on joku juoni takana.
Korkein oikeus (KKO) purki Ropposen tuomion marraskuussa 2002 ja palautti jutun Turun käräjäoikeuteen. Jutun alkuperäinen syyttäjä ei hakenut tuomion purkua, vaan Ropponen asianajajansa kanssa. Syyttäjä on kuollut.
Uusikaan syyttäjä ei vakuuttunut täysin Töttin tunnustuksesta, vaan pyysi poliisilta lisätutkintaa. Useimmiten sen tekee sama tutkija kuin varsinaisen tutkinnan, mutta nyt tutkijaa jostakin syystä vaihdettiin. Tutkinnanjohtaja Veikko Koiranen ei halua perustella julkisuudessa, miksi näin toimittiin.
Ropposta vastaan nostettiin toistamiseen syytteet Maariankadun pankkiryöstöstä.
- Tunnustusta lukuunottamatta näyttö oli sama kuin ennenkin. Syyllisyyden tueksi oli edelleen todennäköisiä syitä, kihlakunnansyyttäjä Kai Selander perustelee ratkaisuaan.
Oikeudenkäynnissä 2003-2004 alkuperäinen poliisitutkinta mureni pala palalta.
Ensin paljastui, että kuitututkimus oli tehty väärin. Ennen kuin Ropposen puserosta otettiin kuitunäytteet, hänen päälleen puettiin ryöstövaatteet. Koska vaatteet olivat joutuneet kosketuksiin ennen näytteenottoa, tutkimuksen näyttöarvo oli nolla.
Sitten putosi toinen pommi: Turun poliisilaitokselta löytyi vuosikausia piilossa pysynyt mappi, jossa oli pankkiryöstön todistajien kuulustelukertomuksia. Kolme todistajaa ei tunnistanut Ropposta ryöstäjäksi. Mapin kannessa luki harhaanjohtavasti "Työsuojelun perusteet".
Turun käräjäoikeus hylkäsi syytteet Ropposta vastaan tammikuussa 2004.
- Yksi ainoa tutkija kävi paiskaamassa kättä. Hän esitti pahoittelunsa tapahtuneesta ja toivoi, että elämäni menisi parempaan suuntaan, Ropponen kertoo.
- Kunnioitan häntä ihmisenä, mutta en poliisina.
Tampereen keskusrikospoliisi penkoi Turun poliisin toimia sen jälkeen, kun Länsi-Suomen lääninhallitus puuttui peliin tammikuussa 2004.
Ainoastaan tutkinnanjohtajan osuus voitiin tutkia, koska päätutkija oli kuollut 1998. Syy kuulustelujen katoamiseen ei koskaan selvinnyt. Tutkinnanjohtaja syyllistyi enintään tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, joka oli rikoksena vanhentunut.
Kysymyksiä jäi ilmaan. Siivottiinko tutkinnasta ristiriitoja tietoisesti? Ja oliko alkuperäinen tutkija jäävi, koska hänen vaimonsa johti SYP:n toista konttoria ja myöhemmin ryöstettyä konttoria?
Ropponen suoritti tuomion Helsingin keskusvankilassa "Sörkassa" ja Uudenmaan lääninvankilassa. Rikoksenuusijana hän istui rangaistuksesta kaksi kolmannesta eli kaksi vuotta. Kaveri passitettiin Kakolanmäelle. Hän kuoli vankilassa 1999.
Valtiokonttori maksoi Ropposelle 78 000 euroa syyttömänä istumisesta. Marraskuussa hän yrittää vakuuttaa Helsingin käräjäoikeuden siitä, että korvaus ei ole riittävä. Hän vaatii valtiolta yli 216 000 euroa. Miksi?
- En suostu myymään vapauttani rahasta, enkä pysty hinnoittelemaan itseäni tai vapauttani. Ehkä siksi, että saisin jonkinnäköisen vastineen menetyksille vankeusaikana, Ropponen miettii.
- Tämä asia on rassannut minua jokaikinen päivä siitä lähtien, kun syyte nostettiin loppuvuodesta 1994.
Samana päivänä kun Helsingin käräjäoikeus piti valmisteluistunnon Ropposen koppikorvausjutussa, Juri Töttille luettiin tuomio vanhoista ryöstöistä Turun käräjäoikeudessa. Maariankadun ryöstö ei kuitenkaan ollut niiden joukossa.
Koska käräjäoikeus ei pitänyt ryöstöä törkeänä, se oli vanhentunut. Töttin tunnustuksen sisältänyt poliisitutkinta valmistui syksyllä 2000, mutta haastetta ei saatu toimitettua miehelle ajoissa.
Syytteet Töttiä vastaan nostettiin vasta maaliskuun lopussa 2004. Haasteen tiedoksianto kesti poikkeuksellisen kauan, kymmenen kuukautta. Jostakin syystä Tött suostui ottamaan haasteen vastaan vasta toisella yrittämällä.
Ropponen ja Tött eivät ole koskaan olleet yhteydessä keskenään.
- Olen ajatellut monta kertaa kirjoittaa hänelle. Häntä vastaan minulla ei ole hampaankolossa mitään.
Vaikka järjestelmä korjasi virheensä ja väärä tuomio purettiin, se ei Ropposta täysin lohduta.
- En tiedä, olenko vihainen vai katkera. Varauksellisuus ja epäluulo poliisia ja tuomioistuinlaitosta kohtaan eivät katoa.
MARJA SALEVA
Tietääkö joku lisää vääriä tuomioita?