Jean Harris oli Madeiran snobistisen tyttöjen sisäoppilaitoksen rehtori. Hänen korviinsa oli äskettäin kantautunut tieto, että etelä-asuntolassa pidettiin kannabisbileitä ja asuntolavalvojan uskottiin olevan mukana niissä. Harris lähetti dekaanin ottamaan asiasta selon.
Jean Harris
Odotellessaan dekaanin tilanneraporttia hän päätti hoitaa hiukan henkilökohtaisia asioitaan. Tummine hiuksine, jotka aaltoilivat kevyesti latvoista, vaalea ja hoikka, kuuttakymppiä lähenevä Jean Harris näytti ikäiseltään ja silti aika hyvältä. Hän pirautti Herman Tarnowerille, joka oli hänen pitkäaikainen poikaystävänsä ja samalla lääkärinsä.
69-vuotias Tarnower oli iänikuinen poikamies, jonka Casanova-maine kulki hänen edellään kaljuuntuvasta päästä, nokkamaisesta nenästä ja huomaamattomasta ulkonäöstä huolimatta. Herran vastatessa puhelimeen, Jean ilmoitti, että lääkeet oli loppu - Tarnower oli pitkään määrännyt niitä hänelle krooniseen masennukseen. Hän lupasi lähettää lisää pillereitä ja kyseli sitten joistain kirjoistaan, jotka olivat kadonneet. Kun mies sellaista kysyi, Harris luuli, että häntä syytettiin varastamisesta, mutta hän ei tullut vastanneeksi vielä mitään, kun mies kertoi hänelle, ettei tulisi istumaan hänen vieressään tulevalla juhla-aterialla. Sen sijaan nainen saisi istua silloin pöydässä Tarnowerin ystävien kanssa. Harris sulki luurin tuntien olonsa niin hyvin pettyneeksi kuin torjutuksikin.
Pian hän sai nostaa kapulan taas korvalleen. Oppilaiden dekaani oli löytänyt "bongeja", esineitä, joilla tehostetaan marihuanan polttamisen nautintoa, sekä siemeniä ja laittomien kannabiskasvien varsia. Huoneet, josta nuo kirotut löytyvät, kuuluivat neljälle tytölle, jotka olivat aivan koulun parhaimmistoa.
Se oli perjantai, 7. maaliskuuta -80. Kevätloma alkoi seuraavalla viikolla. Pidettiin opetushenkilökunnan, oppilaskunnan jäsenten ja epäiltyjen tyttöjen hätäkokous. Neljä tyttöä sanoivat, etteivät he olleen polttaneet marihuanaa kampuksella. He vain säilyttivät siellä laillisia tarvikkeita ja nauttivat laittomasta harrastuksesta tytöistä yhden isoäidin luona.
Harris oli saanut lempinimen "Kukkahattutäti Jean" korkean moraalinsa vuoksi.
Hän piti tyttöjen selityksiä häpeämättöminä ja tekopyhinä. Tapaaminen pidettiin äärimmäinen pingottuneessa ilmapiirissä, opetushenkilökunnan uhmatessa oppilaita ja oppilaiden uhmatessa toisia oppilaita, joidenkin sanoessa: "Kaikki tekevät sitä" ja toisten kysyessä: "Jos teitä ei eroteta tämän takia, mitä pitää tehdä, että lentää ulos tästä paikasta?"
Kun äänestys pidettiin, se oli yksimielinen: kaikki neljä teini-ikäistä erotettiin.
Madeiran nelikko
Lääkkeiden puutteesta kärsivä ja poikaystävä- ja työ-ongelmien piirittämä Jean Harris ei saanut sinä yönä unta. Seuraavana päivänä järkyttyneet vanhemmat uhmasivat ylirasittunutta Madeiran johtajaa. Äidit ja isät, jotka maksoivat 30 000 dollaria vuodessa high school-ikäisten lastensa koulutuksesta, näkivät nyt sen kaiken menneen hukkaan, eivätkä he säästelleet syyttäviä sanojaan Harrisille.
Yksi äiti sanoi vihaisesti rehtorille, että: "Jos olisin tiennyt, että johdat tätä koulua omalla Gestapollasi, en olisi koskaan lähettänyt tytärtäni tänne!" (Gestapo = natsi-Saksan pelätty poliittinen turvallisuuspoliisiorganisaatio, toim. huom.)
Madeira-koulun piha
Perjantaina nähtiin myös oppilaiden kokoontuneen porukalla osoittamaan tukeaan Madeiran nelikolle.
"Me rakastamme teitä, Keri! Kelly! Kathy! Nina!" tytöt huusivat.
Yksi marssin johtajista näki pari opettajaa ja huusi heille "Te vitun tekopyhät!"
Harris vaati, että tyttö, joka kiljui sen, tuotaisiin rehtorin taloon kampukselle, jossa hän moitti kiivaasti nuorta.
"Kuinka sinä kehtaat puhua tuolla tavalla ihmisille, jotka työskentelevät orjan palkalla, rikkovat selkänsä antaakseen sinulle kiittämättömälle kunnon koulutuksen?" Harris kysyi retorisesti.
Nuori neiti oli selvästi surullinen Harrisin kiihkeän luonnon jälkeen. Kun hän lähti huoneesta, akateeminen dekaani, joka liittyi hänen seuraansa, kuiskasi:
"Se on sana tekopyhä, jota hän ei voi sietää. Jos olisit kutsunut niitä 'vitun idiooteiksi', hän ei olisi välittänyt niin paljon."
Jean Harrisin mielentila oli todella luisumassa nopeasti. Hän kärsi unettomuudesta, paniikista, oli masentunut ja hämmentynyt. Kuten hän myöhemmin todisti; "Muistan hyvin selvästi lauantaiaamun, jona menin sisään makuuhuoneeseeni ja ulos sieltä monta kertaa. Halusin siivota sen, mutten tiennyt, miten. En osannut päättää, mihin mikäkin menisi. En tiennyt, mikä paperipino menisi minnekin. Pelkän puvun ripustaminen tuntui vaativan enemmän päätöksiä kuin mistä voisin selvitä."
Scarsdalen kirje
Vihaisten teini-ikäisten ja heidän vanhempiensa tapaamisten välissä Jean Harris istui alas kirjoittaakseen Herman Tarnowerille. Siinä hän valitti monista vääryksistä, joista koki joutuneensa kärsimään Tarnowerin takia ja pyysi lääkäriltä parempaa hoitoa. Kirjeestä puskeva raivo ja tuska olivat silmillepistäviä, samoin äärimmäinen viha Lynne Tryforosia kohtaan. Lynne oli nelikymppinen blondi sihteeri/vastaanottovirkailija, jonka Harris uskoi vieneen hänen paikkansa Tarnowerin sydämessä. Sen takia Harris kuvaili Tryforosia "ilkeäksi, aviorikoksia tehtailevaksi psykopaatiksi". Kirjoittaessaan Tarnowerin kunniaksi pidettävästä juhla-ateriasta Harris vannoi, että olisi paikalla "vaikka se lutka tulisi, en totisesti välitä, jos hän pamahtaisi alasti kakusta tissit suklaaseen kuorrutettuna". Hän kutsui Lynnea toistuvasti "huoraksi" ja "lutkaksi".
Kirjeessään Harris myös väitti, että hän oli kärsinyt groteskeista vääryyksistä tämän toisen naisen vuoksi. Rehtori kirjoitti, että Tryforos oli "ottanut ihkauuden yöpuvun, josta maksoin 40 000 dollaria, ja peittänyt sen kirkkaan oransseilla tahroilla". Hän myös vakuutti, että oli löytänyt yhden mekoistaan töhrittynä ulosteeseen.
Harris kertoi rakastajalleen, että hän, Harris, oli löytänyt tuhottuina vaatteitaan, jotka oli jättänyt Tarnowerin asunnon vaatekaappiin.
"Soitin lutkallesi puhuakseni siitä ja nähdäkseni, mitä hän tekisi asialle ja hän sanoi: 'Leikkelit ne itse ja syytät minua'", Harris kirjoitti.
"Se oli ensimmäinen kerta, kun minulle ilmeni, että ne oli 'leikattu', ei revitty. Vain joku, jonka mieli on hyvin kieroutunut, voisi saada päähänsä, että rahaton nainen tuhoaisi suunilleen kolmasosan vaatekaappinsa sisällöstä saadakseen kiksejä."
Harris väitti edelleen, joitain hänen kalliista koruistaan oli varastettu. Hän oletti, että Tryforos oli varas ja sanoi: "Toivon vain, että jos panttasi ne, sinä saat jotain kivaa 'lahjana', ehkä annoin sinulle kultaiset käsiraudat kaiken jälkeen, tietämättäni."
Harris myöntää, että kirjeessä, jossa hän pilkkasi Tryforosia "epärehelliseksi, tietämättömäksi ja mauttomaksi", hänen omaa käytöstään voisi helposti kutusa "mauttomaksi" ja jopa rikollisesti. Hän esimerkiksi sanoo, "kahdesti olen ottanut rahaa lompakostasi", ensimmäisellä kerralla maksaakseen tahritusta yöpuvusta ja toisella kerralla korvatakseen töhrityn mekon. Hän myös sanoo, että "tuhosin tai revin kaiken, johon näin huorasi koskeneen tai kirjoittaneen söpön nimensä, myös monet kirjat, jotka olin sinulle antanut."
Kun Tryforos oli valheellisesti (Harrisin mukaan) väittänyt Harrisin soittelevan häirintäpuheluja, Harris teki juuri sen: "Seuraavassa kuussa soitin hänelle lähes joka ikinen ilta vain sinun mädän väitöksesi vuoksi, kun hän istui vieressä antaen sinun tehdä sen."
Jean Harris lähetti tämän oudon ja häiritsevän viestin Herman Tarnowerille rekisteröimästään sähköpostista, koska, hän sanoi, muusta hänen sähköpostistaan viesti ei usein mennyt perille Tarnowerille. Pian tämän jälkeen hän päätti, ettei halunnut miehen sittenkään lukevan sitä ja soitti tälle maanantaina 10. maaliskuuta -80 pyytäkseen häntä poistaakseen viestin heti kun se saapuisi.
